Tähän mennessä ei Gonalista tai Orgalutranista ole vatsanturvotusta kummempaa oiretta tullut. Oikea munasarja on tehnyt selvästi enemmän töitä, koska ihan jos paikalleen jää oloja seuraamaan niin jotain pientä vihlontaa on ollut ajoittain.
Pregnylin pistäminen meni ihan hyvin. Tein kaiken kyllä niin ohjetta seuraten, että ihan rupesi piston jälkeen huvittamaan koko touhu. Ainoa ongelma oli siinä kohtaa, kun olin liuottimen ruiskuttanut kuiva-aineeseen, niin en meinannut mitenkään saada kaikkea lääkeainetta vedettyä ruiskuun. Pieni tippa Pregnyliä jäi varmasti ampullin pohjalle. Tarkistin varmaan miljoona kertaa tuossa kohtaa, että olen vetämässä sillä pidemmällä neulalla lääkeainetta ruiskuun, eikä vaan ole vahingossa tullut otettua sitä neulaa käyttöön, mikä oli tarkoitettu pistämiseen. Sain nuo neulat polilta, joten ei pitäisi olla siitä kiinni, että olisi vääränlaiset neulat ollut käytössä.
Miehen kanssa juteltiin tänään vähän enemmän tästä hoidosta. Mietimme myös, että olemmeko valmiita tekemään tämän uudelleen, jos emme onnistu vielä tällä ensimmäisellä hoidolla. Fyysisesti tämä ei ole ollut rankkaan, mutta onhan tässä tullut käytyä monenlaisia ajatuksia läpi. Ehkä se kovin henkinen kamppailu käydään sitten, jos testi näyttää negatiivista joulukuussa tai raskaus päättyisi keskenmenoon.
Kuitenkin koen olevani melko postiviisiella mielellä tätä hoitoa kohtaan. Olen pyyhkinyt pois kaikki ne oikeat tilastot ja ajatellut, että meidän mahdollisuudet onnistua on 50/50. Nyt mennään päivä kerrallaan, ja toivotaan tämän hoidon tuovan meille sen kauan kaivatun lapsen.
