On omituista huomata taas toiveiden olevan todella korkealla, vaikka ennen Letrozolea olin jo niin varma epäonnistumisesta, ettei kuukautisten alkaminen tuntunut juuri miltään. Mahdotontahan se on tietää, että miten fiilikset muuttuvat esimerkiksi näiden Letrozole kiertojen jälkeen. Pystynkö taas suunnata ajatukset positiivisiksi, jos pääsemme vielä kokeilemaan muitakin hoitomuotoja.
Jännittävää odotella kuukautisia jo näinkin aikaisessa vaiheessa, kun on tottunut niihin mega pitkiin kiertoihin. Tänäänhän kierto on vasta päivässä 27. Viimeksi kierto taisi kestää 30 päivää, mutta ovulaatiokin oli varmaan sen muutaman päivän myöhemmin ultran perusteella. Edellisessä kierrossa johtofollikkeli oli kp12 sen 14mm, joten ovulaatio tapahtui ehkä kp15-16 välillä, jos tapahtui ollenkaan. Tässä kuluvassa kierrossa sain ovulaatiotestiin hymyn jo kp13. Tietysti tuo ovulaatiotestin hymy ei takaa 100% ovulaatiota.
Kuluvassa kierrossa minulla ei ole ollut mitään oireita, jotka voisivat viitata alkaneeseen raskauteen (en tosin voi edes tietää miltä raskaana kuuluisi tuntua). Ainoa asia, jonka pistin merkille oli melkein hiivatulehduksen oireet heti ovulaation jälkeen, sekä ns. kuivemman kauden puuttuminen. Tässä kierrossa olen yrittänyt pistää muistiin mahdollisia tuntemuksia, mutta niiden puuttuessa ei nuo merkintäni ole mitään mullistavia, vaikka odotinkin edes jotain pientä raportoitavaa tänne blogiin tästä toisesta hoitokierrosta.
Sain hetki sitten siskoltani pari pussillista pieniä vaatteita kirpputorille laitettavaksti tai halutessani sain luvan myös laittaa jemmaan, jos joku vaatteista miellyttää. Tietysti niissä pienissä vaatteissa oli paljon ihanaa, joten muutamat vaatteet pesin ja laiton tuonne laatikkoon odottamaan. Ensimmäistä kertaa uskalsin näyttää pieniä vaatteita myös miehelle, joka olikin yllättävän innoissaan pohtimassa, että mahdammeko pukea siskon poikani ensimmäistä talvihaalaria meidän vauvalle. <3
Rauhallista Itsenäisyyspäivää kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!