Alkiosta sikiöksi

Lauantaina vaihtui raskausviikko kympiksi, ja samalla alkion sijaan tätä pikkutyyppiä kutsutaankin sikiöksi. Perjantaina söin viimeisen Zumenonin, ja Lugesteroni vähenee asteittain aina ensi viikon perjantaihin asti loppuen sitten kokonaan. Lääkkeiden lopetus ei ole vielä toistaiseksi pelottanut, mutta fiilis voi olla ihan toinen sitten reilun viikon päästä.
Ensi viikolla koittaa vihdoinkin np-ultra, jonka jälkeen toivon voivani "hengittää hieman kevyemmin". Toivottavasti pikkutyypillä on kaikki hyvin, ja pääsisin vihdoinkin johonkin sellaiseen tunnetilaan, että tämä raskaus on oikeasti ihanaa. :) Toki tämä raskaus tuntuu ihanalta, mutta haluaisin päästä eroon jatkuvasta pelosta.

Olen seurannut aika tarkkaan omaa kroppaani, ja nyt olen huomannut alavatsalla pientä turvotusta(?). Voisiko se alavatsalla oleva turvotus olla jo nyt (rv10+5) vauvavatsan alkua? Vai onkohan kyseessä vielä tässä kohtaa vain jokin muu turvotus..? Lääkärin mukaan minulla vatsa kyllä tulee näkymään hieman normaalia nopeammin, koska olen hoikka ja tosiaan tuo kohtu on eteenpäin kallella.

Muutenhan täällä eletään edelleen oireetonta raskautta. Nälkä tulee nopeasti ja tuntuu, että olen jatkuvasti syömässä, mutta riittävän tasaisesti syömällä olen välttänyt pahoinvoinnin lähes kokonaan. Muutamia kertoja olen herännyt ihan kaameaan nälkään, ja silloin minulla on ollut oikeasti jo pahaolo. Tuntuu ettei minulla ole nyt mitään uutta kerrottavaa, mutta viimeistään sitten viikon päästä np-ultran jälkeen.

Lääkärineuvola

Minulla oli eilen ensimmäinen lääkärineuvola. Käynnillä lääkäri kysyi vointiani, ja kerrattiin hieman viime viikkoista käyntiäni terveydenhoitajalla. Lääkäri kehotti nauttimaan näin oireettomasta raskaudesta niin kauan kun se on mahdollista. :) Lääkäri myös muistutti, että todennäköisesti vatsan kasvaessa tulee eteen erilaisia vaivoja ja oireita, joten jokaisesta tällaisesta hetkestä tulisi olla iloinen.
Edelleen olen siis hyvinkin oireeton. Nälkä on ainoastaan normaalia useammin, ja toisinaan joudun ottamaan mahdollisuuksien mukaan päikkärit, koska välillä vaan väsyttää ihan hirveästi. Muuten raskaus etenee sisälläni aiheuttamatta mitään kummempia oireita.
Lääkäri teki käynnillä sisätutkimuksen ja ultrasi. Siellä se pikkutyyppi heilutteli pieniä käsiään, ja oli hirmu vilkkaalla tuulella. <3 Edelleen edetään ihan viikkojen mukaisesti, eli eilen oli rv9+3. Ensi viikon maanantaina menen käymään labrassa, ja pian pitäisikin tulla kirje np-ultraan.

(Pikkutyyppi rv9+3)

Heinäkuussa on tosiaan np-ultra, toinen neuvola ja aika suuhygienistille. Heinäkuussa np-ultran jälkeen olisi tarkoitus myös kertoa meidän kummankin vanhemmille raskaudesta, sekä sisaruksille. Muutamalle ystävälle ajattelin myös kertoa, mutta muuten mennään varmaan sellaisella tyylillä, että kerrotaan kun nähdään. Miten te olette kertoneet raskaudesta ja missä vaiheessa?

Yksi todella hyvä ystäväni kertoi tuossa kuukausi takaperin, että he ovat pian jättämässä ehkäisyä pois. Toivottavasti heidän yritys olisi helpompaa kuin meidän. Olisihan se ihana, että yksi hyvä ystävä olisi suunnilleen samassa elämäntilanteessa samaan aikaan. Tällä hetkellä minun lähipiirissäni on nimittäin vain yksi (!) raskaana oleva, joka synnyttääkin todennäköisesti jo parin viikon sisällä.

Olen yrittänyt etsiä lukulistalleni myös raskausblogeja, joten ehdottakaapa uusia blogeja luettavaksi. Luen edelleen lapsettomuusblogeja ja toivon kovasti, että kaikkien hoidot saisivat onnellisen lopun. <3

Ensimmäinen neuvola rv8+4

Tänään oli vuorossa ensimmäinen neuvola. Minulle osui oikein mukava terveydenhoitaja, mutta valitettavasti hän olikin vain kesäsijainen. Toivottavasti se oikea hoitajakin olisi yhtä mukava ja ymmärtäväinen. Ensimmäisellä käynnillä minut punnittiin, mitattiin, pissa tarkistettiin ja hemoglobiini mitattiin. Keskustelimme aikisemmasta keskenmenosta, nykyisen raskauden fiiliksistä, minun ja mieheni parisuhteesta, ja suvuissamme olevista sairauksista. Kotiin sain ison kasan erilaisia esitteitä, sekä ihanat suojakuoret neuvolakortille.
Ensi viikolla tapaan tämän saman hoitajan ja neuvolalääkärin. Tulevalla käynnillä pissa tsekataan uudestaan, ja lääkäri tekee sisätutkimuksen. Meidän neuvolasta löytyy ultra, ja hoitaja lupasi sen olevan käytössä, jos haluan käydä kurkistamassa pikkutyypin vointia.

Lääkärineuvolasta saan lähetteen verikokeisiin raskausviikolle kymmenen, ja postissa tulee aika np-ultraan viikolle 12. Eiköhän tämä aika rupea kulumaan hieman nopeammin, kun tulee noita kaikkia aikoja ja muita muistettavia juttuja. Heinäkuussa mies lomailee, joten lomakuukauden aikana voi ajatukset mennä jo muihinkin asioihin raskauden sijaan (niin vissiin).

Ajattelin tässä paljastaa, että kävin maanantain vuodon takia siellä yksityisellä neuvolalla ultrassa, ja siellä se pikkutyyppi kellui kohdussani oikein hyvinvoivana! <3 Vuodolle ei löytynyt selittävää syytä, eli sen osalta sain huokaista helpotuksesta. Kätilö arveli syyksi Lugesteroneja ja kuivia limakalvoja. Vertahan siis tuli Lugesteronin mukana sellaista rusehtavaa.. Panikointia tai ei  tuo ultraaminen, mutta ainakin itse sain hyvän mielen. :) Ja olihan se uskomatonta huomata, että kuinka paljon kahdessa viikossa alkio kasvaa. Viikolla kuusi alkio näytti vain sellaiselta pötkylältä, mutta tällä viikolla pystyin erottamaan jo pään ja pötkylän mallisen vartalon.

Oireeton raskaus

Raskaus on edelleen hyvin vaikeasti ymmärrettävissä, koska kuulun niihin onnekkaisiin (kuulemma), jotka säästyvät lähes kaikilta raskausoireilta. Ei ole helppoa tämmöinen raskaus. Mietin jo kuumeisesti, että kehtaisinko mennä kurkistamaan kohdussa kasvavan minityypin tilannetta joku päivä sinne ykityiseen neuvolaan. :P Ensi viikon keskiviikkona on ensimmäinen neuvola, mutta ymmärtääkseni silloin ei ultrata? Lääkärin luokse pääsen kahden viikon kuluttua, mutta ultrataanko vielä sillonkaan?
En kuulunut ikinä yritysaikana niihin "himotestaajiin", jotka tekevät useita raskaustestejä jopa saman päivän aikana, mutta taidan kuulua johonkin sekopäisiin ultrattaviin. Kertokaapa kaikki oireettomat odottajat, että miten ihmeessä jaksoitte odottaa siihen viralliseen ensimmäiseen ultraan? Haluaisin myös tsemppaavia kommenteja siitä, että kaikki menee yhtä hyvin näissä oireettomissa raskauksissa, kun niissä raskauksissa, joissa oireita on enemmän kuin tarvitsisi.

rv7+0

Eilen suljin ainakin toistaiseksi lapsettomuuspoliklinikan oven. Polin tarjoamassa ultraäänessä näkyi viikkoja vastaava alkio napakalla sydämensykkeellä. Oireettomuudesta kätilö ja lapsettomuuslääkäri käskivät nauttia. Kätilö kertoi omasta oireettomasta raskaudestaan, jonka aikana raskaudesta kertoivat ainoastaan kuukautisten puuttuminen, kasvava vatsa, vauvan liikkeet ja lopulta synnytys. Katsotaan pääsenkö itse ihan noin helpolla. :)

Raskausoireita on tällä hetkellä tosiaan tuo kuukautisten puuttuminen, ja ihan muutama päivä sitten huomasin rinnoissani muutamia kovia "möykkyjä". Toisinaan myös rinnat ovat hieman arat, mutta arkuus ei ole jatkuvaa. Mielestäni myös rintojen verisuonet ovat jotenkin "pinnalla".
Olen pyrkinyt pitämään ruoka-ajat hyvinkin säännöllisinä, koska jotain pientä heikotusta on ollut tämän viikon aikana. Heikotus on ollut niin lievää, että se saattaa olla normaalia heikotusta, kun ruokailusta on päässyt kulumaan liian pitkä aika.

Neuvolaan uskalsin ottaa yhteyttä, ja sain kaksi aikaa heti kesäkuulle. Ensimäinen on hoitajan käynti, ja toinen sitten neuvolalääärin tapaaminen. Sain eilisltä käynniltä mukaan äitiysneuvolakortin, jonka saaminen tuntui ihan uskomattomalta. Onko tämä tosiaan minun neuvolakortti? Onko minusta oikeasti tulossa äiti?

Lugesteronin ja Zumenonin lopetus alkaa viikon kuluttua, Toisaalta jännittää noiden lääkkeiden vähentäminen ja lopetus, mutta on se kyllä ihan kiva päästä arkeen, jota ei rytmitä noiden lääkkeiden muistaminen.

Nyt vain odotellaan. Jokaisen raskausoireen otan vastaan ilolla, ja joka päivä yritän olla luottavaisempi tämän raskauden suhteen. Päivittäin raskaus on mielessä, mutta vielä se ei ole kovinkaan konkreettinen (?) asia.. Ultrat toivat toki sitä varmuutta itselleni siitä, että jotain minun sisälläni tapahtuu, joten nyt vain pyrin nauttimaan tästä onnellisuudesta, jota tuo pieni muutaman millin kokoinen tyyppi on saanut minussa aikaan. <3

rv.6+2

Oman oireettomuuteni takia kävin tänään vilkaisemassa, että tapahtuuko minun sisälläni mitään. Kävelin yllättävän rauhallisesti yksityiselle neuvolalle, ja sain ihan loistavaa palvelua. Siellä se pieni sydän sykki kätilön mukaan oikein napakasti. Alkio vastasi täydellisesti viikkoja, eli tänään rv6+2. Arvioitu "saapumisaika" pienelle on tammikuun 28. päivä. Pakahdun onnesta. <3

Perjantaina sitten uudestaan katsomaan tätä pientä ihmettä. Nyt lupaan ottaa hieman rauhallisemmin tämän odotuksen. Oireettomuuskin saattaa siis tosiaan olla raskausoire. Kätilön sanoin vahvin oire on se kuukautisten puuttuminen.

Sanaton

Lauantaina aamulla tein Clearbluen plus testin. Testiin piirtyi hitaasti haalea plussa, joten päätin käydä ostamassa viikkonäytöllisen testin tälle päivälle. Virallinen testipäivä olisi huomenna, mutta lauantain hailakan plussan jälkeen oli vaikeaa odottaa tähän aamuun. Onneksi eilen oli niin paljon ohjelmaa, etten ehtinyt hirveästi miettiä testaamista (niin vissiin).

(Lauantain testi pp11)

Viime yönä uni ei meinannut tulla millään, ja muutenkin uni tuntui olevan todella katkonaista. Varhain aamulla kävin tekemässä viikkonäytöllisen testin.. Ja tässä tulos:

(Maanantain testi pp13)

Täällä ollaan todellakin kolmannesta alkionsiirrosta raskaana. Raskaana melkein neljän vuoden yrittämisen jälkeen. Tarvitseeko edes sanoa, että olen onnellinen. Iltapäivästä soitan poliklinikalle. Ymmärtääkseni tukilääkitys jatkuu ainakin rv10 asti. Olo on rauhallisen onnellinen. <3

Aamu

Tänään kävin aamulenkillä niin aikaisin, ettei vielä muita ihmisiä ollut liikkeellä. Toisinaan sängystä nouseminen on hirveän hankalaa, kun haluaisi vain nukkua, mutta kyllä sitä parhaiten piristyy uuteen päivään pienen lenkin jälkeen. Tänään aamu oli vielä harvinaisen kaunis:

Tuota maisemaa katsellessani mieleni valtasi älytön kiitollisuus siitä, että elän tällä hetkellä hyvinkin onnellista elämää ilman mitään suurempia sairauksia tai ongelmia. Lapsettomuutta on takana kesäkuussa jo neljä vuotta, mutta sekään ei saa minua lannistumaan enää niin kokonaisvaltaisesti. Ehkä tässä on hyvä juuri näin. Jos kohtuuni on kiinnittunyt meidän pieni vauvan alku, niin otan hänet vastaan suurella kiitollisuudella, ja lupaan antaa hänelle kaiken sen rakkauden, jota olen säästänyt kaikki nämä vuodet omaa lasta kaivaten. <3

Kolmannen siirron jälkeen..

Viikko sitten kohtuuni siirrettiin kolmas alkio meidän ensimmäisestä IVF- hoidosta. Pakastetuista alkioista tämä oli toinen. Ymmärtääkseni kaikki siirretyt alkiot ovat olleet hyviä kahdeksansoluisia. Voisiko tämä siirto tuoda sen kauan kaivatun plussan? Päteekö sanonta "kolmas kerta toden sanoo"? Vai olemmeko taas syksyllä uudestaan siirrossa?

Tällä kertaa siirto tuntui kestävän normaalia kauempaan.. En tiedä miksi, mutta siltä minusta tuntui. Toisaalta rakko oli todella täynnä, ja siksi varmaan aika tuntui matelevan älyttömän hitaasti. Perjantaina 13 päivä tunsin samanlaista "kipua", kun selkeiden ovulaatioiden aikaan. :D Ehkä perjantain tuntemus johtui aamupäivällä pistetystä Gonapeptylistä tai alkion kiinnittymisestä. :P Ainahan saa toivoa, että kaikki pienetkin nipistelyt johtuvat hyvin kiinnittyneestä alkiosta.

Olenko sitten toiveikkaampi, kuin aikaisempien siirtojen aikaan? Toistaiseksi olen hyvinkin toiveikas, koska tiputtelua ei ole vielä ollut, ja sitä on ilmestynyt kummankin aikaisemman siirron jälkeen. Ottaisin todella mielelläni vastaan ensi viikolla selkeääkin selkeämmän plussan. <3 Tänään eletään vasta pp7. 

Kuulumisia

Hävettää etten ole ehtinyt tulla kertomaan kuulumisia aikaisemmin. Nyt tulisi kuitenkin kuulumisia pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Uusi kierto alkoi taukokierron jälkeen 28.4. Zumenonit alkoi heti seuraavana päivänä kolmesti päivässä. Siirtoa edeltävä ultra oli perjantaina 6.5. Kiertopäivään nähden kohdunlimakalvo oli ottanut todella hyvän spurtin, koska limakalvolla oli tuolloin ultrapäivänä kp9 kokoa jo 9mm! Hyvän limakalvon takia pääsin siirtoon heti seuraavana tiistaina. Ennen siirtoa aloitin Lugesteronin (siinä ei käytetä enää pähkinäöljyä!), ja tiistaina 10.5 minuun siirrettiin yksi kahdeksansoluinen alkio.

Ensimmäinen viikko meni nopeasti, mutta nyt taas malttamattomuus meinaa nostaa päätään. :) Virallinen testipäivä on vasta 24.5, mutta siirron tehnyt lääkäri sanoi, että jo maanantain tulokseen voi kyllä jo melkein luottaa. Katsotaan maltanko odottaa edes tuonne maanantaihin asti. Jos pääsen perjantaihin testaamatta, niin sitten odotan kyllä ensi viikon alkuun, koska viikonloppuna on paljon sovittuja menoja

.

Pakkaseen meillä jäi vielä kaksi alkiota. Jos tämä päättyy negaan, niin sitten seuraava siirto olisi joskus kesäsulun jälkeen elokussa tai syyskuussa.Toivotaan ettei niitä kahta tarvitse lähteä sulattelemaan vielä pitkään aikaan. Olen tosin miettinyt sitä alkioadoptiota, jos nyt saisimme plussan. Olen nimittäin todella onnellinen, jos tulen ikinä saamaan edes yhden elävän lapsen, joten toisesta saatika kolmannesta en edes uskalla haaveilla.

Jotakin positiivista

Olen luonteeltani sellainen ihminen, että yritän etsiä aina lopulta lähes kaikista asioista jotain positiivista. Maanantain negatiivisesta tuloksesta en positiivisia asioita löydä, mutta toisaalta nyt taukokuukauden aikana saan nostettua vielä hieman matalaa hemoglobiiniani, ja muita viitearvojen alarajoissa olevia veriarvoja. Pitäähän elimistö laittaa kuntoon alkavaa raskautta varten.

Taukokuukausi tuo myös taas sen pienen hetken, että voin elää ilman lapsettomuushoitojen tuomaa aikataulutettua elämää. Ei tarvitse miettiä vähään aikaan, että pääsenkö ultraan helposti vai vaatiiko ultraan pääsy järjetöntä aikataulujen sumplimista. Taidan myös hieman nauttia tulevan kuukauden aikana sellaisista ruoka-aineista, jotka eivät ole sallittuja raskauden aikana. Pääsiäisenä juon varmasti muutaman lasillisen punaviiniä hyvän ruoan kanssa.

Alkionsiirron jälkeen olen myös välttänyt juoksulenkkejä, joten taukokuukauden aikana minua tullaan näkemään lenkkipoluilla juoksemassa rauhallisen kävelyn sijaan. Hassua muuten, että juokseminen jäi taas kokonaan siirron jälkeen.. Onko juokseminen edes kiellettyä siirron jälkeen?

Sain/saimme joululahjaksi muutamia lahjakortteja hemmotteluhoitoihin, sekä yhden lahjakortin ravintolaan. Huhtikuu voisikin olla sellainen kuukausi, että ottaisimme enemmän aikaa toisillemme. Itselläni on ainakin käynyt usein lapsettomuushoitojen aikana, että mies jää hieman taka-alalle, kun ajatukset pyörivät kirjaimellisesti sen oman navan ympärillä.

Taukokuukauden aikana ehdin myös laittaa rahaa sivuun tulevia hoitoja varten. Eivät ne hoidot nimittäin ihan ilmaisia julkisellakaan ole. Mukavampi se on maksaa polimaksut, lääkkeet, matkat ja vitamiinit niihin erikseen varatulla rahalla, kun laskea sitten viimehetkellä, että onko hoitoihin edes varaa. Itselläni oli nyt pakastealkion siirrossa käytössä Crinone lääke, joka on mielestäni melko arvokas lääke kaksi kertaa päivässä käytettäväksi. Kolme pakettia ehdin Crinonea hakemaan, joten pelkästään tuohon lääkkeeseen meni reilu 240 euroa.
Crinone ei ole korvattava lääke, eli se ei myöskään kerryttänyt tämän vuoden lääkekattoa. Olemme myös säästäneet rahaa seuraavaa IVF- hoitoa varten, koska silloin pitää olla taas rahaa hieman enemmän, kun apteekista "kuittaa" itselleen Orgalutranit ja muut..

Meillä on pakkasessa alkioita kolmeen siirtoon, jos siis nuo kaikki kolme selviävät sulatuksesta. Jokaisen siirron jälkeen on tulossa yksi pakollinen taukokuukausi, ja meidän poliklinikka lomailee kesäkuusta kaksi kuukautta eteenpäin.
Nopeasti laskettuna seuraava IVF- hoito menee ensi vuoden alkuun, jos nuo kolme siirtoa jäävät myös negatiiviseksi. Toukokuun siirron jälkeen kesäkuu on taukokuukausi, ja heinäkuu myös polin sulun takia. Hyvällä tuurilla elokuussa olisi sitten siirto tai viimeistään syyskuussa. Vuosi menee kyllä nopeasti, kun on lapsettomuushoitot tätä vuotta tahdittamassa. :)

Valitsin pääsiäiseksi pullon punaviiniä. Tällä kertaa tuli valinta tehtyä ihan tuon hauskan etiketin perusteella. Itse ajattelin viettää pääsiäisen osittain läheisten ihmisten seurassa, ja osittain sitten ihan kotona miehen kanssa. Toivottavasti kaikille tulee rentouttava ja iloinen pääsiäinen. Onnittelut myös kaikille niille, jotka pääsevät viettämään pääsiäistä pieni salaisuus vatsassaan. <3 Nyt alkuvuodesta on tullut paljon plussia lapsettomuushoidoilla (jes!). 

Not Pregnant

Ensimmäinen pakastealkion siirto ei tuonut plussaa. Iltapäivällä soitan poliklinikalle, ja mietitään jatkoja. En ole ihan varma siitä, että tehdäänkö pakastealkion siirtoja peräkkäisiin kiertoihin vai tuleeko nyt pakollinen tauko? 

Tuollainen digitaalinen testi oli muuten paras ostos tähän kohtaan. Selkeä vastaus, ei tosin se mieluinen. Testi päätyi suoraan roskakoriin, eikä minulla ole mitään tarvetta kaivaa sitä tämän päivän aikana roskiksesta toisen viivan toivossa. :)

Iso kiitos kaikille tsemppareille! <3 Tästä blogista saamani tuki on ollut korvaamatonta. Onneksi moni on onnistunut lapsettomuushoidoilla viime aikoina, koska minulle se antaa ainakin valtavan uskon siihen, että vielä joskus on se meidän vuoro. Tulen varmaan kertomaan illalla meidän jatkoista. Eihän tässä muut voi, kun suunnata ajatukset seuraavaan siirtoon. Pysykää siis edelleen mukana meidän matkassa. 

Kaksi yötä jäljellä..

Vahvasti näyttää siltä, että vuoto yrittää alkaa lääkityksestä huolimatta. Tänään tuli kaikki Crinone aamupäivän aikana ulos, ja mukana hailakkaa verta. Tuoresiirrossa kävi samanlailla, että vuoto alkoi pari päivää ennen testiä. Maanantain puhelu poliklinikalle ei valitettavasti taida sisältää meidän osalta positiivisia uutisia, mutta ehkä jo ensi viikolla alkaakin sitten toinen pas. Ehkä sitten on meidän vuoro. Kolme alkiota on vielä käytettävissä ensimmäisestä hoidosta.

PP10 & Hiivatulehdus?

Käytin sitten otsikossa piinapäivien lyhennettä, koska tässä kohtaa nämä päivät alkavat tuntumaan erityisen piinaavilta. Testipäivään on jäljellä öitä enää neljä, joka on määrällisesti ihan älyttömän vähän, mutta kuitenkin paljon malttamattomalle. :P Tilasin eilen digitaalisen raskaustestin, koska vihaan viivojen "metsästystä". Katsotaan maltanko odottaa testin kanssa sinne viralliseen päivään asti, eli ensi viikon maanantaihin.
Mitään oireita ei ole tullut raskauteen liittyen, mutta vanha tuttu hiivatulehdus on todennäköisesti tulossa riesakseni. Pitää soittaa ja varmistaa polilta, että onko Zumenonin ja Crinonen kanssa mahdollista käyttää mitä hiivalääkettä tai saako siirron jälkeen ylipäätänsä käyttää hiivatulehdusta helpottavaa lääkitystä.. Emätinpuikot hiivaan eivät varmaan tehoa, kun Crinonea tuntuu olevan alapää ihan täynnä (yök!).

Verta ei ole tullut sunnuntain jälkeen, joka on varmasti hyvä merkki. Oloni on kuitenkin edelleen täysin normaali, joten mitään suuria toiveita alkaneen raskauden suhteen ei ole, vaikka haluaisin kovasti uskoa raskauden alkaneen. Olen miettinyt jo kysymyksiä polin lääkärille, jos emme tälläkään kertaa onnistu. Olen alkanut miettimään, että ehkä vika on alkion kiinnittymisessä. Auttaisiko alkiokuoren avaus?
Alkiokuoren avaus kuulostaa luettuna pieneltä jutulta, mutta uskon sen kuitenkin olevan vaativaa, koska muutenhan se tehtäisiin automaattisesti varmaan kaikille alkioille. Alkiokuoren avauksessa alkiokuoreen tehdään pieni aukko, mikä voi edesauttaa alkion kuoriutumista ja kiinnittymistä kohtuun. Täytyy kysyä tuota seuraavalla kerralla polilla. Toinen asia on alkioiden pitkä viljely, eli blastokystiviljely. Minusta tuntuu, että ainakin viime aikoina moni on plussannut juurikin sellaisesta kierrosta, missä on alkiota viljelty pidempään.

Ehkä noista edellisistä mietteistä voi päätellä sen, että olen jo siirtämässä ajatuksiani vahvasti seuraavaan siirtoon. Toisinaan alavatsalla tuntuu edelleen pientä vihlomista, mutta juurikin kuukautisiin viittaavaa vihlomista. Jos Hippu on vielä kyydissä, niin toivon kuitenkin vihlomisen johtuvan siitä, että Hippu tarraa kovemmin kiinni kohtuuni.

Tänään jäljellä kahdeksan yötä.

Tänään on jäljellä enää kahdeksan yötä testipäivään! Piinapäivien sijaan lasken öitä testipäivään, koska en oikeasti tykkää piinapäivä nimestä. Alkiollamme on ikää jo yhdeksän päivää, eli kaiken järjen mukaan alkion pitäisi olla jo kiinnittynyt kohtuuni (eikö niin?).
Oikeasti olen todella toiveikas tämän kierron suhteen, eikä noita öitä oikeasi ole enää kovinkaan montaa siihen, että saamme tietää onko Hippu vielä mukana.. Toivon jotain selkeää oiretta, jonka turvin jaksan odottaa siihen viralliseen testipäivään. Toisaalta olo on hyvinkin rauhallinen, mutta ajoittain tulee toki niitäkin hetkiä ettei jaksaisi elää ollenkaan tässä epätietoisuudessa.

Tänään aamulla "kärsin" melko kovasta vatsakivusta, joka muistutti valitettavasti kuukautiskipua. Crinonen mukana tuli aamulla jotakin hailakkaa lohenpunaista, eli  yrittääkö kuukautiset alkaa lääkityksestä huolimatta? Tänään on vasta pp6 (käytin sitten kuitenkin piinapäivän lyhennettä), ja testipäiväänkin on vielä yli viikko, eli mitä ihmettä tuo aamuinen oli. Kipu meni ohi aamun aikana, ja muuten olen ollut tämän päivän kivuton.
En jäänyt tänään sen enempää murehtimaan tuota aamuista, mutta omituistahan se oli. Katsotaan kuinka nämä loput päivät kuluvat, ja tuleeko tästä taas sellainen kerta etten ehdi edes tekemään testiä, kun kuukautiset jo alkavat lääkityksestä huolimatta.

11 yötä jäljellä..

Miten minusta tuntuu, että pakastealkionsiirron jälkeen on enemmän muistettavaa kuin tuoresiirron jälkeen (varsinkin tänään). Heräämisen jälkeen otin Zumenonin, aamupalan jälkeen oli vuorossa Crinone ja ennen lenkkiä pistin vielä Gonapeptylin. Lenkin jälkeen otin vitamiinit ja rautalääkkeen, koska aamupalaksi söin maitoon tehdyn puuron, ja rautalääkettä ei suositella otettavaksi maitotuotteiden kanssa. Iltapäivällä pitää muistaa päivän toinen Zumenon, ja illalla sitten Zumenon ja Crinone ennen nukkumaanmenoa. Aika paljon muistettavaa, mutta jos lopputulos on se parhain, niin kyllä tuon kaiken tekee mielellään.

Gonapeptylin pistäminen meni hyvin, vaikka en muistanut ruiskussa olevan niin paljon nestettä/lääkettä. Pistin melko hitaasti lääkkeen, joten ehkä senkin takia tuntui, että lääkettä olisi ollut normaalia enemmän. Mitään haittavaikutuksia ei ole tullut vielä mistään lääkkeestä, joten tähän asti kaikki on mennyt oikein hyvin.

Tänään Hipulla on ikää kuusi päivää. Toivottavasti Hippu tarrautuu pian kiinni kohtuuni, ja jatkaa kasvuaan lähes sinne vuoden viimeiseen kuukauteen asti. Olo on edelleen hyvin toiveikas, ja oikeasti nämä ensimmäiset piinapäivät ovat menneet tosi hyvin ja nopeasti. Ensi viikolla tähän aikaan olen aivan varmasti "tulisilla hiilillä". :)

Tänään jäljellä 13 yötä..

Reilu vuorokausi on kulunut siirrosta, ja olo on toiveikas. Toivon kovasti, että tämä siirto olisi se siirto, joka toisi meille vihdoinkin sen kauan kaivatun lapsen. Olen todella yllättynyt, että tämän vuorokauden aikana on ollut jopa muutamia hetkiä etten ole ajatellut mahdollisia "tapahtumia" kohdussani (kuulostipa hassulta). Muistan nimittäin tuoresiirron jälkeen ajatelleeni jatkuvasti vain pientä mikroskooppista hippuamme.

Tänään aamulla tein kevyen lenkin, jonka aikana mietin tosin hippuamme enemmän. Mietin selvisikö alkio vain sulatuksesta muttei siirrosta ollenkaan. Mielestäni tämä koko ivf-hoito on jotain todella ihmeellistä, joten vaikea se on uskoa, että sisälläni tapahtuisi tällä hetkellä jotain sellaista, joka olisi vuoden lopussa ihan oikeasti meidän lapsi. Ehkä pitäisi vain yrittää luottaa siihen, että nyt kaikki tuleva on niitä asioita, joihin en voi itse juurikaan vaikuttaa. Sain ainoastaan ohjeeksi siirron tehneeltä klinikalta, että muutaman päivän ajan siirron jälkeen olisi vältettävä rankkaa fyysistä rasitusta, mutta muuten elämä voi jatkua normaalisti aina raskaustestiin asti. 

Kuinka moni muu muuten syyllistyy kesken hoitojen siihen, että laskee tässä kohtaa mahdollisen lapsen syntymän ajankohtaa? Minä myönnän syyllistyneeni, ja vielä ehtisi syntyä vauva vuodelle 2016! :) Vaikka "pahimmat" piinapäivät on varmasti vasta edessä, niin toisaalta nautin näistä kahdesta viikosta, koska saan juurikin leikitellä ajatuksella siitä, että olisinkin pian ihan todistetusti raskaana. Haluan kokea elämässäni raskauden, mutta sitäkin enemmän toivon saavani mieheni kanssa lapsen. Täytyy myöntää etten ole koskaan ollut oikeastaan mikään "vauvakuumeilija", vaan olen aina aidosti halunnut sen oman lapsen. 

En myöskään tiedä miltä tuntuu olla äiti tai miltä tuntuisi kuulla lapsen kutsuvan miestäni isäksi. Edellä mainitut ovat niitä asioita, joista koen jääväni paitsi ilman lasta. Mitä se äitiys ja sen mukanaan tuoma loputon rakkaus omaa lasta kohtaan on? Osaisiko sitä elää ilman lasta, jos lapsettomuushoidot eivät toisi ikinä tulosta?

Lapsettomuushoitoihin ja tutkimuksiin hakeutuessamme ajattelimme koeputkihedelmöityksen olevan se viimeinen, ja täysin varma keino saada lapsi aluilleen. Hassua miten ajatusmaailma on muuttunut näiden vuosien aikana. :) Mikään ei ole varmaa, mutta nyt ajattelin elää vielä hetken tässä omassa "kuplassa" haaveillen ja uskoen, että nyt on meidän vuoro.

(Weheartit)

Hippu on kyydissä.

Olen juuri matkalla kohti kotia. Siirto oli tälläkin kertaa nopeasti ohi. Pakkaseen jäi vielä kolme alkiota, eli ensimmäinen alkio selvisi hienosti sulatuksesta. Siirron tehneen lääkärin mukaan heidän uudella menetelmällä 90% alkioista selviää sulatuksesta.
Istun junassa leveä hymy huulilla, koska tänään on selkeästi hyvä päivä. Sain aamulla mieheltä isot tsempit siirtoon, ja yksi lapsettomuudesta tietävä ystävä toivotti myös hurjasti onnea tähän päivään.
Testipäivä on maanantaina 21.3. Tästä alkaa odottelu, mutta tiedättekö minulla on nyt tosi hyvä olo. Me pääsimme siirtoon. :) Pahoittelen kirjoitusvirheitä.. Kirjoitan junassa kännykällä.

Kaksi yötä..

Siirtoon on enää kaksi yötä. Maanantain juna-aikataulut on tsekattu, ja muutenkin fiilis on melko luotavainen sen suhteen, että siirtoon pääsemme. Zumenoneja olen syönyt nyt kahden viikon ajan, ja eilen muutaman mutkan kautta pääsin käyttämään Crinonea. Valitettavasti eilinen aloitus viivästyi niin paljon, että aamun Crinone jäi laittamatta. Luotin nimittäin siihen, että saan tälläkin kertaa tuota Crinonea tuosta lähiapteekista.. Ihan oma vika, koska jätin lääkkeen haun viime hetkeen. Eilen käydessäni Yliopiston Apteekissa ostin myös Gonapeptylin jääkaappiin valmiiksi. Toivottavasti ei tuo huonoa onnea, että ostin tuon siirron jälkeisen pistoksen jo valmiiksi, jos vaikka emme maanantaina pääse siirtoon. 

Eilen minulta otettiin myös matalan hemoglobiinin vuoksi muutamia verikokeita lisää. Yksi niistä verikokeista oli sellainen, jolla tarkistetaan minun rautavarastot. Labroissa oli myös jotain vitamiineihin liittyviä kokeita. Olisiko ollut B12-vitaamiini ja foolihappo. Mietin kovasti sitä, että voiko matala hemoglobiini tai noiden vitamiinien puutos aiheuttaa lapsettomuutta? Toivottavasti hemoglobiini olisi lähtenyt hyvään nousuun tuon rautalääkityksen aloituksen jälkeen. Aloitin myös B12-vitamiinin ja tuossa nestemäisessä raudassa oli riittävästi foolihappoa. 

Maanantaina tulen kirjoittamaan kuulumisia siirrosta. Toivottavasti meidän alkio/alkiot selviytyvät hienosti sulatuksesta, ja kannan maanantain jälkeen mukanani taas pientä hippua. <3 Tuoresiirron jälkeen taisin kirjoittaa päivittäin kuulumisia piinapäiviltä, mutta katsotaan riittääkö tällä kertaa aika jatkuvaan oman kehon "kyttäilyyn". Meillä on nimittäin tulossa melko touhukkaat kaksi viikkoa miehen talviloman vuoksi jo muutenkin, että voi jäädä piinapäivien kirjoittelu vähemmälle. :) Onneksi kännykälläkin voi kirjoittaa lyhyitäkin kuulumisia, joten kyllä täältä kuulumisia tulee aivan varmasti, vaikka sitten vähän lyhyemmin. 

Miten muuten se virallinen testipäivä määräytyy pakastealkionsiirrossa? :)

1.PAS Ultra

Hyviä uutisia ultrasta! Siirto tehdään ensi viikon maanantaina! :) Ultraus oli tällä kertaa hyvin nopeasti ohi, joten mitään kummempaa kerrottavaa siitä ei ole. Lääkitys pysyy suunnitelman mukaisena, eli perjantaina aloitan Crinonen ja siirron jälkeen pistän Gonapeptylin. Zumenon on ollut yllättävän miellyttävä lääke. Minulle Zumenonista ei ole tullut mitään haittavaikutuksia. Nyt jännäillään enää, että miten meidän alkioiden sulatuksen käy.. Peukut pystyyn!