Mitäpä meille..

Tarkoituksenani ei ollut pitää näin pitkää taukoa blogista, mutta kuluneeseen kuukauteen ei vain ole riittänyt aikaa blogille. Useamman kerran olen bloggeriin kirjautunut, mutta aina on tullut joku syy ettei sormet ole lähteneet naputtelemaan tuttuun tyyliin tekstiä. Lapsettomuudelle kuuluu samaa, eli lapsettomia olemme miehen kanssa edelleen. Hoidot etenee aikaisempien kahden kierron tapaan Letrozolella avustettuina. Tämä kierto starttasi joulukuun yhdeksäntenä päivänä, joten pikaisella laskemisella tänään elämme kierron päivää 17. Yllätyksiltä ei tässäkään kierrossa säästytty, koska Clear bluen testiin ilmestyi vasta tänään hymynaama. Aloitin testaamisen jo kiertopäivänä numero 12, koska edellisessä kierrossa LH- huippu "rekisteröityi" tuohon testiin jo kp13. Ei ihan samoille päiville nuo ovulaatiot osu lääkkeellisestä kierrosta huolimatta.

Joulu on aiheuttanut taas useammalta suunnalta kysymyksiä mahdollisesta perheenlisäyksestä. Mietimme miehen kanssa muutamat vastaukset valmiiksi, koska osasimme odottaa tietyiltä henkilöiltä kysymyksiä asiaan liittyen. Hienosti hoidimme ne muutamat kysymykset, mutta huominen aiheuttaa pientä stressiä, kun tapaamme kerralla järkyttävän määrän miehen puolen sukua, joka on todella uteliasta sorttia, eikä heille todennäköisesti riitä mikään "ei me vielä"/"ehkä joskus myöhemmin".. Miten te olette vastanneet muiden kysymyksiin vauvakuumeesta/perheenlisäyksestä?

Tänään olen taas miettinyt, että ehkä ensi jouluna vietämme hieman isompana perheenä joulua. Muistan tosin ajatelleeni jo viime jouluna samaa. Miksi ihmeessä meidän annetaan odottaa näin pitkään? Tulevaan vuoteen mahtuu varmasti paljon tapahtumia lapsettomuuden kannalta, joten varmasti ihna hyvä että pidin pientä taukoa täältä blogista. Pieni akkujen lataaminen ja muiden asioiden miettiminen oli ehdottomasti paikallaan. 

Nopeasti laskettuna olemme helmikuussa siinä tilanteessa, että otamme yhteyttä lapsettomuuspoliklinikalle. Maaliskuussa alkaa mahdollisesti toisenlaiset hoidot, eli tasan vuosi siitä kun olemme soittaneet omalle terveysasemallemme, jotta pääsisimme julkiselle puolelle hoitoihin. Ei ihan hirveän hyvä tarvitse olla laskemaan, mutta karu tosiasiahan se on ettei meillä ensi vuoden jouluna ole lasta mahan tällä puolella..

Tietysti sitä toivomme edelleen, että onnistuisimme jo näillä kevyemmillä hoidoilla, mutta huonoltahan tämä näyttää. Jos nyt onnistuisimme, niin meillä olisi ensi vuoden jouluna pieni vauva. <3