Hyvää uutta vuotta!

Sattuu

Eipä mulla muuta, mutta ihan hirveä kipu vasemmalla puolella vatsaa.. En ole aikaisemmin näin kovaa kipua tuntenut näiden Letrozole kiertojen aikana. Mahdollistahan on, että ovulaatio on nyt juuri käynnissä, kun eilen se ovulaatiotesti oli positiivinen? Jännittävää ja kivuliasta.. Raportoin myöhemmin lisää, jos tämä onkin joku puhkeava kysta?!? Ei huvittaisi päivystykseen lähteä, joten kärvistellään vielä hetki. Voiko ovulaatio edes olla näin kivulias?

Mitäpä meille..

Tarkoituksenani ei ollut pitää näin pitkää taukoa blogista, mutta kuluneeseen kuukauteen ei vain ole riittänyt aikaa blogille. Useamman kerran olen bloggeriin kirjautunut, mutta aina on tullut joku syy ettei sormet ole lähteneet naputtelemaan tuttuun tyyliin tekstiä. Lapsettomuudelle kuuluu samaa, eli lapsettomia olemme miehen kanssa edelleen. Hoidot etenee aikaisempien kahden kierron tapaan Letrozolella avustettuina. Tämä kierto starttasi joulukuun yhdeksäntenä päivänä, joten pikaisella laskemisella tänään elämme kierron päivää 17. Yllätyksiltä ei tässäkään kierrossa säästytty, koska Clear bluen testiin ilmestyi vasta tänään hymynaama. Aloitin testaamisen jo kiertopäivänä numero 12, koska edellisessä kierrossa LH- huippu "rekisteröityi" tuohon testiin jo kp13. Ei ihan samoille päiville nuo ovulaatiot osu lääkkeellisestä kierrosta huolimatta.

Joulu on aiheuttanut taas useammalta suunnalta kysymyksiä mahdollisesta perheenlisäyksestä. Mietimme miehen kanssa muutamat vastaukset valmiiksi, koska osasimme odottaa tietyiltä henkilöiltä kysymyksiä asiaan liittyen. Hienosti hoidimme ne muutamat kysymykset, mutta huominen aiheuttaa pientä stressiä, kun tapaamme kerralla järkyttävän määrän miehen puolen sukua, joka on todella uteliasta sorttia, eikä heille todennäköisesti riitä mikään "ei me vielä"/"ehkä joskus myöhemmin".. Miten te olette vastanneet muiden kysymyksiin vauvakuumeesta/perheenlisäyksestä?

Tänään olen taas miettinyt, että ehkä ensi jouluna vietämme hieman isompana perheenä joulua. Muistan tosin ajatelleeni jo viime jouluna samaa. Miksi ihmeessä meidän annetaan odottaa näin pitkään? Tulevaan vuoteen mahtuu varmasti paljon tapahtumia lapsettomuuden kannalta, joten varmasti ihna hyvä että pidin pientä taukoa täältä blogista. Pieni akkujen lataaminen ja muiden asioiden miettiminen oli ehdottomasti paikallaan. 

Nopeasti laskettuna olemme helmikuussa siinä tilanteessa, että otamme yhteyttä lapsettomuuspoliklinikalle. Maaliskuussa alkaa mahdollisesti toisenlaiset hoidot, eli tasan vuosi siitä kun olemme soittaneet omalle terveysasemallemme, jotta pääsisimme julkiselle puolelle hoitoihin. Ei ihan hirveän hyvä tarvitse olla laskemaan, mutta karu tosiasiahan se on ettei meillä ensi vuoden jouluna ole lasta mahan tällä puolella..

Tietysti sitä toivomme edelleen, että onnistuisimme jo näillä kevyemmillä hoidoilla, mutta huonoltahan tämä näyttää. Jos nyt onnistuisimme, niin meillä olisi ensi vuoden jouluna pieni vauva. <3

Kolmas kerta toden sanoo?

Eipä tässä kohtaa taas varmasti kannata fiiliksiä hirveästi avata, kun kieropäivä yksi starttasi aamulla. Kierron pituudeksi tuli 29 päivää, eli hienosti ovat kierrot lyhentyneet, ovulaatiokin tuli bongattua, mutta vieläkään ei ollut meidän vuoro. Tänään pistän inhottavat ajatukset muualle ja lähden hyvän ystäväni kanssa syömään illalla. Onneksi tuli sovittua tälle päivälle menoa, koska muuten päivä olisi mennyt taatusti surkutteluun. Täytyy vaan saada taas ajatukset positiivisemmiksi ja yrittää ajatella, että, jos vaikka tämä kolmas kierto olisi meidän vuoro? 

Kp28

Haluaisin uskoa kovasti olevani raskaana, mutta kaikki mahdolliset merkit yöllä naamaan pukanneita finnejä myöten enteilevät alkavista kuukautisista raskauden sijaan. Hoitokierto numero kolme starttaa ehkä taas maanantaina, eli huomenna. Hyvin tulen taas pysymään kärryillä kierron vaiheista, jos toistamiseen kierron ensimmäinen päivä osuisi maanantaille. Yksi positiivinen puoli näissä Letrozole kieroissa on ehdottomasti tiputteluvuodon puuttuminen ennen kuukautisia. Aikaisemmin tiputtelua on ollut jopa kolme - neljä päivää ennen kuukautisten alkua.

Miehen mielestä ei vielä kannattaisi ajatella uuden kierron starttaamista, koska tulihan ovulaatiotestin plussa todella yllättäen, joten miksi ei sellainen voisi ilmestyä myös raskaustestiin (ihana mies <3). Tottahan tuo on, mutta kyllä minun mielestäni jotain pientä oiretta pitäisi olla tässä kohtaa.. Vai mitä ovat mieltä raskauden kokeneet ihmiset? Voisiko oireiden puuttuminen olla oire raskaudesta? 

Aamulla heitin pitkän lenkin läheisellä luontopolulla ja tunsin oloni ihmeellisen kevyeksi, vaikka pientä jännitystähän tämä kuukautisten odottaminen taas näyttää olevan. Tänään olen yrittänyt tehdä kaikkea mukavaa, jotta edes hetkeksi voisin unohtaa kropan analysoimisen. Kummallinen on naisen mieli näissä asioissa. :) Onko tällä hetkellä muita, jotka odottavat malttamattomana testaamisen aloitusta, vai onko testejä jo kenties tehty kasapäin ovulaatiosta lähtien? Itse en vieläkään ole käyttänyt sitä yhtä ainokaista raskaustestiä, jonka ostin silloin viime vuoden viimeisenä päivänä ennen uuden vuoden juhlia. Pikkaisen ylpeä olen kyllä tästä "saavutuksesta", koska ensimmäisen vuoden aikana tuli testattua luvattoman paljon ja aivan liian monta negaa saman kierron aikana. Toivoisin niin kovasti, että vielä joskus raskaustestiinkin ilmestyisi jotain yllättävää. 

Tänään on siis kiertopäivä numero 28. Toistaiseksi vielä leikittelen ajatuksella, että seuraavat kuukautiset tulisivatkin vasta ensi vuoden lopulla vauvan syntymän jälkeen, mutta suurella todennäköisyydellä tulen huomenna ilmoittamaan uuden kierron startanneen. Pidetään vielä hetki peukkuja.. ;)

Tämän kierron loppua..?

Tänään olen laittanut kotia jouluksi kuntoon oikein urakalla. Olohuoneessa meillä on sellainen miehen tekemä taso, joka sai ainakin muutamaksi viikoksi huomattavasti jouluisemman ulkonäön. Nappasin hetki sitten kaupasta mukaani ihanan tuuhean pienen kuusen, joka näyttää mielestäni yllättävän hyvältä tuossa tason päällä. Ikkunaan ripustin muutamia läpinäkyviä lumihiutaleita roikkumaan ja yhteen maljakkoon sulloin kasan viime vuoden aidon joulukuusen koristeita monen muun blogin tapaan. Tänä vuonna emme vietä joulua kotona, joten emme myöskään hanki aitoa joulukuusta, vaikka siitä lähtisikin aivan tajuttoman hyvä tuoksu.

Tänään olen jännittänyt uuden kierron starttaamista, koska mahassa on ollut siihen viittaavia tuntemuksia koko päivän. Välillä on jomottanut jo niin kunnolla, että kesken koristeiden ripustamisen olen säntäillyt vessaan ihan vain varuiksi vuotoa peläten (hullua). Kaksi viikkoa sitten lauantaina sain Clear bluen ovulaatiotestiin hymynaaman, joten jos ihan oikein osaan noita"dpo" päiviä laskea, niin tänään olisi ehkä dpo13. Raskaustestin ajattelin tehdä ensi viikolla, jos jostain kumman syystä vuoto ei kivuista huolimatta alkaisikaan. Tällä hetkellä toiveet ovat kieltämättä taas melko korkealla, joten pahoin pelkään ensi viikon menevän taas hieman alakuloisissa merkeissä, jos tälläkään kertaa ei ole meidän vuoro.

On omituista huomata taas toiveiden olevan todella korkealla, vaikka ennen Letrozolea olin jo niin varma epäonnistumisesta, ettei kuukautisten alkaminen tuntunut juuri miltään. Mahdotontahan se on tietää, että miten fiilikset muuttuvat esimerkiksi näiden Letrozole kiertojen jälkeen. Pystynkö taas suunnata ajatukset positiivisiksi, jos pääsemme vielä kokeilemaan muitakin hoitomuotoja.
Jännittävää odotella kuukautisia jo näinkin aikaisessa vaiheessa, kun on tottunut niihin mega pitkiin kiertoihin. Tänäänhän kierto on vasta päivässä 27. Viimeksi kierto taisi kestää 30 päivää, mutta ovulaatiokin oli varmaan sen muutaman päivän myöhemmin ultran perusteella. Edellisessä kierrossa johtofollikkeli oli kp12 sen 14mm, joten ovulaatio tapahtui ehkä kp15-16 välillä, jos tapahtui ollenkaan. Tässä kuluvassa kierrossa sain ovulaatiotestiin hymyn jo kp13. Tietysti tuo ovulaatiotestin hymy ei takaa 100% ovulaatiota.

Kuluvassa kierrossa minulla ei ole ollut mitään oireita, jotka voisivat viitata alkaneeseen raskauteen (en tosin voi edes tietää miltä raskaana kuuluisi tuntua). Ainoa asia, jonka pistin merkille oli melkein hiivatulehduksen oireet heti ovulaation jälkeen, sekä ns. kuivemman kauden puuttuminen. Tässä kierrossa olen yrittänyt pistää muistiin mahdollisia tuntemuksia, mutta niiden puuttuessa ei nuo merkintäni ole mitään mullistavia, vaikka odotinkin edes jotain pientä raportoitavaa tänne blogiin tästä toisesta hoitokierrosta.

Sain hetki sitten siskoltani pari pussillista pieniä vaatteita kirpputorille laitettavaksti tai halutessani sain luvan myös laittaa jemmaan, jos joku vaatteista miellyttää. Tietysti niissä pienissä vaatteissa oli paljon ihanaa, joten muutamat vaatteet pesin ja laiton tuonne laatikkoon odottamaan. Ensimmäistä kertaa uskalsin näyttää pieniä vaatteita myös miehelle, joka olikin yllättävän innoissaan pohtimassa, että mahdammeko pukea siskon poikani ensimmäistä talvihaalaria meidän vauvalle. <3

Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille.

Marraskuun viimeinen

Huomenna saa vihdoinkin odotella joulua luvan kanssa. Marraskuu oli minulle todella raskas lähes kaikilta mahdollisilta osa-alueilta, eikä tästä kuusta olisi varmasti selvitty ilman mahtavaa tukiverkkoa. Ensin uusi kierto starttasi todella yllättäen, jonka jälkeen olin taas kipeänä kärsien ensimmäisen kerran elämässäni kurkunpääntulehduksen menettäen ääneni lähes kokonaan. Parantumisen jälkeen töissä tapahtui yksi sellainen ikävä tapahtuma, joka vaikuttaa edelleen minuun ja jaksamiseeni, joten ei ihan helpolla päästy synkästä marraskuusta.
Pienin askelin olen saanut taas hieman valoa elämään, vaikka hieman pelkäänkin mahdollista romahtamista seuraavan kierron startatessa, koska en todellakaan ole tällä hetkellä ihan vahvimmillani. Muutenhan tämä kierto on mennyt ihan ennätys nopeaa tahtia. Tänään elämme nimittäin jo kiertopäivää numero 21 (jouduin jopa tarkistaa). Mitään viitteitä mahdolliseen raskauteen liittyen ei ole viikon takaisen ovulaation jälkeen ollut, vaikka eipä niitä oireita vissiin ihan viikko ovulaation jälkeen kannata edes tosissaan odotella?
Letrozolesta ei ole oikeastaan mitään ihmeellisiä haittavaikutuksia aiheutunut tällä toisellakaan kerralla. Toisinaan säikähdän hurjaa määriä hiuksia harjassa, mutta minulla on mielestäni lähtenyt aina melko paljon hiuksia ennen tätä lääkitystäkin. Kierron alussa oli pientä nipistelyä mahassa, mutta sekin loppui tuon viime viikonlopun jälkeen. Ilman kaikkia ikäviä tapahtumia sanoisin haittavaikutukseksi itkuisuuden, mutta pistän sen kyllä tällä kertaa kaikkien ikävien tapahtumien piikkiin.
Toivon tosissaan helpomaa joulukuuta, mutta enköhän siihen pysty vaikuttamaan hieman itsekin, jos vaan jaksan uskoa kaikkien asioiden järjestyvän vaikeuksista huolimatta. En jaksaisi mitään isoja muutoksia varsinkaan töissä enää tälle vuoden lopulle, mutta nekään ei ole täysin minun päätettävissäni. Lupaan laittaa nyt loppu vuodeksi oman terveyden ja jaksamisen etusijalle.

(Weheartit)

Vielä ovulaatiosta

Ovulaatiotestien herkkyys vaihtelee 20-40miu/ml välillä. Käyttämäni Clearbluen -ovulaatiotesti oli herkkyydeltään 40miu/ml. Olen nyt "opiskellut" tuota ovulaatiota ja ovulaatiotestien luotettavuutta, koska ihmettelen edelleen kovin aikaista positiivista tulosta. Olen saanut jo taottua päähäni, että LH:n pitoisuus noudee virtsassa noin 24 tuntia ennen ovulaatiota, mutta tässäkin on sitten vaihteluita eri naisten kohdalla. Toisilla LH kohoaa jo 16 tunnin kuluttua, ja toisella siihen menee 48 tuntiakin. Tuon vaihtelun vuoksi olisi hyvä olla yhdynnässä välittömästi positiivisen tuloksen jälkeen.

Ovulaatio-oireista moni on erimieltä. Toinen on tuntenut kaameaa kipua, kun jotkut kertovat ovulaation olleen aina täysin kivuton. Melko luotettavan kuuloisista lähteistä sain usein "vastaukseksi", että monet tuntevat toispuoleista lantiokipua lähellä ovulaatiovaihetta. Kivut voivat tuntua kuitenkin ennen ovulaatiota, sen aikana tai ovulaation jälkeen! Minulla oli sitä mahakipua päivä ennen ovulaatioplussaa, mutta tiedä sitten että oliko kipu jotain ihan muuta vai oikeasti mahdolliseen ovulaatioon liittyvää

Mietin myös, että jos ovulaatio tapahtuu tai tapahtui minulla niinkin aikaisessa vaiheessa, niin onko kohdun limakalvo ehtinyt paksuuntua riittävästi. Edellisen kierron ultrassa kohdun limakalvo oli paksuudeltaan 5,9mm kp12, joten olisiko se voinut tässä kierrossa paksuuntua edes hieman enemmän? Lapsettomuus lääkärini totesi minun kohdun limakalvon olevan kolmikerroksinen, joka on hyvä asia, mutta hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen vaatisi vähintään kuulemma 7mm limakalvon. Lohdttavaa oli kuitenkin lukea, että Estrogeenin eritys on huipussaan juuri ennen ovulaatiota, eli peukut pystyyn sen suhteen että paksuuntumsta olisi tapahtunut riittävästi. 

LH:n nousu käynnistää ovulaation, eli kypsyneestä munarakkulasta irtoaa munasolu. Ovulaatiovaihe alkaa päivää ennen LH huippua ja päättyy ovulaatioon noin 12-34 tuntia LH huipun jälkeen. Minulla tuo ovulaatiovaihe alkoi siis todennäköisesti viime viikon perjantaina. LH huippu tapahtui lauantaina aamupäivästä, jonka jälkeen ovulaatio todennäköisesti tapahtui. Ennen ovulaatiohuippua LH taso on 3-12miu/ml. Jostain luin, että tuosta voidaan päätellä, että jos käyttää markkinoiden epäherkintä testiä ja hormonitasot ovat matalat, vaikkakin vielä normaaliksi luokiteltavat, ei positiivista tulosta saa.  Jos ovulaatio testi on positiivinen usean päivän, olisi suositeltavaa käyttää epäherkempää testiä. Minullahan oli käytössä yksi epäherkimmistä testeistä, eli ne Sofin herkät testit olisivat todennäköisesti näyttäneet plussaa jo perjantaina illalla, kun Clearblue vielä näytti tyhjää ympyrää. En muuten malttanut olla testaamatta vielä sunnuntaina ovulaatiotestillä. Tulos oli 24 tuntia positiivisen tuloksen jälkeen negatiivinen. 

Clearblue -ovulaatiotestistä

Aloitin eilen perjantaina tikuttamaan ovulaatiota. Unohdin aamulla kiireessä testin, joten tein testin vasta myöhään illalla. Testi oli odotuksien mukaan negatiivinen. Muistelin kierronkartoituksessa ovulaation tapahtuneen siinä kiertopäivien 17/18 välillä. Ehdinkin jo eilen pohtia, että olisiko pitänyt kuitenkin odottaa vielä pari päivää ennen testaamisen aloittamista, kun ovulaatio kuitenkin todennäköisesti tapahtuu vasta myöhemmin kierrossa jos on tapahtuaakseen. Tänään aamulla kuitenkin pissasin tikkuun ajatellen, että kerta nyt on testaaminen aloitettu niin testataan nyt siihen asti, että testit loppuu tai hymynaama ilmestyy.. Voitte kuvitella ilmeeni olevan todella hämmästynyt, kun testiin ilmestyi hymynaama kiertopäivänä numero 13 ilman mitään oireita ovulaatiosta! Koko päivän olen miettinyt, että voiko noihin testeihin nyt luottaa, koska tämä jos jokin on minulle todella epänormaalia! Ovulaatiohan todennäköisesti tapahtuu tässä kierrossa ihan "normaalin" ihmisen aikaan.

Noiden Clearbluen -ovulaatiotestien pitäisi olla yli 99% herkkiä tunnistamaan LH-huipun ennen tapahtuvaa ovulaatiota, joten täytyyhän tässä nyt oikeasti uskoa siihen, että tämäkin kroppa on tainut herätä! Kyseisien testien pakkauksessa on mukana ohjeet, joiden mukaan pitäisi tietää kuukautiskierron normaali pituus ennen testien teon aloittamista, jotta testit tulisi tehtyä varmasti oikeaan aikaan LH-huipun havaitsemiseksi.
Itse tuumailin kiertoni olleen useimmiten ennen Letrozolen aloitusta 32-37 päivän mittaisia, joten tuon alla olevan taulukon mukaan olisin aloittanut testaamisen vasta kiertopäivänä 15.. Eipä olisi tikkuun hymyä ilmestynyt..

Kuukautiskierron pituus päivinä	21 tai vähemmän	22	23	24	25	26	27	28	29	30	31	32	33	34	35	36	37	38	39	40	41 tai enemmän
Aloita testaaminen oman kiertosi pituuden vieressä näkyvänä päivänä	5	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	18	19	20	21	22	23	17 päivää ennen seuraavien kuukautisten oletettua alkamispäivää

Tästä kierrosta opin ainakin sen ettei minun kierroissani taida olla mitään tiettyä "kaavaa". Jännittävää huomata, että alkavatko tämän kierron kuukautiset jo kahden viikon päästä, kun LH-huippukin tuli jo näin aikaisin. Periaatteessahan ovulaation pitäisi olla tänään/huomenna, mutta mitään siihen viittaavia kipuja ei ole ollut. Onko ovulaation edes pakko aina tuntua joltain? Eilen illalla minulla oli kipeä vatsa, mutta se ei ollut sellainen munasarjoissa tuntuva kipu, vaan enemmänkin aaltoileva vatsakipu tai sellainen "vatsa sekaisin" olo. Tänäänkään ei ole ollut mitään sellaista, joka olisi viitannut ovulaatioon.

Tänään saadessani hymynaaman testiin laite havaitsi siis minun LH-huipun. Kaksi hedelmällisintä päivääni ovat tänään ja huomenna, joten hommiin pitäisi ehtiä seuraavien 48 tunnin aikana, jotta olisi edes mahdollisuutta tulla raskaaksi. Testaamisen lopetin tähän päivään, koska sillä ei vissiin ole mitään merkitystä vaikka testi hymyilisikin vielä huomenna? Testejä ostin sellaisen kymmenen kappaleen paketin, joten vielä olisi reilusti testejä jäljellä.. Mahdollisesti itseni tuntien en malta olla testaamatta vielä huomenna ihan mielenkiinnosta, vaikka tiedän ettei huomisella hymyllä ole mitään merkitystä tai sillä jos hymynaama ei enää ilmestyisikään tikkuun.

Minkälaisia kokemuksia teillä on Letrozolen tai Femarin kanssa kiertojen mahdollisesta lyhentymisestä tai ovulaation aikaistumisesta? Minullahan ei ole todellakaan aina testatessa tuota hymyä tullut, joten siinä uskossa olen etten kaikissa kierroissa edes ovuloi. En muista myöskään, että milloin minulla olisi ollut tai onko ikinä ollutkaan alle 30 päivän kiertoa. Ihmeellistä. :)

(Ps.. kaikki kuvat täältä).

"Lomaa lapsettomuudesta"

Perjantai-ilta oli mahtava! Todellinen irtiotto arjesta.. Ja vähän myös lapsettomuudesta. Unohdin perjantaina illan Letrozolen, joten jatkoin lääkitystä maanantai aamuun asti. Nyt on syöty tämän kierron lääkkeet ja pientä nipistelyä on ollut oikeassa munasarjassa (ehkä). Tänään tosin eletään kiertopäivää yhdeksän, joten mitään suuria tuntemuksia en ole odotellut vielä tapahtuvankaan. Perjantaina aloitan ovulaation tikuttamisen.. Toivottavasti ovulaatiotesti hymyilisi viikonlopun aikana. :)
Baarissa tanssittiin melkein aamuun asti, joka oli minulle aikamoinen suoritus, koska olen useimmiten se joka baarista poistuu huomattavasti ennen valomerkkiä. Arkeen paluu sujui yllättävän hyvin, vaikka tietenkin juuri tälle viikolle osuu yövuorot, joten voitte arvatakin että rytmit on tämän viikon jälkeen melko sekaisin. Tulevalle viikonlopulle ei ole mitään suunnitelmia, joten en ota hirveää stressiä kertyvistä univeloista.
Sunnuntaina kävimme miehen kanssa pienellä lenkillä. Oli todella ihana huomata, että onhan meillä oikeasti paljon muitakin asioita elämässä tämän lapsettomuuden lisäksi (emme tietenkään lapsettomuudesta juttele kovaan ääneen lenkkipoluilla). Mietin tosissani tällä hetkellä uuden työpaikan hakua, mutta tietysti takaraivossa on jatkuvasti ajatus myös siitä mahdollisuudesta, että olemme ensi keväänä rankemmissa hoidoissa, jotka taatusti onnistuisivat paremmin tutussa työpaikassa, koska teen itse omat työvuoroni. Ei nimittäin kuulostaisi ihan parhaimmalta ruveta pyytämään heti uuden työn alettua epämääräisiä vapaita kesken työpäivän(?).

Perjantaissa yksi parhaimmista jutuista oli valmistautuminen baariin lähtöön. :) Päälleni päätyi tuo sininen toppi, mutta sellaisella musta/hopealla sulkakaulakorulla. Ennen baariin lähöä teimme tacovuokaa ja maistelimme punaviiniä. Eiköhän tuolla reissulla jaksa taas pitkään normaalia arkea. Illan aikana tuli tavattua taas niin monenlaisia ihmisiä. Toiset ihastutti ja muutamat vihastutti. Joillakin ihmisillä ei nimittäin ole tuolla yöelämässä järki kädessä..

Harmittaa ettei nyt hoitojen kannalta ole oikeastaan mitään kirjoitettavaa, koska nämä kierrot menee vielä tämänkin kierron jälkeen ihan samalla kaavalla seuraavat kahden kierron ajan. Olisiko teillä jotain toiveita mistä voisin kirjoittaa? En usko, että kukaan jaksaa lukea jatkuvaa pohdiskeluani hoitojen "junnaamisesta" (tai siitä fiiliksestä ettei mikään etene..).

Lapsettomuudesta puhuminen

Miksiköhän lapsettomuudesta puhuminen on minulle edelleen vaikeaa, vaikka olen asiaa pyöritellyt mielessäni aktiivisesti jo toista vuotta. Koen ettei ensimmäinen yritysvuosi ollut erityisen rankka, koska emme periaattessa silloin vielä kärsineet virallisesti lapsettomuudesta. Ensimmäisen vuoden aikana uskoin raskauden mahdollisuuteen täysin. Ensimmäisen yritysvuoden aikana kuukautisten alkaminen oli oikeastaan vain minulle merkki siitä, että kroppani on palautunut pitkästä e-pillereiden käytöstä. Toisinaan kiertoni venyi pillereiden lopetuksen jälkeen, mutta siihenkin sain aina apua Teroluteista.
Vuoden 2012 lopulla menimme miehen kanssa kihloihin, jolloin sukulaisetkin (lähinnä miehen) hieman rauhottuivat kyselemästä jatkuvasti vauvauutisten perään. Kihlautuessamme olimme olleet yhdessä jo pitkään, joten uutisia oli ehditty kyselemään jo useamman vuoden ajan. Kihlautuminen taisi olla sukulaisille suurempi yllätys, kun jos olisimme kertoneet odottavamme lasta. Kihlauksesta seuraava vuosi meni aika mukavasti, koska suunnittelimme meidän häitä talvelle 2014. Häämatkan jälkeen päädyimme soittamaan oman paikkakunnan terveysasemalle, jotta saisimme lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle tutkimuksiin. Jälkikäteen ajateltuna olemme pystyneet nauttimaan elämästä tämän kahden ja puolen vuoden aikana, vaikka välillä tuntuukin että elämä on jäänyt pyörimään liiaksi lapsettomuuden ympärille.

Lapsettomuudesta olen puhunut siskolleni, joka on ollut aidosti kiinnostunut meidän tilanteesta. Toisinaan käydessäni "pohjalla" siskoni on antanut älyttömästi voimaa jaksaa ajatella asioita positiivisemmin. Mies ei ole ikinä kieltänyt minua puhumasta kenellekkään lapsettomuudesta, mutta kyllähän tämä on ainakin itselle vielä sen verran arka aihe ettei siitä lähde puhumaan esimerkiksi naapurin tai työkaverin kanssa, vaikka heiltä toisinaan niitä uteluita tulee.
Toisinaan tulee hetkiä, kun en usko enää ollenkaan meidän mahdollisuuteen onnistua. Musiikista ja kirjottamisesta on apua, mutta toisinaan sitä toivoisi että voisi puhua jollekin ulkopuoliselle. Mielestäni olen melko hyvin pystynyt peittämään lapsettomuuteen liittyviä tunteita, mutta en epäile hetkeäkään etteikö joku läheinen olisi aavistanut, ettei kaikki ole ihan kunnossa.

(Weheartit)

Kuinka moni teidän läheisistä tietää teidän lapsettomuudesta?

Koopee kolmonen

Ensimmäinen päivä Letrozoleja tässä kierrossa takana. Jos ovulaatio tapahtuu vuorotellen kummastakin munasarjasta, niin tällä kertaa olisi oikean munasarjan vuoro. Jännittävää nähdä, että mahdanko tälläkään kertaa tuntea mitään erityistä kierron edetessä. Ovulaatiotestit pistin jo valmiiksi vessan laatikkoon. Eipä tässä voi kun odotella. :) Harmittaa ehkä vähän ettei sitä ultraa ole nyt tässä tai seuraavissa kahdessa Letrozole avusteisissa kierroissa. Jotenki se kohdun limakalvon paksuus ja follikkelin koko kiinnostaisi tietää.

Äiti, jolla ei ole lasta.

Rohkeutta sinulle, äiti,

jolla ei ole lasta.

Sinulla on äidin sydän ja mieli.

Sinulla on syli,

joka olisi valmis ottamaan lapsen vastaan

ja kädet, jotka janoavat lapsen

käden kosketusta.

Mieltäsi viiltää kaipaus.

Tunnet epäonnistuneesi siinä,

mikä muille on itsestään selvää.

Rohkeutta!

Sinulla on toivoa.

On monia tapoja syntyä.

On monia teitä tulla äidiksi.

Kuuntele itseäsi,

rukoile ja etsi tietäsi.

Rakkaus jota kannat sisälläsi on lahja.

Ehkä joku lapsi juuri nyt kaipaa äidinrakkautta,

jota juuri sinä voit antaa.

(Anna-Mari Kaskinen)

(Weheartit)

Hoitokierto numero kaksi

On varmaan turha edes mainita, että toiveet olivat vielä viime viikon lopulla todella korkealla. Perjantaina aavistin kierron olevan lopuillaan, mutta vasta tänään voin sanoa vuodon alkaneen ihan kunnolla. Jos jotain positiivista pitäisi tuosta edellisestä kierrosta sanoa, niin kierto lyheni ihan hurjasti jääden vain 30 päivän mittaiseksi. Minullahan on taustalla niitä ihan mega pitkiksi venyneitä kiertoja, jotka on sitten käynnistelty vaihtelevasti Teroluteilla tai Primolut Nor nimisillä lääkkeillä.
Keskiviikkona aloitan Letrozolet samalla annostuksella kuin aikaisemmin, eli se kaksi tablettia päivässä. Tämän kierron jälkeen vielä kaksi kiertoa tällä samalla lääkityksellä, jonka jälkeen pidämme yhden kierron taukoa ja otamme siinä kohtaa yhteyden lapsettomuuspoliklinikalle. En vielä ihan hahmota, että mihin kohtaan ensi vuotta nuo rankemmat hoidot osuisivat, mutta nopealla laskutoimituksella saatamme elää jo maaliskuuta 2015!
Tuntuu jotenkin ihan älyttömän väärältä tällä hetkellä, että vain odottelemme ja yritämme luottaa tuon lääkityksen ja kotiyhdyntöjen onnistumiseen. Tuon ensimmäisen kierron aikana oikeasti luotinkin ja olin toiveikas, mutta kyllä taas vedettiin matto jalkojen alta.

Seuraavaksi mietinkin niitä ovulaatiotestejä. Mahtaakohan niistä olla enemmän haittaa kuin hyötyä? Eilen yritin miettiä, että mihin kohtaan ovulaatio mahtoi viime kierrossa osua ja olen kyllä melko vakuuttunut, että siinä kohtaa on ollut sitä "aktiivista yrittämistä". :P

Olen jo pidempään syönyt kuukautisten aikaan Obsidania (rautalääke), mutta tänään mietin että mahtaako siitä olla haittaa tuon Letrozolen imeytymisen kannalta? Monivitaaminia olen syönyt jo monta vuotta, mutta siinä ei sitten tuota rautaa ole. Ilman rautalisää hemoglobiinini laskee 110 paikkeille korjaantumatta sitten kuitenkaan itsestään kuukautisten jälkeen. Työterveyslääkärin ohjeen mukaan olen tuota rautaa syönyt, mutta voisinhan vielä vaikka sähköpostilla kysyä lapsettomuuspoliklinikan hoitajalta. 

Eilen pohdimme miehen kanssa talviloman ajankohtaa. Päädyimme pitämään talvilomaa siinä maaliskuun lopulla. Emme epäröineet hetkeäkään, vaan ajatuksena on varata matka ulkomaille tuohon kohtaan. Hullua tai ei, mutta ei me voida jäädä siihen ajatukseen kiinni, että emme voisi lähteä matkalle kesken hoitojen. Pidetään sitten vaikka kaksi kiertoa taukoa, jos juuri tuohon kohtaan ne hoidot osuu. :) Toisaalta tuohon saumaan osuu pääsiäinen, eli poliklinikka on tuon viikon aikana ainakin meillä auki max. neljä päivää, jos edes sitäkään.

Joulu jännittää nyt entistä enemmän.. Emme tänäkään jouluna odota meille lasta tai ainakaan emme vielä tänä jouluna ole kertomassa pienestä ihmeestä. Melkein olin jo valmis ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi joulun tekijäksi.. Säästyisi ainakin sukulaisten utelemisilta. Mies lohdutti, että voimme aina viettää vaikka joulun kahdestaan viiniä juoden ja juustoja syöden. <3 Eiköhän tästä taas selvitä. 

Isänpäivä olisi ollut hyvä päivä plussata

Ei suotu meille tänäkään isänpäivänä plussaa.. Eilen housuihin lorahti ruskeaa vuotoa. Tänään menkkoihin liittyviä oireita, joten huomiselle isänpäivälle ennustan kiertopäivää numero yksi. Ei tunnu reilulta. Jos jotain positiivista, niin kierto näyttää lyhentyneen huomattavasti tuolla Letrozolella. Tänään on nimittäin vasta kp29. Eilinen ilta tuntui todella vaikealta, koska ehdin jo toivoa tämän lääkityksen auttavan. Nyt vaan positiivisin mielin kohti seuraavaa kiertoa. Samalla annostuksella seuraava ja seuraavat kierrot. Ultraa ei tarvitse varailla kierron puoliväliin, joten mikään ei oikeastaan rytmitä tätä kiertoa tuota lääkitystä lukuunottamatta. Tulevaan kiertoon ostan niitä Clear bluen digitaalisia ovulaatiotestejä ihan mielenkiinnosta, koska tässä kierrossa minulla ei ole mitään hajua, että milloin ovulaatio mahtoi tapahtua. Tuntuu ihan hassulta, että en tunne edes lääkityksen aikana mitään erityistä tapahtuvan kropassani.

Eilen illalla ajoin todella myöhään töistä kotiin. Väsymyksen ja päivän aikana diagnosoidun kurkunpääntulehduksen jälkeen tuntui todella epäreilulta, että sitä pirun vertakin piti vielä lorahtaa housuihin.. Kyyneleiden virratessa matkalla radiosta kuului Samuli Edelmanin kappale nimeltä Mahdollisuus. Tilanne oli täysin valmis kyyneltulvalle. En ole ennen Vain elämää formaattia kuunnellut Samulin kappaleita, mutta tuo biisi koskettaa kovasti. En tiedä miksi.. Siinähän ymmärtääkseni puhutaan oman lapsen kasvusta(?), ja lapsen kokemista vastoinkäymisistä elämän aikana.. (ihan oli oma ajatukseni kappaleesta)..

Muutenhan täällä yritetään saada taudin taltutettua. Onneksi ei sentään mitään kurkunpääntulehdusta vakavampaa. Hieman huvitti eilisen työterveyslääkärin varovaisuus lääkettä määrätessä. Lääkäri valitsi lääkettä todella pitkään mainuttuani olevani mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa. Lääkäri tuntui olevan hyvin perillä myös lapsettomuudesta, koska ehti kysellä myös minun tuntemuksiani ja vointiani hoitojen aikana. Lähtiessäni lääkäri toivoi kuulevansa, jos tauti pahenee tai meillä tärppäisi pian. :) Voihan se olla, että tuo oli lääkäriltä ihan muodollinen juttu kysellä, mutta minulle se merkitsi paljon. <3

Flunssa

Täällä ei mitään ihmeitä. Eilen nousi pieni lämpö, joten flunssaa odotellessa. :( Tulen postailemaan heti, kun jaksan olla enemmän koneella. Toivottavasti ei nyt mikään paha tauti iske, koska vasta silloin elokuussa olin todella kipeänä.. Ihan tiputuksessa asti. Toistaiseksi lämpöä siinä 37,2-37,8 välillä ja kurkku sairaan kipeä. Höh.. Nyt nappaan lämmintä glögiä ja menen katsomaan jotain hömppää telkkarista. :)

(weheartit)

Vertaistukea

En ole vielä uskaltautunut minkään virallisen lapsettomuusfoorumin jäseneksi. Simpukan sivuilla olen käynyt muutamaan otteeseen, mutta rekisteröityminen on toistaiseksi vielä jäänyt tekemättä. Itseäni kiinnostaisi kovasti aktiivinen keskustelu muiden lapsettomien kanssa. Blogeista saa toki vertaistukea, mutta koen tämän hieman hitaaksi muodoksi hakea muita lapsettomia keskusteluun (saako kukaan kiinni ajatuksesta?). Olisiko jollain ehdottaa jotain hyvää foorumia blogien lisäksi? Ottaisin myös mielelläni vastaan uusia blogeja luettavaksi! :)

Viimeksi poliklinikalla käydessä odotustilassa oli minun lisäkseni muutama muu lapseton pariskunta.  Jotenkin oli ihan kiva nähdä muita pariskuntia, vaikka aluksi jännitinkin törmääväni johonkin tuttuun. Toisaalta mitä sitten, saman asian takiahan me kaikki siellä poliklinikalla istuimme. Muutamaan otteeseen näiden muiden naisten kanssa katseet kohtasivat. Olisi tehnyt mieli jäädä juttelemaan, mutta en uskaltanut.. Tuntui jotenkin, että hekin olisivat halunneet jutella.

Minusta tuntuu, että lapsettomuudesta puhuminen tekee jollain tapaa lapsettomuuden siedettävämmäksi. Se on vaikuttanut paljon huomatessani, että emme ole ainoat lapsettomuudesta kärsivät. Olen myös huomannut, että toisten lapsettomien raskautuminen herättää kovasti toiveikkuutta omassa tilanteessa. Tämän minunkin muutaman kuukauden bloggaamisen aikana on moni lapseton tullut raskaaksi. Onnea heille! Toivottavasti täältä tullaan muiden lapsettomien kanssa kovaa vauhtia perästä. En halua tulla katkeraksi tai kateelliseksi, koska muiden onni ei ole minulta pois, päinvastoin. Ehkä mekin vielä onnistumme.

Tuosta nykyisestä hoitomuodosta toivoin pitkään löytäväni jotain luettavaa, mutta ehkä pelkkä Letrozole  ei ole kovin yleinen hoitomuoto lapsettomuutta hoidettaessa? Meillehän ei suunniteltu tähän kiertoon (tai tuleviinkaan) inseminaatiota tai edes pistelty irrotuspiikkejä. Pelkkä Letrozole ja kotiyhdynnät sopivassa tahdissa, ja näillä olisi onnistuttava. Mielenkiintoista nähdä, että mahtaako se riittää. Vielä haluaisin täältä huudella, että ottaisin todella mielelläni vastaan tarinoita em. lääkkeellä tai sen rinnakkaisvalmisteella Femarilla onnistumisesta. :) Täällähän edetään jo kiertopäivässä numero 21, joten todennäköisesti ovulaatio on jo tältä kierrolta ohitettu. Jännittävää.

(weheartit)

Salaisuuksia laatikossa

Innostuin hetki sitten kuvaamaan meidän lapselle (tuntuipa hassulta kirjoittaa "meidän lapselle") hankittuja vaatteita. Idea tuli Haaveistatotta blogin Lauralta, joka vilautti hieman hänen omia hankintojaan, joten ajattelin myös itse esitellä jotain minun kätköistäni. Järkyttävää myöntää, mutta niitä vaatteita on aivan liikaa siihen nähden, että en ole edes raskaana. Tarkoituksenani ei ole esitellä koko laatikon sisältöä, mutta muutaman kuvan verran voimme kurkistaa minunkin "salaisuuksien" laatikkoon. :)
Myönnän, että lähellä hulluuttahan tämä pienten vaatteiden hamstraaminen on.. Jos vain malttaisi mielensä ja käyttäisi rahat muihin ajankohtaisempiin asioihin. Puolustuksena kuitenkin halauan mainita, että suurin osa vaatteista on ostettu hyvistä alennusmyynneistä, sekä kirpputorilta vähänkäytettynä tai lähes uutena. Jos meille joskus lapsi suodaan, niin tulen varmasti hyödyntämään kirpputoreja ainakin ihan niiden pienten vaatteiden osalta. Tuntuu välillä, että kirppareiden pöydät ovat täynnä lähes käyttämättömiä pieniä vaatteita. Lasten kasvaessa ei enää kirpputorin vaatteiden kunnossa ole mielestäni kehumista.
Laatikko ei ole ostettu tähän tarkoitukseen, mutta ainakin toistaiseksi se saa kelvata vaatteiden säilytykseen. Joskus säilytin vaatteita omassa vaatekaapissa, mutta vaatteiden lisääntyessä oli nille keksittävä joku toinen paikka. Ehkä sitten joskus tämä laatikko voisi toimittaa lastenhuoneessa lelulaatikon virkaa.

Pari puista Brioa olen löytänyt luvattoman halpaan hintaan kirpputorilta. Ehkä Briot voisi päästä tuolta laatikosta esille. Ei varmasti kauniit puiset lelut ole vain lapsiperheiden oikeus. Löytyykö muita Brion ystäviä? Olen vannonut, että en tule ostamaan ainuttakaan lelua enää ennen lapsen syntymää (aika kovat vannomiset). Pyrin myös siihen, että en ostaisi enää mitään vaatteita, koska uskon ostavani aivan varmasti odotusaikana ihan riittämiin vielä lisää vaatteita. Nyt kuvia ottaessa tuo määrä hirvitti, mutta ei siellä nyt ihan mitään hirveitä määriä sitten kuitenkaan ole yhtä kokoa.. Ja enimmäkseen olen ostanut bodeja..

Ylhäällä kuvassa ihan perus kauppojen merkkejä muun muassa: H&M, Lindex, Seppälä ja Aarikka (ihana sininen hirvi body). En muista kaikkien kohdalta, että missä vaiheessa yrittämistä mikäkin on ostettu. Herra Hakkarais bodyn ostaminen on jäänyt todella hyvin mieleen. Yrittämistä oli noin vuosi takana, kun kävin Terveystalossa. Käynnistä jäi hyvä ja toiveikas mieli, joten tottakai sorruin ostamaan pienen bodyn Sokokselta.

Tuossa ylhäällä laatikko on sitten myllättynä, jotta useimmat vaatteista näkyisi kuvassa. Tuon topaapuvun takana on minun lapsuudestani yksi pussilakana. :) Onko teille säilytetty vaatteita tai esineitä lapsuudesta?
Hulluin ostos oli ehdottomasti tuo toppapuku. :D Se oli alessa, joten tottakai ostin, ja vieläpä ihan pöljässä koossa. Mikähän on todennäköisyys, että meidän lapsi tulisi syntymään sellaiseen vuodenaikaan, että koon 50-56 toppahaalari olisi sopiva.

Ensimmäiset ostamani vaatteet oli muistaakseni nuo H&M:n sukat ja pipot. Alla on edelleen se samainen lakana minun lapsuudesta. Järkyttyikö joku tästä minun laatikon sisällöstä.. Lähinnä siis määrästä? :P Olen tainut mainita jo miljoonaan kertaan kaikille läheisille, että meidän lapselta ei tule sitten ikinä puuttumaan yhtään mitään. Tosin ei meillä mitään "kermapersettä" tulla kasvattamaan. Vauvana ja pienenä lapsena asiat tulevat varmasti automaattisesti, mutta kyllä sitä sitten myöhemmin joutuu jo hieman asioiden eteen tekemään jotain.

Siinä oli minun laatikkoni.

Suuria toiveita?

Olen pyöritellyt keskiviikon poliklinikka käynnin jälkeen lukuisia kertoja mielessäni kysymystä, että voisiko kymmenen Letrozole tablettia olla meidän kohdalla ratkaisu lapsettomuuteen? Toivoisin löytäväni edes jonkun tarinan netistä, että Letrozolellakin on onnistuttu. Poliklinikan lääkäri vakuutteli kyllä, että emme olisi ensimmäiset em. lääkkeellä onnistuneet, jos tulisin raskaaksi, mutta vaikea uskoa kymmenen pienen tabletin voimaan. Clomifenien aikana olin lähes varma, että onnistuisimme. Clomifenien kohdalla kohdun limakalvo oheni liikaa, joten nekin neljä kiertoa söin Clomeja aivan turhaan. Nyt Letrozolien aikana olen enemmänkin sitä mieltä, että tässä odotellaan vain tammikuuta ja rankempia hoitoja. Miksi ihmeessä ei tuokaan lääke saanut limakalvoa kasvamaan riittäväksi! Niistä munarakkuloista puhumattakaan..

Huomaan myös käsitteleväni lähes päivittäin saamaamme diagnoosia: Määrittämätön naisen hedelmättömyys/selittämätön lapsettomuus. Tutkimusten perusteellahan meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet saada raskaus alkuun, mutta tästä huolimatta reilun kahden vuoden aikana emme ole saaneet ainuttakaan positiivista tulosta raskaustestiin. 

Raskaustestejä ei ole tosin tehty tänä vuonna ainuttakaan (uskomatonta!). Aina ne kuukautiset on yllättänyt ennemmin tai myöhemmin.. Useimmiten myöhemmin. Edelleen lääkekaapin perältä löytyy viime uutena vuotena ostettu raskaustesti. Ostin Clear bluen tuplapakkauksen huomatessani, että kiertoni oli jo reilussa viidessäkympissä. Testin tein illalla ennen uuden vuoden juhlia ja tuloshan ei yllättänyt ollessaan negatiivinen. Yöllä vuoden vaihtuessa kuukautisetkin alkoi.

Tuon raskaustestin jälkeen päätin etten tuhlaisi rahoja enää testeihin. Uskoin vahvasti vuoden vaihtuessa, että tuolla toisella testillä teen vuonna 2014 positiivisen testin. Pian on kuitenkin jo se hetki, että testin saa heittää vanhentuneena roskiin. Testissä ei nimittäin ole käyttöaikaa 05/2015 pidemmälle. 

Ps.. Torstaina ajoin illalla kohti työpaikkaa. Näin tähdenlennon.. Arvaatteko mitä toivoin? <3

Kiertopäivän 12 ultra

Tänään istuin iltapäivällä poliklinikan odotustilassa. Aika oli hieman myöhässä, mutta ei kuitenkaan mitenkään merkittävästi. Tämä kerta oli jotenkin sellainen vähän "rutiininomainen". Housut pois, makaaamaan, ultraus, ylös, housut jalkaan, suunnitelma ja heipat. Ultrassa kohdun limakalvo oli rakenteelta kuulemma hyvä, mutta vielä liian ohut ollessaan vain hieman reilu 5mm. Oikeasta munasarjasta ei löytynyt johtofollikkelia ja vasemmassa munasarjassa oli näille kiertopäiville todella säälittävä 14mm "johtofollikkeli". Tuon follikkelin lisäksi oli toinen 8mm munasolu.
Seuraavat kierrot mennään samalla lääkityksellä ja ihan samalla annostuksella. Tammikuussa sitten soitto poliklinikalle, jos ei mitään ole tapahtunut. Seurantaa ei ultran muodossa tarvita, koska lääkkeen vaste oli kuulemma riittävä(?).
Osa asioista unohtui poliklinikalta poistuessa, joten tarkemmalla selostuksella heti, kun saan postitse epikriisin. :) Täytyy yrittää nyt olla luottavaisin mielin, vaikka tuo limakalvon paksuus jäi harmittamaan. Tammikuussa sitten viimeistään soittoa uudelleen poliklinikalle ja kohti rankempia hoitoja.

Kohti ultraa

Torstaina sain vihdoinkin ajan tämän kierron ultraan! Aika on tulevana keskiviikkona. Ultrassa tarkastetaan sen Letrozolen tehoa, eli ymmärtääkseni yritetään löytää johtofollikkeli jommasta kummasta munasarjasta. Toiveikkaana odotan tietysti hyvän kokoista johtofollikkelia ja sopivan paksuista kohdunlimakalvoa.
Perjantaina nappasin viimeisen Letrozolen. Ainakaan vielä en ole saanut mitään ihan hirveitä haittavaikutuksia tuosta lääkkeestä. Torstaina sain "kiusakseni" kuumat aallot. Oikeastaan mitään muuta poikkeavaa en ole huomannut. Uskon kuitenkin, että mahdollinen ovulaatio voi tuntua ehkä voimakkaampana tällaisessa kierrossa, jossa on käytössä lääkitys? Mitään ovulaatiotestejä en ole vielä ostanut, koska jotenkin luotan tuohon ultraan aika paljon. Eiköhän siellä selviä aika tarkasti, että onko mitään mahdollisuuksia ovuloida tässä kierrossa. Jännittävää, mutta toisaalta olen yllättynyt omasta mielialastani. Ainakaan tämä lääke ei ole vaikuttanut negatiivisesti minun mielialaan. Kokemusta Terolut nimisestä lääkkeestä, jonka aikana oli ihan hirveä!

Katsotaan, että jääkö haittavaikutukset näinkin pieniksi. Palaan viimeistään keskiviikkona lapsettomuuspoliklinikan käynnin jälkeen toivottavasti hyvillä uutisilla. :)

Letrozole päivä numero 2

Pikainen päivitys. Ensimmäinen päivä takana kyseistä lääkettä. Tänään olen ottanut kolmannen tabletin. Haittavaikutuksia ei toistaiseksi ole (koputan puuta). :) Vielä en ole saanut varmistusta ensi viikon ultrasta.. Odottelen.

Ongelmia

Työn ja lapsettomuuden yhdistäminen meinaa aiheuttaa ihan lievää ahdistusta. Uusi kierto starttasi eilen ja olen heti huomenna siinä tilanteessa, että en pääse soittamaan poliklinikalle uuden kierron alkamisesta, koska poliklinikan soittoaika on aamulla kello 8.30-9.00. Aluksi ajattelin soittavani yhteen palaveriin ajaessani, mutta eihän se onnistu työkaverin istuessa samassa autossa. En kehdannut kieltäytyä ottamasta työkaveriani kyytiin, joten pienen ongelman edessä olen aamulla. Mies ehdotti, että kertoisin jonkun seikkaperäisen tarinan ennen soittoa työkaverilleni, mutta ööh.. ei kukaan ole niin idiootti, että ei ymmärrä selkeää suomenkieltä :"Hei, ilmottaisin kuukautisten alkaneen lauantaina, joten varaisin ajan ultraääneen kiertopäiville 10-12". Hervottomat naurut sain, kun ajattelin kaikkia vaihtoehtoja "Hei, olen nyt hieman pahassa paikassa, mut ilmoitan et NE alkoi lauantaina ja tarvitsisin sen suunnitellun jutun sinne kymmenen päivän päähän". Taidan kuitenkin näpytellä sähköpostin poliklinikalle kuukautisten alkamisesta. He ottavat sitten minuun yhteyttä tai lähettävät ajan postissa.

Huomenna aamulla otan ensimmäisen Letrozolen! :) Jännittävää. Toivottavasti muistan ottaa jokaisen tabletin. Muistamista helpottaa toivottavasti se, että minulla on aamuvuoroja maanantaista torstaihin. Perjantaina pitää sitten vaan herätä aikaisin, jotta lääke tulisi otettua suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Ajattelin ottaa lääkkeen aamulla kello 6 ja illalla kello 18. Pistän tänään muistutuksen kännykkään, jotta muistaisin tuon illalla otettavan lääkkeen. Aamun lääkkeen muistaminen ei ole mitenkään vaikeaa, koska syön aamulla kahta muutakin lääkettä.
Eilen lukiessani Letrozolesta huomasin monella olleen hieman pienempi annostus! Osa oli syönyt vain sen 2,5mg kerran päivässä, mutta minulla se annos on 2,5mg kaksi kertaa päivässä. Katsotaan, että saadaanko tuolla lääkkeellä mitään aikaiseksi. Jännittää vielä se, että tuleeko sitten ultran jälkeen joku irrotuspiikki tmv.

Tämän viikon aikana saatte lukea varmasti vain tuosta Letrozolesta ja sen aiheuttamista tuntemuksista. Ensi viikon jälkeen on vihdoinkin se ultra seuraavien päivien aikana: 20.-22.10. Mies ei todennäköisesti tule mukaan ultraan, koska kyseessä on kuitenkin vain noiden munasarjojen tilanteen tarkastaminen.. Toki käynnillä voidaan pohtia tulevaa, mutta turhaan mies yrittää vielä tässä kohtaa hoitaa itselleen vapaata töistä, vaikka emme usko hänen työpaikallaan vapaan saamisen olevan millään tavalla ongelmallista. Miehellä on nimittäin esimiehenä hyvä ystävä! Minullakin on vuorojen vaihtaminen kohtuu helppoa useimmiten. Tietty liian myöhään vuorojen vaihtaminen on ymmärrettävästi melko mahdotonta, mutta toivottavasti hyvä tuuri jatkuisi ja ajat olisivat edes vuoron alussa tai lopussa, jotta ei kesken päivän tarvitsisi lähteä töistä käymään poliklinikalla.

Tänään on oikeasti tuntunut siltä, että meidän matka lapsettomuushoidoissa on alkanut!

(Syksyssä on ehdottomasti parasta kynttilät iltojen hämärtyessä)

Ensimmäinen virallinen hoitokierto

Uusi kierto starttasi tänään. Kierron pituudeksi tuli jopa minulle lyhyt 34 päivää. Maanantai aamuna otan ensimmäisen Letrozolen rennosti muiden lääkkeiden kanssa jännitäen saatanasti mahdollisia sivuvaikutuksia. Maanantaista perjantaihin syön em. lääkettä kahdesti päivässä yhden tabletin. Kierron päivinä 10-12 on sitten ultra. Lääkkeen sivuvaikutukset jännittää ihan hirveästi, mutta yritän olla mahdollisimman positiivinen tässä ensimmäisessä virallisessa hoitokierrossa, vaikka hieman olen skeptinen pelkällä Letrozolella onnistumiseen, koska emme onnistuneet Clomifenilläkään. Tosin Clomifen kierroissahan ongelmaksi aiheutui kohdun limakalvon huomattava oheneminen, joten mitään ei olisi voinut edes kiinnittyä kohtuun ohuen limakalvon vuoksi (Letrozolen ei pitäisi ohentaa limakalvoa).
Mies kertoi tänään reilusti jännittävänsä lääkkeen sivuvaikutuksia, sekä tulevaa kiertoa. Ehkä olisi pitänyt jättää lukematta lääkepaketin mukana tullut tuoteseloste, koska onhan tuossa lääkkeessä melkoisesti ns. epämiellyttäviä haittavaikutuksia. Apteekissa tosin vakuuteltiin, että lyhyissä hoidoissa haittavaikutukset jäisivät melko lieviksi. Esimerkiksi tuoteselosteessa mainittu hiustenlähtö on kuulemma yleisempää syöpähoidoissa. Tekee pahaa ajatella, että toiset syö tuota lääkettä rintasyöpään, mutta itse sitten syön ns. "vapaaehtoisesti" vain lapsettomuuteen (saiko kukaan kiinni ajatuksestani?).

Netistä olen lukenut suomeksi ja englanniksi erilaisia kertomuksia Letrozolella tai Femarilla onnistumisesta. Prosentteina yhdessä kierrossa onnistuminen on vain 15% luokkaa. Kuulosti aluksi todella pieneltä, mutta ihan normaalissa kierrossa ensimmäisen vuoden yrittämisen aikana prosentti raskauden onnistumisessa on vain 20-25%. Eli neljän kierron aikana on jo ihan hyvä mahdollisuus onnistua. Jostain luin, että ensimmäinen vaihtoehto lapsettomuushoidoille on juurikin tuo ovulaation induktio. Meillä koittaa ensi vuoden kesäkuussa jo kolme vuotta lapsettomuutta! Onko siis jo aivan turhaa odotella tuollaisella 15% onnistumisprosentilla onnistumista? Lapsettomuus on kyllä todellinen kärsivällisyysharjoitus.

Tänään huomatessani että kuukautiset alkoivat säntäsin melkein välittömästi kalenterin luokse. Kärsivällisyyden lisäksi näissä hoidoissa vaaditaan ihan järkyttävästi taitoa sovitta työ lääkärissä ravaamiseen. Melkein tekisi mieli sanoa poliklinikalle, että keskiviikko 22.10 olisi paras, koska se on valmiiksi vapaapäivä. Toisaalta tämän asian takia olen kyllä valmis menemään ultrattavaksi ihan koska vaan. :) Tuo keskiviikko osuisi kiertopäivälle numero 12.

Pidetään peukkuja tälle kierrolle!

Uuden kierron odottelua

Täällä odotellaan uuden kierron alkua. Nyt mennään jo kiertopäivässä numero 30! Ihan tajuttoman nopeasti meni tämä kierto. Pian pääsemme (tai minä pääsen) syömään Letrozolea. On munasarjojen ultrausta, lapsettomuuspoliklinikalla käynti/käyntejä(?), uudenlaista toivoa tähänkin touhuun. :) Hieman jännittää, mutta se kuuluu varmasti asiaan.
Harmittaa nämä epäsäännölliset kierrot, kun taaskaan ei voi suunnitella yhtään mitään. Vasta ekana kiertopäivänä voin hieman tarkastella kalenteria siihen suuntaa, että milloin pitää olla ultrattavana jne.. Onneksi tämän viikon aikana alkavat kuukautiset eivät sotkisi kuvioita pahasti. Toivotaan (!!!) kuukautisia siis tälle viikolle. ;) Viime kierto oli sen 40 päivää, joten pahoin pelkään tämänkin kierron olevan lähempänä tuota kymmenlukua. Toivottavasti tuo Letrozole lyhentäisi kiertoja edes hieman. Pidemmällä tekstillä sitten, kun alkaa vihdoin jotain tapahtumaan.. ;)

Yksi runo lapsettomuudesta

"Sinua en tunne,

vain hiljaa aavistan.

Sen täydelliden ihmeen,

sen lahjan valtavan.

Sinua en tunne,

vaan tunnen kuitenkin.

Luot sydämeeni valon,

kuin tähti loistavin.

Sinua en tunne,

vaan valtaat maailman.

Et arvaa kuinka paljon,

sinua odotan."

(Runon tekijää en tiedä, mutta kaunis se on silti)
<3

(Taivas näytti tänään tältä)

Lapsettoman päivä

Kävin eilen iltalenkillä kahdeksan jälkeen illalla, mittarin näyttäessä enää muutamaa hassua astetta yli nollan. Lenkin heitin epätyypillisen rauhallisesti antaen karvakorvien (koirien) nuuskutella lähes kaikki tolpat ja pensaiden aluset. Leikittelin ajatuksella, että olisin raskaana tai jopa jo synnyttänyt meidän lapsen. Mietin, että muistaisinkohan hetkiä ennen lasta, joten siitä se idea lähti.
Ajattelin antaa pienen palasen itseäni tänne blogiin, sekä tallettaa muistoja tästä ajasta. Vaikka tietenkin on mahdollista, että emme tule saamaan lasta ikinä, mutta ihan mielenkiintoista se olisi parin vuoden päästä palata katselemaan, että minkälaista se arki olikaan lokakuussa vuonna 2014.

9:00
Herätyskello herättää vapaapäivään. Torkutan hetken nousten ylös vasta 9:20. Annan koirille ruoan ja puen päälle ulkovaatteet. Ulkona on vain 4,1 astetta lämmintä. Hyrr... Lenkillä lehdet rapisevat kenkien alla. Heitämme lenkin läheisellä luontopolulla. Nappaan muutaman kuvan kännykällä, mutta vain tämä yksi päätyy tänne blogiin.

10:10
Takaisin kotona. Päätän lämmittää illalla saunan, joten käyn vain pikaisessa suihkussa. Kuivashampoo pelastaa hieman rasvoittuneet hiukset. Teen itselleni leivän, jonka seuraksi nappaan lasillisen mustikkakeittoa ja kupillisen kahvia. Aamupalaa syödessä selaan blogeja.

10:30
Vaihdan vaatteet ja meikkaan kevyesti. Hiusten kanssa menee taas aikaa, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Tuntuu toisinaan hieman hassulta meikata ja laittaa hiuksia, jos ei ole selkeää suunnitelmaa siitä, että poistuu päivän aikana lenkkiä kauemmas kotoa.

11:00
Puhelin soi taukoamatta ja mies lähettää viestiä reissultansa. Ei enää montaa päivää siihen, että mies on taas kotona. On jo ikävä. <3 Suunnittelen kauppalistaa, mutta tajuan pärjääväni ainakin perjantaihin jääkapin antimilla (yksin sitä kuluu kyllä todella paljon vähemmän ruokaa). Kaupassa on käytävä, koska vajaalla rullalla vessapaperia ei perjantaille selvitä. Muistan myös tarvitsevani lahjapaperia tai lahjapussin viikonlopun syntymäpäiviä varten. Mietin myös kirpparilla käyntiä.

12:30
Syön lounaaksi kaalikeittoa (miehen inhokki, mun lemppari), ja lähetän miehelle kuvaviestin omasta lounaastani. Mieheltä tulee vastaukseksi höpöhöpö viesti, kun yritän vakuutella kaalikeiton olevan ehkä jotain parasta maailmassa. Ei tuosta kaalikeitosta kyllä hyvää kuvaa saa, mutta kaikki sen ehkä tunnistaa kaalikeitoksi. :P Löytyykö muita kaalikeiton ystäviä?

13:10
Puen taas ulkovaatteet päälle. Päätän leikata nurmikon ja juoksuttaa koiria pihalla.. Tässä kohtaa kamera unohtui matkasta. Juttelen hetken naapurin kanssa.

14:00
Palaan sisälle ja päätän lähteä pyörähtämään paikallisella kirpputorilla, sekä siellä kaupassa hakemassa sitä vessapaperia. Kaupassa kävelen epätyypillisesti lehtihyllyn ohi. Silmiini osuu tarjous syyskuun Vauva- lehdestä, jonka mukana saisi Meidän Perhe lehden. Nappaan lehdet koriini.

16:30
Palaan kaupoilta ja kirpputorilta. Tässä kohtaa säntäilen ympäriinsä, koska päivä tuntuu kuluvan ihan liian nopeasti ohitse. Päätän kuitenkin rauhoittua lukemaan noita lehtiä, jonka jälkeen kello onkin jo lähempänä puolta kuutta. Valmistaudun iltalenkille. Hetken pohdin reittiä, mutta päädyn kuitenkin siihen pidempään lenkkiin. :) Ennen lenkkiä puhun äitini kanssa puhelimessa.

18:15
Lähden koirien kanssa lenkille. Päätän juosta osan matkaa, mutta nappaan yhden sillan kohdalla kuvan aivan tyynestä joesta. Pitäisi lähteä luontoon järkkärin kanssa, koska eihän nää kännykällä otetut kuvat ole lähelläkään järkkäri laatua.

19:15
Kotona. Sauna lämpenemään. Toisen koiran pesu, sekä pyykkikoneen täyttö. Mietin varaavani huomenna ajan hammastarkastukseen, joten etsin netistä hammashoitolan numeron.

19:30
Saunan lämmitystä odotellessa syön iltapalaksi kaksi karjalanpiirakkaa ja jugurttia. Televisiosta tulee Salatut elämät.

20:00
Saunaan. Saunan jälkeen lasi viiniä. Saunominen on kyllä super tylsää yksin, eikä tuo lasi viiniä maistunut samalta kun miehen kanssa esimerkiksi viikonloppuna. En kuitenkaan valita, mukavaa rentoutumista.

21:00
Toisenlaiset äidit. Itse tykkäsin jaksosta. Ainut asia mitä jäin miettimään oli sen naisen kommentti niistä hänen kokemistaan keskenmenoista. Se nainen sanoi jotenkin, että "emme saaneet niitä lapsia, koska joku toinen tarvitsi heitä meitä enemmän". Ymmärsin kyllä kyseisen perheen kannalta, että noin oli varmasti paljon helpompi käsitellä oman lapsen menettämisen surua, mutta itse lapsettomana kommentti tuntui aika pahalta. Emmekö me saa lasta, koska joku muu tarvitsee lasta meitä enemmän? Asianhan voi toki ajatella monella tavalla. Kuitenkin jaksosta tykkäsin muuten kovasti. Ihanan oloinen perhe. :)

22:00
Tämän postauksen kuvien lataamista ja sivusilmällä BB2014.. Repeilin ihan totaalisesti niille kolmelle, jotka menivät sinnen kivikkoon. :D Mielettömät reaktiot niillä naisilla.

23:30
Pian tämä postaus on valmis, joten uskon ennen kello 24 koittavan hampaiden pesun ja sänkyyn hiipimisen. Näin kului minun päiväni lapsettomana lokakuussa 2014. :) Mahtuisiko tähän päivään lapsi? Ainakin tuo viini varmasti puuttuisi keskiviikko illasta. Ehkä heräämienkin tapahtuisi vapaallakin hieman aikaisemmin. Mitä mieltä "lapselliset". ;)

Tuntuu, että en tehnyt päivän aikana juuri mitään! Perus siivouksetkin unohtui kuvata postaukseen. Pesin nimittäin sen täyttämäni koneellisen pyykkiä ja siivosin keittiön..

Hoitojen aloituksen odotusta

Viikko on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Odotan jo kovasti seuraavan kierron alkua. Pitkästä aikaa mietin, että mitä kaikkea voinkaan tehdä, jotta raskautumiselle olisi kaikista suotuisimmat mahdollisuudet. En tupakoi, juon alkoholia todella kohtuudella, liikun, en ole ylipainoinen, syön monipuolisesti.. Tietysti tuo keliakia hieman mietityttää, että mahtaako minulta jäädä saamatta jotain ravintoaineita tai vitamiineja gluteenittomanruokavalion vuoksi? 

Syön tällä hetkellä Obsidania matalan hemoglobiinin vuoksi. Raudan lisäksi yritän muistaa ottaa päivittäin yhden Minisun- monivitamiinin. Miten noiden vitamiinien muistaminen voikin olla niin hankalaa? 

Kävin eilen apteekissa hakemassa uuden purkillisen rautaa. Apteekissa asioidessani ajattelin kuitenkin hoitaa samalla seuraavassa kierrossa käytössä olevan Letrozolenkin. Positiivinen yllätys oli tuon kyseisen lääkkeen hinta! Letrozole paketin hinnaksi jäi 15,26€. Paketissa on lääkettä sadan tabletin verran, joten on kyllä yllätävän halpaa. Farmaseutti totesi, että Letrozolessa ja siinä toisessa lapsettomuushoitoihin käytettävässä lääkkeessä Femar (?) on aivan sama vaikuttava-aine, mutta hinnassa ja pakkauskoossa ihan huomattava ero. En tiedä, että tarjotaanko tuon Femarin tilalle sitten rinnakkaisvalmisteena tätä Letrozolea, jos reseptille on määrätty Femaria. Kannattaa sitä varmaan ainakin kysyä, koska olen ymmärtänyt tuon Femarin olevan melko kallista. Nopealla googlauksella löysin Femarin 100 tabletin pakkauksen hinnaksi 276,49€ (voikohan tuo pitää paikkaansa).

Minulle tuota Letrozol 2,5mg määrättiin 1 tabletti 2 kertaa vuorokaudessa kierron päivinä 3.-7. Pakkauksen kyljessä olevaan tarraan oli vielä lisätty, että maksimissaan neljä kiertoa. Jäähän tuota lääkettä siis käyttämättä ihan hurja määrä, mutta nyt ei varmaan kannata ajatella lääkejätteiden määriä tässä kohtaa. 

Onhan tuon Letrozolen käyttäminen jotenkin hieman omituista, koska se on alunperin tarkoitettu rintasyövän hoitoon, eikä lapsettomuushoitoihin. Uskon höpöttäväni tänne vielä monet kerrat tuosta lääkityksestä, koska jollain tapaa sen syöminen jännittää ihan älyttömästi, vaikka haittavaikutukset pitäisi olla melko vähäisiä tällaisissa tapauksissa, kun lääkettä syödään vain lyhyitä aikoja.

Miestä taitaa jännittää eniten, että minkälaisen hormonihirviön tuo lääke saa minusta aikaan. ;) Farmaseutin mukaan em. lääke pitäisi olla kyllä melko hyvin siedetty, mutta kuulemma kuumista aalloista, sekä pahoinvoinnista tulen kärsimään. Ajattelen tällä hetkellä kuitenkin niin, että kaikki sivuvaikutukset ovat tervetulleita, jos vain saamme raskauden näillä keinoilla alkamaan. :)

Ainakin näin hoitojen alussa tuntuu, että olemme vielä ihan sekaisin kaikkien hoitomuotojen kanssa. Ymmärtääkseni tulevan kierron hoitoja voi kutsua lyhenteellä OI = Ovulaation induktio? Ymmärtääkseni ovulaation induktiolla tarkoitetaan juurikin hormonihoidoilla aikaansaatua munasolun kypsymistä ja irtoamista. Vai onko kyseessä ovulaation induktio vasta sitten, jos munarakkulan irtoamiseen käytetään niitä "irrotuspiikkejä"? Mahtaakohan se meidän lääkäri määrätä ultran (kp 10-12)  jälkeen jonkun irrotuspiikin.

Riittävästi olemme saaneet kuulla jo siitä, että hormonihoidolla saattaa kehittyä enemmänkin kuin vain yksi munarakkula. Meitä monisikiöraskauden "riski" ei jännitä, ja toiseksi vierastan sitä riski sanaa. Ehkä se johtuu tästä lapsettomuudesta, että yhdenkin lapsen saaminen olisi ihan lottovoitto, joten kahdesta menisimme varmaan jo ihan sekaisin. ;) 

Munarakkulan kypsytyshoitoja ei ymmärtääkseni tehdä useimmitenkaan tuota neljää kertaa enempää. Jotenkin itseäni hieman huolestuttaa tuo yhden hoitokierron onnistumistulos, joka on vain noin 10-15%. Nyt siis kaipaan paljon niitä "meillä onnistuttiin ensimmäisellä, toisella, kolmannella.. ovulaation induktiolla. :)

Postia poliklinikalta

Eilen oli vihdoinkin postilaatikossa kirje poliklinikalta. Sateisen ja synkän päivän päätti meidän molempien kyyneleet. Olo on tällä hetkellä helpottunut ja onnellinen. Minun kierron kartoituksessa oli ovulatorinen kierto, kaikki labrat oli täysin normaalit! Aukiolotutkimuksestahan tiesin jo, että kaikki on ihan normaalisti. Miehen tutkimuksista tuli myös normaalit tulokset. Epikriisissä todetaan, että tutkimusten perusteella meidän tapauksessa on kyseesä NUD infertiliteetti... Pikaisella googlauksella tuo tarkoittaa selittämätöntä lapsettomuutta/hedelmättömyyttä?
Jatkohoitona aloitetaan Letrozole 1x2 kierronpäivinä 3-7. Minun pitää ilmoittaa poliklinikalle seuraavien kuukautisten alkamispäivämäärä, jolloin varataan aika ultraääneen kierronpäivälle 10-12.

Vaikka selittämätön lapsettomuus tuo tietysti omanlaiset haasteet hoitojen suunnitteluun, niin ajattelen tuon selittämättömän lapsettomuuden jotenkin, että kaikki on vielä kuitenkin mahdollista. Aika hurjalta kuulostaa tuo Letrozole, mutta ei sitä varmasti määrättäisi, jos siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt kaikki kokemukset tänne tuosta Letrozolesta! :)
Tänään on vasta kp18, joten vielä on maltettava odotella seuraavien kuukautisten alkua. Ihan hullua, että nyt oikein odotan niiden alkavan. Enköhän saa taas pian tätä blogiakin päivitettyä aktiivisemmin.

Turhauttavaa

Tänään lapsettomuus on tuntunut erityisen pahalta. Kesä meni jotenkin liian helposti ohi, mutta nyt kaikki lapsettomuuteen liittyvä tuntuu liian vaikealta. Jostain syystä uskalsin viime kierrossa toivoa jotain ihmettä.. Kierto venyi siten, että lauantaina tuli kiertopäiviä kertyneeksi neljäkymmentä! Lauanataina ajattelin, että "entäpä jos.." Turha toive, koska uusi kierto starttasi työpäivän aikana eilen. Onneksi tänään oli vapaapäivä, koska kyyneleet nousi silmiin heti poliklinikalle soitetun puhelun jälkeen. Turhauttavaa odottaa. Miehen tulokset eivät ole saapuneet edelleenkään poliklinikalle, joten tässäkään kierrossa ei hoitoja päästä aloittamaan. 

Hoitaja totesi puhelun aikana, että viime viikon lopulla on tullut paljon sperma-analyysin tuloksia postitse, mutta ne vielä ihan paperisina versioina. Tietojen skannaaminen koneelle tapahtuu jonkun toisen henkilön toimesta, joten hoitaja pyysi vielä odottamaan. Lääkäri käy tulokset läpi heti, kun tulokset on skannattu. Ihmettelen kyllä edelleen sitä ettei meille tosissaan tullut mitään kirjettä sperma-analyysin tuloksista suoraan siltä yksityiseltä klinikalta, jolle saimme julkiselta maksusitomuksen. Ihan käsittämätöntä, että elämme 2000- luvulla ja ihmisten tuloksia lähetetään vanhanaikaisesti postitse!

Mies säikähti töiden jälkeen, koska olin kovin itkuinen. Saan olla kyllä kiitollinen tuosta miehestä. <3 Mieli parani välittömästi, kun mies nappasi minut kovaan halaukseen. Iltaa kohden yritin taas etsiä tästä jotain positiivista. Ainakin miehen yksi matka ehtii mennä tämän kierron aikana ohitse, joten sitä ei tarvitse enää jännittää, että onko mies paikalla hoitojen aikana. Ehkä saan myös noita veriarvoja paremmiksi kuukauden aikana. Toivotaan nyt, että tämä kierto jäisi edellistä lyhyemmäksi!

Tässä muutamien viikkojen aikana minulta on kysytty pariinkin kertaan, että koska olemme ajatelleet perheenlisäystä. Nyt olen hieman raottanut kavereille tätä tilannetta.. Vastasin nimittäin jotenkin näin "olemme toivoneet pitkään lasta, ja nyt tilanne on se että tarvitsemme tämän haaveen toteuttamiseen apua lapsettomuuspoliklinikalta". Vastaus on saanut lähinnä aikaan lisäkysymyksiä, joka oikeastaan on ollut ihan positiivinen juttu. Pelkäsin nimittäin, että joku pelästyy ja vaihtaa puheenaihetta. 

Ei mitään uutta

Elokuulle ei sitten kuukautisia tullut ollenkaan. Tarkistin juuri kalenterista, että huominen onkin jo kiertopäivä numero 35 (tai yksi, jos kuukautiset huomenna alkavat). Oikeastaan tässä kohtaa minulla ei ole mitään kerrottavaa, koska poliklinikalta ei viime viikolla vielä soitettu, eikä miehen analyysistä kuulunut yhtään mitään. Puuduttavaa tämä odottelu.. Toivottavasti pian alkaisi tapahtumaan!

Malttamaton

Aika tuntuu menevän todella hitaasti. En jaksaisi millään odottaa, että poliklinikalta soitettaisiin. Toisaalta aika naurettavaa malttamattomuutta, koska onhan tässä jo odotettu yli kaksi vuotta ja nyt pitäisi odotella vain ensi viikkoon. Tietysti tässä jännitystä lisää myös tieto siitä, että seuraavalla käynnillä saamme tietää todennäköisesti meidän lapsettomuuden syyn. 

Huomenna tulee jo viikko kuluneeksi miehen sperma-analyysistä. Itse odotan tuloksia ihan älyttömästi, mutta minusta tuntuu melkein, että mies on unohtanut koko analyysin ja tulosten mahdollisen saapumisen postin mukana joku päivä. Onko kaikki saaneet sperma-analyysin tulokset myös postin mukana? Useita keskustelupalstoja selatessa sain sellaisen käsityksen, että melkein kaikille on tullut tieto tuloksista myös kirjallisena. Olenko siis ihan hullu, kun aloitin tänään postin malttamattoman odottelun ja postilaatikolla ravaamisen. :D

Odotan myös, että saisin kertoa tänne blogiinkin jotain uutta. Nyt tekstit pyörivät aivan samojen asioiden ympärillä. Ehkä ensi viikolla vihdoinkin saamme tietää jotain uutta. Kiertopäivät menevät nykyään todella nopeasti. Tuntuu, että ihan äsken kerroin olevani edellisen kierron lopulla. Äsken tarkistin ja taas ollaan kiertopäivässä numero 28.. Vielä ainakin viikko uuden kierron starttaamiseen, jos ei nyt joku ihme tapahtuisi ja kierto jäisi alle kolmenkymmenen. 

(kuva:pinterest)

Puhelu klinikalta

Soittivat tänään poliklinikalta. Lupasivat olla heti yhteydessä, kun miehenkin tulokset ovat heillä tiedossa. Kätilö uskoi soittavansa ensi viikon jälkeen, eli heti syyskuun ensimmäisellä viikolla. Nyt jännitetään sitten, että miten tämän kierron kanssa käy. Vielä hetki odottelua, että saadaan tietää tutkimusten tulokset. :) En usko, että vielä seuraavassa kierrossa pääsisimme hoitoihin, koska nyt huidellaan jo kp 24. Rasittavia nämä epäsäännölliset kierrot, koska mitään ei oikeastaan voi suunnitella ennakkoon. Jos minulla olisi normaali 28 päivän kierto, niin voisin toivoa vapaata töistä hoitojen aikana. Nyt mennään ilman suunnittelua. Jos pahaan saumaan hoidot osuu, niin vaihtoehtoja on joko vaihtaa vuoroa tai ottaa sairaslomaa. Toivottavasti tuohon jälkimmäiseen ei tarvitse turvautua. Olen niin huono valehtelemaan, ja toistaiseksi en halua kertoa lapsettomuudesta vielä esimiehelleni, vaikka hän on kyllä todella mukava ihminen ja ymmärtäväinen.

En ole ehkä vielä perillä, mutta olen pidemmällä kuin eilen

Aikaisemmin Arttu Wiskarin Ikuisesti kahdestaan ei ole tuntunut hirveän pahalta, mutta tänään matkatessani miehen kanssa kohti klinikkaa mahassani muljahti, kun junassa alkoi kuulua tuttu kappale kuulokkeista. En edes muistanut kyseisen biisin olevan soittolistallani. Artun laulaessa mies luki uutisia kännykällä, joten häneltä jäi todennäköisesti huomaamatta reaktioni, tai sitten se peittyi muun jännityksen alle sen verran hyvin, että mies ei ajatellut tapahtuneen mitään erikoista. Kävimme tänään jättämässä miehen sperma-analyysin toiselle klinikalle, koska meidän sairaalassa ei kyseisiä näytteitä tutkita.

Katsoin junassa ympärilleni ja onnekseni en löytänyt yhtään pientä lasta. Mieleeni tuli vain ajatus siitä, että kuinkakohan moni junanvaunussa kärsii myös lapsettomuudesta, olimmehan sentään varhain aamulla matkalla kohti klinikkaa. 

Mietin hirveästi, että milloin joku tuttu tunnistaa minut täältä blogista, mutta toisaalta ei sillä ole kovin suurta merkitystä. Ne ketkä voivat tunnistaa, niin tietävät meidän tilanteesta. Haluaisin käyttää blogissa omia kuvia, mutta pelkään jonkun tutun huomaavan, että "toihan on sen kodista". Tästä huolimatta uskalsin taas kuvata erään kortin meidän jääkaapinovesta. Löysin kortin hetki sitten paikallisesta Postista.

Lähetin sähköpostia lapsettomuuspoliklinikalle maanantaina, mutta toistaiseksi en ole saanut vastausta kysymykseeni, että tuleeko seuraava aika automaattisesti postin mukana. Huomenna poliklinikalla ei ole soittoaikaa, joten jos en huomisen aikana saa vastausta sähköpostilla, niin soitan torstaina poliklinikalle seuraavan ajan vuoksi. Haluaisin myös kysyä minun kierronkartoituksen aikana otetuista labroista. Epätietoisuus tuntuu tällä hetkellä melkein mahdottomalta. Miehen sperma-analyysin tulokset ovat klinikan mukaan valmiita viimeistään kahden viikon kuluttua. Meille jäi epäselväksi, että lähetetäänkö tuloksista kotiin mitään infoa. Miten on yleensä käytäntö noissa miesten tutkimuksissa? Oletteko saaneet tuloksia kotiin? Keskustelupalstoilla moni on saanut tulokset kotiin reilussa viikossa tai kahdessa, joten vaihteleeko tässäkin kohtaa käytännöt sen mukaan, että onko yksityisellä tai julkisella hoidossa.

Sperma-analyysin takia matkustaminen hieman pidemmän matkan päähän tuntui aika hassulta, mutta toisaalta olemme valmiita tekemään tällä hetkellä melkein mitä vain, että saisimme lapsen. Jokainen tutkimus tuntuu olevan aina lähempänä meidän yhteistä haavetta. Toivottavasti samanlainen toiveikkuus pysyy myös hoitojen ajan meillä kummallakin. Itseäni pelottaa kovasti tulokset, jotka on saatu selville meidän tutkimuksista, mutta niiden kanssa on vain pakko elää. Jos meitä ei voi hoitaa, niin meidän on hyvä olla myös kahdestaan. En toistaiseksi koe adobtion olevan meidän juttu, mutta ehkä vielä on liian varhaista ajatella muita vaihtoehtoja, kun emme edes tiedä miksi meille ei lasta ole toistaiseksi suotu.

Pakko oli vielä laittaa tuo Artun biisi tähän loppuun, koska omalla tavallahan tuo on aika kaunis kappale. Ainakin tuo kohta koskettaa erityisesti, jossa lauletaan: "Ehkä meidänkin aika nyt ois, tällä tutulla käytävällä ootellaan. Sisään huoneeseen kohta kutsutaan, et ne meille sois. Kun me ollaan lähekkäin itket kasvot minuun päin. Miksi kävi näin? Miten saan sut uskomaan? Olen tässä ainiaan. Sua rakastan, vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan."