Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Kuulumisia taukokierrolta

Ostin ovulaatiotestejä lapsettomuuspoliklinikan ohjeistuksen mukaan tammikuun pakastealkionsiirtoa varten. Tänään postilaatikkoon kolahti minun "luottotestini", eli se vanhempi Clearbluen digitaalinen ovulaatiotesti. Illalla naureskelin miehelle, että nyt kyllä kuvittelen ovulaatioon viittaavia oireita kun tiedän kaapista löytyvän testejä,  mutta mitä vielä hymynaamahan siihen testiin tuli. Toivottavasti yhdeksän testiä riittää sitten seuraavaan kiertoon, kun sitä ovulaatiota pitää etsiä pas. kierrossa. Taukokierrossa en ole laskenut päiviä sen kummemmin, koska ajatukset on jo siellä tammikuun hoidossa. Ovulaatiotestin hymyillessä piti kuitenkin tarkistaa, ja onhan tänään jo kp17. Vielä samanverran päiviä, ja sitten alkaa taas uusi jännittävä kierto.

Vuoden viimeisiä

Blogi muuttui hiljaiseksi, kun taukokierto alkoi viime viikon maanantaina. Tänään kiertopäiviä on kertynyt jo kymmenen, mutta kuukautisvuoto ei ota loppuakseen. Onkohan tämä normaalia IVF- hoitojen aikana, että vuotopäivät lisääntyvät? Perjantaina oli mielestäni yksi sellainen päivä ettei vuotoa tullut juuri lainkaan, mutta tänäänkin olen saanut säätää kuukautiskupin kanssa ihan normaaliin tapaan. 

Eilen postilaatikkoon oli tullut todennäköisesti viimeinen lasku ensimmäisestä hoidosta, joten nyt vain säästämään seuraavaa hoitoa varten, jos 2.IVF tullaan tekemään ensi vuoden aikana. Kevään aikana nuo pakastetutalkiot varmasti ehditään käyttää, joten toinen IVF osuu varmaan sitten sinne ensi syksylle. Kesällä haluan olla raskaana tai sitten lomalla hoidoista. :) Joulun jälkeen teen postauksen, jossa tarkastelen tätä vuotta ja suunnittelen vuotta 2016! Tämä vuosi oli kyllä niin tapahtumarikas, että ensi vuosi voisi olla hieman rauhallisempi. :P

Ensimmäinen taukokierto

Meidän poliklinikan soittoaika oli kurjasti vasta iltapäivällä, joten odotellessani selailin pakastealkionsiirtoon liittyviä seikkoja. Onnistumisprosentti on hieman huonompi tuoresiirtoon nähden, mutta ei mielestäni ihan hurjasti huonompi. Pakastetun alkion siirrossa onnistumisprosentti on 25-40% per. siirto. Tuoresiirrossa prosentit on 30-55%.Nyt kaipailisinkin kokemuksia pakastealkionsiirrosta. :) Onkohan mitään sellaista lääkettä olemassa, joka estäisi tuon liian aikaisin alkavan vuodon? Tänään alkoi nimittäin kp1, ja tiputtelua on ollut sieltä lauantaista asti. Olisiko meidän lapsettomuuden syy minun kohdunlimakalvossa? Huomaan taas etsiväni syytä tälle lapsettomuudelle, mutta kai sekin on vain tapa käsitellä tätä asiaa.

Vihdoinkin iltapäivällä sain meidän poliklinikan hoitajan kiinni, ja pääsin kertomaan meidän ensimmäisen tuoresiirron päättyneen negatiiviseen testiin. Hoitaja oli todella pahoillaan, mutta nopeasti pääsin hoitajalle kertomaan, että olen ihan kunnossa harmituksesta huolimatta. Tänään alkoi ensimmäinen taukokierto, jonka aikana saamme miettiä että olemmeko valmiita jo heti seuraavasta kierrosta pakastealkionsiirtoon. Todennäköisesti seuraava kierto alkaa tammikuun puolenvälin jälkeen, joten eiköhän siinä kohtaa olla valmiita taas yrittämään. Joulu on kuitenkin kiva viettää ilman mitään hoitoihin liittyvää.

Hoitaja totesi meidän alkioiden olevan jokainen omissa oljissa (olikohan se olki?), joten yksitellen niitä ruvetaan sitten sulattelemaan. Toivottavasti selviävät sulatuksesta. :) Seuraavan kierron alussa ilmoitan polille ensimmäisen kiertopäivän, jonka jälkeen minulle määrätään ultra kp12. Tuon ultran jälkeen rupean tikuttamaan ovulaatiota. Ovulaation jälkeen siirto tapahtuu viiden päivän kuluttua, jos oikein ymmärsin. Minulla hoitoa yritetään lääkkeettömään kiertoon, koska ovulaatio tapahtuu luonnostaan. Tukilääkityksenä tulevassa siirrossa on taas Crinone. Gonapeptylistä ei hoitaja maininut mitään, mutta muistaakseni lääkäri mainitsi silloin hoitojen suunnittelussa, että sitä käytettäisiin myös tässä kohtaa hoitoja?

Lääkkeettömässä kierrossa taitaa olla se ongelmana, että siirtoon ei tietenkään pääse viikonloppuna. Lääkkeellisessä kierrossa vissiin voidaan jotenkin koko homma hoitaa paljon paremmassa kontrollissa? Katsotaan miten meidän käy..

Nyt otan vastaan kokemuksia pakastealkionsiirrosta, sekä tietysti niitä onnistumistarinoita. 

pp13

Piinapäivän sijaan tänään oli ihan perus sunnuntai. Aamupäivällä kävin joulumarkkinoilla, ja iltapäivästä herkuttelimme miehen kanssa pikaruoalla. :) Sen verran surettaa nega, että tänään otin pienet päiväunet siinä kohtaa, kun ei ollut oikein jaksamista mihinkään. Päiväunet teki tehtävänsä, ja illemalla olenkin jaksanut jo hieman suunnata ajatuksia huomiseen soittoon poliklinikalle. Huomenna tiedän sitten enemmän siitä, että miten meidän hoidot tulevat etenemään. Tänään tulikin jo pientä vuotoa, joten ei tuo tukilääkitys minulla olisi vuotoa pitänyt poissa viralliseen testipäivään. Oikeastaan eilen havaitsin illalla jotain pientä vuotoa, mutta tänään se on ollut jo selkeämpää.

pp12

Tänään aamulla testasin tyylipuhtaan negan Clearbluen plussa testillä, joka pitäisi olla niin herkkä että positiivinen tulos voisi tulla jopa neljä päivää ennen oletettujen kuukautisten alkua. Negatiivinen oli meidän ensimmäinen ivf tuoresiirto. Nyt vain ajatukset kohti uutta hoitoa, mutta ensin pieni tauko hoitoihin. :)

pp11

Tänään se iski.. Voimakas fiilis siitä, etten ole raskaana. Siltä minusta nyt tuntuu. Miehelle kerroin fiiliksestäni hetki sitten. Pohdimme jonkin aikaa, että mitä sitten seuraavaksi. Muutama kierto taukoa, ja sitten niiden pakastettujen siirtoon? Niin se taitaa mennä. En usko olevani väärässä tämän tunteeni kanssa. Melkein tekisi mieli tehdä jo huomenna se "ratkaiseva" testi.

pp10

Aamulla herätessäni olo oli normaali, mutta aamupäivän jälkeen kurkku rupesi tuntumaan kipeältä. Kurkkukivun lisäksi minulla on pientä lämpöä, eli tänne taitaa viikonlopuksi rantautua flunssa. Ei kiva juttu, mutta toisaalta olen todennäköisesti sitten jouluna terve.
Iltapäivällä postilaatikolla odotti eilen tilaamani raskaustestit. Apua, sanon minä! Nyt testataan tosiaan minun kärsivällisyyttä. Onneksi on enää neljä yötä testipäivään. Yllätyin positiivisesti kyllä tuon nettikaupan nopeudesta, eli periaatteessa tänään tilatut tuotteet olisi tulleet melko varmasti jo huomenna. Pistin koko kirjekuoren riittävän kauaksi vessasta, jotta en vain "vahingossakaan" pissaa tikkuun liian aikaisin. Olisi hirveää saada joku väärä positiivinen Pregnylin pistämisen jälkeen. Pregnylistä on tänään kulunut tosin jo (!!!)16 vuorokautta, joten sen näkyminen taitaa olla kyllä melko epätodennäköistä? Kuinka orjallisesti ihmiset yleensä noudattavat sitä virallista testipäivää? :)

pp9

Niin toistoa nämä minun piinapäivä "postaukset", eli oireettomuus jatkuu. Tänään laitoin tilaukseen kaksi erimerkkistä raskaustestiä. En osanut valita, niin pistin ostoskoriin kummatkin. Uskon kyllä, että olisin sillä yhdelläkin testillä varmistunut negatiivisesta tai positiivisesta tuloksesta, mutta tilasin kuitenkin kaksi. Olisi kyllä kiva saada edes joku oire, mutta vahvasti nämä päivät näyttää menevän ihan saman kaavan mukaan. Jospa kymmenes päivä toisi vaikka sen "fiiliksen", että "hei mä oon raskaana!". :)

pp8

Tuntuu ettei näissä piinapäivä kirjoituksissa ole mitään järkeä. :D Oireettomuus jatkuu, ja raskaustestit on edelleen apteekissa tai verkkokaupassa. Ehkä huomenna tai torstaina naputtelen nettikaupan kautta testit virtuaaliseen ostoskoriin, koska tuosta meidän lähiapteekista saa raskaustestien lisäksi takuuvarmat juorut peräänsä.. Viikonloppu houkuttelisi testiajankohtana kieltämättä, koska mies olisi silloin kotona. Maanantai on kuitenkin vasta se virallinen testipäivä, joten ehkä odottelen sinne asti. Katsotaan kuinka minun käy, jos nettikaupan testit kolahtavatkin postilaatikkoon perjantaina. Maltankohan kuitenkaan olla testaamatta, jos testi on saatavilla. Jännittävää. Toivon edelleen kovasti, että minun sisälläni kasvaisi uusi elämä. <3

pp7

Oireettomuus jatkuu.. Palataan asiaan huomenna.. Nyt vähän tympäisee, mutta vielä on aikaa..

pp6

Oirerintamalla oireettomuutta, eli siinä tämän päivän kuulumiset. Vointi on täysin normaali. Aamulla kasvoja pestessä kiinnitin huomiota kasvojeni ihoon, joka on päivä päivältä muuttunut huonommaksi. Ihmetystä tuo ihon kunnon huononeminen ei aiheuta, koska onhan kroppa ihan täynnä hormooneja. Perjantaina tuli täyteen tasan viikko punktiosta, ja huomenna tuleekin täyteen viikko siirrosta. Nopeasti meni tämä viikko, ja varsinkin punktiosta tuntuisi olevan paljon enemmän aikaa. :) Laskin alkiolla olevan tänään ikää jo yhdeksän päivää! Toivottavasti "hippu" on kasvanut hienosti, ja kiinnittynyt tiukasti kohtuuni.

Ennen koko IVF rumbaa ajattelin, että normaali seksi päättyy varmasti kuin seinään (hassu ajatus).. Ei päättynyt ei, ja onneksi niin. :) Ristiriitaista tietoa on netti pullollaan siitä, että onko seksistä haittaa alkion kiinnittymistä ajatellen, mutta klinikalla sanottiin seksin olevan ok heti, kun vointi sen sallii. Heti punktion jälkeen ei kyllä tehnyt mieli, mutta voinnin ollessa hyvä heräsi myös ihan normaalit halut. 

Huomenna starttaa viimeinen piinaviikko. Tuleva viikko jännittää hieman, mutta annan itselleni luvan haaveilla alkaneesta raskaudesta mielummin, kuin siitä ettei ensimmäinen IVF toisikaan toivottua plussaa. 

(weheartit)

pp5

Joululahjat on ostettu tämän vuoden osalta kahta lahjaa lukuunottamatta! :) Puuttuvat kaksi lahjaa ovat yksi lahjakortti ja Disneyn soiva laulukirja. Lahjakortin ostan tulevana tiistaina, kun menen "oikealle" paikkakunnalle, ja soiva laulukirja löytynee toivottavasti samalla reissulla kirjakaupasta tai isommasta marketista.
Jouluostoksilla oloni oli edelleen täysin normaali. Kotiin päästyäni kävin vessassa, ja huomasin navassani jotain sinertävää. Aluksi kokeilin kostella vanupuikolla, että olisiko tämän päiväiset sukkahousut värjänneet navan, mutta väri ei tosiaan lähtenyt mihinkään. Pyysin miestä katsomaan napaani. Mies totesi heti, että navassa on mustelma! Otin ihan kaksi kuvaakin navastani, mutta lähikuva navasta on muuten tosi kammottavan näköinen, joten en sitä kuvaa täällä ainakaan toistaiseksi jaa. :D Minun napani on sellainen perus kuoppa, joten tarkemmin kerrottuna mustelma on siinä kuopassa ja sen kuopan reunoilla. Muualta vatsasta en löytänyt mustelmia.
Googlasin jo kaikkien IVF- hoidoissa käytettyjen lääkkeiden haittavaikutukset, mutta mustelmat eivät kyllä kuulu mihinkään lääkkeeseen.. Tai siis kaikissa pistettävissä lääkkeissä on pistokohdan mustelmat, mutta en mä nyt niin tohelo ole ollut, että napaani olisin pistänyt. :P
Mietin myös mustelman aiheuttajaksi joidenkin korkeavyötäröisten housujen nappia. Hassulta tuntuu kuitenkin se ettei mustelmaa ole ollenkaan navan ympärillä. Mustelmaa lukuunottamatta kaikki on muuten ihan normaalisti. Pian on ensimmäinen piinaviikko selätetty! Onkohan ensi viikolla tähän aikaan yhtä oireetonta?

pp4

Ihan vain pikainen päivitys, koska pian on kaverit tulossa istumaan iltaa. Tein hetki sitten tarjottavat valmiiksi, joten kohta voi nostaa jalat ylös ja nauttia kavereiden seurasta. :) Tänään olen ollut aamu kuudesta asti reissussa, joten ihan en ole pirteimmilläni. Onneksi kuitenkin koko tämän päivän vointini on ollut täysin normaali! Vatsa on mielestäni edelleen hieman "pömppö", mutta kaikki muut punktion jälkeiset on kadonnut, eli melkein viikko meni minulla siihen täydelliseen parantumiseen punktiosta. Nyt vain odottelemaan niitä muita oireita. :P

pp3

Musiikki on ollut tämän lapsettomuuden aikana vahvasti läsnä. Välillä olen löytänyt voimaannuttavia biisejä, toisinaan kuunnellut tahallisesti(?) biisejä, jotka vetävät mielen vielä matalammaksi (esimerkkinä. Arttu Wiskari - Ikuisesti kahdestaan tai Jenni Vartiaisen - Minä sinua vaan). Tahallisella tarkoitan tilanteita kun on jo muutenkin kyynelhanat auki, ja lapsettomuus ottaa päähän kovasti.
Tänään purskahdin kuitenkin nauruun pistäessäni Gonapeptylin.. Radiosta soi nimittäin Jonne Aaroni - Ota mut. Laulussahan lauletaan "tartu jo kii, anna kaikelle tarkoitus". Mitäpä muuta siinä kohtaa olisin toivonut kuin, että "tartu hippu kii!". <3
Miehen mielestä olen ollut hirmu rauhallinen koko tämän hoidon ajan. Mies on edelleen sitä mieltä, että Terolut on ihan "helvetin karsea" lääke, eikä hän haluaisi minun syövän sitä kuin ihan välttämättömässä tilanteessa. Terolut, jos jokin pistää minut aivan sekaisin. Kiukuttelen, itken ja kerran jopa olin heittämässä meidän televisiota lattialle, kun vaan vitutti. Terolut ei tosiaan sopinut minulle, mutta nyt viime kierrossa nuo mielialanmuutokset oli kyllä lievempiä, kun jouduin Teroluteilla uuden kierron aloittaa.

Tänään pieni alkiomme on kuuden vuorokauden ikäinen. Pian olisi aika tarrautua kiinni kohtuuni. Siirtopäivänä oli kyllä jännittävää katsoa sitä katetrista lähtevää vettä(?) ja ajatella, että siellä se minun ja mieheni yhteinen "tuotos" on. Olin myös ylpeä, että ihan oikeasti meidän solut ainakin hedelmöittyvät! Nyt olen vihdoinkin päässyt ainakin jotenkin irti siitä katkeruudesta, että emme saa lasta aikaiseksi perinteisin keinon vaan siihen tarvitaan ihan oikeasti laboratorio ja meidän lisäksi muita ihmisiä. Vaikeinta oli ehkä silloin joskus ne hetket, kun piti kertoa omia henkilökohtaisia asioita (kuinka usein harrastatte seksiä jne..) useammille hoitoalan ammattilaisille. Sitä tuli levitettyä haarat useammalle ihmiselle, jotka lopuksi totesivat meidän lapsettomuuden syyn olevan selittämätön. Edelleenkään en ole varma, että olisiko ollut helpompaa saada jokin syy vai tämä selittämätön diagnoosi?

Tässä muutamien viikkojen aikana olen ajatellut lämmöllä niitä henkilöitä, jotka ovat auttaneet ensin selvittämään meidän lapsettomuuden syytä, ja varsinkin niitä henkilöitä jotka ovat tukeneet meitä tämän pitkältä tuntuneen matkan aikana. Tänään tuntuu tosiaan siltä, että olemme entistä pidemmällä oli lopputulos sitten mikä tahansa.

Nappasin tänään kuvan tuosta viimeisestä, eli 18:sta pistoksesta! Nyt on sitten pistämiset pistetty tältä erää. :) Ajattelin jo tänään kiikuttaa nuo kaikki "lääkejätteet" apteekkiin. Lugesteronit harmittaa hieman, kun jäivät käyttämättä. Onneksi en kaikkia paketteja kuitenkaan ottanut ulos apteekista. Tänään käyn viemässä myös Kelalle kirjeen, kun muistivat minua muutama päivä sitten siitä, että lääkekatto on täyttynyt tältä vuodelta!

pp2

Tänään on ollut ihan normaali päivä. Pieni turvotus on edelleen, mutta mielestäni olen hyvin palautunut punktiosta. :) Nesteitä tulee juotua edelleen 2-3 litraa päivässä. Lähinnä tavallista vettä ja toisinaan kivennäisvettä. Huomenna pistän Gonapeptylin heti aamusta, koska muuten huominen päivä onkin aikamoista "juoksemista" paikasta toiseen. 

Perjantaina saamme miehen kanssa yhden ystäväpariskunnan meille istumaan iltaa. Onneksi istumme meillä iltaa, koska muuten menisi varmaan selittelyksi miksi en juo edes lasillista viiniä. Omassa kodissa voin kaataa lähes huomaamatta alkoholitonta viiniä lasiini, eikä se varmaan kiinnitä kenenkään huomiota.

Lauantaina menen jouluostoksille, joten hyvinhän tämä viikko näyttää  olevan täynnä pientä ohjelmaa, joka pitää ajatukset edes hieman kauempana "hippusesta". Ensi viikolle ei ole kauheasti mitään menoa, mutta nopeastihan ensi viikollekin saa jotain aikaa kuluttavaa puuhaa. 

Tuntuu hassulta laskea noita piinapäiviä, koska ne menevät ihan samaan tahtiin kuukauden päivien kanssa. Pitää ehkä ympyröidä tuosta partiolaisilta ostetusta kalenterista maanantai 14 päivä, koska se on se virallinen testipäivä. :) 

pp1

Vuorokausi siirrosta. Eilen illalla nukahdin sänkyyn, kun tarkoituksenani oli vain hetki makoilla Crinonen laiton jälkeen. Hieman olin taas puhki tuon reissaamisen, ja aikaisen heräämisen vuoksi. Toki eilinen aamu meni kaiken lisäksi vielä jännittäessä, että onko mitään siirrettävää. Tänään olen tehnyt ihan normaaleja asioita lääkärin antaman ohjeen mukaan, koska ihan tottahan se on etten minä enää tässä kohtaa voi vaikuttaa siihen kiinnittyykö alkio vai ei. Tietysti ihan perus terveelliset elämäntavat, mutta päällä ei kannata kahta viikkoa seisoa koska alkio tulee ulos jos on tullakseen. 

Kofeiinia olen yrittänyt kuitenkin vähentää aikaisemmasta. Tänään olen pärjännyt kahdella kupillisella kahvia, joka on minulle oikeasti ihan älytön saavutus. :P Olen nimittäin lievästi sanottuna aikamoinen kahviholisti. Muuten tähän päivään on kuulunut perus juttuja esimeksiksi. puistoilua kahden ihanan kanssa, autopesulassa käyntiä ja kodinhoitoa yleensä. 

Muutenhan olo on ihan normaali, mutta tuo pääkoppa nyt pistää jatkuvasti ajatukset sinne kohdun lämpöön "pikku hipun" luokse. Vatsa on edelleen hieman turvoksissa punktion jäljltä, mutta mitään kipuja ei ole ollut. Olen pyrkinyt juomaan edelleen sen kaksi/kolme litraa päivässä.

Lugesteronin vaihto Crinoneen oli todella hyvä juttu, koska kaikki ne Lugesteronista tulleet oireet ovat kadonneet lähes kokonaan. Tuo Crinone ei myöskään sotke ihan niin paljoa kuin Luget. Peukut siis Crinonelle. :)

Jos olen oikein ymmärtänyt nuo "piinapäivät", niin tänään on piinapäivä numero yksi? Toivon todellakin, että tämä kierto olisi se meidän kierto. <3 Pian on takana tätä lapsettomuutta 3½ vuotta. Tarraisitpa kovasti kiinni pikkuinen hippu. 

Mikroskoopinen hippu

Aamupäivällä sain tiedon klinikalta, että pääsemme siirtoon. Kohdussani majailee tällä hetkellä "erinomainen" alkio. Mitään muuta luokitusta en edes täpinöissäni ehtinyt kysyä. :D  Siirto oli nopeasti ohi, eikä se tuntunut fyysiesti missään. Taisin kuitenkin hieman herkistyä ajatellessani, että se pieni mikroskooppinen hippu saattaa olla ensi vuonna meidän lapsi. <3

Käynnillä lääkäri vaihtoi Lugesteronit toiseen valmisteeseen nimeltä Crinone, koska minulla on pähkinäallergia, ja olen todennäköisesti noista Lugeista saanut lieviä oireita. Tuo Crinone on muuten vastaava tuote, mutta se on geelin muodossa. Lääkäri oli todella pahoillaan siitä, ettei pähknäallergiaani ole huomioitu lääkettä määrätessä, koska Lugesteronin pinnassa on maapähkinäöljyä. Onneksi kuitenkin oireeni olivat tosi lieviä, mutta selvisipä niille oireille syy. 

Tänään pakkaseen päätyi neljä samanlaista alkiota. Muutamaa alkiota vielä jatkoviljellään, mutta olen todella tyytyväinen jo noihin neljään. Toivon kuitenkin ettei niille tule käyttöä. :) Punktiossa saaduista 17 munasolusta kaikki eivät olleet kypsiä, joten ymmärtääkseni ihan normaali kato noiden solujen suhteen? Klinikalta tulee vielä tarkempi kirje noiden meidän solujen osalta. 

Testipäivä on maanantaina 14 joulukuuta, joten sinne asti pitäisi malttaa odotella.

Vielä vähän aikaa

Vielä muutama tunti siihen, että saan soittaa klinikalle.. Toivottavasti edes yksi olisi hedelmöittynyt, ja jatkanut sisukkaasti koko viikonlopun "kasvuaan". Perjantaina sain ohjeeksi soittaa kello kymmenen jälkeen, koska siihen aikaan on jo todella varma tieto siitä, että onko mitään siirretävää. Pian soiton jälkeen hurautan juna-asemalle, ja kohti klinikkaa.
Heräsin tänään ensimmäisen kerran joskus viiden jälkeen, ja en oikein saanut enää unta. Nousin ylös hieman ennen kuutta, ja käytin koirat ulkona. Kuuntelin pienen kävelyn ajan musiikkia soittolistaltani, jossa on oikeasti varmaan satoja biisejä. Voitteko kuvitella, että tuossa aamu kuudelta soittolistaltani valikoitui laulu nimeltä "Pikku ihminen". Alkuperäinen laulaja taitaa olla Aki Sirkesalo.

"Hei, me eletään nyt aikaa

pienten ihmeiden.

Elämä on taikaa,

sä tiedät sen.."

Nyt vain toivon, että illalla kannan mukanani meidän pientä ihmettä.. <3

(weheartit)

Punktion jälkeen

Punktion jälkeen olo on ollut ihan hyvä. Valehtelisin sanoessani normaali, mutta lähellä normaalia. Perjantai illalla oli suurimmat kivut lähinnä "tasaisella maatessa". Lepääminen onnistui kuitenkin lämpöinen kauratyyny mahalla ja Panadolin voimalla. Eilen tarvitsin enää yhden Panadolin aamulla, eikä kauratyynylle ollut enää tarvetta.
Mies on hoitanut koirien ulkoiluttamisen perjantaista asti, koska hieman pelkään nopeita nykäisyjä, jotka noiden koirien kanssa on mahdollisia. Kävin kuitenkin tekemässä rauhallisen kävelyn, koska pelkällä sisäilmalla päänsärky olisi voinut olla seuraavana harmina. Yöt olen nukkunut ihan normaalisti, eikä tänään tunnu punktiosta olevan muuta jäljellä kuin lievästi turvoksissa oleva alavatsa.
Nyt sormet ristiin, että huomiseksi suunniteltu siirto toteutuisi. Hassua aloittaa piinapäivät maanantaista. :) Ei ainakaan voi kauheasti mennä sekaisin noista päivistä. Ymmärtääkseni testipäivä on huomisesta laskettuna kahden viikon kuluttua, eli testipäivä osuisi kaiken järjen mukaan joulukuun 14 päivälle.
Poissaoloja töistä olisi tullut tämän hoidon aikana viisi, jos kävisin töissä maanantaista perjantaihin kello 8-16. Ensimmäinen poissaolo olisi tullut IVF- suunnittelusta, jonka yhteydessä kävimme antamassa infektioverikokeet. Ensimmäisellä käynnillä aikaa kului noin 1,5 tuntia. Toinen poissaolo olisi tullut ensimmäisestä ultrasta, joka oli ajallisesti todella nopea.. Matkoineen kuitenkin oli varattava myös reippaasti yli tunti. Toinen ultra vei saman verran aikaa. Neljäs poissaolo oli punktio, joka vei matkojen kanssa noin neljä tuntia, mutta sairaslomaa olisin saanut 2-3 päivää. Viides poissaolo olisi sitten huominen siirto. Tietysti nuo sairaslomapäivät lisäisivät vielä sitä poissaolojen määrää siten, että lopullisia poissaoloja olisi syntynyt ehkä kahdeksalle päivälle. Tietysti tuo tuntuu melko monelta poissaololta yhden kuukauden aikana, mutta jos lopputuloksena voi olla oma lapsi, niin aika vähänhän noita päiviä sitten kertyi. :)

Punktio

Punktio oli nopeasti ohi aamulla, mutta väsymys on ollut kova koko päivän. Punktio oli mielestäni todella nopea, ja kivuton toimenpide. Isoimmat kivut ovat olleet nyt illemmalla, mutta nekin hyvin hallinnassa Panadolilla. Punktiossa follikkeleja oli 21. Munasoluja saatiin kerättyä 17.Vatsaontelossa ei ollut nestettä ja mitään vuotojakaan ei punktion aikana tullut. Lääkäri oli kirjoitanut limakalvosta vain "endometrium hyvä", eli näillä tiedoilla kohti maanantaita. 

Maanantaina on sovittuna siirto, mutta ennen lähtöäni klinikalle varmistan vielä puhelimitse, että jotain siirrettävää on. Hieman harmittaa jälkikäteen, että jännitin niin kovasti tuota toimenpidettä, koska ei se mielestäni ollut mikään aivan kamala.

Heti saapuessani klinikalle kello 7.30 sain esilääkkeen. Kello 8 alkoi punktio, jonka aikana sain rauhoittavaa ja kipulääkettä suoneen. Sain myös jonkun supon (!!!) ennen punktion alkua. Toimenpiteen jälkeen minua nesteytettiin, ja sain myös pyytäessäni kipulääkettä suoneen. Ennen lähtöäni sain vielä kipulääkettä suun kautta. Näin lueteltuna tuo kuulostaa siltä, että en olisi muuta tänään tehnytkään kuin saanut lääkkeitä vähän eri rööreihin. :D Kotona olen ottanut kaksi kertaa 1g Panadolin. Olen juonut koko päivän runsaasti vettä, mutta muuten olen pystynyt tekemään normaaleja asioita hieman hitaammilla liikkeillä. 

Miehen näyte oli ollut kuulemma hyvä. Pesun jälkeistä tulosta emme kuulleet, koska pääsimme lähtemään melko nopeasti toimenpiteen jälkeen kotiin. Nopea kotiutuminen johtui ymmärtääkseni minun hyvästä voinnista. Olin nimittäin toimenpiteen jälkeen tarkkailussa vain noin 30 minuuttia. Tarkkailun jälkeen söin klinikalta saadun aamupalan ja kävin pissalla. Ymmärtääkseni tuo pissaaminen oli yksi ehto sille, että klinikalta sai poistua. Ennen lähtöä tapasimme miehen kanssa vielä punktion hoitaneen lääkärin. Lääkäri kertoi follikkeleiden ja munasolujen määrän, sekä miehen näytteen laadun. 

Nyt illalla on vatsa selkeästi turvoksissa, mutta muuten olo on ihan hyvä. Ensi yön ajattelin nukkua edellistä paremmin. :) Tulisipa maanantai pian, jotta saisimme kuulla onko mitään siirrettävää. 

Ps.. pahoittelen kirjoitusvirheitä.. Nyt väsyttää ihan liikaa.

18 tuntia 23 minuuttia

Enää 18 tuntia jäljellä punktioon. :) Aika tuntuu matelevan hirveän hitaasti, mutta jos maanantain siirtoon päästään, niin sitten sen jälkeen aika vasta mateleekin. Toisaalta hyvään kohtaan nämä IVF- hoidot sattuivatkin, koska kaikki pakollinen jouluun liittyvä vie mukavasti aikaa muualle. 

Pregnylin jälkeen vatsa on mielestäni hieman aikaisempaa enemmän turvoksissa. Oikealla puolella tuntuu säännöllisesti nipistelyä, mutta edelleen melko oireeton olo. Tämä päivä on siitä erikoinen ettei minun tarvitse pistää mitään lääkettä! Mies kysyi eilen, että monesko pistos tuo Pregnyl oli? Pienen laskutoimituksen jälkeen Gonalia tuli pistettyä kymmenen kertaa, ja Orgalutrania kuusi. Noiden pistoksien lisäksi tuli Pregnyl ja sitten ensi viikolla toivottavasti pääsisin pistämään sen Gonapeptylin. Yhteensä tämä hoito vaati 18 pistoskertaa. Aika paljon kun vielä huominen vaatii sitten ne omat pistämiset, mutta onneksi silloin ei tarvitse pistää itse. :)

Tänään kännykkääni tuli muistutus sieltä yksityiseltä klinikalta huomista punktiota koskien. Kirjauduin sitten mielenkiinnosta tuon klinikan sinne "omat tiedot" kohtaan. Minun toimenpiteeseen on varattu aikaa 15 minuuttia! Voiko se olla edes mahdollista, että punktio on ohi 15 minuutissa? Tietysti sitten ennen toimenpidettä laitetaan kanyylit sun muut, ja punktion jälkeen minun vointia seurataan, mutta kuulostaa kyllä nopealta hommalta. 

Olen tänään yrittänyt vain ajatella, että olen jo selvinnyt siitä aukiolotutkimuksesta (ei ollut kiva kokemus) pelkän särkylääkkeen voimalla, ja sitten muutamia vuosia minulle tehtiin Gastroskopia (yllättävän kivuton, mutta epämiellyttävä toimenpide). Ehkä nyt tämä punktiokin menee sitten siinä missä nuo kaksi muutakin. :) Gastroskopiaan menin ilman rauhoittavaa, koska pelkään enemmän sitä oloa mikä niistä rauhottavista tulee. :D Onkohan huomisessa punktiossa mahdollista ottaa vain se kipulääkitys? Viimeiseen asti haluaisin pärjätä ilman rauhoittavia. 

Katsotaan minkälaisen tarinan kanssa palaan tänne blogiin huomenna tai viikonloppuna. :) 

Alle kaksi vuorokautta punktioon

Pistin Pregnylin tänään kello 19.30. Tuosta hetkestä on punktioon 36 tuntia ja 30 minuuttia! Perjantai aamuna 7.30 pitäisi miehen olla antamassa omaa näytettään, ja minun punktiossa heti kello 8.00. Pääsimme heti aamun ensimmäiseksi, joka on ehkä ihan hyvä asia... Eipä ehdi jännittämään niin paljoa. :) 

Tähän mennessä ei Gonalista tai Orgalutranista ole vatsanturvotusta kummempaa oiretta tullut. Oikea munasarja on tehnyt selvästi enemmän töitä, koska ihan jos paikalleen jää oloja seuraamaan niin jotain pientä vihlontaa on ollut ajoittain. 

Pregnylin pistäminen meni ihan hyvin. Tein kaiken kyllä niin ohjetta seuraten, että ihan rupesi piston jälkeen huvittamaan koko touhu. Ainoa ongelma oli siinä kohtaa, kun olin liuottimen ruiskuttanut kuiva-aineeseen, niin en meinannut mitenkään saada kaikkea lääkeainetta vedettyä ruiskuun. Pieni tippa Pregnyliä jäi varmasti ampullin pohjalle. Tarkistin varmaan miljoona kertaa tuossa kohtaa, että olen vetämässä sillä pidemmällä neulalla lääkeainetta ruiskuun, eikä vaan ole vahingossa tullut otettua sitä neulaa käyttöön, mikä oli tarkoitettu pistämiseen. Sain nuo neulat polilta, joten ei pitäisi olla siitä kiinni, että olisi vääränlaiset neulat ollut käytössä.

Miehen kanssa juteltiin tänään vähän enemmän tästä hoidosta. Mietimme myös, että olemmeko valmiita tekemään tämän uudelleen, jos emme onnistu vielä tällä ensimmäisellä hoidolla. Fyysisesti tämä ei ole ollut rankkaan, mutta onhan tässä tullut käytyä monenlaisia ajatuksia läpi. Ehkä se kovin henkinen kamppailu käydään sitten, jos testi näyttää negatiivista joulukuussa tai raskaus päättyisi keskenmenoon.

Kuitenkin koen olevani melko postiviisiella mielellä tätä hoitoa kohtaan. Olen pyyhkinyt pois kaikki ne oikeat tilastot ja ajatellut, että meidän mahdollisuudet onnistua on 50/50. Nyt mennään päivä kerrallaan, ja toivotaan tämän hoidon tuovan meille sen kauan kaivatun lapsen. 

Punktion jälkeen?

Olemme ajatelleet, että menisimme punktioon junalla. Onkohan järkevää lähteä julkisilla punktiosta? Meidän klinikalla ei ole kovinkaan lähellä hyviä parkkipaikkoja, eli omankin auton luokse pitää pystyä kävelemään hyvän matkaa. Nyt kaipaisin kokemuksia tuosta punktion jälkeisestä ajasta. :) Mikä paras vaihtoehto?

Hyvä munikset!

Kävin aamulla toisessa ultrassa. Heti ultran alussa sain kuulla, että limakalvo oli ottanut loistavan spurtin! Limakalvo oli tänään tasan 10. Oikeassa ja vasemmassa munasarjassa oli kummassakin kahdeksan munarakkulaa. Lääkärin mielestä näistä 12 oli kauniin pyöreitä, ja näiden kasvu oli ollut ihan "oppikirjamaista". Tarkkoja kokoja lääkäri ei ollut merkinnyt tuohon minun "hoitokalenteriin". Suurimmat munarakkulat olivat lääkärin kertoman mukaan jo kuitenkin 18mm, ja muistaakseni pienimmät 13mm.

Suunnitelma meneekin sitten niin, että tänään pistän illalla viimeisen Gonal-f:n annoksella 200IU. Illalla pistän myös kuudennen, ja myöskin viimeisen Orgalutranin (jee!!!). Huomenna pistän Pregnylin 36,5 tuntia ennen perjantain punktiota. Hoitaja soittaa vielä tänään tuon Pregnylin pistoajankohdan, koska meidän julkisella tietysti nämä IVF- hoidot ostetaan ykstityiseltä klinikalta. Mielenkiintoista päästä myös yksityisen klinikan hoidettavaksi, vaikka olemmekin julkiseen todella tyytyväisiä.

Punktion jälkeen lauantaina aloitankin sitten Lugesteronit, ja maanantaina sitten olisikin vuorossa siirto, jos jotain siirrettävää saadaan aikaiseksi. Nyt vain toivon, että kaikki menisi tämän suunnitelman mukaan, ja ensi viikolla sitten torstaina pääsisin pistämään viimeisen pistoksen, eli Gonapeptylin. :)

(weheartit)

Kahdeksas Gonal-f ja neljäs Orgalutran

Pistäminen rupeaa olemaan aika simppeliä touhua. :) Tänään jouduin tosin pistämään 100IU vanhemmasta kynästä ja toiset sata yksikköä sitten uudesta kynästä. Kolme pistosta tuli sitten hetki sitten pistettyä, mutta ei enää montaa jäljellä. Kaksi yötä vielä siihen, että saan kuulla mitä niille munarakkuloille kuuluu. Olo on edelleen ihan normaali.. Mitäpä jos ne munarakkulat ei vain kasva?

Kuudes Gonal-f ja toinen Orgalutran

Pistin hetki sitten sen uuden isomman annoksen mukaan tuota Gonalia, eli 200IU. Orgalutrankin meni eiliseen nähden paremmin ihosta läpi.. Sen pistäminen on kyllä kaukana kivasta. Samanlainen punainen kuumottava ihottuma tuli pistokohdan ympärille. Katsotaan mitä tuo isompi annos nyt sitten tekee. Odotan kyllä tosi innoissaini sitä tiistain ultraa.

Ensimmäisen ultran kuulumiset

Kävin tänään aamulla ensimmäisessä ultrassa. Kohdussa limakalvo oli 6.9mm. Oikealla puolella oli munarakkuloita seuraavasti 1x10, 3x9, 1x8 ja 1x6. Vasemmalta löytyi 1x10, 1x9, 2x7 ja 2x5. Kasvutahti oli lääkärin mukaan maltillista, joten Gonal-f annosta lisätään tästä illasta lähtien siten, että 150IU:n sijaan pistänkin 200IU. Gonal-f jatkuu aina maanantai illan pistokseen asti. Orgalutrania pistän vielä tiistaina 24.päivä yhden annoksen.
Lääkäri oli alunperin ajatellut, että olisin päässyt punktioon jo keskiviikkona, mutta munarakkuloiden ollessa vielä noin pieniä punktio siirtyikin ensi viikon perjantaille. Tiistain ultran jälkeen lääkäri kertoo ajankohdan, jolloin pistän Pregnylin. Ymmärsin kuitenkin, että sen pistoajankohta olisi todennäköisesti keskiviikkona.
Toinen ultra onkin sitten ensi viikon tiistaina. Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että munarakkulat ottaisivat pienen spurtin kasvussaan, ja pääsisimme ihan oikeasti ensi viikon perjantaina punktioon. Siirto tulisi tapahtumaan sitten 30.11.
Tälle perjantaille tuli sitten pieni lääkkeenhakureissu, koska Gonal-f ei tule riittämään edes viikonlopuksi tuolla uudella annoksella. Siispä mikä mukavampi tapa viettää perjantaita, kun suunnata lähimpään Yliopistolliseen apteekkiin. :)
Lähdin poliklinikalta myös toisen reseptin kanssa. Sain nimittäin reseptin sellaiseen lääkkeeseen, kun Gonapeptyl. Kuulemma tukemaan alkion kiinnittymistä. Hassua puhua alkiosta, kun eihän tässä ole munarakkulatkaan vielä kasvaneet kovinkaan kummoisiksi.

Viides Gonal-f ja ensimmäinen Orgalutran

Ei mennyt hyvin ei. Nähtävästi sain allergisenreaktion tuosta Orgalutranista välittömästi pistämisen jälkeen. Pistoskohdan ympäristö on kirkuvan punainen, lämmin ja sitä kutisee. Luin Orgalutranin tuoteselosteesta, että neulansuojus sisältää luonnonkumia, eli lateksia.. Voisiko se aiheuttaa reaktion, koska olen lateksille allerginen..? Vai onko muillakin tullut vastaava reaktio tuosta Orgalutranista? Gonal-f meni hienosti. :)

Kp5 Gonal-f 4

Neljäs Gonal-f pistetty pinkeään mahaan. Tänään pistäminen tuntui aikaisempiin kertoihin erilaiselta. Vatsa oli todella pinkeä, ja neulan työntäminen ihon läpi oli kieltämättä haastavampaa. Kuitenkin voin sanoa, että ilman suurempia sivuvaikutuksia olen edelleen. Ainoastaan vatsa on hieman turvoksissa, ja äsken pistäessä vatsan iho oli pinkeämpi. Huomenna tulee mukaan sitten Orgalutran.. Hassua muuten, että rupean pistämään tuota Orgalutrania ennen sitä ensimmäistä ultraa.. Miten muiden kohdalla on ollut käytäntö? Entäpä jos mitään ei edes ole tapahtunut, niin miksi mitään vielä huomenna jarrutellaan? Tällä hetkellä minusta tuntuu, että olen ihan hukassa tämän hoidon kanssa. Voiko ensi viikolla olla jo punktio? Mikä mahtaa olla viimeinen pistospäivä..? Jos Gonal jatkuu samalla annostuksella, niin minulla ei ole lääkettä enää kuin neljäksi päiväksi..

Kolmas Gonal-f

Juuri pistin kolmannen Gonal-f:n. Iltaa kohden on e-h-k-ä ollut huomattavissa jotain pientä nipistelyä oikean munasarjan kohdalla.. Hmm. Hauskaa kirjoittaa näitäkin fiiliksiä ylös, koska näitä olen tainut googlailla aika ahkerasti nyt viime päivinä. :) Muuten ei ole ollut mitään eroa normaaliin oloon. Monentenako pistopäivänä teillä on olo muuttunut suuntaan tai toiseen? Aamulla kirjoitin etten oikeastaan jännitä perjantaita, mutta odotan kyllä kovasti. Suurin pettymys tulee olemaan, jos oikeasti minun kropassani ei ole tapahtunyt yhtään mitään..

Mietteitä..

Täällä pyörii ajatukset kirjaimellisesti oman navan ympärillä. Toistaiseksi ei ole tullut mitään sivuoireita pistoksista, eli toistaiseksi täällä kaikki hyvin. Toki osa mahdollisista nipistelyistä menee vielä tällä hetkellä kuukautisten piikkiin. :) Eilen illalla juttelimme miehen kanssa tästä hoidosta. Mies myönsi jännittäneensä ensimmäisen pistoksen aikana hirveästi, mutta huomatessaan minun olevan "niin reipas" hän ei enää jännittänyt eilistä pistosta ollenkaan.
Olen nyt pistänyt kummatkin pistokset keittiössä pöydän ääressä, koska meillä iltaisin on keittiössä ehdottomasti paras valaistus. Omalla tapaa huvittavaa, että meidän lapsettomuutta hoidetaan jo ihan keittiönpöydän ääressä. :P
Perjantain ultraan menen yksin, koska miehelle tulee pakollisena poissaolona ainakin se punktiopäivä, ja mahdollisesti sitten se siirto, jos sinne asti päästään. Perjantaissa ei oikeastaan jännitä vielä mikään, koska oikeastaanhan minä en voi vaikuttaa lopputulokseen enää tämän enempää. Terveellisesti tässä on eletty viimeiset kolme vuotta, ja pistäminenkin meni eilen jo tosi hyvin, eli kaikki mitä nyt tapahtuu on sitten ihan jonkun muun hallinnassa.

Tällä hetkellä tulee selattua hirveästi muiden blogeja. Muutamien päivien aikana olen huomannut, että oikeastaan kaikilla menee ihan omanlaisen "kaavan" mukaan hoidot. Osan annokseton pienempiä, ultria on yhden sijaan useampia, toisella tulee hirveästi haittavaikutuksia, kun taas toisella ei sitten mitään. Aika arpapeliä tuntuu olevan näiden hoitojen kohdalla kaikki.

Olen myös miettinyt kovasti, että olenko kuinka toiveikas tämän hoidon suhteen. En oikein osaa sanoa. Luotan siihen, että alansa parhaat ammattilaiset ovat nyt meitä auttamassa, mutta hekin ovat vain ihmisiä. Tilastojen mukaan meillä pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet onnistua, mutta tilastoihin ei ole ollut aikaisemminkaan luottaminen.
Takaraivossa on vahvasti myös yksi asia.. Olen nimittäin miettinyt, että sekin seikka pitää sitten vain hyväksyä, että tämänkin hoidon aikana voi meidän lapsettomuuteen löytyä jokin selittävä syy.. Sitä ehkä omalla tapaa pelkäänkin, että jokin lopullinen syy meidän lapsettomuudelle löytyy ja jäämmekin sitten ilman biologista lasta.

Gonal-f päivä kaksi..

Tänään soitin poliklinikalle kertoakseni, että kuukautiseni alkoivat vihdoinkin lauantaina. Polilla varmistettiin, että olin muistanut pistää Gonal-f:n eilen illalla, jonka mukaan sitten hoitaja varasi minulle ensimmäisen ultran tulevalle perjantaille. Torstaina illalla pistän Gonalin lisäksi myös ensimmäisen Orgalutranin. Hoitajan mukaan perjantain ultran jälkeen voi olla vielä toinen ultra, tai sitten pääsemme jo suunnittelemaan Pregnylin pistoajankohtaa, sekä punktiota! Edelleen ihmettelen, että tämä menee tällä tahdilla eteenpäin.. :)

Ensimmäinen Gonal-f

Ensimmäinen Gonal-f pistetty hetki sitten! :) Päivän aikana oli paljon tekemistä, joten en ehtinyt edes kummemmin pistämistä jännittää. Hassultahan se tuntui itseä pistää, mutta ei se niin kamalaa ollut, kun alunperin pelkäsin. Huomenna soittoa sitten poliklinikalle. Ensimmäinen ultra on sitten varmaan viikon lopussa? Tällä hetkellä tuntuu hassulta. Ollaanko me ihan oikeasti IVF- hoidossa..

IVF täältä tullaan!

Kierto venyi sitten 46 päivän mittaiseksi. Tänään alkoi sitten se kauan odotettu kierto, eli nyt ihan oikeasti kohti IVF-hoitoa. Huomenna aloitan illalla Gonal-f pistokset. Meidän polilla pyydettiin aloittamaan pistäminen illalla, mutta mitään kellonaikaa ei kyllä muistaakseni sanottu.. Onkohan kello 21 ihan ok aika..? :) Iltaisin minulla on ensi viikolla muutamia menoja, joiden vuoksi en kyllä pysty pistämään oikeastaan ennen kello 20. Maanantaina ilmoitan polille, että vihdoinkin tämä uusi kierto alkoi. Ensi viikolla tulee sitten myös mukaan Olgalutran.

Ihan omituinen olo tuota alkavaa hoitoa kohtaan. Eka odottelen malttamattomana hoitojen alkua, mutta nyt tuntuu etten ole sitten yhtään valmis. Pistäminen jännittää vähän, mutta eniten jännitän sitä, että mokaan koko pistämisen jotenkin.. Huh.. Ehkä ensimmäisen piston jälkeen tämä helpottaa. Mutta ihan oikeasti olen innoissani.

...

Kuukautisista ei näy merkkiäkään. Edellisen negatiivisen raskaustestin tein jälleen lauantaina. Kuukautiset on jo sen verran myöhässä, että jos olisin raskaana niin nyt olisi menossa rv 5+6! :D Piti ihan vauva.fi raskauslaskurilla tarkistaa, kun kiertopäiviä on tähän päivään mennessä kestynyt hurjat 42..
Teroluteilla yritetään nyt saada uutta kiertoa alkamaan, ja hermot on lievästi sanottuna kireällä. Ehkä sitten ensi viikolla vuoto voisi jo alkaa?!!

Koopee sitä ja tätä..

Kierto venyy venymistään, vaikka kuinka tein jo negatiivisen raskaustestin (tämä yleensä käynnistää uuden kierron välittömästi). Jännitänkö kuitenkin niitä tulevia hoitoja sen verran, ettei uusi kierto nyt sitten millään ala. Tänään on jo kiertopäivä 36, eli enää ei mielestäni ole mikään pieni heitto kiertopäivissä.. Ehdin jo nimittäin tottua niihin 28-30 pävän kiertoihin. Minkäs teet "epäkunnossahan" tämä kroppa on ollut enemmän ja vähemmän näiden vuosien aikana.. Jossittelu ei tässä kohtaa kauheasti auta, mutta jos kieto olisi alkanut ajallaan, niin ensi viikolla olisi jo siirto (!!!).
Laitoin eilen sähköpostia klinikalle, että täällä odottelen edelleen uuden kierron alkua. Vielä en saanut mitään vastausta. Ennen IVF- hoitoja ei varmaan suositella kuukautisten käynnistämistä millään hormoonilla? Ja toisaalta kyllähän ne kuukautiset silloin kerran alkoi itsestään pitkittyneessä kierrossa, kun kiertopäiviä oli muistaakseni jo lähemmäs sata.

Tulen varmasti viivana kertomaan, kun uusi kierto starttaa! :)

Vähän tuntuu nyt pitkältä tämä odottelu.

Uuden kierron odottelua

Otsikko sen jo kertookin, että täällä odotellaan tosiaan uuden kierron alkua. Tänään tein jo yhden negatiivisen raskaustestin, eli raskauden takia tämä kierto ei ole ainakaan venymässä. Jos nyt viikonlopun aikana alkaisi uusi kierto, niin olisimme taas yhden askeleen lähempänä hoitoja. Huoh.. Mitä teille muille kuuluu? :)

Seuraavaksi

Meidän hoidot tulevat etenemään heti seuraavien kuukautisten alettua. Ensimmäisenä kiertopäivänä soitan lapsettomuuspoliklinikalle, jotta saan varattua ensimmäisen ajan ultraääneen. Ennen irroituspiikkiä minulla tulee olemaan ainakin kaksi ultraa. Kiertopäivänä kaksi aloitan Gonal-f nimisen lääkkeen annoksella 150IU. Muistaakseni tuohon rinnalle tuli seitsämäntenä kiertopäivänä Olgalutran. Irrotuspiikkinä minulla käytetään Pregnyliä. Luteelivaiheen tueksi määrättiin Lugesteron.
Saan reseptit vasta torstaina, kun olen käynyt ensin harjoittelemassa hoitajan kanssa pistämistä. Meillä tuon opetuksen saa kaikki, vaikka olisikin kokemusta pistämisestä. Minulla on runsaasti kokemusta pistämisestä, mutta siitä huolimatta koen ihan hyvänä sen, että pääsee vielä kertaamaan koko tuon tulevan lääkityksen, pistopäivät ja muut hoitoon liittyvät asiat meidän ihanan hoitajan kanssa.

Perjantaina sain mukaani muutamia tuoteselosteita noista lääkkeistä, muovisen kannellisen purkin neuloille, jotain IVF- hoitoihin liittyvää luettavaa ja neuloja. Hirveän tarkkaan en ole vielä tuota pussukkaa (meidän polilta sai sellaisen pussukan kaikelle tuolle sälälle) tutkinut, mutta jotenkin on sellainen "hykertelevä" olo kun noita tulevia hoitoja ajattelee.

Vielä en ole saanut tuonne "Omakantaan" mitään tietoa siitä eilisestä käynnistä, joten kaikki kirjoitettu on nyt ihan oman muistin varassa. Lääkäri ultrasi taas käynnin lopussa todeten, että ainakin yksi 8mm ja 4mm follikkeli näkyi. Tosi pieniä siis eilisille kiertopäiville! Tuli ainakin todistettua, että ne minikuukautiset oli ihan oikeasti kuukautiset. Toivottavasti nyt vaan tämäkin kierto olisi edellisen kaltainen, ja pysyisi maltillisesti alle 30 päivän. Eilisen polikäynnin yhteydessä kävimme myös antamassa ne infektioverikokeet, ja allekirjoitimme muutamia papereita hedelmöityshoitoihin liittyen.

Nyt on muuten pakko hehkuttaa tuota Apulannan - Valot pimeyksien reunoilla kappaletta.. Kannattaa kuunnella. :)

Huomenna!

Huomenna tähän aikaan on meidän IVF- suunnitelma jo meidän tiedossa, ja illalla varmasti viimeistään tulen kertomaan sen myös tänne blogin puolelle. Ihan super jännittävää, vaikka hieman olemmekin jo "opiskelleet", että minkälaisia suunnitelmia muille on tehty. Mietin myös yhtä käytännön seikkaa, eli mahtaako kellään olla kokemusta pienempien paikkakuntien apteekkien lääketarjonnasta? Me asumme nimittäin melko pienessä paikassa, joten mahtaakohan meidän lähiapteekista löytyä niitä kaikkia lääkkeitä suoraan? Toisaalta nyt on menossa tämän kierron alkupuoli, eli hyvin ehdin varmasti tilata tarvittavat lääkkeet tuohon meidän lähiapteekkiin.

Huominen on nopeasti laskettuna kp11, joten vielä joudutaan hetki odottamaan hoitojen virallista alkua. Mitä kaikkea tuolla IVF- suunnittelussa tapahtuu? Sen tiedän tosiaan, että ainakin meistä molemmista otetaan ne infektiokokeet, ja ymmärtääkseni allekirjoitamme jotkut hedelmöityshoitoihin liittyvät paperit.. Edelleen minulla on melko hyvä fiilis tulevia hoitoja kohtaan. :)

Kolme yötä..

Enää kolme yötä lapsettomuuspoliklinikan käyntiin! :) Mies sai perjantain vapaaksi, ja verikokeisiinkin pitäisi olla lähetteet valmiina. Jännittävää ajatella, että perjantaina minulta pitäisi löytyä reseptit ensimmäiseen (ja toivottavasti viimeiseen) IVF- hoitoon. Kuinkakohan kovaa sitä tulee pettymään, jos ensimmäinen hoito ei tuota tulosta? Olen nimittäin todella toiveikas tätä ensimmäistä hoitoa kohtaan. Tulee vähän samanlainen fiilis, kun silloin e-pillereiden lopetuksen aikaan. :P

Tilanteita

Mistähän sitä taas lähtisi tätäkin tilannetta taas avaamaan. Nämä kuukautiset ovat nimittäin taas ihan omanlaatuiset. Tiistaina vuoto alkoi mielestäni ihan normaalina kuukautisvuotona, mutta tuon tiistain jälkeen on tullut vaan sellaista rusehtavaa tuhrua. Tänään aamulla luulin jo hetken, että alkaisi sellainen normaali vuoto, mutta yhden sellaisen verisen "jojon" jälkeen tuli ehkä ruokalusikallinen verta, ja taas koko loppu päivä pelkkää tuhrua..
Aina pahimpaan mahdolliseen saumaan nämä "epämääräiset" kuukautiset. Tosi kiva mennä ensi viikolla polille, ja todeta etten ole ihan varma milloin edelliset kuukauiset alkoi.. Ehkä tällä yrityshistorialla pitäisi yhdet kuukautiset tunnistaa (!!!). Onneksi polilla lääkäri voi sitten tarvittaessa ultrata, ja katsoa kohdunlimakalvon tilanteen (?). Jos tiistaita ei lasketa kiertopäiväksi numero yksi, niin tänään olisikin jo kiertopäivä numero 31. :/ En haluaisi millään, että hoidot viivästyisi tämän takia.

Viimeinen taukokierto?

Ensi viikolla on vihdoinkin meidän IVF- hoitojen suunnittelu! Tulevaksi viikonlopuksi on palon ohjelmaa, mutta muuten tämä viikko on kyllä niin rauhallinen, että mitenköhän sitä malttaa odottaa ensi viikon perjantaihin. Tänään muistutin miestä ensi viikon käynnistä, jotta hän muistaa pyytää töistä vapaata. Onneksi miehen työpaikalla ei tarvitse turhia selitellä, jos vapaata tarvitsee. Minulla itselläni on onneksi tällä hetkellä sellainen tilanne, ettei minun tarvitse oikeastaan keneltäkään kysyä lupaa poissaoloihin, eli siltä osin hyvinkin rauhallisin mielin kohti hoitoja.

Välillä mieleni valtaa epäusko, että olemmeko me ihan oikeasti menossa  kohti IVF- hoitoja. Uudenlainen toivo herää päivä päivältä voimakkaammaksi, vaikka järki muistuttaakin taas siitä että vain joka kolmas onnistuu ensimmäisellä IVF- hoidolla.
Eilen selasin Iltalehteä ja taisinpa jopa naurahtaa ihan ääneen lukiessani seuraavaa "Nykyisin naiset hankkivat ensimmäisen lapsensa keskimäärin 28-vuotiaina ja miehet 30-vuotiaina". Meillähän tilanne on ensi vuonna juurikin tuo, että minä täytän 28-vuotta ja mies 30. Olisiko ensi vuosi siis tosiaan se meidän vuosi? Jos heti ensimmäisestä hoidosta tulisin raskaaksi, niin lapsi ehtisi syntyä vielä ensi vuoden aikana. :)

Julkisella (ainakin meidän poliklinikalla) IVF- hoitoja tehdään yksi keväällä ja yksi syksyllä, eli kaksi kertaa vuoden aikana. Nyt jos marraskuussa emme onnistu, niin seuraava hoitokerta on sitten tosiaan vasta vuonna 2016. Toki voimme päästä jo toiseen hoitokertaan jo heti tammikuussa, mikä tosin on melko epätodennäköistä.

Nyt kuitenkin luottavaisin mielin ensi viikkoa kohti. Jos jotain super positiivista, niin tänään taisi alkaa viimeinen taukokierto! Letrozolen jälkeen minun kierrot on ollut todellakin kuin jostain "oppikirjasta". Tähän päivään päättyneen kierron pituudeksi tuli nimittäin tasan 28 päivää. Mahdollisestihan seuraavat kuukautiset alkaakin jo lokakuussa, joten nyt voin ehkä varovasti jo sanoa hoitojen alkavan lokakuussa.

Meiltä otetaan ne infektioverikokeet vasta ensi viikon käynnin yhteydessä. Kestääköhän niiden tuloksien saaminen kuinka kauan? Lähinnä vain ajattelin, että aloitetaanko hoitoja millään tavalla ennen noiden tulosien saamista? Jos nimittäin kiertoni pysyy näinkin säännöllisenä, niin seuraavan kierron ensimmäinen päivä osuu sinne lokakuun 26 alkavalle viikolle.

Muutenhan täällä on eletty varsin leppoisaa arkea. Toisinaan minusta tuntuu nimittäin siltä, että olemme olleet jo niin kauan lapsettomia, että siihen alkaakin jo tottumaan. Viimeksi romahdin ihan kunnolla silloin keskenmenon aikoihin, mutta sen jälkeen on ollut hyvinkin rauhallisin mielin näitä hoitoja kohtaan. Uuden kierron alkaminen on toki aina pienoinen pettymys, mutta muuten tunnen oloni vahvaksi. Viisi kiertoa sitten olisin varmasti ollut "hermoraunio", jos olisin tiennyt joutuvani odottamaan hoitojen alkua marraskuuhun asti, mutta nyt huomaankin tämän pitkäksi venyneen hoitotauon tehneen tosi hyvää mielelle ja myös parisuhteelle.

Tsemppiä kaikille käynnissä oleviin hoitoihin, tuleviin hoitoihin ja alkaneisiin raskauksiin. <3 

Miltä tuntuu?

Eilen juttelimme miehen kanssa pitkästä aikaa siitä, että minkälaisia fiiliksiä tulevat hoidot herättävät. Välillä minulle tulee omituisen (?) varma olo siitä, että seuraavassa hoidossa me tulemme onnistumaan, mutta toisaalta olen myös henkisesti valmistautunut lukuisiin pettymyksiin. Lokakuu alkaa jo ensi viikolla, joten enää ei tarvitse hirveän pitkään odotella seuraavaa käyntiä lapsettomuuspoliklinikalla! Tässä kohtaa minulla ei ole oikein mitään kerrottavaa meidän lapsettomuushoidoista, koska hoidot lähtevät etenemään vasta parin viikon päästä. Jaan kuitenkin Väestöliiton sivuilta nappaamani videon nimeltä "Toivo". :)

Vielä jatkohoidon suunnittelukäynnistä

Viikko sitten jatkohoidon suunnittelukäynnillä lääkäri totesi meidän lapsettomuuden kestäneen kolmen vuoden ajan. Toteamisen jälkeen lääkäri kysyi kiireettömällä äänellä, että miten minä ja mieheni voidaan. Tykkään kovasti meidän lääkäristä, koska hän muistaa joka käynnillä kysyä, että miten me jaksamme. Kerroin jaksavani yllättävän hyvin. Kerroin myös miehen voivan hyvin, vaikka hetki sitten tuntuikin vielä. että elimme ihan eri kohdassa tätä lapsettomuutta. Tällä tarkoitan sitä, että miolin jo suurimman kriisin kahlannut, kun mies ihan oikesti vasta havahtui siihen ettemme me tule saamaan lasta ilman lapseettomuushoitoja. Kolme vuotta on toki pitkä aika, mutta enää en tunne niin suurta surua, kun esimerkiksi silloin kahden vuoden kohdalla. Toisinaan lääkärin sanat muistuvat mieleen ihan ensimmäiseltä poliklinikkakäynniltä "olen myös onnistunut lapsettomuushoidoissa, jos pari huomaakin pystyvänsä elämään ilman kauan odotettua biologista lasta.. Lapsettomuuslääkärin tehtävä on myös muistuttaa vaihtoehtoisista tavoista olla vanhempana tai jatkaa elämää kahdestaan". Huomasin lääkärin aloittavan IVF keskustelun hieman varovaisesti, mutta huomatessaan reaktioni olevan vain positiivinen lääkäri naurahtikin, että toisinaan IVF-hoitoihin joutuminen/pääseminen on pariskunnille tosi iso kriisi, koska enää ei anneta toiveita lähellekään normaalista tavasta tulla raskaaksi. Toisaalta en miellä millään tavalla normaaliksi raskautua minkään hormonin avustuksella, joten en koe IVF- hoitojen "romuttavan" meidän itsetuntoa millään tavalla. Olemmehan joutuneet jo nyt ottamaan apua lääketieteestä, jotta saisimme sen oman biologisen lapsen. Katsotaan miten meidän käy näissä hoidoissa. Mikä sitten on seuraava vaihtoetho? Jäämmekö kahdestaan vai jaksammeko kahlata hoitoja niin pitkään, että raskaus vihdoin ja viimein alkaisi ja jatkuisikin lapsen syntymään. Toisinaan olen jo joutunut miettimään, että onko se oma biologinen lapsi minulle niin tärkeä, että "tuhlaan" sen saavuttamiseksi aikaani usean vuoden ajan? Olisinko nauttinut elämästäni enemmän, jos en olisi elänyt elämääni viimeisen kolmen vuoden ajan "periodeissa". Ensin reilu kaksi viikkoa lähes normaalia elämää, jonka jälkeen elän kuin olisin raskaana. Viimeksi kun hölläsin tuota tapaani elää, raskauduin. Siitäkin on jo sen aikaa, että voitteko uskoa ensi viikolla olevan meidän "lapsen" laskettuaika. :) Itseasiassa sekin tuli tuolla lapsettomuuspoliklinikalla ilmi. Itsehän ehdin niin pienen hetken nauttia raskaudesta, etten ehtinyt edes miettiä lapsen laskettua-aikaa. Lapsettomuuslääkäri siitä vain ohimennen mainitsi, että nyt olisimme eri tilanteessa ilman sitä alkuvuoden keskenmenoa.

IVF mietteitä

Kuukasi pitäisi vielä malttaa siihen seuraavaan suunnitteluun. Toisaalta kuukausi on ihan hirveän lyhyt aika, mutta mitä sitä kieltämään että haluaisin hoitojen etenevän taas tämän pitkäksi venyneen hoitotauon jälkeen. Huomaamattahan tässä on taukoiltu jo neljä (!!!) kiertoa. Positiivisia asioita taukokierroissa on ehdottomasti se, että kroppa tuntuu taas ihan omalta. Ei turvotusta, nipistelyä, omituisia raskausoireita, vaihdevuosioireita tai hiustenlähtöä. Hiustenlähtö oli tosi hurjaa sen Letrozolen kanssa, joten nyt kauhulla odottelen sitten niiden IVF lääkkeiden haittavaikutuksia. Mitä kaikkia haittavaikutuksia niistä lääkkeistä on teille tullut? Mitä lääkkeitä ylipäätänsä syödään/pistetään IVF hoidon aikana? Olisi ihan mielenkiintoista perehtyä hieman jo etukäteen mahdollisiin lääkkeisiin. 

Tuon perjantain käynnin jälkeen minulla on ollut todella hyvä olo. Toki tuleva hoito jännittää jo hieman, mutta olen tosi onnellinen että vihdoinkin pääsee taas tekemään jotain tämän lapsettomuuden vuoksi. :) Nyt vain toivon kovasti, että tuon ensimmäinen IVF olisi se hoito, josta se meidän lapsi saa alkunsa. 

Meidän hoitavalääkäri sanoi, että IVF-hoidossa ihanteellinen määrä munarakkuloita olisi sellainen 10-15. Jos oikein ymmärsin, niin alkionsiirto tehtäisiin toisena tai kolmantena päivänä munasolujen keräyksestä. Lääkäri puhui yhden tai kahden alkion siirrosta, mutta kuinkakohan yleistä on, että jo ensimmäisellä hoitokerralla siirrettäisiin enemmän kuin yksi alkio? Tuon siirron jälkeen saan vissiin jonkun "tukilääkityksen" (keltarauhashormonilääkitys?). Vähän tuntuu taas, että on ihan hukassa tämän tulevan hoitomuodonkanssa, vaikka sitä on monesta blogista ja nettisivulta lukenut omasta mielestä ihan kaiken lapsettomuudesta ja sen hoitomuodoista.

Hoidot jatkuu..

Tänään oli vihdoinkin kauan odotettu käynti lapsettomuuspoliklinikalla. Edelleen voin olla tyytyväinen meidän poliklinikkaan, hoitavaan lääkäriin ja hoitajaan. Me olemme olleet alusta alkaen lapsettomuushoidoissa julkisella, vaikka tosin pillereiden lopetuksen jälkeen sain ensimmäiset Terolutit ja Primolutit kuukautiskiertojen tasaantumista varten yksityiseltä. Ilman minkäänlaisia kunnon tutkimuksia kävelin myös yksityiseltä pois kädessäni Clomifen resepti (se oli jotain ihan uskomatonta)..!
Nyt kerron kuitenkin tarkemmin tuosta meidän tämän päivän käynnistä. Tämä kierto on vielä aivan alussa, joten jouduin valitettavasti kuukautisita huolimatta ultrattavaksi alakautta.. Yritin ajatella ultrauksen ajan vain, että kätilön työhön nyt sattuu kuulumaan veri ja erilaiset eritteet. :P Varmistin ennen käyntiä vielä tuota kuukautis asiaa, mutta hoitaja vakuutti ettei kuukautiset käyntiä haittaa. Ultrauksen jälkeen lääkäri kävi meidän hoitohistorian läpi ja totesi seuraanvan hoitomuodon olevan IVF- hoito. Olin todella helpottunut ettei enää lähdetä kokeilemaan mitään inseminaatiota tmv. Meidän hoidot jatkuvat siten, että lokakuussa menemme miehen kanssa infektioverikokeisiin keskussairaalaan (HIV, hepatiitti), ja samalla kertaa menemme allekirjoittamaan jotkut hedelmöityshoitoihin liittyvät paperit(?). Lokakuussa suunnittelemme myös minun lääkityksen, ja hoitojen aikataulun, mutta ensimmäinen IVF tullaan tekemään lääkärin lupauksen mukaan vielä tämän vuoden aikana! Lääkäri antoi ajan noille labroille ja suunnittelulle lokakuun alkuun todeten, että siitä kierrosta sitten lähdemme hoitoa suunnittelemaan. Jännittävää. :)
Ymmärsin lääkärin puheesta, että seuraavan kuukautiskierron lopussa saan jotain lääkettä, joka "sammuttaa" minun hormonitoiminnan(?).. Sitten alkaa ne pistokset seuraavan kierron alussa, joten eikö mahdollinen siirto ja muut osuisi marraskuulle? :D

Fiilis tulevista hoidoista on hyvä, eikä siihen marraskuuhunkaan ole hirveän pitkä aika. Tämän vuoden aikana on kuitenkin varmaa, että hoidoissa edetään taas isolla harppauksella. Toivottavasti nämä hoidot toisivat vihdoinkin sen kauan kaivatun lapsen. <3

Perjantai tulisit jo!

Nyt alkaa vihdoinkin olemaan sellainen odottava mieli tuota lapsettomuuspoliklinikan käyntiä kohtaan, eli toisinsanoen taukokierrot tekivät tehtävänsä ja olen taas valmis seuraavaan hoitokiertoon. Valitettavasti uskon kuukautisten alkavan ennen perjantaita, joten syyskuussa emme varmaan pääse vielä hoitoihin. Ehkäpä lokakuussa sitten. :) Jännitän kovasti lääkärin ja hoitajan tekemää suunnitelmaa. Uskovatko he inseminaation olevan vielä kokeilemisen arvoinen juttu, vai siirrymmekö jo IVF- hoitoihin? Inseminaatiossa onnistumisprosentti on 10-15% jokaista yrityskertaa kohden, kun taas IVF- hoidoissa se on 30-40%. Luin taas mielenkiinnolla noita prosentteja. Jonkun lähteen mukaan vain yksi kolmesta naisesta synnyttää lapsen ensimmäisen IVF-yrityksen jälkeen. Ensimmäisen IVF- hoidon onnistumisprosentti on noin 35%, seuraavan hoidon noin 52% ja kolmannen hoidon 63%.
Mielenkiintoista oli lukea, että noin puolet lapsettomuushoidoissa käyvistä lopettavat hoidot ennen kolmatta yritystä. Yleisimmin syynä on hoitojen psyykkinen rasitus ja se, että lapsen saamisen mahdollisuus pidettii pienenä. Itse koen psyykkisen rasituksen vähenevän aina, kun muistaa pitää hoitojen välissä taukokiertoja. Oma kroppani oli jo pelkästä Letrozolesta ihan kierroksilla, joten hyvää se yksi tai kaksi taukokiertoa vaan tekee. En nimittäin uskoisi, että olisin tässä kunnossa, jos hoitoja olisi toistettu jatkuvalla syötöllä sieltä meidän hoitojen alusta. Kesäsulkuakin arvostaa tässä kohtaa jo eritavalla. :)
Toisinaan usko horjuu sitä kohtaan, että tässä nyt mitään biologista lasta ikinä tultaisiin saamaan, mutta onneksi tähän asti se on ollut vain sitä pientä uskon "horjumista". Ehkä vielä on meidänkin vuoro.

(Weheartit)

Täällä taas!

Blogi on ollut hiljaa hieman yli kaksi kuukautta! Blogitauko venyi ajateltua pidemmäksi, mutta kerta minulla ei ollut mitään kirjoitettavaa, niin kävin vain seurailemassa teidän muiden blogeja. Minun ja mieheni kesä on ollut kokonaisuudessaan mahtava. Toukokuussa tein tänne blogiin pienen listan asioista, jotka ajattelin tänä kesänä tapahtuvan. Katsotaanpa siis heti alkuun, että mitä tuli tämän kesän aikana tehtyä noista asioista, jotka toukokuussa tänne rustasin (sininen teksti on kopioitu aikaisemmista teksteistäni toukokuulta).

Kesällä tapahtuu:

* Mahdollisesti viikon tai kahden loma! <3

* Retki huvipuistoon kahden (tai neljän) pienen pojan kanssa.

* PRIDE- kurssiin liittyviä juttuja mahdollisesti. :)

* Ainakin yhksi sukujuhla tiedossa.

* Pientä pintaremonttia.

* Raskaanakin olisi kiva olla. :)

Kesän aikana pidin yhden viikon kesälomaa. Oikeastaan alku kesä oli niin surkea säiden osalta, että kesäloman määrällinen vähyys ei haitannut ollenkaan. Onneksi oma kesälomani ajoittui elokuulle. Kävin neljän pienen pojan kanssa Tykkimäellä sen minun lomaviikkoni aikana. PRIDE- kurssiin liittyviä asioita on ollut kesän aikana paljon, mutta onneksi nekin oli niin hyvin suunniteltu ajallisesti, että lopputuloksesta tuli aivan loistava. :) Kesän alussa vietimme yksiä ylioppilasjuhlia, mutta muuten kesän aikana ei ole ollut mitään isompia sukujuhlia.

Päivä ennen juhannusta mies sai inspiksen remontoimiseen, joten juhannus menikin kitatessa, hioessa, maalatessa ja tapetoidessa. Heinäkuussa tein siskoni kanssa reissun Ikeaan, joten koti koki pienen kasvojenkohotuksen kesän aikana suunnitelmien mukaan. 

No sitten se viimeinen.. Raskaana en ole, joten minun ja mieheni hoidot jatkuvat kohti seuraavia hoitoja. Pääsemme seuraavien hoitojen suunnitteluun perjantaina 4.9. Hoitaja ja lääkäri pohtivat vielä IVF- ja inseminaatiohoitojen välillä. Katsotaan kumpi hoito sitten syyskuussa starttaa. 

Inseminaatiohoitoja lääkäri on miettinyt siksi, että meidän lapsettomuuden syy on selittämätön. Itse olen hieman skeptinen tuon inseminaation suhteen, mutta niin minä olin Letrozolenkin kohdalla. Nyt on kuitenkin vielä tauko hoidoissa, joten en jaksa hirveästi vielä murehtia tulevien hoitojen suhteen. Katsotaan sitten syyskuussa, että minkälainen hoitomuoto meille katsotaan parhaimmaksi. :) Hoitajan mukaan jokaisen hoitokierron jälkeen on yksi taukokierto hoitomuodosta riippumatta. Miten teidän klinikoilla on tapana toimia noiden taukokiertojen suhteen? 

Tulevana syksynä:

* Herään moneen ihanaan kiireettömään aamuun.

* Kuuntelen pienten lasten kikatusta. :)

* Suunnittelen miehen kanssa meidän vuosipäivää joulukuulle.

* Menen koulutukseen viikonlopuksi (liittyy PRIDE- koulutukseen).

* Menen vahvana kohti seuraavia hoitoja.

* Pidän ehkä ensimmäisen kerran aikuisiällä syntymäpäiväjuhlat itselleni!

Miltä teidän syksy näyttää?

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan"

Täällä on mietitty tulevan lastenhuoneen sisustusta (ei en ole raskaana). Meille saattaa tulla joskus lapsi tai lapsia, joten päätimme pistää hieman asuntoa siihen kuntoon, että mahdollinen tai mahdolliset lapset voivat asettua hyvinkin nopeasti meidän kotiin. Tänään pistin tilaukseen uudet tapetit, joten muutaman viikon päästä saatan vilauttaa hieman meidän uusia tapetteja. Katselin myös muutamia sisustustarroja. Yksi ehdoton lemppari lastenhuoneeseen on tuo "muumipapan" ajatus.

Muutenhan täällä on menossa hoitojen osalta taukokuukausi, joten mitään ihmeitä ei hoitojen osalta ole kertoa. Poli sulkee ovensa tämän viikon aikana, joten meidän hoidoista voi täältä blogin puolelta lukea sitten taas kahden kuukauden kuluttua, eli elokuussa.

Ovulaatiotestejä jäi kasapäin tuon yhden laatikon pohjalle, joten mahdollisesti niillä yritän etsiä ovulaatiota vaikka mitään lääkitystä ei nyt ole käytössä. Todennäköisesti en ovulaatiota tule löytämään, koska ovulaatio ei todennäköisesti tapahdu ilman lääkitystä (tämä on oma ajatukseni, vaikka siinä kierronkartoituksessa luomuovis löytyikin).

Kesäkuu on näköjään hyvinkin kylmä, mutta onneksi ihanat uutiset lämmittää tätäkin kesää, koska hoidot tosissaan saavat aikaan ihmeitä. :) Onnittelut vielä tätäkin kautta Lauralle! <3

Muutoksia?

Kolme kiertoa söin Letrozolea tuloksetta, joten nyt alkoi sitten kesäloma hoidoista. :) Tuloksetta kuulostaa hassulta, mutta siis raskautta ei noiden kolmen kierron aikana saatu alkamaan, vaikka ovulaatio todennäköisesti tapahtuikin kaikissa kierroissa.
Mietimme miehen kanssa, että IVF- hoitojen aloittaminen olisi taloudellisesti järkevämpää 2016 vuoden alussa, koska minun tämän vuoden lääkekatto ei ole vielä täynnä. Ymmärtääkseni IVF hoidoissa lääkekatto täyttyy jo melkein ensimmäiseen hoitoon tarvittavista lääkkeistä? Sittenhän ensi vuosi olisikin stressitöntä rahan osalta, kun hoitoihin ei uppoisi ihan jäätäviä määriä rahaa lääkkeiden osalta (paitsi heti vuoden alussa). Nyt tämän vuoden lopussa lääkekatto menisi täyteen hoitojen vuoksi, mutta alottaisimme uuden lääkekaton täyttämisen taas 2016 vuoden alussa. Saikohan kukaan kiinni tästä minun ajattelutavasta? :P

Huomenna menen tapaamaan meidän PRIDE- kurssiin liittyen erästä sosiaalityöntekijää. Huominen ratkaisee myös paljon sen osalta, että otammeko vielä pidemmän tauon hoitoihin ja alamme tosissaan valmistautumaan erilaiseen elämänmuutokseen. Tämä elämänmuutos ei tosin tule ihan yllättäen, koska tätä muutosta varten kävimme tuon PRIDE- kurssin.

Tämä kuukausi on myös meidän lapsettomuuden osalta merkittävä, koska kesäkuun puolessavälissä tulee täyteen kolme vuotta siitä, kun jätimme ehkäisyn pois. Toisaalta aika on mennyt nopeasti, mutta ikinä en olisi uskonut, että jäämme lapsettomiksi hoidoista huolimatta. Luin terveyskirjastosta joskus aikaisemmin, että selittämättömästä syystä lapsettomiksi jääneistä puolet tulee raskaaksi ilman hoitoja yhden vuoden yrityksen jälkeen ja vielä kolmenkin vuoden jälkeen heistä raskautuu 14%. Lapsettomuuspoliklinikan lääkäri pitää meidän mahdollisuuksia vielä hyvänä, koska hoidoilla on saatu yksi raskaus alkamaan, emmekä ole vielä kokeilleet rankempia hoitoja. Hurjaltahan se kuulostaa, että kuulumme noinkin pieneen prosenttiin kesäkuun jälkeen.

Lapsettomuuslääkärimme totesi myös jo ensimmäisellä käynnillä, että hän on onnistunut työssään myös silloin, kun lapseton pari hyväksyy hänen tuellaan tilanteensa ja elää onnellisessa parisuhteessa ilman lapsia. Tuota lausetta mietin aina toisinaan, koska ihan oikeasti elämme kyllä onnellisessa parisuhteessa tällä hetkellä myös ilman lapsia. Vielä vuosi sitten lapsettomuus tuntui ihan käsittämättömän vaikealta, enkä hetkeäkään pystynyt ajatella elämää ilman biologista lasta (hassua toisaalta, koska joskus alta kymmenen vuotta sitten olin varma, että tulen adoptoimaan lapsen oman biologisen lapsen sijaan).
Näiden kolmen vuoden aikana olen päässyt kuitenkin tekemään hyviä muistoja minulle ja miehelleni ilman lasta. Olemme saaneet myös siskoni lapset hoitoon useita kertoja, ja heidän kanssa tehdyt asiat ovat olleet kyllä todella voimaa antavia tässä lapsettomuuden aikana. He ovat saaneet taatusti 100% kaiken sen rakkauden, jonka olisimme antaneet omalle biologiselle lapselle.

(Weheartit)

Kävin pikaisesti läpi tuota tekemääni sivua "tutkimuksia ja hoitoja". Tähän kolmeen vuoteen on mahtunut hirveästi erilaisia tutkimuksia, mutta hoitojen määrä on ehkä ulkopuolisen silmiin olematonta. Mehän olemme hoidoissa julkisella, mutta siitä huolimatta olisimme päässeet IVF hoitoihin heti ensimmäisten 3-4 Letrozolekierron jälkeen. Tämä hoitojen viivyttely on lähtöisin meistä. En nimittäin usko, että stressaantuneessa elimistössä yksikään raskaus pystyy jatkumaan normaalisti, ja oma elimistöni on ainakin jo noiden Letrozolien jälkeen ihan stressissä. Itse koen hoitojen välissä pidettävät tauot todella hyvinä. Eikä tämän kolmen vuoden odottelun jälkeen pari kuukautta tunnu missään. 

Toiveikas ja touhukas toukokuu.

Toukokuu on mennyt hujauksessa. Ensi viikolla eletään jo kuun viimeistä päivää! Kiertopäiviä ei ole tullut seurailtua tarkasti, joten ehkä senkin vuoksi aika on mennyt ihan omalla painolla eteenpäin. Juuri äsken laskin kuitenkin, että tänään on menossa kiertopäivissä numero 20. Viime viikolla tiistaina sain ovulaatiotestiin hymynaaman, eli taas melko aikaisin. Hymyn saadessani päiviä ei ollut kasassa yhtätoista enempää.
Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että en syö Letrozolea enää tämän kierron jälkeen. Pidän ainakin kesäkuun ja heinäkuun taukoa kaikista lapsettomuushoitoihin liittyvistä lääkkeistä. Tekee varmasti elimistölle hyvää pieni tauko lääkkeistä (mistä vetoa, että alkaa joku antibiotti tämän lauseen kirjoitettuani). Elokuussa otan seuraavan kerran yhteyttä poliklinikalle, joten uskoisin blogin elävän melko hiljaista aikaa koko kesän. Tietysti voin aktivoitua kirjoittamaan ihan vain minun arjesta, kesän kuulumisista, mutta yritän siirtää ajatukset nyt hieman muualle tästä lapsettomuudesta.

Kesällä tapahtuu:

* Mahdollisesti viikon tai kahden loma! <3

* Retki huvipuistoon kahden (tai neljän) pienen pojan kanssa.

* PRIDE- kurssiin liittyviä juttuja mahdollisesti. :)

* Ainakin yhksi sukujuhla tiedossa.

* Pientä pintaremonttia.

* Raskaanakin olisi kiva olla. :)

Mitä teidän tulevana kesänä tapahtuu?

Kuulumisia toukokuulta

Blogi on ollut taas hetken hiljainen, koska tänne ei kuulu mitään erikoista. Letrozolet söin tuttuun tapaan kiertopäivinä 3-7. Tutut haittavaikutukset oli tässäkin kierrossa, eli kuumataallot oli tälläkin kertaa riesana hiustenlähdön lisäksi. Pohdinkin nyt että syönkö enää tämän kierron jälkeen neljättä kiertoa putkeen tuota Letrozolea, koska tuo hiusten lähteminen alkaa olla aika rajua. Tokkopa kuitenkaan vielä seuraavan kierron aikana kaikkia hiuksia menetän, mutta nyt alkaa olla jo se hetki, että ponnari menee yhden ylimääräisen kerran ympäri. Ei se hiusten lähteminen kyllä harmita ollenkaan, jos tällä lääkkeellä saadaan meille lapsi. :)
Tähän kiertoon sain yhdeltä ystävältä sellaisen vinkin, että jos se toimii oikeasti, niin lupaan ehdottomasti jakaa sen täällä bloginkin puolella. Nyt jätän kyllä kertomatta, koska oma reaktioni tämän vinkin kuullessa oli "kevyt oksennusrefleksi". :D Pienen googlailun jälkeen löysinkin tuon vinkin luotettavalta vauva- foorumilta ja perhesuunnittelunkotisivuilta, joten "nielin oksennuksen" ja päädyin kokeilemaan vielä tuota ystäväni kertomaa vinkkiä.
Äitienpäivää vietimme isommalla porukalla meidän kotona. Tein melko herkullista valkosuklaa-mustikkamoussekakkua. Äitienpäivänä laitoin palamaan kaksi kynttilää, koska unohdin lapsettomien lauantaina polttaa kynttilää (jostain luin, että kynttilä kuuluisi polttaa lapsettomien lauantaina). Ajattelin polttaa kahta kynttilää kahden lapsettomuusvuoden vuoksi äitienpäivänä. Kolmas vuosihan alkaa virallisesti "vasta" ensi kuussa. Hurjaa ajatella, että olemme yrittäneet lasta jo kolmen vuoden ajan. Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, mutta vain yksi positiivinen raskaustesti!

Tänään on mieheni syntymäpäivä. Leivoin tummasta suklaasta sydämenmuotoisia muffineja suklaakuorutteella. Ensi vuonna vietämme miehen syntymäpäiviä hieman isommin, koska on luvassa miehen kolmekymppiset! :) Hassua ajatella, että olimme viime vuonna näihin aikoihin siellä lapsettomuuspoliklinikan ensimmäisellä käynnillä. Vuosi on mennyt nopeasti, mutta toivon tosissaan ettemme ole ensi vuonna miehen kolmekymppisillä lapsettomia. Viimeistään sitten elokuussa lapsettomuuspoliklinikan kesäsulun jälkeen täällä blogissa rupean kirjoittamaan taas jostain muusta, kun aina tuosta Lertrozolesta. Toki toivon kovasti, että emme joudu syksyllä mihinkään muihin hoitoihin, vaan saisimme lapsen näillä kevyemmillä hoidoilla. Syksyn IVF- hoidot on toisinaan meidän puheissa, mutta vielä elättelemme sitä pientä toivoa siitä, että tulemme onnistumaan Letrozolella.

Joskus voisin tehdä sellaisen postauksen, että mistä lauluista olen saanut voimaa tämän lapsettomuuden aikana. Jotkut laulut on tietty melko surullisia, mutta kuitenkin kuvaa hyvin tätä matkaa lapsettomana.. Hymyn saa huulille usein Jonne Aaronin - Ota mut. Varsinkin näin mahdollisen ovulaation aikana laulun sanat "Tartu jo kii, anna kaikelle tarkoitus, tuu ja ota mut, ota mut.. tee se niin kuin otet tehnyt ennenkin.. Tuu ja ota mut, ota mut kokonaan". Okei, Jonne varmaan tarkoittaa tossa biisissä ihan eri tarttumista, kun munasolun kiinnittymistä kohtuun, mutta hei eikö biisin voi tulkita ihan haluamallaan tavalla. :P

Mitkä laulut on teille tärkeitä tai voimaa antavia lapsettomuuden aikana?

Liebster award!

Sain Pienelle paikka vapaana blogin "Keksiltä" blogihaasteen.

Kiitos haastamisesta, oli kiva vastata! :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

 Ideana on tuoda esille lukijamäärältään pienempiä blogeja (0-1000 lukijaa). 

Haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, 

laittaa haaste eteenpäin muille ja keksiä heille 11 kysymystä.

Tässä saamani kysymykset ja niiden vastaukset:

1. Paras lukemasi kirja?

- Ensimmäisenä tuli mieleen Jodi Picoultin kirja nimeltä Sisareni puolesta.

2. Mikä on mielestäsi paras vuodenaika?

- Talvi.

3. Mistä ammatista haaveilit lapsena?

- Poliisi.

4. Lempileivonnaisesi?

- Joku juustokakku.

5. Miten vietät mieluimmin vapaapäivää?

- Siistissä kodissa, rennoissa vaatteissa, hyvän ruoan ja seuran parissa.

- 6. Meri vai järvi? Perustelut :)

- Järvi. Järvissä on sitä jotain. 

7. Lempiaineesi koulussa?

- Varmaan joku valinnainen valokuvaus.

8. Onko sinulla ja miehelläsi jotain yhteistä harrastusta? Jos ei niin mikä on oma lempiharrastuksesi?

- Matkailu, mutta sitä ei tietenkään voi ihan jatkuvasti "harrastaa". :P

9. Mitä syöt normaalisti aamupalaksi?

- Rahkaa, marjoja, kahvia tai leipää, hedelmää ja kahvia.

10. Lempikarkkisi?

- Gluteeniton suklaa.

- 11. Oletteko jo miettinyt valmiiksi nimiä tuleville lapsille? Ei tarvitse paljastaa itse nimiä, jos niitä on :)

- Onhan niitä tullut mietittyä. Joskus olin ihan varma tyttölapsen nimestä, mutta nykyään sekin on vaihtunut. Tyttölapsen nimisuosikki on ollut Linnea tai Minea ja poikalapselle Aatos tai Aaron.

Ja seuraavaksi haastan Tuikun

Kysymykset:

1. Paras ruokapaikka/ravintola?
2. Mitä pelkäät?
3. Mitä lehtiä sinulle tulee kotiin?
4. Mitä odotat seuraavalta viideltä vuodelta?
5. Asia joka saa sinut ärsyyntymään?
6. Paras muisto lapsuudestasi?
7. Mitä olet ajatellut tehdä ensi kesänä?
8. Suosikki juoma?
9. Keräätkö jotain?
10. Vaatemerkeistä paras?
11. Kuinka monta vuotta olet opiskellut elämästäsi? (peruskoulu jne..)

Lapsettomien lauantai

Ennen kuin minusta tulee äiti,
Teen ja syön lämpimiä aterioita.
Minulla on tahriintumattomat vaatteet.
Minulla on hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin haluan enkä kanna huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjaan hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
Siivoan kotiani halutessani.
En koskaan kompastu leluihin tai tuskastu pohtiesani tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
En välitä ovatko huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En mieti koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuleeäiti,
voin nauttia siitä, että päälleni ei ole koskaan oksennettu
kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla. 
Ennen kuin minusta tulee äiti,
Minulla täydellinen mielenhallinta, ajatuksieni
ja vartaloni hallinta. Nukun koko yön.
En ole koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ole koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ole koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ole koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
en saa koskaan pidellä nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten haluat laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ole tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa toisen kipua.
En koskaan ole kokenut, että joku niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiedä, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiedä, että kuinka paljon rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
En tiedä miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiedä kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiedä siteestä äidin ja lapsen välillä.
En voi tietää, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tulee äiti,
En koskaan nouse ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ole koskaan tuntenut sitä lämpöä, iloa
rakkautta, sydänsärkyä, ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En edes tiedä, että kuinka paljon voisin tuntea...
Jos minusta vain joskus tulisi äiti. 

Hyvää lapsettomien lauantaita! <3

Kolmas kerta toden sanoo?

Eli kolmas Letrozolekierto alkoi tänään. Tutulla annostuksella jatketaan. 

Kp28

Testasin aamulla..

Tulos: negatiivinen.

Ällöjä juttuja.

Ensimmäisessä kappaleessa ällöjä juttuja! Hyppää yli halutessasi. :)

DPO jotain menossa, kun en oikein osaa sanoa milloin se ovulaatio sitten mahtoi tapahtua. Ehkä tänään on dpo 7/8? Ainoa normaalista poikkeava juttu on tällä hetkellä tuo minun valkovuoto. Miten sitä nyt sitten kuvaisi.. Se ei ole ovulaatiolimaa, ei hiivaa, mutta jotain tahmeaa ja runsasta.. En ole ronkkinut alakertaani, mutta pikkuhousut on muutaman päivän ajan olleet ihan valkoisen tahmean valkovuodon peittämät. Ensimmäisen "havannon" tein tästä vuodosta maanantaina, kun töissä luulin vuotavani verta, eli toisinaan vuoto tuntuukin ihan kuukautisvuodolta. Pyyhkiessä tulee aina toisinaan venyvää valkovuotoa, joka muistuttaa muuten ovulaatiolimaa, mutta on täysin valkoista kirkkaan liman sijaan. Olisiko minulla jokin ph-arvo nyt päin honkia vai voisiko alkuraskaudessa olla näin omituista vuotoa? :D Enpä olisi uskonut, että kirjoitan tänne näinkin tarkkoja analyysejä minun valkovuodosta! Aikaisemmissa Letrozole kierroissa ei ole ollut mitään poikkeavaa valkovuotoa, joten siksi ihmettelen. Tottakai toiveikkuus on todella korkealla, koska nythän on jotain normaalista poikkeavaa tapahtunut.. :) Nyt on kp21 ja tosiaan mahdollisesta ovulaatiosta on kulunut maksimissaan se 8 päivää.. (ehkä). Vielä pitäisi malttaa ensi viikolle testaamisen kanssa. Hiivaan liittyvää kutinaa minulla ei ole, eikä tuo vuoto muistuta hiivaa muutenkaan, joten hiivan olen poissulkenut kokonaan. Voisiko mitkään raskauteen liittyvät oireet tulla edes näin aikaisin?!?

Lue tästä, jos hyppäsit ekan kappaleen:

Muutenhan tänne kuuluu hyvää. :) Tänään tein perusteellisen kevätsiivouksen meidän kodissa. Mies hoiti autoon liittyviä juttuja koko päivän, joten hirveästi emme ole päässeet nauttimaan toistemme seurasta, vaikka meillä kummallakin on vapaata töistä näin keskellä viikkoa. Huomenna on jännittävä päivä, koska saamme kuulla meistä tehdyn PRIDE- arvioinnin! Kerron siitä ehkä myöhemmin lisää, jos se ei ole liian henkilökohtainen. Onneksi pääsemme kuulemaan arvion heti aamusta, koska muuten varmaan jännittäisin koko päivän tuota tilannetta.
Sain tänään myös minun verikokeiden tuloksia tuolta työterveydestä. Eli ihan perusverenkuva oli kyseessä. Hemoglobiini oli noussut rautalääkityksellä arvoon 122. Ei se vieläkään mikään hirmu hyvä ole, mutta tavoitteena olikin saada se vain yli 120. Muuten kaikki oli viitearvoissa, eikä mitään toimenpiteitä tai seurantaa niiden osalta ole tulossa.

Kuulumisia

Ihana viikonloppu takana! :) Avasimme pienellä tyttöporukalla grillikauden. Grillasimme meidän takapihalla vartaita, makkaraa ja halloumia. Grilliruoan lisäksi tarjolla oli raikasta salaattia ja muutamia makeita herkkuja. Alkoholia uskalsin ottaa kaksi lasillista. Yhden lasin punaviiniä ja lasin Fresitaa. Ilta sisälsi myös pientä ohjelmaa saunomisen lisäksi. Eilen heräsin aamuun hyvin rentoutuneena ja iltapäivästä sain hakea miehen takaisin omalta reissultaan.
Miehen reissu oli mennyt myös mukavasti. Hän kertoi auttaneensa jotain naista junassa. Naisella oli ollut ehkä 4vuotias lapsi mukana laiturilla, kun he olivat huomanneet olevansa myöhässä junasta. Naisella oli iso laukku mukana lapsen lisäksi, joten juokseminen ja junaan ehtiminen näytti miehen mielestä mahdottomalta. Mies oli tarjoutunut auttamaan ja nappasinkin lapsen syliinsä ja he juoksivat porukalla junaan (ei tainut olla mieskään ihan ajoissa. :P). Miehelleni oli jäänyt hyvä mieli, kun oli voinut olla naiselle ja lapselle avuksi. Nainen oli kittänyt kovasti miestäni avuliaisuudesta. Toivottavasti naisen ja lapsen matka sujui mukavasti määränpäähän asti. :)

Tämä kierto on edennyt jo kiertopäivään numero 19! Tämä kierto on poikennut aikaisemmista kierroista sillä, että ovulaatio tapahtui todennäköisesti normaalia aikaisemmin. Useissa kierroissa olen saanut positiivisen ovulaatiotestituloksen vasta kp17-19. Nyt uskoisin kierron vaiheen olevan ehkä dpo5 tai 6. Touko-, kesä- ja heinäkuu mennään vielä Letrozolella ja sitten elokuussa otamme yhteyden taas poliklinikkaan, jos raskaus ei ole siihen mennessä alkanut. Pienesti se toiveikkuus taas nostaa päätään tähänkin kiertoon (hölmö minä). :)
Hölmö minä esittelen myös sen yhden mekon, josta mainitsin joskus aikaisemmin täällä blogissa. Onhan tuo vaan niin söpö. Jos sitten joskus meillä onkin poikalapsi, niin sitten annan tuon varmaan lahjaksi, jos kaverit tai sukulaiset saavat tyttöjä. Tuossa muutama päivä sitten mietin sitä, että jos joskus saamme lapsen, niin meidän perheessä ei kyllä seuraavia raskauksia ehkäistä millään. Tällä hetkellä se raskaaksi tuleminenkin on niin vaikeaa, että tuntuisi jotenkin omituiselta syödä jotain lääkkeitä, jotka ehkäisisivät raskauden (ehkä muutan mieleni sitten siinä kohtaa, jos joskus meillä on kuusi lasta). :P

Maltankohan olla tässä kierrossa testaamatta ennen kuukauden vaihtumista? Päätin nimittäin testaavani aikaisintaan 30.4 (kp29), jos siihen mennessä ei ole kuukautiset alkaneet. Taas olen useamman kerran harmitellut sitä, että tuli ostettua kasapäin niitä raskaustestejä sen keskenmenon jälkeen. Eihän sitä vaan voi olla testaamatta. Helpompaa oli, kun ei niitä testejä löytynyt kotoa.