Kolme kiertoa söin Letrozolea tuloksetta, joten nyt alkoi sitten kesäloma hoidoista. :) Tuloksetta kuulostaa hassulta, mutta siis raskautta ei noiden kolmen kierron aikana saatu alkamaan, vaikka ovulaatio todennäköisesti tapahtuikin kaikissa kierroissa.
Mietimme miehen kanssa, että IVF- hoitojen aloittaminen olisi taloudellisesti järkevämpää 2016 vuoden alussa, koska minun tämän vuoden lääkekatto ei ole vielä täynnä. Ymmärtääkseni IVF hoidoissa lääkekatto täyttyy jo melkein ensimmäiseen hoitoon tarvittavista lääkkeistä? Sittenhän ensi vuosi olisikin stressitöntä rahan osalta, kun hoitoihin ei uppoisi ihan jäätäviä määriä rahaa lääkkeiden osalta (paitsi heti vuoden alussa). Nyt tämän vuoden lopussa lääkekatto menisi täyteen hoitojen vuoksi, mutta alottaisimme uuden lääkekaton täyttämisen taas 2016 vuoden alussa. Saikohan kukaan kiinni tästä minun ajattelutavasta? :P
Huomenna menen tapaamaan meidän PRIDE- kurssiin liittyen erästä sosiaalityöntekijää. Huominen ratkaisee myös paljon sen osalta, että otammeko vielä pidemmän tauon hoitoihin ja alamme tosissaan valmistautumaan erilaiseen elämänmuutokseen. Tämä elämänmuutos ei tosin tule ihan yllättäen, koska tätä muutosta varten kävimme tuon PRIDE- kurssin.
Tämä kuukausi on myös meidän lapsettomuuden osalta merkittävä, koska kesäkuun puolessavälissä tulee täyteen kolme vuotta siitä, kun jätimme ehkäisyn pois. Toisaalta aika on mennyt nopeasti, mutta ikinä en olisi uskonut, että jäämme lapsettomiksi hoidoista huolimatta. Luin terveyskirjastosta joskus aikaisemmin, että selittämättömästä syystä lapsettomiksi jääneistä puolet tulee raskaaksi ilman hoitoja yhden vuoden yrityksen jälkeen ja vielä kolmenkin vuoden jälkeen heistä raskautuu 14%. Lapsettomuuspoliklinikan lääkäri pitää meidän mahdollisuuksia vielä hyvänä, koska hoidoilla on saatu yksi raskaus alkamaan, emmekä ole vielä kokeilleet rankempia hoitoja. Hurjaltahan se kuulostaa, että kuulumme noinkin pieneen prosenttiin kesäkuun jälkeen.
Lapsettomuuslääkärimme totesi myös jo ensimmäisellä käynnillä, että hän on onnistunut työssään myös silloin, kun lapseton pari hyväksyy hänen tuellaan tilanteensa ja elää onnellisessa parisuhteessa ilman lapsia. Tuota lausetta mietin aina toisinaan, koska ihan oikeasti elämme kyllä onnellisessa parisuhteessa tällä hetkellä myös ilman lapsia. Vielä vuosi sitten lapsettomuus tuntui ihan käsittämättömän vaikealta, enkä hetkeäkään pystynyt ajatella elämää ilman biologista lasta (hassua toisaalta, koska joskus alta kymmenen vuotta sitten olin varma, että tulen adoptoimaan lapsen oman biologisen lapsen sijaan).
Näiden kolmen vuoden aikana olen päässyt kuitenkin tekemään hyviä muistoja minulle ja miehelleni ilman lasta. Olemme saaneet myös siskoni lapset hoitoon useita kertoja, ja heidän kanssa tehdyt asiat ovat olleet kyllä todella voimaa antavia tässä lapsettomuuden aikana. He ovat saaneet taatusti 100% kaiken sen rakkauden, jonka olisimme antaneet omalle biologiselle lapselle.
Mietimme miehen kanssa, että IVF- hoitojen aloittaminen olisi taloudellisesti järkevämpää 2016 vuoden alussa, koska minun tämän vuoden lääkekatto ei ole vielä täynnä. Ymmärtääkseni IVF hoidoissa lääkekatto täyttyy jo melkein ensimmäiseen hoitoon tarvittavista lääkkeistä? Sittenhän ensi vuosi olisikin stressitöntä rahan osalta, kun hoitoihin ei uppoisi ihan jäätäviä määriä rahaa lääkkeiden osalta (paitsi heti vuoden alussa). Nyt tämän vuoden lopussa lääkekatto menisi täyteen hoitojen vuoksi, mutta alottaisimme uuden lääkekaton täyttämisen taas 2016 vuoden alussa. Saikohan kukaan kiinni tästä minun ajattelutavasta? :P
Huomenna menen tapaamaan meidän PRIDE- kurssiin liittyen erästä sosiaalityöntekijää. Huominen ratkaisee myös paljon sen osalta, että otammeko vielä pidemmän tauon hoitoihin ja alamme tosissaan valmistautumaan erilaiseen elämänmuutokseen. Tämä elämänmuutos ei tosin tule ihan yllättäen, koska tätä muutosta varten kävimme tuon PRIDE- kurssin.
Tämä kuukausi on myös meidän lapsettomuuden osalta merkittävä, koska kesäkuun puolessavälissä tulee täyteen kolme vuotta siitä, kun jätimme ehkäisyn pois. Toisaalta aika on mennyt nopeasti, mutta ikinä en olisi uskonut, että jäämme lapsettomiksi hoidoista huolimatta. Luin terveyskirjastosta joskus aikaisemmin, että selittämättömästä syystä lapsettomiksi jääneistä puolet tulee raskaaksi ilman hoitoja yhden vuoden yrityksen jälkeen ja vielä kolmenkin vuoden jälkeen heistä raskautuu 14%. Lapsettomuuspoliklinikan lääkäri pitää meidän mahdollisuuksia vielä hyvänä, koska hoidoilla on saatu yksi raskaus alkamaan, emmekä ole vielä kokeilleet rankempia hoitoja. Hurjaltahan se kuulostaa, että kuulumme noinkin pieneen prosenttiin kesäkuun jälkeen.
Lapsettomuuslääkärimme totesi myös jo ensimmäisellä käynnillä, että hän on onnistunut työssään myös silloin, kun lapseton pari hyväksyy hänen tuellaan tilanteensa ja elää onnellisessa parisuhteessa ilman lapsia. Tuota lausetta mietin aina toisinaan, koska ihan oikeasti elämme kyllä onnellisessa parisuhteessa tällä hetkellä myös ilman lapsia. Vielä vuosi sitten lapsettomuus tuntui ihan käsittämättömän vaikealta, enkä hetkeäkään pystynyt ajatella elämää ilman biologista lasta (hassua toisaalta, koska joskus alta kymmenen vuotta sitten olin varma, että tulen adoptoimaan lapsen oman biologisen lapsen sijaan).
Näiden kolmen vuoden aikana olen päässyt kuitenkin tekemään hyviä muistoja minulle ja miehelleni ilman lasta. Olemme saaneet myös siskoni lapset hoitoon useita kertoja, ja heidän kanssa tehdyt asiat ovat olleet kyllä todella voimaa antavia tässä lapsettomuuden aikana. He ovat saaneet taatusti 100% kaiken sen rakkauden, jonka olisimme antaneet omalle biologiselle lapselle.
(Weheartit)
Kävin pikaisesti läpi tuota tekemääni sivua "tutkimuksia ja hoitoja". Tähän kolmeen vuoteen on mahtunut hirveästi erilaisia tutkimuksia, mutta hoitojen määrä on ehkä ulkopuolisen silmiin olematonta. Mehän olemme hoidoissa julkisella, mutta siitä huolimatta olisimme päässeet IVF hoitoihin heti ensimmäisten 3-4 Letrozolekierron jälkeen. Tämä hoitojen viivyttely on lähtöisin meistä. En nimittäin usko, että stressaantuneessa elimistössä yksikään raskaus pystyy jatkumaan normaalisti, ja oma elimistöni on ainakin jo noiden Letrozolien jälkeen ihan stressissä. Itse koen hoitojen välissä pidettävät tauot todella hyvinä. Eikä tämän kolmen vuoden odottelun jälkeen pari kuukautta tunnu missään.
