Vauva 4kk

Vauva on taas kuukauden vanhempi. Kuukaudessa vauva on kasvanut hurjasti. Pituutta vauvalla on nyt 64cm ja painoa 6705g. Vauva herää aamulla 7-9 välillä ja ensimmäinen hereilläolo on vaihtelevasti reilusta tunnista kahteen. Päiväunista pikkuinen jätti ne neljännet pois täytettyään 4kk, joten päiväunia on yksi vähemmän, mutta samalla koen vauvan nukahtavan illalla aikaisempaa nopeammin? Iltapesut tehdään joka ilta siinä kello 19-20 välillä ja vauva on unessa viimeistään kello 20-21. Nopeasta nukahtamisesta johtuen (?) vauva tankkaa alkuyöstä kerran tai kahdesti, mutta keskiyön jälkeen imetyksiä on 1-2 riippuen siitä, että onko vauva malttanut tankata ennen keskiyötä. Aamulla vauva tulee viereeni pinnasängystä viimeistään 5-6 välillä, ja jatkamme perhepedissä unia tissittelyn jälkeen sinne 7-9 asti.

Vauva 4kk:

• Opettelee kääntymään selältä vatsalleen, ja muutaman kerran se on jo onnistunut.
• Olemme aloitellee soseita, koska vauvaa kiinnostaa hirveästi ruoka. Ensimmäisellä maistelukerralla vauvan suu jäi hamuamaan seuraavaa lusikankärjellistä, mutta vielä mennää neuvolan antamilla ohjeilla, eli lisäämällä maisteluannoksien kokoa hiljalleen. Nyt on maisteltu bataattia, mustikkaa ja porkkanaa.
• Vauva käy rinnalla aina ennen unia, mutta heräämisestä saattaa kulua 1-1½ tuntia seuraavaan tissittelyyn. Vauva ei edelleenkään juo tuttipullosta tai huoli tuttia.
• Vauvan vaatekoko on 68cm.
• Vaipoista on edelleen käytössä Pampersin 3.
• Vauva on oppinut kikattamaan. Varmat kikatukset saa aikaiseksi "kukkuu" leikillä.
• Vauvan suosikkileluksi on tullut kaikki purulelut (hampaita tulossa?).

Muuten meidän arki on hirmu mutkatonta. Vauva on edelleen tyytyväistä sorttia. Itkuja hän päästelee vain aiheesta. Vauvan 4kk neuvolassa vauva sai kehuja siitä kuinka hän on sosiaalinen tapaus. Meidän pikkuinen aarre.<3

Pienille vaatteille mietin mihin niitä laittaisin.. Kiinnostaako ketään blogikirppis? :) Kotidoppler on myös jäänyt yllättäen pois käytöstä.. Kiinnostaako?

Än.. Yyy.. Tee.. Nyt... Äitiysloma on ihan just!

Täällä raskaus on edennyt ihan viimeisille viikoille. Tänään on raskausviikko 34+4 ja äitiysloma alkaa huomenna. Ihan uskomatonta, että me olemme päässeet näin pitkälle. Neuvolassa olen käynyt nyt loppuraskauden aikana kahden viikon välein. Seuraava neuvola minulla on heti joulun jälkeen, ja silloin ajattelinkin tehdä tänne blogiin pientä yhteenvetoa kuluneesta raskausajasta "numeroiden muodossa". Hankintoja olen kuvannut sitä mukaan, kun ne ovat löytäneet täällä kotona paikkansa, joten pian myös luvassa sitä postausta meidän tekemistä vauvahankinnoista. :)

Sairaalakassia rupesin pakkaamaan viime viikon neuvolan jälkeen, kun neuvolalääkäri tuumasi ettei tämä raskaus välttämättä mene laskettuunaikaan asti. Lääkärin arvio perustui siihen, että vauva on jo hyvin kiinnittynyt, ja sisätutkimuksessa pää oli jo kuulemma tukevasti lähtökuopissa. Katsotaan kuinka paikkaansa lääkärin arvio pitää. Hemoglobiinin kanssa minulla on edelleen ongelmia vaikka olen syönyt Obsidania koko raskauden ajan. Nyt viimeisellä neuvolakäynnillä hemoglobiini oli jo alle sadan, joka selittää joltain osin varmasti nykyistä väsymystä. Muuten kaikki arvot ovat olleet hyviä jokaisella neuvolakäynnillä.

Selasin tuossa muutamia päiviä sitten lapsettomuushoitojen aikaisia tekstejä, ja oli omituista huomata kuinka nopeasti kaikki asiat unohtuu. En nimittäin muistanut ollenkaan vuoden takaisia pistämisiä, lukuisia ultria, pettymyksiä lääkkeettömässä kierrossa jne.. On se ihmismieli vaan ihmeellinen, kun näin hyvin olen voinut unohtaa asioita yhdestä elämäni rankimmasta ajanjaksosta.

Ennen raskautta murehdin usein sitä, että kaikki ystäväni ehtivät "tehdä" lapset ennen minua, ja olen ihan yksin raskaana sitten monien vuosien päästä heidän jälkeen. Onneksi olin väärässä, koska samaan aikaan minun kanssa on ollut muutama hyvä ystävä raskaana, ja yksi ystäväni saa vauvan vielä minun jälkeen. Ehkä äitiyslomalla voisi aktivoitua hankkimaan vielä muutamia äitiystäviä. :) En osaa vielä ollenkaan sanoa, että tuleeko minusta sellainen perhekerhossa tai perhekahvilassa viihtyvä äiti, mutta yksin en ainakaan halua koko äitiyslomaa viettää. Onneksi on mies, ystävät ja sukulaiset, mutta varmasti tulen kaipaamaan myös ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Oletteko te luoneet uusia ystävyyssuhteita raskaudenaikana tai äitiyslomalla?

Kuulumisia rv16+1

Raskaus etenee omalla painollaan. Uutena oireena on välillä tuntuvat vihlomiset alavatsalla, sekä kotidopplerilla selvemmin kuuluvat vauvan sydämensykkeet.<3 Istukka on minulla edessä, joten uskon sen vaimentaneen aikaisemmin sydämensykkeen kuulemista. Onneksi on keksitty tuollainen näytöllinen doppler, joten huonosti kuuluvista sykkeistä huolimatta olen saanut aikaisemmin lukea numeroina vauvan sykkeitä. Sykkeet pyörivät siinä 130-144 välillä. Poikasykkeiksi monet väittävät.

Seuraavaan ultraan (rakenneultra) tuntuu olevan ikuisuus, vaikka oikeasti siihen on vain kuukausi aikaa. Kuukauden kuluttua olen ylittänyt myös raskauden puolivälin! Puolivälin jälkeen uskon tekeväni ensimmäisiä vauvaan liittyviä hankintoja, ja pian tuon rakenneultran jälkeen saa kai (?) hakea jo äitiyspakkausta/avustusta? Itse olen kallistunut äitiyspakkauksen puolelle, on vauva sitten tyttö tai poika. Oletteko te ottaneet äitiysavustuksen pakkauksena vai rahana?

Töissä olen huomannut, että pieni vatsakumpuni saa jo katseita, mutta vielä ei kukaan ole uskaltanut suoraan kysyä.. :) Muutamille läheisimmille työkavereille olen kertonut raskaudesta, sekä tietysti lähiesimiehelle. Kai tässä tosiaan on uskottava, että raskaana tässä ollaan, vaikka tämä raskaana oleminen on ollut tähän asti ihan super helppoa, kun ei ole ollut mitään suurempia oireita. 

Välillä minua pelottaa, että entä jos menetänkin tämän pikkutyypin, mutta onneksi noita ajatuksia on raskauden edetessä aina vain vähemmän. Itse en voi kovinkaan paljoa vaikuttaa tulevaan, mutta toivon tietysti kovasti, että saan ensi vuoden alussa pitää sylissäni meidän esikoista. <3 

Kuulumisia toukokuulta

Blogi on ollut taas hetken hiljainen, koska tänne ei kuulu mitään erikoista. Letrozolet söin tuttuun tapaan kiertopäivinä 3-7. Tutut haittavaikutukset oli tässäkin kierrossa, eli kuumataallot oli tälläkin kertaa riesana hiustenlähdön lisäksi. Pohdinkin nyt että syönkö enää tämän kierron jälkeen neljättä kiertoa putkeen tuota Letrozolea, koska tuo hiusten lähteminen alkaa olla aika rajua. Tokkopa kuitenkaan vielä seuraavan kierron aikana kaikkia hiuksia menetän, mutta nyt alkaa olla jo se hetki, että ponnari menee yhden ylimääräisen kerran ympäri. Ei se hiusten lähteminen kyllä harmita ollenkaan, jos tällä lääkkeellä saadaan meille lapsi. :)
Tähän kiertoon sain yhdeltä ystävältä sellaisen vinkin, että jos se toimii oikeasti, niin lupaan ehdottomasti jakaa sen täällä bloginkin puolella. Nyt jätän kyllä kertomatta, koska oma reaktioni tämän vinkin kuullessa oli "kevyt oksennusrefleksi". :D Pienen googlailun jälkeen löysinkin tuon vinkin luotettavalta vauva- foorumilta ja perhesuunnittelunkotisivuilta, joten "nielin oksennuksen" ja päädyin kokeilemaan vielä tuota ystäväni kertomaa vinkkiä.
Äitienpäivää vietimme isommalla porukalla meidän kotona. Tein melko herkullista valkosuklaa-mustikkamoussekakkua. Äitienpäivänä laitoin palamaan kaksi kynttilää, koska unohdin lapsettomien lauantaina polttaa kynttilää (jostain luin, että kynttilä kuuluisi polttaa lapsettomien lauantaina). Ajattelin polttaa kahta kynttilää kahden lapsettomuusvuoden vuoksi äitienpäivänä. Kolmas vuosihan alkaa virallisesti "vasta" ensi kuussa. Hurjaa ajatella, että olemme yrittäneet lasta jo kolmen vuoden ajan. Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon tapahtumia, mutta vain yksi positiivinen raskaustesti!

Tänään on mieheni syntymäpäivä. Leivoin tummasta suklaasta sydämenmuotoisia muffineja suklaakuorutteella. Ensi vuonna vietämme miehen syntymäpäiviä hieman isommin, koska on luvassa miehen kolmekymppiset! :) Hassua ajatella, että olimme viime vuonna näihin aikoihin siellä lapsettomuuspoliklinikan ensimmäisellä käynnillä. Vuosi on mennyt nopeasti, mutta toivon tosissaan ettemme ole ensi vuonna miehen kolmekymppisillä lapsettomia. Viimeistään sitten elokuussa lapsettomuuspoliklinikan kesäsulun jälkeen täällä blogissa rupean kirjoittamaan taas jostain muusta, kun aina tuosta Lertrozolesta. Toki toivon kovasti, että emme joudu syksyllä mihinkään muihin hoitoihin, vaan saisimme lapsen näillä kevyemmillä hoidoilla. Syksyn IVF- hoidot on toisinaan meidän puheissa, mutta vielä elättelemme sitä pientä toivoa siitä, että tulemme onnistumaan Letrozolella.

Joskus voisin tehdä sellaisen postauksen, että mistä lauluista olen saanut voimaa tämän lapsettomuuden aikana. Jotkut laulut on tietty melko surullisia, mutta kuitenkin kuvaa hyvin tätä matkaa lapsettomana.. Hymyn saa huulille usein Jonne Aaronin - Ota mut. Varsinkin näin mahdollisen ovulaation aikana laulun sanat "Tartu jo kii, anna kaikelle tarkoitus, tuu ja ota mut, ota mut.. tee se niin kuin otet tehnyt ennenkin.. Tuu ja ota mut, ota mut kokonaan". Okei, Jonne varmaan tarkoittaa tossa biisissä ihan eri tarttumista, kun munasolun kiinnittymistä kohtuun, mutta hei eikö biisin voi tulkita ihan haluamallaan tavalla. :P

Mitkä laulut on teille tärkeitä tai voimaa antavia lapsettomuuden aikana?

Ällöjä juttuja.

Ensimmäisessä kappaleessa ällöjä juttuja! Hyppää yli halutessasi. :)

DPO jotain menossa, kun en oikein osaa sanoa milloin se ovulaatio sitten mahtoi tapahtua. Ehkä tänään on dpo 7/8? Ainoa normaalista poikkeava juttu on tällä hetkellä tuo minun valkovuoto. Miten sitä nyt sitten kuvaisi.. Se ei ole ovulaatiolimaa, ei hiivaa, mutta jotain tahmeaa ja runsasta.. En ole ronkkinut alakertaani, mutta pikkuhousut on muutaman päivän ajan olleet ihan valkoisen tahmean valkovuodon peittämät. Ensimmäisen "havannon" tein tästä vuodosta maanantaina, kun töissä luulin vuotavani verta, eli toisinaan vuoto tuntuukin ihan kuukautisvuodolta. Pyyhkiessä tulee aina toisinaan venyvää valkovuotoa, joka muistuttaa muuten ovulaatiolimaa, mutta on täysin valkoista kirkkaan liman sijaan. Olisiko minulla jokin ph-arvo nyt päin honkia vai voisiko alkuraskaudessa olla näin omituista vuotoa? :D Enpä olisi uskonut, että kirjoitan tänne näinkin tarkkoja analyysejä minun valkovuodosta! Aikaisemmissa Letrozole kierroissa ei ole ollut mitään poikkeavaa valkovuotoa, joten siksi ihmettelen. Tottakai toiveikkuus on todella korkealla, koska nythän on jotain normaalista poikkeavaa tapahtunut.. :) Nyt on kp21 ja tosiaan mahdollisesta ovulaatiosta on kulunut maksimissaan se 8 päivää.. (ehkä). Vielä pitäisi malttaa ensi viikolle testaamisen kanssa. Hiivaan liittyvää kutinaa minulla ei ole, eikä tuo vuoto muistuta hiivaa muutenkaan, joten hiivan olen poissulkenut kokonaan. Voisiko mitkään raskauteen liittyvät oireet tulla edes näin aikaisin?!?

Lue tästä, jos hyppäsit ekan kappaleen:

Muutenhan tänne kuuluu hyvää. :) Tänään tein perusteellisen kevätsiivouksen meidän kodissa. Mies hoiti autoon liittyviä juttuja koko päivän, joten hirveästi emme ole päässeet nauttimaan toistemme seurasta, vaikka meillä kummallakin on vapaata töistä näin keskellä viikkoa. Huomenna on jännittävä päivä, koska saamme kuulla meistä tehdyn PRIDE- arvioinnin! Kerron siitä ehkä myöhemmin lisää, jos se ei ole liian henkilökohtainen. Onneksi pääsemme kuulemaan arvion heti aamusta, koska muuten varmaan jännittäisin koko päivän tuota tilannetta.
Sain tänään myös minun verikokeiden tuloksia tuolta työterveydestä. Eli ihan perusverenkuva oli kyseessä. Hemoglobiini oli noussut rautalääkityksellä arvoon 122. Ei se vieläkään mikään hirmu hyvä ole, mutta tavoitteena olikin saada se vain yli 120. Muuten kaikki oli viitearvoissa, eikä mitään toimenpiteitä tai seurantaa niiden osalta ole tulossa.

Kuulumisia

Ihana viikonloppu takana! :) Avasimme pienellä tyttöporukalla grillikauden. Grillasimme meidän takapihalla vartaita, makkaraa ja halloumia. Grilliruoan lisäksi tarjolla oli raikasta salaattia ja muutamia makeita herkkuja. Alkoholia uskalsin ottaa kaksi lasillista. Yhden lasin punaviiniä ja lasin Fresitaa. Ilta sisälsi myös pientä ohjelmaa saunomisen lisäksi. Eilen heräsin aamuun hyvin rentoutuneena ja iltapäivästä sain hakea miehen takaisin omalta reissultaan.
Miehen reissu oli mennyt myös mukavasti. Hän kertoi auttaneensa jotain naista junassa. Naisella oli ollut ehkä 4vuotias lapsi mukana laiturilla, kun he olivat huomanneet olevansa myöhässä junasta. Naisella oli iso laukku mukana lapsen lisäksi, joten juokseminen ja junaan ehtiminen näytti miehen mielestä mahdottomalta. Mies oli tarjoutunut auttamaan ja nappasinkin lapsen syliinsä ja he juoksivat porukalla junaan (ei tainut olla mieskään ihan ajoissa. :P). Miehelleni oli jäänyt hyvä mieli, kun oli voinut olla naiselle ja lapselle avuksi. Nainen oli kittänyt kovasti miestäni avuliaisuudesta. Toivottavasti naisen ja lapsen matka sujui mukavasti määränpäähän asti. :)

Tämä kierto on edennyt jo kiertopäivään numero 19! Tämä kierto on poikennut aikaisemmista kierroista sillä, että ovulaatio tapahtui todennäköisesti normaalia aikaisemmin. Useissa kierroissa olen saanut positiivisen ovulaatiotestituloksen vasta kp17-19. Nyt uskoisin kierron vaiheen olevan ehkä dpo5 tai 6. Touko-, kesä- ja heinäkuu mennään vielä Letrozolella ja sitten elokuussa otamme yhteyden taas poliklinikkaan, jos raskaus ei ole siihen mennessä alkanut. Pienesti se toiveikkuus taas nostaa päätään tähänkin kiertoon (hölmö minä). :)
Hölmö minä esittelen myös sen yhden mekon, josta mainitsin joskus aikaisemmin täällä blogissa. Onhan tuo vaan niin söpö. Jos sitten joskus meillä onkin poikalapsi, niin sitten annan tuon varmaan lahjaksi, jos kaverit tai sukulaiset saavat tyttöjä. Tuossa muutama päivä sitten mietin sitä, että jos joskus saamme lapsen, niin meidän perheessä ei kyllä seuraavia raskauksia ehkäistä millään. Tällä hetkellä se raskaaksi tuleminenkin on niin vaikeaa, että tuntuisi jotenkin omituiselta syödä jotain lääkkeitä, jotka ehkäisisivät raskauden (ehkä muutan mieleni sitten siinä kohtaa, jos joskus meillä on kuusi lasta). :P

Maltankohan olla tässä kierrossa testaamatta ennen kuukauden vaihtumista? Päätin nimittäin testaavani aikaisintaan 30.4 (kp29), jos siihen mennessä ei ole kuukautiset alkaneet. Taas olen useamman kerran harmitellut sitä, että tuli ostettua kasapäin niitä raskaustestejä sen keskenmenon jälkeen. Eihän sitä vaan voi olla testaamatta. Helpompaa oli, kun ei niitä testejä löytynyt kotoa. 

Kp28

Haluaisin uskoa kovasti olevani raskaana, mutta kaikki mahdolliset merkit yöllä naamaan pukanneita finnejä myöten enteilevät alkavista kuukautisista raskauden sijaan. Hoitokierto numero kolme starttaa ehkä taas maanantaina, eli huomenna. Hyvin tulen taas pysymään kärryillä kierron vaiheista, jos toistamiseen kierron ensimmäinen päivä osuisi maanantaille. Yksi positiivinen puoli näissä Letrozole kieroissa on ehdottomasti tiputteluvuodon puuttuminen ennen kuukautisia. Aikaisemmin tiputtelua on ollut jopa kolme - neljä päivää ennen kuukautisten alkua.

Miehen mielestä ei vielä kannattaisi ajatella uuden kierron starttaamista, koska tulihan ovulaatiotestin plussa todella yllättäen, joten miksi ei sellainen voisi ilmestyä myös raskaustestiin (ihana mies <3). Tottahan tuo on, mutta kyllä minun mielestäni jotain pientä oiretta pitäisi olla tässä kohtaa.. Vai mitä ovat mieltä raskauden kokeneet ihmiset? Voisiko oireiden puuttuminen olla oire raskaudesta? 

Aamulla heitin pitkän lenkin läheisellä luontopolulla ja tunsin oloni ihmeellisen kevyeksi, vaikka pientä jännitystähän tämä kuukautisten odottaminen taas näyttää olevan. Tänään olen yrittänyt tehdä kaikkea mukavaa, jotta edes hetkeksi voisin unohtaa kropan analysoimisen. Kummallinen on naisen mieli näissä asioissa. :) Onko tällä hetkellä muita, jotka odottavat malttamattomana testaamisen aloitusta, vai onko testejä jo kenties tehty kasapäin ovulaatiosta lähtien? Itse en vieläkään ole käyttänyt sitä yhtä ainokaista raskaustestiä, jonka ostin silloin viime vuoden viimeisenä päivänä ennen uuden vuoden juhlia. Pikkaisen ylpeä olen kyllä tästä "saavutuksesta", koska ensimmäisen vuoden aikana tuli testattua luvattoman paljon ja aivan liian monta negaa saman kierron aikana. Toivoisin niin kovasti, että vielä joskus raskaustestiinkin ilmestyisi jotain yllättävää. 

Tänään on siis kiertopäivä numero 28. Toistaiseksi vielä leikittelen ajatuksella, että seuraavat kuukautiset tulisivatkin vasta ensi vuoden lopulla vauvan syntymän jälkeen, mutta suurella todennäköisyydellä tulen huomenna ilmoittamaan uuden kierron startanneen. Pidetään vielä hetki peukkuja.. ;)

Marraskuun viimeinen

Huomenna saa vihdoinkin odotella joulua luvan kanssa. Marraskuu oli minulle todella raskas lähes kaikilta mahdollisilta osa-alueilta, eikä tästä kuusta olisi varmasti selvitty ilman mahtavaa tukiverkkoa. Ensin uusi kierto starttasi todella yllättäen, jonka jälkeen olin taas kipeänä kärsien ensimmäisen kerran elämässäni kurkunpääntulehduksen menettäen ääneni lähes kokonaan. Parantumisen jälkeen töissä tapahtui yksi sellainen ikävä tapahtuma, joka vaikuttaa edelleen minuun ja jaksamiseeni, joten ei ihan helpolla päästy synkästä marraskuusta.
Pienin askelin olen saanut taas hieman valoa elämään, vaikka hieman pelkäänkin mahdollista romahtamista seuraavan kierron startatessa, koska en todellakaan ole tällä hetkellä ihan vahvimmillani. Muutenhan tämä kierto on mennyt ihan ennätys nopeaa tahtia. Tänään elämme nimittäin jo kiertopäivää numero 21 (jouduin jopa tarkistaa). Mitään viitteitä mahdolliseen raskauteen liittyen ei ole viikon takaisen ovulaation jälkeen ollut, vaikka eipä niitä oireita vissiin ihan viikko ovulaation jälkeen kannata edes tosissaan odotella?
Letrozolesta ei ole oikeastaan mitään ihmeellisiä haittavaikutuksia aiheutunut tällä toisellakaan kerralla. Toisinaan säikähdän hurjaa määriä hiuksia harjassa, mutta minulla on mielestäni lähtenyt aina melko paljon hiuksia ennen tätä lääkitystäkin. Kierron alussa oli pientä nipistelyä mahassa, mutta sekin loppui tuon viime viikonlopun jälkeen. Ilman kaikkia ikäviä tapahtumia sanoisin haittavaikutukseksi itkuisuuden, mutta pistän sen kyllä tällä kertaa kaikkien ikävien tapahtumien piikkiin.
Toivon tosissaan helpomaa joulukuuta, mutta enköhän siihen pysty vaikuttamaan hieman itsekin, jos vaan jaksan uskoa kaikkien asioiden järjestyvän vaikeuksista huolimatta. En jaksaisi mitään isoja muutoksia varsinkaan töissä enää tälle vuoden lopulle, mutta nekään ei ole täysin minun päätettävissäni. Lupaan laittaa nyt loppu vuodeksi oman terveyden ja jaksamisen etusijalle.

(Weheartit)

Kuulumisia

Pieni hetki hiljaisuutta blogissa, koska sairastuin aika vakavasti tuossa kaksi viikkoa sitten. Sairastumiseni vaati muutaman päivän tiputuksessa oloa, mutta onneksi olo alkaa taas helpottamaan. Nyt yritetään saada kaikki arvot taas kodilleen, koska lapsettomuuspoliklinikan aukeamiseen on enää muutama hassu päivä! Hemoglobiini laski sairastumisen vuoksi 105. Aikaisemminkaan ei kehuja noista rauta-arvoista ole tullut, joten nyt yritetään saada arvoja nopeasti paremmiksi. Tulehdusarvo laski onneksi oikean lääkityksen löydyttyä rytinällä. Minua hoidettiin hetki riittämättömällä antibiootilla, joten tauti pääsi jylläämään oikein kunnolla. :/
Miehen tutkimus (sperma-analyysi) oli tarkoitus saada hoidetuksi viime viikolla, mutta tottakai makasin edeltävän ja juuri sen tutkimukseen varatun päivän sairaalassa. Pettymys tutkimusten viivästymisestä taisi olla molemmilla yhtä kova, mutta onneksi uusi aika saatiin jo ensi viikolle. Toki mies olisi voinut mennä yksin, mutta sairauteni vakavuudesta johtuen päädyimme perumaan ajan. Tärkeintähän on päästä lapsettomuushoitoihin hyvillä arvoilla, ja valitettavasti minun kohdalla taitaa ainakin labrojen arvot olla rutkasti viitearvojen ulkopuolella. Sairastumisesta huolimatta ajattelin ottaa yhteyttä lapsettomuuspoliklinikalle ensi viikon aikana, mutta en ihan heti maanantaina, koska tuo miehen tutkimus ei ole siinä kohtaa vielä tehty.

Toiveena on päästä hoitojen suunnitteluun mahdollisimman pian, mutta uskon poliklinikan olevan aika ruuhkautunut seuraavien viikkojen ajan, koska uusiakin pareja kesän aikana on varmasti tullut poliklinikan asiakkaiksi ja kaikki muutkin samaisen poliklinikan asiakkaat ovat tietysti olleet kesän hoidoitta. Toivottavasti pääsemme poliklinikalle suunnitteluun edes syyskuun aikana. :) Ensi viikko jännittää kovasti, mutta eiköhän siitäkin selvitä. 

Harmittaa, että en muistanut kysyä ennen poliklinikan kesäsulkua, että tuleeko meille automaattisesti jokin aika syksylle, vai pitääkö meidän olla itse yhteydessä klinikkaan. Ensi viikon jälkeen uskon blogin päivittyvän taas nopeampaan tahtiin, koska olemmehan pian siinä kohtaa että mahdolliset hoidot päästään aloittamaan.. Tietysti mielessä on pyörinyt ajatus myös siitä, että ehkä emme vain tule saamaan biologista lasta, jos jommasta kummasta löytyykin sellainen syy jota ei voi hoitaa. Jännittää, mutta pian saamme taas uutta tietoa meidän tilanteesta.