Tänään jäljellä 13 yötä..

Reilu vuorokausi on kulunut siirrosta, ja olo on toiveikas. Toivon kovasti, että tämä siirto olisi se siirto, joka toisi meille vihdoinkin sen kauan kaivatun lapsen. Olen todella yllättynyt, että tämän vuorokauden aikana on ollut jopa muutamia hetkiä etten ole ajatellut mahdollisia "tapahtumia" kohdussani (kuulostipa hassulta). Muistan nimittäin tuoresiirron jälkeen ajatelleeni jatkuvasti vain pientä mikroskooppista hippuamme.

Tänään aamulla tein kevyen lenkin, jonka aikana mietin tosin hippuamme enemmän. Mietin selvisikö alkio vain sulatuksesta muttei siirrosta ollenkaan. Mielestäni tämä koko ivf-hoito on jotain todella ihmeellistä, joten vaikea se on uskoa, että sisälläni tapahtuisi tällä hetkellä jotain sellaista, joka olisi vuoden lopussa ihan oikeasti meidän lapsi. Ehkä pitäisi vain yrittää luottaa siihen, että nyt kaikki tuleva on niitä asioita, joihin en voi itse juurikaan vaikuttaa. Sain ainoastaan ohjeeksi siirron tehneeltä klinikalta, että muutaman päivän ajan siirron jälkeen olisi vältettävä rankkaa fyysistä rasitusta, mutta muuten elämä voi jatkua normaalisti aina raskaustestiin asti. 

Kuinka moni muu muuten syyllistyy kesken hoitojen siihen, että laskee tässä kohtaa mahdollisen lapsen syntymän ajankohtaa? Minä myönnän syyllistyneeni, ja vielä ehtisi syntyä vauva vuodelle 2016! :) Vaikka "pahimmat" piinapäivät on varmasti vasta edessä, niin toisaalta nautin näistä kahdesta viikosta, koska saan juurikin leikitellä ajatuksella siitä, että olisinkin pian ihan todistetusti raskaana. Haluan kokea elämässäni raskauden, mutta sitäkin enemmän toivon saavani mieheni kanssa lapsen. Täytyy myöntää etten ole koskaan ollut oikeastaan mikään "vauvakuumeilija", vaan olen aina aidosti halunnut sen oman lapsen. 

En myöskään tiedä miltä tuntuu olla äiti tai miltä tuntuisi kuulla lapsen kutsuvan miestäni isäksi. Edellä mainitut ovat niitä asioita, joista koen jääväni paitsi ilman lasta. Mitä se äitiys ja sen mukanaan tuoma loputon rakkaus omaa lasta kohtaan on? Osaisiko sitä elää ilman lasta, jos lapsettomuushoidot eivät toisi ikinä tulosta?

Lapsettomuushoitoihin ja tutkimuksiin hakeutuessamme ajattelimme koeputkihedelmöityksen olevan se viimeinen, ja täysin varma keino saada lapsi aluilleen. Hassua miten ajatusmaailma on muuttunut näiden vuosien aikana. :) Mikään ei ole varmaa, mutta nyt ajattelin elää vielä hetken tässä omassa "kuplassa" haaveillen ja uskoen, että nyt on meidän vuoro.

(Weheartit)