Punktion jälkeen

Punktion jälkeen olo on ollut ihan hyvä. Valehtelisin sanoessani normaali, mutta lähellä normaalia. Perjantai illalla oli suurimmat kivut lähinnä "tasaisella maatessa". Lepääminen onnistui kuitenkin lämpöinen kauratyyny mahalla ja Panadolin voimalla. Eilen tarvitsin enää yhden Panadolin aamulla, eikä kauratyynylle ollut enää tarvetta.
Mies on hoitanut koirien ulkoiluttamisen perjantaista asti, koska hieman pelkään nopeita nykäisyjä, jotka noiden koirien kanssa on mahdollisia. Kävin kuitenkin tekemässä rauhallisen kävelyn, koska pelkällä sisäilmalla päänsärky olisi voinut olla seuraavana harmina. Yöt olen nukkunut ihan normaalisti, eikä tänään tunnu punktiosta olevan muuta jäljellä kuin lievästi turvoksissa oleva alavatsa.
Nyt sormet ristiin, että huomiseksi suunniteltu siirto toteutuisi. Hassua aloittaa piinapäivät maanantaista. :) Ei ainakaan voi kauheasti mennä sekaisin noista päivistä. Ymmärtääkseni testipäivä on huomisesta laskettuna kahden viikon kuluttua, eli testipäivä osuisi kaiken järjen mukaan joulukuun 14 päivälle.
Poissaoloja töistä olisi tullut tämän hoidon aikana viisi, jos kävisin töissä maanantaista perjantaihin kello 8-16. Ensimmäinen poissaolo olisi tullut IVF- suunnittelusta, jonka yhteydessä kävimme antamassa infektioverikokeet. Ensimmäisellä käynnillä aikaa kului noin 1,5 tuntia. Toinen poissaolo olisi tullut ensimmäisestä ultrasta, joka oli ajallisesti todella nopea.. Matkoineen kuitenkin oli varattava myös reippaasti yli tunti. Toinen ultra vei saman verran aikaa. Neljäs poissaolo oli punktio, joka vei matkojen kanssa noin neljä tuntia, mutta sairaslomaa olisin saanut 2-3 päivää. Viides poissaolo olisi sitten huominen siirto. Tietysti nuo sairaslomapäivät lisäisivät vielä sitä poissaolojen määrää siten, että lopullisia poissaoloja olisi syntynyt ehkä kahdeksalle päivälle. Tietysti tuo tuntuu melko monelta poissaololta yhden kuukauden aikana, mutta jos lopputuloksena voi olla oma lapsi, niin aika vähänhän noita päiviä sitten kertyi. :)

Lapsettomuus ja hyppy tuntemattomaan

Toisinaan mietin, että kuinka paljon lapsettomuus on muuttanut minua ihmisenä. Muistan miettineeni ennen ehkäisyn pois jätttämistä, että onko pian jo "se oikea aika" jättää ehkäisy pois. Onko oikein ruveta yrittämään lasta juuri uuden työn koeajan jälkeen. Minuthan oli vakinaistettu juuri kuukautta ennen ehkäisyn lopettamista. Tässä sitä kuitenkin edelleen ollaan lapsettomana kaksi vuotta ja reilu kahdeksan kuukautta tuon ehkäisyn pois jättämisen jälkeen. 

Lapsettomuus on ainakin opettanut minua tekemään rohkeitakin ratkaisuja, koska oikeastaan mitään asiaa ei voi tietää aivan varmaksi etukäteen. Emme mekään voineet aavistaa, että helmikuussa 2015 olemme edelleen lapsettomia ja olemme saaneet diagnoosiksi selittämättömän lapsettomuuden. Tässä yritän kai johdatella aiheeseen, että olen saanut uuden työn, joten taas sitä koeajalla ollaan. :) Tällä kertaa en anna ajatustakaan sille, että "onko oikea aika". Nyt on juuri oikea aika vaihtaa työtä, olla koeajalla, olla lapsettomuushoidoissa tai tulla raskaaksi. En enää ikinä lykkää minkään asian aloittamista sen takia, että pelkäisin ajan olevan väärä. Tämä on oikea aika hypätä taas hetkeksi ihan tuntemattoman. 

Taisin tehdä vuoden vaihtuessa muutamia uuden vuoden toiveita/lupauksia. Nyt niistä on sitten kaksi täytetty, eli olen saanut positiivisen raskaustestin (miksi ihmeessä muotoilin sen noin?), sekä aloitan uudessa työssä. :) Nyt tuntuu hyvältä, mutta voisinko vaihtaa tuon ensimmäisen toiveen siten, että toivoisin meille lapsen vuodelle 2015. <3 Toivon todellakin, että saisin lukea tämän vuoden vaihtuessa täältä blogista tätä tekstiä todeten, että meidän lapsi on syntynyt (okei siihen tulee jo kiire, mutta jos se lapsi olisi jo hyvää matkaa kasvamassa minun mahassani). Toivon myös pienenä lisä toiveena, että lapsettomuuden tuska helpottaisi. Tulisipa vielä niitä hetkiä, kun lapsettomuus ei ole enää näin isona osana elämää. 

Miehen mielestä tämän uuden työn vastaanottaminen on järkevää, koska vanhan työn tuoma stressi saattaa myös vaikuttaa tähän lapsettomuuteen. Saa nähdä että muutanko mieltä tästä työn vaihtamisen järkevyydestä, mutta tällä hetkellä se tuntuu juuri oikealta. Tosin kesälomaahan tänä vuonna ei sitten ole paria päivää enempää, mutta jos on mahdollisuus edes viikon palkattomaan, niin sen kyllä haluaisin pitää.

Jännittävä vuosi tulossa.. Ja mielenkiintoinen vuoden aloitus takana. :) En uskalla ihan hirveän pitkälle miettiä, mutta nyt on sellainen fiilis, että hyvä tästä vuodesta vielä tulee.. Alku vuoteen mahtui toki ikäviä juttuja, mutta ehkäpä nekin ikävät jutut saavat vielä pienemmän osan minun elämässä. 

Miltä teidän vuosi näyttää tähän mennessä?

(Weheartit)

Ongelmia

Työn ja lapsettomuuden yhdistäminen meinaa aiheuttaa ihan lievää ahdistusta. Uusi kierto starttasi eilen ja olen heti huomenna siinä tilanteessa, että en pääse soittamaan poliklinikalle uuden kierron alkamisesta, koska poliklinikan soittoaika on aamulla kello 8.30-9.00. Aluksi ajattelin soittavani yhteen palaveriin ajaessani, mutta eihän se onnistu työkaverin istuessa samassa autossa. En kehdannut kieltäytyä ottamasta työkaveriani kyytiin, joten pienen ongelman edessä olen aamulla. Mies ehdotti, että kertoisin jonkun seikkaperäisen tarinan ennen soittoa työkaverilleni, mutta ööh.. ei kukaan ole niin idiootti, että ei ymmärrä selkeää suomenkieltä :"Hei, ilmottaisin kuukautisten alkaneen lauantaina, joten varaisin ajan ultraääneen kiertopäiville 10-12". Hervottomat naurut sain, kun ajattelin kaikkia vaihtoehtoja "Hei, olen nyt hieman pahassa paikassa, mut ilmoitan et NE alkoi lauantaina ja tarvitsisin sen suunnitellun jutun sinne kymmenen päivän päähän". Taidan kuitenkin näpytellä sähköpostin poliklinikalle kuukautisten alkamisesta. He ottavat sitten minuun yhteyttä tai lähettävät ajan postissa.

Huomenna aamulla otan ensimmäisen Letrozolen! :) Jännittävää. Toivottavasti muistan ottaa jokaisen tabletin. Muistamista helpottaa toivottavasti se, että minulla on aamuvuoroja maanantaista torstaihin. Perjantaina pitää sitten vaan herätä aikaisin, jotta lääke tulisi otettua suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Ajattelin ottaa lääkkeen aamulla kello 6 ja illalla kello 18. Pistän tänään muistutuksen kännykkään, jotta muistaisin tuon illalla otettavan lääkkeen. Aamun lääkkeen muistaminen ei ole mitenkään vaikeaa, koska syön aamulla kahta muutakin lääkettä.
Eilen lukiessani Letrozolesta huomasin monella olleen hieman pienempi annostus! Osa oli syönyt vain sen 2,5mg kerran päivässä, mutta minulla se annos on 2,5mg kaksi kertaa päivässä. Katsotaan, että saadaanko tuolla lääkkeellä mitään aikaiseksi. Jännittää vielä se, että tuleeko sitten ultran jälkeen joku irrotuspiikki tmv.

Tämän viikon aikana saatte lukea varmasti vain tuosta Letrozolesta ja sen aiheuttamista tuntemuksista. Ensi viikon jälkeen on vihdoinkin se ultra seuraavien päivien aikana: 20.-22.10. Mies ei todennäköisesti tule mukaan ultraan, koska kyseessä on kuitenkin vain noiden munasarjojen tilanteen tarkastaminen.. Toki käynnillä voidaan pohtia tulevaa, mutta turhaan mies yrittää vielä tässä kohtaa hoitaa itselleen vapaata töistä, vaikka emme usko hänen työpaikallaan vapaan saamisen olevan millään tavalla ongelmallista. Miehellä on nimittäin esimiehenä hyvä ystävä! Minullakin on vuorojen vaihtaminen kohtuu helppoa useimmiten. Tietty liian myöhään vuorojen vaihtaminen on ymmärrettävästi melko mahdotonta, mutta toivottavasti hyvä tuuri jatkuisi ja ajat olisivat edes vuoron alussa tai lopussa, jotta ei kesken päivän tarvitsisi lähteä töistä käymään poliklinikalla.

Tänään on oikeasti tuntunut siltä, että meidän matka lapsettomuushoidoissa on alkanut!

(Syksyssä on ehdottomasti parasta kynttilät iltojen hämärtyessä)