Sivut

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Taukokierto

Taukokierto alkoi tänään, eli melkein viikko meni lääkkeiden lopetuksen jälkeen siihen, että vuoto alkoi. Yllättävän pitkään vuoto antoi odottaa itseään.. Uskon seuraavien kuukautisten alkavan siinä huhti/toukokuun vaihteessa, joten yksi siirto ehditään aika varmasti tekemään ennen polin kesäsulkua.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Jotakin positiivista

Olen luonteeltani sellainen ihminen, että yritän etsiä aina lopulta lähes kaikista asioista jotain positiivista. Maanantain negatiivisesta tuloksesta en positiivisia asioita löydä, mutta toisaalta nyt taukokuukauden aikana saan nostettua vielä hieman matalaa hemoglobiiniani, ja muita viitearvojen alarajoissa olevia veriarvoja. Pitäähän elimistö laittaa kuntoon alkavaa raskautta varten.

Taukokuukausi tuo myös taas sen pienen hetken, että voin elää ilman lapsettomuushoitojen tuomaa aikataulutettua elämää. Ei tarvitse miettiä vähään aikaan, että pääsenkö ultraan helposti vai vaatiiko ultraan pääsy järjetöntä aikataulujen sumplimista. Taidan myös hieman nauttia tulevan kuukauden aikana sellaisista ruoka-aineista, jotka eivät ole sallittuja raskauden aikana. Pääsiäisenä juon varmasti muutaman lasillisen punaviiniä hyvän ruoan kanssa.

Alkionsiirron jälkeen olen myös välttänyt juoksulenkkejä, joten taukokuukauden aikana minua tullaan näkemään lenkkipoluilla juoksemassa rauhallisen kävelyn sijaan. Hassua muuten, että juokseminen jäi taas kokonaan siirron jälkeen.. Onko juokseminen edes kiellettyä siirron jälkeen?

Sain/saimme joululahjaksi muutamia lahjakortteja hemmotteluhoitoihin, sekä yhden lahjakortin ravintolaan. Huhtikuu voisikin olla sellainen kuukausi, että ottaisimme enemmän aikaa toisillemme. Itselläni on ainakin käynyt usein lapsettomuushoitojen aikana, että mies jää hieman taka-alalle, kun ajatukset pyörivät kirjaimellisesti sen oman navan ympärillä.

Taukokuukauden aikana ehdin myös laittaa rahaa sivuun tulevia hoitoja varten. Eivät ne hoidot nimittäin ihan ilmaisia julkisellakaan ole. Mukavampi se on maksaa polimaksut, lääkkeet, matkat ja vitamiinit niihin erikseen varatulla rahalla, kun laskea sitten viimehetkellä, että onko hoitoihin edes varaa. Itselläni oli nyt pakastealkion siirrossa käytössä Crinone lääke, joka on mielestäni melko arvokas lääke kaksi kertaa päivässä käytettäväksi. Kolme pakettia ehdin Crinonea hakemaan, joten pelkästään tuohon lääkkeeseen meni reilu 240 euroa.
Crinone ei ole korvattava lääke, eli se ei myöskään kerryttänyt tämän vuoden lääkekattoa. Olemme myös säästäneet rahaa seuraavaa IVF- hoitoa varten, koska silloin pitää olla taas rahaa hieman enemmän, kun apteekista "kuittaa" itselleen Orgalutranit ja muut..

Meillä on pakkasessa alkioita kolmeen siirtoon, jos siis nuo kaikki kolme selviävät sulatuksesta. Jokaisen siirron jälkeen on tulossa yksi pakollinen taukokuukausi, ja meidän poliklinikka lomailee kesäkuusta kaksi kuukautta eteenpäin.
Nopeasti laskettuna seuraava IVF- hoito menee ensi vuoden alkuun, jos nuo kolme siirtoa jäävät myös negatiiviseksi. Toukokuun siirron jälkeen kesäkuu on taukokuukausi, ja heinäkuu myös polin sulun takia. Hyvällä tuurilla elokuussa olisi sitten siirto tai viimeistään syyskuussa. Vuosi menee kyllä nopeasti, kun on lapsettomuushoitot tätä vuotta tahdittamassa. :)


Valitsin pääsiäiseksi pullon punaviiniä. Tällä kertaa tuli valinta tehtyä ihan tuon hauskan etiketin perusteella. Itse ajattelin viettää pääsiäisen osittain läheisten ihmisten seurassa, ja osittain sitten ihan kotona miehen kanssa. Toivottavasti kaikille tulee rentouttava ja iloinen pääsiäinen. Onnittelut myös kaikille niille, jotka pääsevät viettämään pääsiäistä pieni salaisuus vatsassaan. <3 Nyt alkuvuodesta on tullut paljon plussia lapsettomuushoidoilla (jes!). 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kohti taukokiertoa

Lääkkeellisen pakastealkon siirron jälkeen suositellaan yhtä taukokiertoa, joten sellainen on meillä nyt edessä. Tuntuu ihan hyvältä toistaiseksi, jos taukokierto pysyisi tällä kertaa maltillisena. :) Ehdin syödä Zumenonia kuukauden verran, joten ihan kiva välillä olla lääkkeettömästi (olisin toki syönyt lääkettä erittäin mielelläni pidempäänkin, jos testi olisi tuonut meille plussan).
Taukokierto alkaa varmasti tällä viikolla, joten mahdollisesti seuraavan kerran lapsettomuushoitojen parissa olemmekin sitten toukokuussa. Kesällä poliklinikka on kiinni, joten siinä kohtaa tulee sitten taas useamman kuukauden tauko. Toivottavasti pääsisimme kuitenkin nauttimaan seuraavan siirron jälkeen positiivista uutisista.

Taukokierron aikana polin hoitajan pitäisi olla minuun yhteydessä. Hoitaja kysyy poliklinikan lääkäriltä tuosta lääkityksestä, että onko siihen mahdollisesti jotain muutosta, joka estäisi liian aikaisen vuodon. Haluaisin kokeilla myös kortisonia, mutta luettuani useita keskustelupalstoja huomasin ettei kortisonia anneta kauhean helposti. Alkion pidemmästä viljelystäkin oli puhetta, mutta katsotaan mikä on lääkärin mielipide.

Omituista tässä päivässä on ollut se, ettei minua ole itkettänyt ollenkaan. Olen ollut ihan normaali. Ehkä sitten alitajunnassa olin valmistautunut jo tähän tulokseen, ja ei minua ole aina normaaleissakaan kierroissa harmittanut ihan älyttömästi. Näille asioille ei oikein itse mitään voi. Keväällä on varmasti myös iso merkitys tämän olotilani kanssa.

Not Pregnant

Ensimmäinen pakastealkion siirto ei tuonut plussaa. Iltapäivällä soitan poliklinikalle, ja mietitään jatkoja. En ole ihan varma siitä, että tehdäänkö pakastealkion siirtoja peräkkäisiin kiertoihin vai tuleeko nyt pakollinen tauko? 
Tuollainen digitaalinen testi oli muuten paras ostos tähän kohtaan. Selkeä vastaus, ei tosin se mieluinen. Testi päätyi suoraan roskakoriin, eikä minulla ole mitään tarvetta kaivaa sitä tämän päivän aikana roskiksesta toisen viivan toivossa. :)

Iso kiitos kaikille tsemppareille! <3 Tästä blogista saamani tuki on ollut korvaamatonta. Onneksi moni on onnistunut lapsettomuushoidoilla viime aikoina, koska minulle se antaa ainakin valtavan uskon siihen, että vielä joskus on se meidän vuoro. Tulen varmaan kertomaan illalla meidän jatkoista. Eihän tässä muut voi, kun suunnata ajatukset seuraavaan siirtoon. Pysykää siis edelleen mukana meidän matkassa. 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Entäpä jos..

Otsikko kertoo parhaiten tämän hetken fiiliksestä. Vuoto lakkasi taas eilisen aamun jälkeen kokonaan, ja Crinone on pysynyt sisälläni taas normaalisti. Huomenna on vihdoinkin se virallinen testipäivä. Uskallanko kuitenkaan testata aamulla? Iltapäivästä pitäisi kuitenkin ilmoittaa polille testin tulos, joten fiksuinta olisi testata aamulla. Jännittää ihan törkeästi. Mielestäni olen valmistautunut hyvin siihen, että tulos saattaa olla tuttu negatiivinen, mutta miten osaisin ottaa vastaan positiivisen tuloksen.
Vielä ainakin tämän päivän saan haaveilla siitä, että raskaus olisi alkanut.. Onhan niitä oireettomiakin raskauksia, ja pientä vuotoakin kutsutaan normaaliksi. :P Saankohan ensi yönä ollenkaan nukuttua. Olipa testin tulos mikä tahansa, niin uskon vahvasti siihen, että vielä tulee se meidän vuoro. <3

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kaksi yötä jäljellä..

Vahvasti näyttää siltä, että vuoto yrittää alkaa lääkityksestä huolimatta. Tänään tuli kaikki Crinone aamupäivän aikana ulos, ja mukana hailakkaa verta. Tuoresiirrossa kävi samanlailla, että vuoto alkoi pari päivää ennen testiä. Maanantain puhelu poliklinikalle ei valitettavasti taida sisältää meidän osalta positiivisia uutisia, mutta ehkä jo ensi viikolla alkaakin sitten toinen pas. Ehkä sitten on meidän vuoro. Kolme alkiota on vielä käytettävissä ensimmäisestä hoidosta.

torstai 17. maaliskuuta 2016

PP10 & Hiivatulehdus?

Käytin sitten otsikossa piinapäivien lyhennettä, koska tässä kohtaa nämä päivät alkavat tuntumaan erityisen piinaavilta. Testipäivään on jäljellä öitä enää neljä, joka on määrällisesti ihan älyttömän vähän, mutta kuitenkin paljon malttamattomalle. :P Tilasin eilen digitaalisen raskaustestin, koska vihaan viivojen "metsästystä". Katsotaan maltanko odottaa testin kanssa sinne viralliseen päivään asti, eli ensi viikon maanantaihin.
Mitään oireita ei ole tullut raskauteen liittyen, mutta vanha tuttu hiivatulehdus on todennäköisesti tulossa riesakseni. Pitää soittaa ja varmistaa polilta, että onko Zumenonin ja Crinonen kanssa mahdollista käyttää mitä hiivalääkettä tai saako siirron jälkeen ylipäätänsä käyttää hiivatulehdusta helpottavaa lääkitystä.. Emätinpuikot hiivaan eivät varmaan tehoa, kun Crinonea tuntuu olevan alapää ihan täynnä (yök!).

Verta ei ole tullut sunnuntain jälkeen, joka on varmasti hyvä merkki. Oloni on kuitenkin edelleen täysin normaali, joten mitään suuria toiveita alkaneen raskauden suhteen ei ole, vaikka haluaisin kovasti uskoa raskauden alkaneen. Olen miettinyt jo kysymyksiä polin lääkärille, jos emme tälläkään kertaa onnistu. Olen alkanut miettimään, että ehkä vika on alkion kiinnittymisessä. Auttaisiko alkiokuoren avaus?
Alkiokuoren avaus kuulostaa luettuna pieneltä jutulta, mutta uskon sen kuitenkin olevan vaativaa, koska muutenhan se tehtäisiin automaattisesti varmaan kaikille alkioille. Alkiokuoren avauksessa alkiokuoreen tehdään pieni aukko, mikä voi edesauttaa alkion kuoriutumista ja kiinnittymistä kohtuun. Täytyy kysyä tuota seuraavalla kerralla polilla. Toinen asia on alkioiden pitkä viljely, eli blastokystiviljely. Minusta tuntuu, että ainakin viime aikoina moni on plussannut juurikin sellaisesta kierrosta, missä on alkiota viljelty pidempään.

Ehkä noista edellisistä mietteistä voi päätellä sen, että olen jo siirtämässä ajatuksiani vahvasti seuraavaan siirtoon. Toisinaan alavatsalla tuntuu edelleen pientä vihlomista, mutta juurikin kuukautisiin viittaavaa vihlomista. Jos Hippu on vielä kyydissä, niin toivon kuitenkin vihlomisen johtuvan siitä, että Hippu tarraa kovemmin kiinni kohtuuni.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tänään jäljellä kahdeksan yötä.

Tänään on jäljellä enää kahdeksan yötä testipäivään! Piinapäivien sijaan lasken öitä testipäivään, koska en oikeasti tykkää piinapäivä nimestä. Alkiollamme on ikää jo yhdeksän päivää, eli kaiken järjen mukaan alkion pitäisi olla jo kiinnittynyt kohtuuni (eikö niin?).
Oikeasti olen todella toiveikas tämän kierron suhteen, eikä noita öitä oikeasi ole enää kovinkaan montaa siihen, että saamme tietää onko Hippu vielä mukana.. Toivon jotain selkeää oiretta, jonka turvin jaksan odottaa siihen viralliseen testipäivään. Toisaalta olo on hyvinkin rauhallinen, mutta ajoittain tulee toki niitäkin hetkiä ettei jaksaisi elää ollenkaan tässä epätietoisuudessa.

Tänään aamulla "kärsin" melko kovasta vatsakivusta, joka muistutti valitettavasti kuukautiskipua. Crinonen mukana tuli aamulla jotakin hailakkaa lohenpunaista, eli  yrittääkö kuukautiset alkaa lääkityksestä huolimatta? Tänään on vasta pp6 (käytin sitten kuitenkin piinapäivän lyhennettä), ja testipäiväänkin on vielä yli viikko, eli mitä ihmettä tuo aamuinen oli. Kipu meni ohi aamun aikana, ja muuten olen ollut tämän päivän kivuton.
En jäänyt tänään sen enempää murehtimaan tuota aamuista, mutta omituistahan se oli. Katsotaan kuinka nämä loput päivät kuluvat, ja tuleeko tästä taas sellainen kerta etten ehdi edes tekemään testiä, kun kuukautiset jo alkavat lääkityksestä huolimatta.

torstai 10. maaliskuuta 2016

11 yötä jäljellä..

Miten minusta tuntuu, että pakastealkionsiirron jälkeen on enemmän muistettavaa kuin tuoresiirron jälkeen (varsinkin tänään). Heräämisen jälkeen otin Zumenonin, aamupalan jälkeen oli vuorossa Crinone ja ennen lenkkiä pistin vielä Gonapeptylin. Lenkin jälkeen otin vitamiinit ja rautalääkkeen, koska aamupalaksi söin maitoon tehdyn puuron, ja rautalääkettä ei suositella otettavaksi maitotuotteiden kanssa. Iltapäivällä pitää muistaa päivän toinen Zumenon, ja illalla sitten Zumenon ja Crinone ennen nukkumaanmenoa. Aika paljon muistettavaa, mutta jos lopputulos on se parhain, niin kyllä tuon kaiken tekee mielellään.

Gonapeptylin pistäminen meni hyvin, vaikka en muistanut ruiskussa olevan niin paljon nestettä/lääkettä. Pistin melko hitaasti lääkkeen, joten ehkä senkin takia tuntui, että lääkettä olisi ollut normaalia enemmän. Mitään haittavaikutuksia ei ole tullut vielä mistään lääkkeestä, joten tähän asti kaikki on mennyt oikein hyvin.

Tänään Hipulla on ikää kuusi päivää. Toivottavasti Hippu tarrautuu pian kiinni kohtuuni, ja jatkaa kasvuaan lähes sinne vuoden viimeiseen kuukauteen asti. Olo on edelleen hyvin toiveikas, ja oikeasti nämä ensimmäiset piinapäivät ovat menneet tosi hyvin ja nopeasti. Ensi viikolla tähän aikaan olen aivan varmasti "tulisilla hiilillä". :)

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Tänään jäljellä 13 yötä..

Reilu vuorokausi on kulunut siirrosta, ja olo on toiveikas. Toivon kovasti, että tämä siirto olisi se siirto, joka toisi meille vihdoinkin sen kauan kaivatun lapsen. Olen todella yllättynyt, että tämän vuorokauden aikana on ollut jopa muutamia hetkiä etten ole ajatellut mahdollisia "tapahtumia" kohdussani (kuulostipa hassulta). Muistan nimittäin tuoresiirron jälkeen ajatelleeni jatkuvasti vain pientä mikroskooppista hippuamme.

Tänään aamulla tein kevyen lenkin, jonka aikana mietin tosin hippuamme enemmän. Mietin selvisikö alkio vain sulatuksesta muttei siirrosta ollenkaan. Mielestäni tämä koko ivf-hoito on jotain todella ihmeellistä, joten vaikea se on uskoa, että sisälläni tapahtuisi tällä hetkellä jotain sellaista, joka olisi vuoden lopussa ihan oikeasti meidän lapsi. Ehkä pitäisi vain yrittää luottaa siihen, että nyt kaikki tuleva on niitä asioita, joihin en voi itse juurikaan vaikuttaa. Sain ainoastaan ohjeeksi siirron tehneeltä klinikalta, että muutaman päivän ajan siirron jälkeen olisi vältettävä rankkaa fyysistä rasitusta, mutta muuten elämä voi jatkua normaalisti aina raskaustestiin asti. 

Kuinka moni muu muuten syyllistyy kesken hoitojen siihen, että laskee tässä kohtaa mahdollisen lapsen syntymän ajankohtaa? Minä myönnän syyllistyneeni, ja vielä ehtisi syntyä vauva vuodelle 2016! :) Vaikka "pahimmat" piinapäivät on varmasti vasta edessä, niin toisaalta nautin näistä kahdesta viikosta, koska saan juurikin leikitellä ajatuksella siitä, että olisinkin pian ihan todistetusti raskaana. Haluan kokea elämässäni raskauden, mutta sitäkin enemmän toivon saavani mieheni kanssa lapsen. Täytyy myöntää etten ole koskaan ollut oikeastaan mikään "vauvakuumeilija", vaan olen aina aidosti halunnut sen oman lapsen. 
En myöskään tiedä miltä tuntuu olla äiti tai miltä tuntuisi kuulla lapsen kutsuvan miestäni isäksi. Edellä mainitut ovat niitä asioita, joista koen jääväni paitsi ilman lasta. Mitä se äitiys ja sen mukanaan tuoma loputon rakkaus omaa lasta kohtaan on? Osaisiko sitä elää ilman lasta, jos lapsettomuushoidot eivät toisi ikinä tulosta?

Lapsettomuushoitoihin ja tutkimuksiin hakeutuessamme ajattelimme koeputkihedelmöityksen olevan se viimeinen, ja täysin varma keino saada lapsi aluilleen. Hassua miten ajatusmaailma on muuttunut näiden vuosien aikana. :) Mikään ei ole varmaa, mutta nyt ajattelin elää vielä hetken tässä omassa "kuplassa" haaveillen ja uskoen, että nyt on meidän vuoro.

(Weheartit)

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Hippu on kyydissä.

Olen juuri matkalla kohti kotia. Siirto oli tälläkin kertaa nopeasti ohi. Pakkaseen jäi vielä kolme alkiota, eli ensimmäinen alkio selvisi hienosti sulatuksesta. Siirron tehneen lääkärin mukaan heidän uudella menetelmällä 90% alkioista selviää sulatuksesta.
Istun junassa leveä hymy huulilla, koska tänään on selkeästi hyvä päivä. Sain aamulla mieheltä isot tsempit siirtoon, ja yksi lapsettomuudesta tietävä ystävä toivotti myös hurjasti onnea tähän päivään.
Testipäivä on maanantaina 21.3. Tästä alkaa odottelu, mutta tiedättekö minulla on nyt tosi hyvä olo. Me pääsimme siirtoon. :) Pahoittelen kirjoitusvirheitä.. Kirjoitan junassa kännykällä.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kaksi yötä..

Siirtoon on enää kaksi yötä. Maanantain juna-aikataulut on tsekattu, ja muutenkin fiilis on melko luotavainen sen suhteen, että siirtoon pääsemme. Zumenoneja olen syönyt nyt kahden viikon ajan, ja eilen muutaman mutkan kautta pääsin käyttämään Crinonea. Valitettavasti eilinen aloitus viivästyi niin paljon, että aamun Crinone jäi laittamatta. Luotin nimittäin siihen, että saan tälläkin kertaa tuota Crinonea tuosta lähiapteekista.. Ihan oma vika, koska jätin lääkkeen haun viime hetkeen. Eilen käydessäni Yliopiston Apteekissa ostin myös Gonapeptylin jääkaappiin valmiiksi. Toivottavasti ei tuo huonoa onnea, että ostin tuon siirron jälkeisen pistoksen jo valmiiksi, jos vaikka emme maanantaina pääse siirtoon. 

Eilen minulta otettiin myös matalan hemoglobiinin vuoksi muutamia verikokeita lisää. Yksi niistä verikokeista oli sellainen, jolla tarkistetaan minun rautavarastot. Labroissa oli myös jotain vitamiineihin liittyviä kokeita. Olisiko ollut B12-vitaamiini ja foolihappo. Mietin kovasti sitä, että voiko matala hemoglobiini tai noiden vitamiinien puutos aiheuttaa lapsettomuutta? Toivottavasti hemoglobiini olisi lähtenyt hyvään nousuun tuon rautalääkityksen aloituksen jälkeen. Aloitin myös B12-vitamiinin ja tuossa nestemäisessä raudassa oli riittävästi foolihappoa. 

Maanantaina tulen kirjoittamaan kuulumisia siirrosta. Toivottavasti meidän alkio/alkiot selviytyvät hienosti sulatuksesta, ja kannan maanantain jälkeen mukanani taas pientä hippua. <3 Tuoresiirron jälkeen taisin kirjoittaa päivittäin kuulumisia piinapäiviltä, mutta katsotaan riittääkö tällä kertaa aika jatkuvaan oman kehon "kyttäilyyn". Meillä on nimittäin tulossa melko touhukkaat kaksi viikkoa miehen talviloman vuoksi jo muutenkin, että voi jäädä piinapäivien kirjoittelu vähemmälle. :) Onneksi kännykälläkin voi kirjoittaa lyhyitäkin kuulumisia, joten kyllä täältä kuulumisia tulee aivan varmasti, vaikka sitten vähän lyhyemmin. 

Miten muuten se virallinen testipäivä määräytyy pakastealkionsiirrossa? :)

tiistai 1. maaliskuuta 2016

1.PAS Ultra

Hyviä uutisia ultrasta! Siirto tehdään ensi viikon maanantaina! :) Ultraus oli tällä kertaa hyvin nopeasti ohi, joten mitään kummempaa kerrottavaa siitä ei ole. Lääkitys pysyy suunnitelman mukaisena, eli perjantaina aloitan Crinonen ja siirron jälkeen pistän Gonapeptylin. Zumenon on ollut yllättävän miellyttävä lääke. Minulle Zumenonista ei ole tullut mitään haittavaikutuksia. Nyt jännäillään enää, että miten meidän alkioiden sulatuksen käy.. Peukut pystyyn!