Sivut

lauantai 8. marraskuuta 2014

Isänpäivä olisi ollut hyvä päivä plussata

Ei suotu meille tänäkään isänpäivänä plussaa.. Eilen housuihin lorahti ruskeaa vuotoa. Tänään menkkoihin liittyviä oireita, joten huomiselle isänpäivälle ennustan kiertopäivää numero yksi. Ei tunnu reilulta. Jos jotain positiivista, niin kierto näyttää lyhentyneen huomattavasti tuolla Letrozolella. Tänään on nimittäin vasta kp29. Eilinen ilta tuntui todella vaikealta, koska ehdin jo toivoa tämän lääkityksen auttavan. Nyt vaan positiivisin mielin kohti seuraavaa kiertoa. Samalla annostuksella seuraava ja seuraavat kierrot. Ultraa ei tarvitse varailla kierron puoliväliin, joten mikään ei oikeastaan rytmitä tätä kiertoa tuota lääkitystä lukuunottamatta. Tulevaan kiertoon ostan niitä Clear bluen digitaalisia ovulaatiotestejä ihan mielenkiinnosta, koska tässä kierrossa minulla ei ole mitään hajua, että milloin ovulaatio mahtoi tapahtua. Tuntuu ihan hassulta, että en tunne edes lääkityksen aikana mitään erityistä tapahtuvan kropassani.

Eilen illalla ajoin todella myöhään töistä kotiin. Väsymyksen ja päivän aikana diagnosoidun kurkunpääntulehduksen jälkeen tuntui todella epäreilulta, että sitä pirun vertakin piti vielä lorahtaa housuihin.. Kyyneleiden virratessa matkalla radiosta kuului Samuli Edelmanin kappale nimeltä Mahdollisuus. Tilanne oli täysin valmis kyyneltulvalle. En ole ennen Vain elämää formaattia kuunnellut Samulin kappaleita, mutta tuo biisi koskettaa kovasti. En tiedä miksi.. Siinähän ymmärtääkseni puhutaan oman lapsen kasvusta(?), ja lapsen kokemista vastoinkäymisistä elämän aikana.. (ihan oli oma ajatukseni kappaleesta)..

Muutenhan täällä yritetään saada taudin taltutettua. Onneksi ei sentään mitään kurkunpääntulehdusta vakavampaa. Hieman huvitti eilisen työterveyslääkärin varovaisuus lääkettä määrätessä. Lääkäri valitsi lääkettä todella pitkään mainuttuani olevani mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa. Lääkäri tuntui olevan hyvin perillä myös lapsettomuudesta, koska ehti kysellä myös minun tuntemuksiani ja vointiani hoitojen aikana. Lähtiessäni lääkäri toivoi kuulevansa, jos tauti pahenee tai meillä tärppäisi pian. :) Voihan se olla, että tuo oli lääkäriltä ihan muodollinen juttu kysellä, mutta minulle se merkitsi paljon. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!