Taukokierto päättyy!!!

Tänään on ollut pientä kipua alavatsalla, mutta kipu on ollut enemmän vasemmalla alavatsalla. Nyt illalla alkoi todella niukka vuoto. Huominen taitaa olla kiertopäivä numero yksi. :) Hymy siksi, koska taukokierron pituudeksi tuli 31 vuorokautta, jos huominen on kp 1. Letrozolet aloitan lauantaina, jos ei nyt päädytä vielä siihen, että pitäisimme vielä toisen kierron verran taukoa. Todella positiivista, että tämä kierto ilman mitään lääkettä jäi näin lyhyeksi (pelkäsin kierron venyvän).

Uuteen kiertoon

Otsikkokin sen jo kertoo, että täällä siirrytään todennäköisesti uuteen kiertoon joko tänään tai huomenna. Aamulla käydessäni lenkillä mietin ensimmäistä kertaa miehen reaktiota, kun kerron jälleen ettemme tässäkään kierrossa onnistuneet. Mies on ottanut uuden kierron alkamisen aina todella neutraalisti, eikä liiemmin muutenkaan murehdi tätä asiaa ainakaan hirveän näkyvästi. Miehen mielestä aika näyttää, että mitä hoidot tuovat tullessaan. Hän myös toteaa usein lapsettomuudesta keskusteltaessa, että "mun on hyvä olla sun kanssa kahdestaan". Lapsettomuushoidot mies on ottanut todella asiallisesti, eikä hän ole liiemmin kyseenalaistanut tutkimuksia, käyntejä poliklinikalla tai hoitomuotoja.
Hänen tutkimuksien (sperma-analyysin + perustutkimuksien) aikana huomasin miehessä pientä jännitystä. Matkat poliklinikalle on menneet lähinnä minun puhuessa, mutta takaisin tullessa mies on useimmiten kysellyt asioista, jotka ovat hänelle vielä vieraampia. Toisinaan heitämme melko karuakin läppää, mutta mielestäni se on vaan positiivinen juttu, ettei homma ihan surkutteluksi mene.

Avatessamme yhdessä meidän hoitotuloksia sisältävän kirjeen mies oli hetken todella hiljainen ja jännittynyt, mutta saatuamme hyviä uutisia mies oli silminnähden onnellinen. Kiertojen edetessä mies on muutamaan kertaan todennut, ettei lapsettomuus täytä enää meidän arkea kokonaan, vaan siitä on tullut lähinnä yksi osa meidän elämää tällä hetkellä. Lapsettomuus on meidän puheissa melko usein, mutta sen lisäksi meillä on paljon muitakin merkityksellisiä asioita ja suunnitelmia tulevaisuudelle. Lapsettomuudesta ei puhuta enää edes päivittäin (toki hoitomuoto on ollut jo pidempään sama).

Olen luonteeltani hieman malttamaton, joten turha varmasti sanoa, että odotan jo hirveästi sitä seuraavaa käyntiä lapsettomuuspoliklinikalla. Haluaisin jo tietää, että miten meitä lähdetään sitten maaliskuussa(?) hoitamaan. Maaliskuu kysymysmerkillä, koska en tiedä ihan 100%, että joudummeko pitämään ainakin sen yhden kierron verran taukoa hoitomuodon vaihtuessa. Toisaalta ihan hyvä varmasti antaa kropan hetken hengähtää, ja eihän kyse todennäköisesti ole kuukautta tai kahta pidemmästä ajasta.
Jos tässä eletään pian neljättä Letrozole kiertoa, niin voisin tehdä sellaisen postauksen, jossa kasaan ajatuksiani tämän hoitomuodon aikana, vaikka emme tällä tavalla saanetkaan raskautta alkamaan. Neljäs kierto päättyy helmikuun alussa, joten toivon kovasti aikaa lapsettomuuspoliklinikalle helmikuun aikana, jotta pääsisimme sitten maaliskuussa kokeilemaan sitä toista hoitomuotoa, mikä se sitten ikinä onkaan. :) Miten tiedän hoidot on jatkuneet Letrozolen/Femarin/Clomifenin jälkeen (nuo lääkkeet ovat vissiin eniten toistensa kaltaisia?).

(Weheartit)

Kolmas kerta toden sanoo?

Eipä tässä kohtaa taas varmasti kannata fiiliksiä hirveästi avata, kun kieropäivä yksi starttasi aamulla. Kierron pituudeksi tuli 29 päivää, eli hienosti ovat kierrot lyhentyneet, ovulaatiokin tuli bongattua, mutta vieläkään ei ollut meidän vuoro. Tänään pistän inhottavat ajatukset muualle ja lähden hyvän ystäväni kanssa syömään illalla. Onneksi tuli sovittua tälle päivälle menoa, koska muuten päivä olisi mennyt taatusti surkutteluun. Täytyy vaan saada taas ajatukset positiivisemmiksi ja yrittää ajatella, että, jos vaikka tämä kolmas kierto olisi meidän vuoro? 

Kp28

Haluaisin uskoa kovasti olevani raskaana, mutta kaikki mahdolliset merkit yöllä naamaan pukanneita finnejä myöten enteilevät alkavista kuukautisista raskauden sijaan. Hoitokierto numero kolme starttaa ehkä taas maanantaina, eli huomenna. Hyvin tulen taas pysymään kärryillä kierron vaiheista, jos toistamiseen kierron ensimmäinen päivä osuisi maanantaille. Yksi positiivinen puoli näissä Letrozole kieroissa on ehdottomasti tiputteluvuodon puuttuminen ennen kuukautisia. Aikaisemmin tiputtelua on ollut jopa kolme - neljä päivää ennen kuukautisten alkua.

Miehen mielestä ei vielä kannattaisi ajatella uuden kierron starttaamista, koska tulihan ovulaatiotestin plussa todella yllättäen, joten miksi ei sellainen voisi ilmestyä myös raskaustestiin (ihana mies <3). Tottahan tuo on, mutta kyllä minun mielestäni jotain pientä oiretta pitäisi olla tässä kohtaa.. Vai mitä ovat mieltä raskauden kokeneet ihmiset? Voisiko oireiden puuttuminen olla oire raskaudesta? 

Aamulla heitin pitkän lenkin läheisellä luontopolulla ja tunsin oloni ihmeellisen kevyeksi, vaikka pientä jännitystähän tämä kuukautisten odottaminen taas näyttää olevan. Tänään olen yrittänyt tehdä kaikkea mukavaa, jotta edes hetkeksi voisin unohtaa kropan analysoimisen. Kummallinen on naisen mieli näissä asioissa. :) Onko tällä hetkellä muita, jotka odottavat malttamattomana testaamisen aloitusta, vai onko testejä jo kenties tehty kasapäin ovulaatiosta lähtien? Itse en vieläkään ole käyttänyt sitä yhtä ainokaista raskaustestiä, jonka ostin silloin viime vuoden viimeisenä päivänä ennen uuden vuoden juhlia. Pikkaisen ylpeä olen kyllä tästä "saavutuksesta", koska ensimmäisen vuoden aikana tuli testattua luvattoman paljon ja aivan liian monta negaa saman kierron aikana. Toivoisin niin kovasti, että vielä joskus raskaustestiinkin ilmestyisi jotain yllättävää. 

Tänään on siis kiertopäivä numero 28. Toistaiseksi vielä leikittelen ajatuksella, että seuraavat kuukautiset tulisivatkin vasta ensi vuoden lopulla vauvan syntymän jälkeen, mutta suurella todennäköisyydellä tulen huomenna ilmoittamaan uuden kierron startanneen. Pidetään vielä hetki peukkuja.. ;)

Hoitokierto numero kaksi

On varmaan turha edes mainita, että toiveet olivat vielä viime viikon lopulla todella korkealla. Perjantaina aavistin kierron olevan lopuillaan, mutta vasta tänään voin sanoa vuodon alkaneen ihan kunnolla. Jos jotain positiivista pitäisi tuosta edellisestä kierrosta sanoa, niin kierto lyheni ihan hurjasti jääden vain 30 päivän mittaiseksi. Minullahan on taustalla niitä ihan mega pitkiksi venyneitä kiertoja, jotka on sitten käynnistelty vaihtelevasti Teroluteilla tai Primolut Nor nimisillä lääkkeillä.
Keskiviikkona aloitan Letrozolet samalla annostuksella kuin aikaisemmin, eli se kaksi tablettia päivässä. Tämän kierron jälkeen vielä kaksi kiertoa tällä samalla lääkityksellä, jonka jälkeen pidämme yhden kierron taukoa ja otamme siinä kohtaa yhteyden lapsettomuuspoliklinikalle. En vielä ihan hahmota, että mihin kohtaan ensi vuotta nuo rankemmat hoidot osuisivat, mutta nopealla laskutoimituksella saatamme elää jo maaliskuuta 2015!
Tuntuu jotenkin ihan älyttömän väärältä tällä hetkellä, että vain odottelemme ja yritämme luottaa tuon lääkityksen ja kotiyhdyntöjen onnistumiseen. Tuon ensimmäisen kierron aikana oikeasti luotinkin ja olin toiveikas, mutta kyllä taas vedettiin matto jalkojen alta.

Seuraavaksi mietinkin niitä ovulaatiotestejä. Mahtaakohan niistä olla enemmän haittaa kuin hyötyä? Eilen yritin miettiä, että mihin kohtaan ovulaatio mahtoi viime kierrossa osua ja olen kyllä melko vakuuttunut, että siinä kohtaa on ollut sitä "aktiivista yrittämistä". :P

Olen jo pidempään syönyt kuukautisten aikaan Obsidania (rautalääke), mutta tänään mietin että mahtaako siitä olla haittaa tuon Letrozolen imeytymisen kannalta? Monivitaaminia olen syönyt jo monta vuotta, mutta siinä ei sitten tuota rautaa ole. Ilman rautalisää hemoglobiinini laskee 110 paikkeille korjaantumatta sitten kuitenkaan itsestään kuukautisten jälkeen. Työterveyslääkärin ohjeen mukaan olen tuota rautaa syönyt, mutta voisinhan vielä vaikka sähköpostilla kysyä lapsettomuuspoliklinikan hoitajalta. 

Eilen pohdimme miehen kanssa talviloman ajankohtaa. Päädyimme pitämään talvilomaa siinä maaliskuun lopulla. Emme epäröineet hetkeäkään, vaan ajatuksena on varata matka ulkomaille tuohon kohtaan. Hullua tai ei, mutta ei me voida jäädä siihen ajatukseen kiinni, että emme voisi lähteä matkalle kesken hoitojen. Pidetään sitten vaikka kaksi kiertoa taukoa, jos juuri tuohon kohtaan ne hoidot osuu. :) Toisaalta tuohon saumaan osuu pääsiäinen, eli poliklinikka on tuon viikon aikana ainakin meillä auki max. neljä päivää, jos edes sitäkään.

Joulu jännittää nyt entistä enemmän.. Emme tänäkään jouluna odota meille lasta tai ainakaan emme vielä tänä jouluna ole kertomassa pienestä ihmeestä. Melkein olin jo valmis ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi joulun tekijäksi.. Säästyisi ainakin sukulaisten utelemisilta. Mies lohdutti, että voimme aina viettää vaikka joulun kahdestaan viiniä juoden ja juustoja syöden. <3 Eiköhän tästä taas selvitä. 

Ensimmäinen virallinen hoitokierto

Uusi kierto starttasi tänään. Kierron pituudeksi tuli jopa minulle lyhyt 34 päivää. Maanantai aamuna otan ensimmäisen Letrozolen rennosti muiden lääkkeiden kanssa jännitäen saatanasti mahdollisia sivuvaikutuksia. Maanantaista perjantaihin syön em. lääkettä kahdesti päivässä yhden tabletin. Kierron päivinä 10-12 on sitten ultra. Lääkkeen sivuvaikutukset jännittää ihan hirveästi, mutta yritän olla mahdollisimman positiivinen tässä ensimmäisessä virallisessa hoitokierrossa, vaikka hieman olen skeptinen pelkällä Letrozolella onnistumiseen, koska emme onnistuneet Clomifenilläkään. Tosin Clomifen kierroissahan ongelmaksi aiheutui kohdun limakalvon huomattava oheneminen, joten mitään ei olisi voinut edes kiinnittyä kohtuun ohuen limakalvon vuoksi (Letrozolen ei pitäisi ohentaa limakalvoa).
Mies kertoi tänään reilusti jännittävänsä lääkkeen sivuvaikutuksia, sekä tulevaa kiertoa. Ehkä olisi pitänyt jättää lukematta lääkepaketin mukana tullut tuoteseloste, koska onhan tuossa lääkkeessä melkoisesti ns. epämiellyttäviä haittavaikutuksia. Apteekissa tosin vakuuteltiin, että lyhyissä hoidoissa haittavaikutukset jäisivät melko lieviksi. Esimerkiksi tuoteselosteessa mainittu hiustenlähtö on kuulemma yleisempää syöpähoidoissa. Tekee pahaa ajatella, että toiset syö tuota lääkettä rintasyöpään, mutta itse sitten syön ns. "vapaaehtoisesti" vain lapsettomuuteen (saiko kukaan kiinni ajatuksestani?).

Netistä olen lukenut suomeksi ja englanniksi erilaisia kertomuksia Letrozolella tai Femarilla onnistumisesta. Prosentteina yhdessä kierrossa onnistuminen on vain 15% luokkaa. Kuulosti aluksi todella pieneltä, mutta ihan normaalissa kierrossa ensimmäisen vuoden yrittämisen aikana prosentti raskauden onnistumisessa on vain 20-25%. Eli neljän kierron aikana on jo ihan hyvä mahdollisuus onnistua. Jostain luin, että ensimmäinen vaihtoehto lapsettomuushoidoille on juurikin tuo ovulaation induktio. Meillä koittaa ensi vuoden kesäkuussa jo kolme vuotta lapsettomuutta! Onko siis jo aivan turhaa odotella tuollaisella 15% onnistumisprosentilla onnistumista? Lapsettomuus on kyllä todellinen kärsivällisyysharjoitus.

Tänään huomatessani että kuukautiset alkoivat säntäsin melkein välittömästi kalenterin luokse. Kärsivällisyyden lisäksi näissä hoidoissa vaaditaan ihan järkyttävästi taitoa sovitta työ lääkärissä ravaamiseen. Melkein tekisi mieli sanoa poliklinikalle, että keskiviikko 22.10 olisi paras, koska se on valmiiksi vapaapäivä. Toisaalta tämän asian takia olen kyllä valmis menemään ultrattavaksi ihan koska vaan. :) Tuo keskiviikko osuisi kiertopäivälle numero 12.

Pidetään peukkuja tälle kierrolle!