Sivut

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Toiseen kiertoon toiveikkaana (tottakai)

Illalla otan tämän kierron viimeisen Letrozolen. Yöt on mennyt hikoillessa, mutta muuten ei mitään muita haittavaikutuksia ole ollut. Kiertopäivät etenee taas ihan kivaa vauhtia, koska nytkin on jo kp7. Tänään ajaessani pyörällä kotiin sain hetkellisesti sellaisen tunteen, että "tämä on se meidän kierto". Hetki tuon ajatuksen jälkeen ajattelin kuitenkin, että viimeksi onnistuimme "vasta" kolmannessa Letrozole kierrossa. Ääh.. Kumpa vaan nyt onnistuisi jossain kierrossa "raskautumaan" niin, että raskaus etenisi aina lapsen syntymään asti. Sitten lapsen synnyttyä koittaa tietysti se hetki, kun pelkään ikuisesti hänen tai heidän puolesta (juttelimme miehen kanssa siitä mahdollisuudesta, että hoitojen kautta meillä tepastelisi joskus kaksoset). 
Muuten arki tuntuu rullaavan ihan tasaisesti. Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, mutta pieni sisustuskärpänen iski taas valon lisääntyessä. Olohuone saikin jo tänään hieman uutta ilmetta tavaroita järjestelemällä. Eilen katsoin taas tuonne yhteen kaappiin, jonka henkareilla roikkuu muutamia vaatteita sille meidän lapselle. Hassua ajatella, että niistä vaatteista muutamat ovat roikkuneet tuolla lähes kolmen vuoden ajan.. Muutamien vaatteiden kohdalla muistan melko tarkkaankin, että mitä olen kyseisen vaatteen kohdalla ajatellut. Miltäköhän noiden vaatteiden pukeminen tuntuu, kun tietysti niiden vaatteiden näkeminen tuo pakosti mieleen tämän lapsettomuuden. Tuntuukohan niiden pukeminen kuitenkaan hyvältä, niinkuin olen aina ajatellut?

Letrozolea kohtaan minulla on todella ristiriitaiset tunteet. Toisaalta ajattelen Letrozolen olevan hyvä lääke, koska sillä onnistuimme jo kerran, mutta toisaalta ajattelen myös sitä, että sen vuoksi koin keskenmenon. Keskenmenon saadessani selasin kaikki mahdolliset sivustot, jossa asiaa käsiteltiin. Lukemani perusteella pystyin todeta keskenmenon olevan yleisin raskauskomplikaatio, sillä joka kymmenes raskaus päättyy keskenmenoon. Valtaosa raskauksista tosin ennen kahdeksatta raskausviikkoa. Joka kymmenennellä naisella keskenmeno toistuu (!!!). Terveyskirjastosta luin, että yksittäisen keskenmenon yleisin syy on sikiön kromosomipoikkeavuus. Poikkeavuus esiintyy noin 50-60% keskenmenoista. Meidän epikriisissä luki vain, että "täydellinen keskenmeno ilman koplikaatioita". Harmittaa ettei vielä noilla viikoilla voinut selvittää syytä keskenmenolle. Toisaalta en tiedä olisiko tieto vain lisännyt tuskaa. Se tosin oli positiivista, että raskaus oli kohdussa, eikä kyseessä ollut kohdunulkopuolinen. Nyt taas peukut ja varpaat pystyyn, että Letrozolella onnistuttaisiin. :) Plussatuulia kaikille! :)

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja peukkuja teille tähän kiertoon! :) ehkä tämä on juuri se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä ihanaa, jos tämä olisikin jo se kierto. :) Kiitos tsempeistä!

      Poista
  2. Vaikka keskenmeno onkin aina kurja asia, niin liittyy siihen positiivisiakin puolia :) Tiedät nyt ainakin, että sinun on täysin mahdollista tulla raskaaksi. Tämä lohdutti minua paljon oman keskenmenoni jälkeen, vaikkei juuri mikään muu asia tuntunutkaan positiiviselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta tuokin, että kyllähän siinä keskenmenossa jotain positiivistakin oli, kun ennen sitä se raskaaksi tuleminenkin tuntui täysin mahdottomalta. :) Pitäisi vain pystyä olemaan luottavaisin mielin.

      Poista

Kiitos kommentista!