Aikaisemmin Arttu Wiskarin Ikuisesti kahdestaan ei ole tuntunut hirveän pahalta, mutta tänään matkatessani miehen kanssa kohti klinikkaa mahassani muljahti, kun junassa alkoi kuulua tuttu kappale kuulokkeista. En edes muistanut kyseisen biisin olevan soittolistallani. Artun laulaessa mies luki uutisia kännykällä, joten häneltä jäi todennäköisesti huomaamatta reaktioni, tai sitten se peittyi muun jännityksen alle sen verran hyvin, että mies ei ajatellut tapahtuneen mitään erikoista. Kävimme tänään jättämässä miehen sperma-analyysin toiselle klinikalle, koska meidän sairaalassa ei kyseisiä näytteitä tutkita.
Katsoin junassa ympärilleni ja onnekseni en löytänyt yhtään pientä lasta. Mieleeni tuli vain ajatus siitä, että kuinkakohan moni junanvaunussa kärsii myös lapsettomuudesta, olimmehan sentään varhain aamulla matkalla kohti klinikkaa.
Mietin hirveästi, että milloin joku tuttu tunnistaa minut täältä blogista, mutta toisaalta ei sillä ole kovin suurta merkitystä. Ne ketkä voivat tunnistaa, niin tietävät meidän tilanteesta. Haluaisin käyttää blogissa omia kuvia, mutta pelkään jonkun tutun huomaavan, että "toihan on sen kodista". Tästä huolimatta uskalsin taas kuvata erään kortin meidän jääkaapinovesta. Löysin kortin hetki sitten paikallisesta Postista.
Lähetin sähköpostia lapsettomuuspoliklinikalle maanantaina, mutta toistaiseksi en ole saanut vastausta kysymykseeni, että tuleeko seuraava aika automaattisesti postin mukana. Huomenna poliklinikalla ei ole soittoaikaa, joten jos en huomisen aikana saa vastausta sähköpostilla, niin soitan torstaina poliklinikalle seuraavan ajan vuoksi. Haluaisin myös kysyä minun kierronkartoituksen aikana otetuista labroista. Epätietoisuus tuntuu tällä hetkellä melkein mahdottomalta. Miehen sperma-analyysin tulokset ovat klinikan mukaan valmiita viimeistään kahden viikon kuluttua. Meille jäi epäselväksi, että lähetetäänkö tuloksista kotiin mitään infoa. Miten on yleensä käytäntö noissa miesten tutkimuksissa? Oletteko saaneet tuloksia kotiin? Keskustelupalstoilla moni on saanut tulokset kotiin reilussa viikossa tai kahdessa, joten vaihteleeko tässäkin kohtaa käytännöt sen mukaan, että onko yksityisellä tai julkisella hoidossa.
Sperma-analyysin takia matkustaminen hieman pidemmän matkan päähän tuntui aika hassulta, mutta toisaalta olemme valmiita tekemään tällä hetkellä melkein mitä vain, että saisimme lapsen. Jokainen tutkimus tuntuu olevan aina lähempänä meidän yhteistä haavetta. Toivottavasti samanlainen toiveikkuus pysyy myös hoitojen ajan meillä kummallakin. Itseäni pelottaa kovasti tulokset, jotka on saatu selville meidän tutkimuksista, mutta niiden kanssa on vain pakko elää. Jos meitä ei voi hoitaa, niin meidän on hyvä olla myös kahdestaan. En toistaiseksi koe adobtion olevan meidän juttu, mutta ehkä vielä on liian varhaista ajatella muita vaihtoehtoja, kun emme edes tiedä miksi meille ei lasta ole toistaiseksi suotu.
Pakko oli vielä laittaa tuo Artun biisi tähän loppuun, koska omalla tavallahan tuo on aika kaunis kappale. Ainakin tuo kohta koskettaa erityisesti, jossa lauletaan: "Ehkä meidänkin aika nyt ois, tällä tutulla käytävällä ootellaan. Sisään huoneeseen kohta kutsutaan, et ne meille sois. Kun me ollaan lähekkäin itket kasvot minuun päin. Miksi kävi näin? Miten saan sut uskomaan? Olen tässä ainiaan. Sua rakastan, vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!