Vuoden 2012 lopulla menimme miehen kanssa kihloihin, jolloin sukulaisetkin (lähinnä miehen) hieman rauhottuivat kyselemästä jatkuvasti vauvauutisten perään. Kihlautuessamme olimme olleet yhdessä jo pitkään, joten uutisia oli ehditty kyselemään jo useamman vuoden ajan. Kihlautuminen taisi olla sukulaisille suurempi yllätys, kun jos olisimme kertoneet odottavamme lasta. Kihlauksesta seuraava vuosi meni aika mukavasti, koska suunnittelimme meidän häitä talvelle 2014. Häämatkan jälkeen päädyimme soittamaan oman paikkakunnan terveysasemalle, jotta saisimme lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle tutkimuksiin. Jälkikäteen ajateltuna olemme pystyneet nauttimaan elämästä tämän kahden ja puolen vuoden aikana, vaikka välillä tuntuukin että elämä on jäänyt pyörimään liiaksi lapsettomuuden ympärille.
Lapsettomuudesta olen puhunut siskolleni, joka on ollut aidosti kiinnostunut meidän tilanteesta. Toisinaan käydessäni "pohjalla" siskoni on antanut älyttömästi voimaa jaksaa ajatella asioita positiivisemmin. Mies ei ole ikinä kieltänyt minua puhumasta kenellekkään lapsettomuudesta, mutta kyllähän tämä on ainakin itselle vielä sen verran arka aihe ettei siitä lähde puhumaan esimerkiksi naapurin tai työkaverin kanssa, vaikka heiltä toisinaan niitä uteluita tulee.
Toisinaan tulee hetkiä, kun en usko enää ollenkaan meidän mahdollisuuteen onnistua. Musiikista ja kirjottamisesta on apua, mutta toisinaan sitä toivoisi että voisi puhua jollekin ulkopuoliselle. Mielestäni olen melko hyvin pystynyt peittämään lapsettomuuteen liittyviä tunteita, mutta en epäile hetkeäkään etteikö joku läheinen olisi aavistanut, ettei kaikki ole ihan kunnossa.
(Weheartit)
Kuinka moni teidän läheisistä tietää teidän lapsettomuudesta?
Meidän lapsettomuudesta tietää nykyään minun perhe ja lähimmät ystävät. Miehen perhe ei oikeastaan tiedä mitään ja mies kertoo kun on siihen itse valmis. :) Minulla oli todella vaikea kertoa äidilleni ja annoin hänelle vain meidän kansion, missä oli tietoja lapsettomuushoidoista kun en pystynyt puhumaan.
VastaaPoistaOlen myös ajatellut, että mies saa kertoa sitä mukaan kun on siihen itse valmis. :) Äidille en ole vielä kertonut, mutta ehkä jossain kohtaa sekin tulee ajankohtaiseksi. Muistakin lukeneeni sinun blogista, kun olit kertonut äidillesi.
PoistaJoo olen siitä blogissani maininnut :)
PoistaMinunkin siskoni tietää, sekä muutama ystäväni. Mies ei ole kertonut kenellekään. Vanhemmillemme tulemme ehkä kertomaan sen jälkeen kun tämä on ohi - joko onnellisesti tai niin, että luovumme haaveesta kokonaan. Äidilleni ehkä kertoisin jos hän olisi vielä elossa.
VastaaPoistaMekin olemme miettineet, että kerromme varmaan sitten hoitojen jälkeen meidän tilanteesta, mutta aikaisemmin se ehkä vain lisäisi stressiä ainakin itselläni. Toivottavasti äitisi on tuolla jossain mukana teidän lapsettomuudessa. <3
PoistaSamaa mieltä, mitä enemmän ihmisiä tietää tilanteesta, sitä enemmän siitä myös on raportointivelvollinen. Ainakin kuvittelee olevansa. Eiköhän äiti tosiaan tiedä, mitä meille täällä kuuluu. :)
Poista:)
Poista