Teelusikan mittainen (rv14+0)

Tänään lataamassani sovelluksessa luki "vauvasi on nyt teelusikan mittainen". Raskausviikko vaihtui tänään taas seuraavaksi, ja nyt olenkin jo raskausviikolla 14+0. Reilu kuusi viikkoa enää seuraavaan ultraan, mutta siihen asti pientä mielenrauhaa tuo hankkimani kotidoppler. Muuten raskausoireet ovat edelleen pysyneet poissa, eikä se enää haittaa ollenkaan.
Alkuviikosta kävin toisella neuvolaterveydenhoitajan käynnillä. Käynnillä kaikki oli hemoglobiinia lukuunottamatta hyvin. Painoa oli tullut ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana vain yksi kilo, joka oli kuulemma hyvä juttu. Hemoglobiini olikin sitten laskenut alle suositusten rautalisästä huolimatta. Seuraava neuvola on neljän viikon kuluttua elokuun lopussa.

Tällä hetkellä olen vielä kesälomalla, mutta ensi viikolla alkaa taas normaalit työkuviot. Työpaikallani kukaan ei vielä tiedä raskaudesta, joten katsotaan kuka työkavereista huomaa raskauden ensimmäisenä. Minua ei haittaa ollenkaan, jos joku raskauden jo nyt huomaa, mutta pitäisin ihan mielelläni tätä ihanaa salaisuutta vielä hetken itselläni. :) Ihan sinne rakenneultraan en usko pystyväni salaisuutta säilyttämään, koska pienen vauvavatsan olen selvästi jo nyt saanut. Milloin teillä on alkanut näkymään selvä vauvavatsa? Mieheni mielestä minun vatsani vain ilmestyi tuossa tämän viikon aikana, ja samaa sanoi minun äiti... Mahtaako olla näin.. Ihana kyllä jos vatsa rupeaa kasvamaan, niin saa edes jonkun konkreettisen asian tästä raskaudesta.

rv 11+6

Viime yö meni tosi katkonaisesti, koska odotin kovasti tämän päivän np-ultraa. Ultraava kätilö oli ihastuttava. Hän kertoi tosi tarkasti kaiken mitä tässä kohtaa oli nähtävissä, ja saimme mukaamme useita kuvia meidän pikkutyypistä. Iltapäivällä kerroimme soittamalla, ja kuvaviesteillä läheisille meidän pienestä salaisuudesta. Vastaanotto oli tosi lämmintä. Kummankin vanhemmat olivat tosi liikuttuneita, ja sisarukset onnittelivat vilpittömästi meidän uutisten johdosta. Kyllä tällä pikkutyypillä tulee olemaan niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillä. <3

Rakenneultra on syyskuussa, kun raskausviikkoja on täynnä reilu kaksikymmentä. Tänään olen tuntenut niin kovaa rakkautta tätä pikkutyyppiä kohtaan. En olisi tosiaan uskonut kuukausia sitten, että heinäkuussa 2016 minäkin saan kirjoittaa minun raskaudesta, ja np-ultrasta. :)

Alkiosta sikiöksi

Lauantaina vaihtui raskausviikko kympiksi, ja samalla alkion sijaan tätä pikkutyyppiä kutsutaankin sikiöksi. Perjantaina söin viimeisen Zumenonin, ja Lugesteroni vähenee asteittain aina ensi viikon perjantaihin asti loppuen sitten kokonaan. Lääkkeiden lopetus ei ole vielä toistaiseksi pelottanut, mutta fiilis voi olla ihan toinen sitten reilun viikon päästä.
Ensi viikolla koittaa vihdoinkin np-ultra, jonka jälkeen toivon voivani "hengittää hieman kevyemmin". Toivottavasti pikkutyypillä on kaikki hyvin, ja pääsisin vihdoinkin johonkin sellaiseen tunnetilaan, että tämä raskaus on oikeasti ihanaa. :) Toki tämä raskaus tuntuu ihanalta, mutta haluaisin päästä eroon jatkuvasta pelosta.

Olen seurannut aika tarkkaan omaa kroppaani, ja nyt olen huomannut alavatsalla pientä turvotusta(?). Voisiko se alavatsalla oleva turvotus olla jo nyt (rv10+5) vauvavatsan alkua? Vai onkohan kyseessä vielä tässä kohtaa vain jokin muu turvotus..? Lääkärin mukaan minulla vatsa kyllä tulee näkymään hieman normaalia nopeammin, koska olen hoikka ja tosiaan tuo kohtu on eteenpäin kallella.

Muutenhan täällä eletään edelleen oireetonta raskautta. Nälkä tulee nopeasti ja tuntuu, että olen jatkuvasti syömässä, mutta riittävän tasaisesti syömällä olen välttänyt pahoinvoinnin lähes kokonaan. Muutamia kertoja olen herännyt ihan kaameaan nälkään, ja silloin minulla on ollut oikeasti jo pahaolo. Tuntuu ettei minulla ole nyt mitään uutta kerrottavaa, mutta viimeistään sitten viikon päästä np-ultran jälkeen.