Ällöjä juttuja.

Ensimmäisessä kappaleessa ällöjä juttuja! Hyppää yli halutessasi. :)

DPO jotain menossa, kun en oikein osaa sanoa milloin se ovulaatio sitten mahtoi tapahtua. Ehkä tänään on dpo 7/8? Ainoa normaalista poikkeava juttu on tällä hetkellä tuo minun valkovuoto. Miten sitä nyt sitten kuvaisi.. Se ei ole ovulaatiolimaa, ei hiivaa, mutta jotain tahmeaa ja runsasta.. En ole ronkkinut alakertaani, mutta pikkuhousut on muutaman päivän ajan olleet ihan valkoisen tahmean valkovuodon peittämät. Ensimmäisen "havannon" tein tästä vuodosta maanantaina, kun töissä luulin vuotavani verta, eli toisinaan vuoto tuntuukin ihan kuukautisvuodolta. Pyyhkiessä tulee aina toisinaan venyvää valkovuotoa, joka muistuttaa muuten ovulaatiolimaa, mutta on täysin valkoista kirkkaan liman sijaan. Olisiko minulla jokin ph-arvo nyt päin honkia vai voisiko alkuraskaudessa olla näin omituista vuotoa? :D Enpä olisi uskonut, että kirjoitan tänne näinkin tarkkoja analyysejä minun valkovuodosta! Aikaisemmissa Letrozole kierroissa ei ole ollut mitään poikkeavaa valkovuotoa, joten siksi ihmettelen. Tottakai toiveikkuus on todella korkealla, koska nythän on jotain normaalista poikkeavaa tapahtunut.. :) Nyt on kp21 ja tosiaan mahdollisesta ovulaatiosta on kulunut maksimissaan se 8 päivää.. (ehkä). Vielä pitäisi malttaa ensi viikolle testaamisen kanssa. Hiivaan liittyvää kutinaa minulla ei ole, eikä tuo vuoto muistuta hiivaa muutenkaan, joten hiivan olen poissulkenut kokonaan. Voisiko mitkään raskauteen liittyvät oireet tulla edes näin aikaisin?!?

Lue tästä, jos hyppäsit ekan kappaleen:

Muutenhan tänne kuuluu hyvää. :) Tänään tein perusteellisen kevätsiivouksen meidän kodissa. Mies hoiti autoon liittyviä juttuja koko päivän, joten hirveästi emme ole päässeet nauttimaan toistemme seurasta, vaikka meillä kummallakin on vapaata töistä näin keskellä viikkoa. Huomenna on jännittävä päivä, koska saamme kuulla meistä tehdyn PRIDE- arvioinnin! Kerron siitä ehkä myöhemmin lisää, jos se ei ole liian henkilökohtainen. Onneksi pääsemme kuulemaan arvion heti aamusta, koska muuten varmaan jännittäisin koko päivän tuota tilannetta.
Sain tänään myös minun verikokeiden tuloksia tuolta työterveydestä. Eli ihan perusverenkuva oli kyseessä. Hemoglobiini oli noussut rautalääkityksellä arvoon 122. Ei se vieläkään mikään hirmu hyvä ole, mutta tavoitteena olikin saada se vain yli 120. Muuten kaikki oli viitearvoissa, eikä mitään toimenpiteitä tai seurantaa niiden osalta ole tulossa.

Toiseen kiertoon toiveikkaana (tottakai)

Illalla otan tämän kierron viimeisen Letrozolen. Yöt on mennyt hikoillessa, mutta muuten ei mitään muita haittavaikutuksia ole ollut. Kiertopäivät etenee taas ihan kivaa vauhtia, koska nytkin on jo kp7. Tänään ajaessani pyörällä kotiin sain hetkellisesti sellaisen tunteen, että "tämä on se meidän kierto". Hetki tuon ajatuksen jälkeen ajattelin kuitenkin, että viimeksi onnistuimme "vasta" kolmannessa Letrozole kierrossa. Ääh.. Kumpa vaan nyt onnistuisi jossain kierrossa "raskautumaan" niin, että raskaus etenisi aina lapsen syntymään asti. Sitten lapsen synnyttyä koittaa tietysti se hetki, kun pelkään ikuisesti hänen tai heidän puolesta (juttelimme miehen kanssa siitä mahdollisuudesta, että hoitojen kautta meillä tepastelisi joskus kaksoset). 

Muuten arki tuntuu rullaavan ihan tasaisesti. Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, mutta pieni sisustuskärpänen iski taas valon lisääntyessä. Olohuone saikin jo tänään hieman uutta ilmetta tavaroita järjestelemällä. Eilen katsoin taas tuonne yhteen kaappiin, jonka henkareilla roikkuu muutamia vaatteita sille meidän lapselle. Hassua ajatella, että niistä vaatteista muutamat ovat roikkuneet tuolla lähes kolmen vuoden ajan.. Muutamien vaatteiden kohdalla muistan melko tarkkaankin, että mitä olen kyseisen vaatteen kohdalla ajatellut. Miltäköhän noiden vaatteiden pukeminen tuntuu, kun tietysti niiden vaatteiden näkeminen tuo pakosti mieleen tämän lapsettomuuden. Tuntuukohan niiden pukeminen kuitenkaan hyvältä, niinkuin olen aina ajatellut?

Letrozolea kohtaan minulla on todella ristiriitaiset tunteet. Toisaalta ajattelen Letrozolen olevan hyvä lääke, koska sillä onnistuimme jo kerran, mutta toisaalta ajattelen myös sitä, että sen vuoksi koin keskenmenon. Keskenmenon saadessani selasin kaikki mahdolliset sivustot, jossa asiaa käsiteltiin. Lukemani perusteella pystyin todeta keskenmenon olevan yleisin raskauskomplikaatio, sillä joka kymmenes raskaus päättyy keskenmenoon. Valtaosa raskauksista tosin ennen kahdeksatta raskausviikkoa. Joka kymmenennellä naisella keskenmeno toistuu (!!!). Terveyskirjastosta luin, että yksittäisen keskenmenon yleisin syy on sikiön kromosomipoikkeavuus. Poikkeavuus esiintyy noin 50-60% keskenmenoista. Meidän epikriisissä luki vain, että "täydellinen keskenmeno ilman koplikaatioita". Harmittaa ettei vielä noilla viikoilla voinut selvittää syytä keskenmenolle. Toisaalta en tiedä olisiko tieto vain lisännyt tuskaa. Se tosin oli positiivista, että raskaus oli kohdussa, eikä kyseessä ollut kohdunulkopuolinen. Nyt taas peukut ja varpaat pystyyn, että Letrozolella onnistuttaisiin. :) Plussatuulia kaikille! :)

Fiiliksiä

Eilinen meni negatiivisesta testistä huolimatta hyvin. Töissä ajatukset siirtyi muihin asioihin nopeasti, eikä illallakaan suru tai pettymys olleet oikeastaan olleenkaan läsnä. :) Perjantaihin jos päästään vuodoitta, niin testaan uudelleen, mutta muuten alan valmistautua Letrozole kiertoon numero kaksi. Ensimmäsitä kertaa kääntelin eilen sitä raskaustestiä ihan kaikissa mahdollisissa valoissa, mutta ei siihen edes hyvällä mielikuvituksella saa toista viivaa. :D Tuntuu että en osaa ottaa ollenkaan enää rennosti näitä kiertoja sen tammikuun "yllätys" positiivisen raskaustestin jälkeen, joka päättyi keskenmenoon. Tänään kp27/dpo11...

Kirjeitä ja kuulmisia

Tein tuossa viimeisiä Pride- kotitehtäviä. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa kirje sijaislapselle. Ajattelin kirjoittaa myös kirjeen meidän syntymättömälle lapselle. Joskus ennen keskenmenoa mietin, että jatkaisinko blogia raskauden alkaessa. Todennäköisesti aloitan uuden blogin jos tulisin raskaaksi, koska haluaisin jättää lapsettomuutta käsittelevän blogin yhdeksi vaiheeksi elämää. Enkä välttämättä halua ikinä palata näihin fiiliksiin, vaikka tiedänkin etten voi ikinä unohtaa tätä tuskaa. Olisi aika hienoa näyttää sitten se tekemäni kirje omalle lapselle joskus, kun hän on siihen riittävän vanha. Uskoisin kirjoittavani melko vahvoja tunteita sisältävän kirjeen. Kirjeestä tulisi varmasti esille se, että kuinka kovasti olemme häntä toivoneet, ja kuinka paljon häntä tulisimme rakastamaan.

Minun ja mieheni vanhemmat ovat kumpikin ottaneet meistä kasapäin kuvia lapsuutemme aikana. Minun vanhemmat säästivät hieman minun ensimmäisiä vaatteita ja ensimmäiset kengät. Miehen vanhemmat ovat tehneet sellaisen kehystetyn valokuvakollaasin. Tahtoisin antaa samanlaisia muistoja myös meidän lapselle, koska nuo meidän vanhempien säilyttämät muistot on tällä hetkellä meille todella rakkaita. Minun ensimmäiset kengät löytyy tuolta olohuoneen hyllyltä. Miehen valokuvista ja minun valokuvista olen tehnyt jo muutamia vuosia sitten sellaisen valokuva-albumin, joka on jatkunut aina vuoteen 2008 (?) asti. Tuon vuoden jälkeen valokuvia ja muistoja on tullut laitettua yhteen kenkälaatikkoon säilytykseen. Ehkä ensi kesän tehtäväksi otankin niiden muistojen laittamisen albumiin. :) 

(Weheartit)

Pohdin tuota Pride- kurssia tuossa yhtenä päivänä ja tulin siihen tulokseen, että vaikka meille ei ikinä tulisikaan sijaislasta, niin olemme miehen kanssa saaneet paljn kaikkea muuta hyvää tuon kurssin aikana. Uskon ettei niitä asioita olisi voinut saada mistään muualta. Melkoista itsensä tutkimista tuo kurssi on ollut, sekä omien vahvuuksien ja kehityskohtien löytämistä. Olen myös yllättynyt siitä, että miten paljon asioita olen myös vielä lähes kymmenen vuoden jälkeenkin oppinut tuosta miehestäni, eli paljon asioita jotka jäävät tavallisessa arjen kiireessä huomaamatta. Välillä olemme vitsailleet miehen kanssa, että jäisi moni lapsi "tekemättä", jos lapsen saaminen vaatisi noin paljon tehtäviä, kotikäyntejä, viikonloppuisin ryhmätapaamisia jne.. (nyt sitten huumoria tuohon edeliseen lauseeseen).

(Weheartit)

Tänään täällä mennään kiertopäivässä 13. Ovulaatiota en päässyt tikuttamaan, koska digitaalisen ovulaatiotestin monitori oli viallinen, eli sunnuntaina koin pienen pettymyksen kun testaamista yritin aloittaa. Tänään sain kiinni Clearbluen edustajan, joka sitten lähettää minulle uuden monitorin tikkuineen, mutta ei ne tähän kiertoon enää ennätä, kun Englannista asti se testi tulee. Jos jotain positiivista, niin ainakin pääsin toteamaan tuon Clearbluen tuoteneuvonnan toimivan hyvin. Ihminen joka minulle vastasi neuvonnasta, niin kysyi että olenko varma että meidän lapsettomuushoitojen (Letrozolen) kanssa voi mitata tuolla ovulaatiotestillä, joka havaitsee myös kohonneen estrogeenin? Ymmärtääkseni tuo Letrozole juuri toimii päinvastoin, eli vähentää omaa estrogeenin tuotantoa, koska eikö juuri estrogeenin lisääntyminen lisää rintasyövän riskiä?!? (Nyt voin kyllä olla ihan väärässä). Ajattelinpa vaan, että jos Letrozole lisäisi estrogeenin tuotantoa, niin ovulaatiotestihän hymyilisi kai koko kierron? 

Kuumat aallot

Eipä mulla muuta, mutta tällä kertaa nää kuumat aallot on kyl jotain ihan hirveetä. Musta tuntuu myös, että haisen pahalta suihkuista ja dödöistä huolimatta. Hirmu kiva, mutta jos loppu tulos on oma lapsi, niin en tämän enempää valita. :) Tänään illalla nappaan viimeisen Letrozolin, jonka jälkeen odottelen sitten muita oireita, eli siis niitä ovulaatioon viittaavia. Seuraavat kaksi viikkoa vietän todella tiiviisti töissä, joten katsotaan miten käy ovulaation metsästyksen niiden tikkujen avulla. Toisinaan minun pitää herätä tulevina viikkoina ihan hirmu aikaisin, joten pelkään testien siinä vaiheessa aamua unohtuvan. Parastahan olisi jos pääsisi taas sellaiseen rentoon fiilikseen käsiksi.. Ääh.. odotukset on taas ihan pirun korkealla!

Letrozolet

Aloitin Letrozolet tänään aamulla, eli keskiviikkona illalla nappaan viimeiset napaani. :) Mies oli suunnitelmasta tyytyväinen, että lähdemme nyt yhden taukokierron jälkeen yrittämään. Mietin niiden ovulaatiotestien aloitusta, mutta en vielä ole ihan varma aloituksesta... Mahdollisesti tuossa 15.-17.3 pääsee testit käyttöön, kun elämme "jo" kierron päiviä 10 >. Jotenkin tuntuisi hassulta tuhlata kalliita testejä hirmu aikaisin.. :) Lupaan päivitellä taas ahkeraamin blogia, kun tauostakin ollaan selvitty. Hyvää se teki, mutta nyt positiivisin mielin jännäilemään, että suodaanko meille Letrozolella "avustettua" lasta.

Taukokierto päättyy!!!

Tänään on ollut pientä kipua alavatsalla, mutta kipu on ollut enemmän vasemmalla alavatsalla. Nyt illalla alkoi todella niukka vuoto. Huominen taitaa olla kiertopäivä numero yksi. :) Hymy siksi, koska taukokierron pituudeksi tuli 31 vuorokautta, jos huominen on kp 1. Letrozolet aloitan lauantaina, jos ei nyt päädytä vielä siihen, että pitäisimme vielä toisen kierron verran taukoa. Todella positiivista, että tämä kierto ilman mitään lääkettä jäi näin lyhyeksi (pelkäsin kierron venyvän).

Suunnitelma

Minun oli tarkoitus kirjoittaa viime perjantain suunnittelusta jo viikonlopun aikana, mutta jotenkin kirjoittaminen tuntui hirveän työläältä, vaikka käynti olikin mielestäni oikein onnistunut. Käynnillä saimme tietää viimeisen (9.2) hCG- labran olleen jo normaaleissa arvoissa, eli alle 5. Lääkäri tuumasi 2.2 alkaneen runsaan vuodon olleen ihan normaalit kuukautiset, joka on sitten lopulta tyhjentänyt loputkin raskauteen liittyvät materiaalit pois, koska kohtu oli käynnillä ultratessa lääkärin sanoin "kaunis" ja terveen näköinen. :) Kohdussa oli kolmikerroksinen limakalvo, joka ymmärtääkseni oli hyvä juttu. Yllätyksekseni toisesta munasarjasta löytyi jo tässä kierrossa 11mm johtofollikkeli. Kiertopäiviä tuolloin perjantaina oli täynnä 12, jos lasketaan tuosta toinen helmikuuta, joka on oletettavasti ihan oikean kuukautisvuodon alkamisen päivämäärä. Hirveän vaikeaa määrittää kuukautisten alkaminen, koska vuotoa ehti olemaan 9.1 alkaen epäsäännöllisen säännöllisesti melkein tuonne 2.2 asti. Huh.. Tai olihan siinä välissä melkein viikko, että pärjäsi pikkuhousunsuojalla siteen sijaan. 

Lääkärin kanssa pohdimme IVF- hoitoja, mutta tulimme siihen tulokseen että lähdemme siihen vasta kesäsulun jälkeen elokussa tai syyskuussa, koska Letrozole toimi noinkin tehokkaasti. Lääkärin mielestä keskenmeno Letrozole kierrossa on yhtä todennäköinen, kuin ihan normaalisti alkaneessa raskaudessa, eli suoraan sanottuna meidän kohda keskenmenossa oli kyse huonosta tuurista. Lääkri oli vahvasti sitä mieltä, että meidän diagnoosilla "selittämätön lapsettomuus" ei kannata lähteä suoraan niihin rankempiin hoitoihin, jos kerta pelkällä Letrozolella on saatu raskaus alkamaan. Meidän hoidot on nyt tämän kuluvan kierron ajan tauolla, mutta seuraavassa tai sitä seuraavassa kierrossa aloitamme uudelleen Letrozolet samalla annostuksella. Meidän kohdalla lääkäri ei nähnyt myöskään inseminaatiota mitenkään hoitotuloksia parantavana, koska miehen sperma-analyysin tulokset olivat normaalia paremmat (en muista tarkkoja lukuja).

Olen tyytyväinen suunnitelmaan, enkä ainakaan tällä hetkellä koe meidän hukkaavan aikaa samaan hoitomuotoon lähtiessä. Toivottavasti Letrozolella saisimme aikaiseksi tällä kertaa raskauden, joka jatkuisi normaalisti. <3

Pohdimme miehen kanssa, että tämä suunnitelma on paras tähän kohtaan, koska en varmasti ole vielä ihan valmis noihin rankempiin hoitoihin näin lyhyen ajan jälkeen keskenmenosta. Yhden asian haluan kirjoittaa tänne blogiin teille muille lapsettomuushoidoissa oleville.. Teistä on nimittäin ollut ihan hurjan iso tuki tämän lapsettomuuden aikana. <3 Ihania tarinoita alkaneista raskauksista, sekä ihan järjettömän vahvoja ihmisiä pettymyksistä ja kovista kokemuksista huolimatta. <3

Tätä tekstiä kirjoittaessa pistin soimaan Jenni Vartiaisen - Minä sinua vaan biisin, joka muistuttaa toki keskenmenosta, mutta omituisella tavalla voimaannuttaa tässä kohtaa ihan älyttömästi. Ehkä se biisi saa aikaan muiston myös niistä parista päivästä, kun olin raskaana ja ehdinkin nauttia siitä tunteesta hetken ajan., Miehen kanssa olemme puhuneet lapsettomuudestamme aikaisempaan nähden enemmän. Minusta tuntuu myös, että saimme uutta uskoa hoitoja kohtaan tuon raskauden jälkeen.

Mitä tuumitte meidän suunnitelmasta?

Ajan hukkaa vai ihan järkevä suunnitelma?

Epikriisi

Olipas taas jännittävää avata kirjettä poliklinikalta, vaikka tiesin kirjeen sisältävän tekstiä viime viikon perjantailta ja labroista. Diagnoosiksi oli kirjattu: "Täydellinen tai määrittämätön keskenmeno ilman komplikaatioita". Sana täydellinen oli tuossa yhteydessä hieman omituinen, mutta se on ihan oikea diagnoosi, joten mikäs minä olen sitä arvostelemaan. Epikriisissä todettiin oikean ovarion vieressä olleen jotain epätyypillistä löydöstä, mutta se oli todettu "todennäköisimmin" suolikaasuksi. Epikriisin lopussa todettiin vielä, että normaalien käytäntöjen mukaisesti potilasta pyydetään käymään laboratoriossa 9.2 hCG määrityksessä. 

Jep.. Hieman jäi vaivaamaan tuo oikean munasarjan "epätyypillinen" löydös, koska se kipu oli jatkuvasti oikealla puolella. Kuitenkin verikokeet sulkivat pois kohdunulkopuolisen, eikä ultraava lääkäri sanonut sanallakaan, että raskaus olisi ollut missään muualla kuin kohdussa. Kohdussa oli kuulemma "raskauteen sopivaa materiaalia". Itseäni jäi vaivaamaan se kipu oikealla puolella, joten kysyn seuraavan kerran polilla, että voisiko sitä oikean puolen johdinta vielä vilkaista, koska se vetikin silloin aukiolotutkimuksessa huonommin. Jännittävää, kun ei sinne oman kropan sisälle näe. :) Muutenhan vuodot ja kivut ovat loppuneet. Toisinaan oikealla tuntuu pientä vihlontaa, mutta olo on palautunut täysin normaaliksi.

Oireet

Ajattelin listata muutamia asioita, jotta en niitä unohtaisi. Kyseesä onkin siis ne muutamat oireet, jotka yrittivät (ehkä) kertoa raskaudesta. Tänään tyhjiä pulloja (kivennäisvesi) kaapista pussiin laittaessani tajusin todellakin kärsineeni mielettömästä janosta viime kuukautisista lähtien. Jano on helittänyt, joka johtuu tietysti siitä ettei minun kehossani enää tänää todennäköisesti ole raskaushormoonia.
Yksi asia saa jälkikäteen harmittelemaan, että miksi en heti ymmärtänyt.. Nimittäin meidän vanhempi koira yritti nylkyttää minun jalkaani toisinaan, joka on todellakin hänelle epätyypillistä käytöstä. Koiran käyttäytyminen muuttui myös sellaiseksi nuoren koiran käytökseksi. Meidän tyynyt olivat myös toistuvasti nylkyttämisen "kohteena", joka sai minut kirjaimellisesti repimään hiuksia päästäni, koska en vaan voinut ymmärtää tuon vanhan höpsön koiran toimintaa. Jatkossa teen taatusti testin, jos koira noin alkaa toimimaan. Yllättäen hänen käyttäytyminen on palautunut normaaliksi viime päivien aikana. :)
Kolmantena juttuna oli lievä hajuaistin paraneminen. Hajuaisti oli todella herkillä muutamina kertoina. Ajoin yhtenä perjantaina autolla pidemmän matkan ja ihmettelin tosissani tupakan hajua autossa, vaikka meidän autossa ei tosissaan polteta. Myöskin nenäverenvuotoa oli normaalia useammin. Tosin tuo nenäverenvuoto saattoi johtua myös pakkasista, koska olen verenvuotoon taipuvainen.
Muut oireethan oli kuukautiskivut ja täysin normaalit kuukautiset, jotka eivät loppuneet ennen keskenmenoa.. Keskenmenon jälkeen vuoto virallisesti loppui toissapäivänä tai eilen. Eli täällä on vihdoinkin päästy eroon räteistä. :) Lapsettomuuspoliklinikalta ei ole kuulunut vielä mitään!!! Ei kivaa hommaa odotteleminen malttamattomalle.

Seurantaa

Tänään kävin uudelleen labrassa. Äsken soitti perjantaina ultrannut lääkäri, että hCG oli laskenut hienosti jo arvoon 32. Kahden viikon päästä, eli 9 helmikuuta on viimeinen hCG kontrolli. Yksi taukokierto välissä ja sitten saa yrittää uutta raskautta.
Soitin myös lapsettomuuspoliklinikalle uuden suunnitelman vuoksi. Kätilö konsultoi lääkäriä, ja aika lapsettomuuspoliklinikalle on helmikuun aikana todennäköisesti. Huh.. Ei voi muuta sanoa kuin, että olihan viikko. Huomenna aamulla on nimittäin tasan viikko positiivisesta raskaustestistä.. Eiköhän tässä saada taas ajatukset kasaan ennen uutta yritystä.

Kesken keskenmenon

Otsikon mukainen fiilis on ollut viikonlopun aikana jatkuvasti mielessä. Teinkö positiivisen testin tosiaan "kesken keskenmenon". Silittelinkö tiistaista perjantaihin tyhjenevää kohtua? Miksi ihmeessä tein sen raskaustestin? Mies on ollut keskenmenosta huolimatta meistä se positiivisempi. Hänen mielestään meidän tulisi ajatella, että nyt tiedämme raskauden olevan edes jollain tasolla mahdollista. Millään tavalla keskenmeno ei ole miehen mielestä minun vikani. Enhän minä voinut tietää olevani raskaana, kun viimeisiä Letrozoleja söin. Itselläni on edelleen vahva fiilis siitä, että keskenmeno ainakin osittain johtui omasta huolimattomuudestani. Tosin silloin 9 tammikuuta olin tulossa konsertista junalla, jolloin vuosin niinkin runsaasti, että kotiin tullessani huomasin siteen falskanneen reilusti.. Miksi siis olisin luullut, että kohdussani kannan meidän pientä ihmettä.. Vai oliko keskenmeno jo silloin alkanut?
Kätilön mukaan olin raskautunut joulukuun kierrosta, eli kolmannesta Letrozole kierrosta. Kolmas kerta tossissaan toden sanoi. Kätilö kuitenkin kielsi minua ehdottomasti ajattelemasta ollenkaan, että olisin Letrozoleja syömällä saanut raskauden keskeytymään. Kätilö muistutti, että vuoto oli runsasta jo ennen neljännen kierron lääkkeitä. Hänen mukaansa raskauden jatkuminen oli vuodon alkaessa todella epätodennäköistä. Keskeytymisen syytä emme saa ikinä selville, mutta todennäköisesti syy oli alkion kehityksessä (kromosomivika tmv..).
Huomenna menen labraan tarkistuttamaan vielä hCG arvon. Toivotaan, että suunta on edelleen laskussa, koska uusi kierto voi alkaa ymmärtääkseni vasta siinä kohtaa, kun raskaushormoni on laskenut lähelle nollaa tai ainakin alle viiden. Itse en ole tehnyt testejä kotona, koska uskon niiden olevan vielä positiivisia ainakin herkimmillä testeillä. Huomenna yritän myös saada hieman selvyyttä jatkoista, joten lisää meidän tilanteesta ensi viikon aikana. Yksi lääkkeetön kierto tässä ainakin tulee, mutta koska sitten kuukautiset alkaa, niin sitä ei kukaan vielä voi ennustaa. Toivottavasti ei nyt hirveän pitkälle anna odotuttaa.

Alkuraskauden keskenmeno

Aamun labroista hCG oli laskenut jo keskiviikosta puolella, eli tänään arvo vain 122. Ultratessa ei kohdunulkopuolista, eli kyseessä normaali raskaus, joka keskeytynyt hyvin varhaisilla viikoilla. Maanantaina uusi hCG tarkistus, mutta seuraavia hoitoja kohti vie meidän tie.. Hetki menee, että tästä taas noustaan.

Lukuja ja pohdintaa

Tämä päivä on menty kokonaisuudessaan ilman särkylääkettä. Kipu on hellittänyt, mutta vuotoa on edelleen. Oikeastaan fyysisiä oireita ei ole ollenkaan. Pelkään kovasti, että huomenna todetaan raskauden päättyneen keskenmenoon. Toissapäivänä ensimmäisen testin jälkeen minulla oli nimittäin ehkä pahimmat kivut koko tänä aikana. Eilinen meni yhden grammasen Panadolin voimilla. Jännittää ihan älyttömästi, joten voi olla ettei ensi yönä ihan hirveästi nukuta.

Löysin netistä hCG taulukon, jonka mukaan tuo minun tulokseni 252 menisi tuohon 2-3 viikkoa hedelmöityksestä, eli 4-5 viikkoa edellisistä kuukautisista. Ei ihan natsaa noiden edellisten kuukautisten alkamisesta, koska niistä on huomenna vasta kaksi viikkoa. Joulukuun kuukautisista tulee taas kuluneeksi kuusi viikkoa. Neljä viikkoa on kulunut siitä joulukuun 25 päivän positiivisesta ovulaatiotestistä.
Todellakin tuntuu ihan liian pieneltä tulokselta tuo minun eilinen arvo. Pidetään peukut pystyssä, että se olisi huomenna tuplaantunut ja, että se raskaus ei olisi kohdunulkopuolinen. Toivon niin, että saisin kertoa teille huomenna tarinan todellisesta ihmeestä. <3

Aika hedelmöityksestä, Aika viimeisistä kuukautisista, 

HCG:n määrä mIU/ml 

1 viikko 3 viikkoa 0-5 

2 viikkoa 4 viikkoa 3-426 

3 viikkoa 5 viikkoa 18-7340 

4 viikkoa 6 viikkoa 1080-56500 

5-6 viikkoa 7-8 viikkoa 7650-229000 

6-9 viikkoa 8-11 viikkoa 25700-288000 

8-11 viikkoa 10-13 viikkoa 13000-253000 

17-24 viikkoa 2. kolmannes 4060-65400 

>25 viikkoa 3. kolmannes 3640-117000 

252

Eilisen labran, eli hCG:n tulos oli 252. Huomenna heti aamusta labraan samaan kokeeseen, jossa katsotaan lähteekö arvo nousemaan, vai onko käynnissä keskenmeno. Samalla ottavat myös kokeen joka poissulkee kohdunulkopuolisen, mutta aamulla puhelimessa Kätilö oli vahvasti sitä mieltä, ettei tämä raskaus tule jatkumaan normaalisti. Hän epäili vahvasti kohdunulkopuolista, koska minulla on tullut normaalit kuukautiset ja vuoto on jatkunut kipujen kera. 

Lääkäri oli kommentoinut tilannettani, että en ole Letrozolea syömällä voinut aiheuttaa vahinkoa, koska mahdollinen raskaus on vielä todella alussa. Se oli helpotus, ja en kuulemma ole ensimmäinen. Jatkoa tilanteelle mahdollisesti tänään, tai huomenna, jos jotain muutoksia tulee tilanteeseeni.

Sanaton

Melkoinen viikon aloitus takana. Yritän kertoa tapahtumat jotenkin järkevässä järjestyksessä, mutta todennäköisesti epäonnistun oman järkytykseni vuoksi. Tänään olen vuotanut yhteensä 13 vuorokautta. Maanantaina rupesin olemaan todella huolissani jatkuvasta vuodosta ja kivusta, joten tein eilen aamulla raskaustestin, vaikka pissan mukana oli runsaasti verta. Clear bluen plus testiin pissatessani plus merkki piirtyi välittömästi testiin, eikä tulos jäänyt epäselväksi. Täällä ollaan raskaana, mutta todennäköisesti keskenmeno on normaalia raskautta todennäköisempi.

Tänään aamulla tein uuden testin digitaalisella Clear bluen testillä. Tuloksena "Raskaana 2-3". Soitin naistentautienpoliklinikalle, joka on yhteydessä lapsettomuuspoliklinikkaamme. Yhtä hämmästynyt oli kätilö tilanteestani. Sain välittömästi lähetteen oman terveysaseman laboratorioon hcg- määritykseen. Tuloksia odottelen mahdollisesti huomiseen, mutta soitan polille vielä tänään ennen kello 15. 

Pähkäilimme kätilön kanssa tilannettani, joka on siis aivan käsittämätön. Minulla on nimittäin ollut edelliset RUNSAAT kuukautiset 9.1 alkaen. Vuoto ei ole missään kohtaa loppunut kokonaan, mutta noiden ensimmäisten vuotopäivien jälkeen aloitin ne pirun Letrozolet, koska en voinut uskoa olevani raskaana. Pelkään todellakin aiheuttaneeni itse tämän keskenmenon. Ei tuota lääkettä ole tarkoitettu raskauden aikana. :(

Edellinen positiivinen ovulaatiotesti tuli tehtyä 25.12.2014, joten siihen nähden digitaalisen testin pitäisi näyttää jo vähintään sitä "Raskaana 3+" tulosta. Netti on pirullinen paikka, koska nyt pelkään kohdunulkoista, hematoomaa, keskenmenoa jne.. Miksi ihmeessä meidän pitää joutua kokemaan vielä tämäkin? Pistän myöhemmin lisää infoa tilanteestani, mutta pyydän ettei minua tässä kohtaa vielä onnittella.. Todennäköisesti ilmoitan tänään tai viimeistään huomenna siitä hcg kokeen tuloksesta. Lapsettomuuspoliklinikan lääkäri on myös huomenna yhteydessä, jos ei minun vointini mene niin huonoksi, että tänään joudumme menemään päivystykseen.

LISÄYS: En saanut tänään tuon verikokeen tuloksia, joten huomiseen jännäillään. Kipu on onneksi hellittänyt, mutta vuotoa on edelleen joka kerta, kun vessassa käyn. Kätilön laskujen mukaan elettäisiin rv.5+5, jos mentäisiin tuon ovulaation mukaan. Ymmärtääkseni mitään sykkeitä ei ultrassa näy, vaikka sellaiseen huomenna/perjantaina päästäisiin? Jotenkin minulla on sellainen tunne, että ovulaatio on ollut hieman ennen kuukautisten alkua.. Omituista.. Tiedättekö, että olo on ihan järkyttävä tällä hetkellä. :(

Ärsyttää

Hämmästyttää, kummastuttaa.. Onko kellään kokemusta kymmenen päivän vuodosta? Eli 9.1 alkoi kunnon vuoto. Vuoto oli runsasta ehkä sen kolme päivää, jonka jälkeen on tullut päivittäin ruskeaa vuotoa. Toisinaan vuoto on niukkaa ruskeaa, mutta toisinaan ihan kunnon verta. Mahtaako olla Letrozolen haittavaikutus, vai mitä hittoa?!? Kyllä ottaa päähän. Ei tässä kauheasti tee mieli etsiä ovulaatiota saati sitten tehdä niitä "talletuksia". Menikö mun kroppa ihan sekaisin..?

Koopee ykkönen

Kiertopäivä yksi starttasi tänään. Tämä kierto tuntui ehkä kuitenkin pisimmältä Letrozole kierrolta, vaikka eihän niitä päiviä tähän kiertoon kertynyt 31 päivää enempää. Tänään ehti tulla jo 16 päivää täyteen siitä ovulaatiotestin plussasta, joten pieni toive ehti eilen tulla, mutta onneksi en kauempaa ehtinyt testin tekemistä miettiä. Eli viimeiseen Letrozolella avustettuun kiertoon käy meidän matka. Postia poliklinikalle laitan mahdollisesti ensi viikon aikana tai sitten vasta kun tämä kierto päättyy. Toki voisin yrittää päästä poliklinikan älyttömän lyhyen soittoajan aikana juttelemaan hoitajan kanssa jaktoista..

Muutoksien vuosi 2015?

Vuosi on alkanut todella rauhallisissa merkeissä, koska olen vielä toistaiseksi lomalla. Lauantaina olimme mieheni kanssa ystäväni syntymäpäivillä, joten eilinen meni pitkään nukkuessa ja elokuvia katsellessa. Kävin toki heittämässä perus lenkit koirien kanssa, mutta muuten ei kotoa tullut poistuttua.
Aikaisemmissa kierroissa kahden ja puolen vuoden lapsettomuuden aikana olen kieltäytynyt alkoholista aina oletetun ovulaation jälkeen, mutta tässä kierrossa en ole kyllä kieltäytynyt lasillista jouluna, uutena vuotena tai noilla syntymäpäivillä. Pakko sanoa, että on tehnyt ihan pirun hyvää elää ihan normaalisti viime viikkojen aikana. En jaksa elää loputtomiin kahden viikon sykleissä.. Ensin kaksi viikkoa odotellaan ovulaatiota ja eletään melko normaalisti. Kahden viikon kuluttua "leikitään" että ollaan raskaana. En tietenkään halua riskeerata tietoisesti mahdollista raskautta, mutta en nyt rupea noudattamaan ihan tullaista totaalista kieltäytymistä lasillisista tai antibiooteista (marraskuussa söin antibiootit vasta kuukautisten alettua, vaikka niistä olisi ollut apua paljon aikaisemmin siihen kurkunpääntulehdukseen).

Viime vuoden lopussa tein perusteellista siivousta meidän pienempään makuuhuoneeseen, koska olemme miettineet miehen kanssa sen remontoimista, vaikka emme biologista lasta tulisi ikinä saamaankaan. Huone on ollut vierashuoneena, mutta nyt toivoisin kaikkien sen huoneen pintojen päivitystä, sekä muutamien uusien huonekalujen ostoa.
Sillä silmällä lähdemme ostamaan tapetteja ja muita materiaaleja, että vielä joskus huone sisutettaisiin meidän lapselle. Pieniä muitakin suunnitelmia minulla ja miehelläni on, mutta niistä kerron mielelläni lisää vasta sitten, kun asia tulee vielä varmemmaksi. :)

Vuodelta 2015 odotan paljon muutoksia elämän eri alueilla. Isoin juttu taitaa olla mahdollinen työpaikan vaihdos, jos nykyisessä työssä asiat eivät muutu merkittävästi. Muuten tältä vuodelta odotan tietysti positiivista raskaustestiä, kodin pieniä muutoksia (tapettien vaihtoa, lattian uusimista), matkaa mieheni kanssa jonnekin lämpimään tai ainakin kesällä mökkeilemään pohjoseen. Tämän vuoden aikana lupaan karsia asuntomme nurkista pois kaikkea ylimääräistä. Lupaan liikkua edelleen arhkerasti ja pitää itsestäni entistä parempaa huolta. Haluan myös tänä vuonna muistaa miestäni jollain hauskalla tavalla? Joku pieni matka, joka tulisi miehelle täytenä yllätyksenä..?

Tässä kierrossa eletään jo kierron viimeisiä päiviä. Tänään on nimittäin jo kiertopäivä numero 28. Positiivisesta ovulaatiotestistä on kulunut tosin vasta 11 päivää, joten kierto todennäköisesti venyy yli kolmenkymmenen. Uuden kierron alkaessa meillä alkaa myös viimeinen Letrozolella avustettu kierto, jonka jälkeen otan sovitusti yhteyttä lapsettomuuspoliklinikalle. Tarkoituksena on pitää yksi välikierto, jonka jälkeen alkaa sitten joku muu hoitomuoto. Mitään puhetta ei ole vielä ollut, että mikä se meidän hoitomuoto sitten on.

(weheartit)

Sattuu

Eipä mulla muuta, mutta ihan hirveä kipu vasemmalla puolella vatsaa.. En ole aikaisemmin näin kovaa kipua tuntenut näiden Letrozole kiertojen aikana. Mahdollistahan on, että ovulaatio on nyt juuri käynnissä, kun eilen se ovulaatiotesti oli positiivinen? Jännittävää ja kivuliasta.. Raportoin myöhemmin lisää, jos tämä onkin joku puhkeava kysta?!? Ei huvittaisi päivystykseen lähteä, joten kärvistellään vielä hetki. Voiko ovulaatio edes olla näin kivulias?