Olen nyt pistänyt kummatkin pistokset keittiössä pöydän ääressä, koska meillä iltaisin on keittiössä ehdottomasti paras valaistus. Omalla tapaa huvittavaa, että meidän lapsettomuutta hoidetaan jo ihan keittiönpöydän ääressä. :P
Perjantain ultraan menen yksin, koska miehelle tulee pakollisena poissaolona ainakin se punktiopäivä, ja mahdollisesti sitten se siirto, jos sinne asti päästään. Perjantaissa ei oikeastaan jännitä vielä mikään, koska oikeastaanhan minä en voi vaikuttaa lopputulokseen enää tämän enempää. Terveellisesti tässä on eletty viimeiset kolme vuotta, ja pistäminenkin meni eilen jo tosi hyvin, eli kaikki mitä nyt tapahtuu on sitten ihan jonkun muun hallinnassa.
Tällä hetkellä tulee selattua hirveästi muiden blogeja. Muutamien päivien aikana olen huomannut, että oikeastaan kaikilla menee ihan omanlaisen "kaavan" mukaan hoidot. Osan annokseton pienempiä, ultria on yhden sijaan useampia, toisella tulee hirveästi haittavaikutuksia, kun taas toisella ei sitten mitään. Aika arpapeliä tuntuu olevan näiden hoitojen kohdalla kaikki.
Olen myös miettinyt kovasti, että olenko kuinka toiveikas tämän hoidon suhteen. En oikein osaa sanoa. Luotan siihen, että alansa parhaat ammattilaiset ovat nyt meitä auttamassa, mutta hekin ovat vain ihmisiä. Tilastojen mukaan meillä pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet onnistua, mutta tilastoihin ei ole ollut aikaisemminkaan luottaminen.
Takaraivossa on vahvasti myös yksi asia.. Olen nimittäin miettinyt, että sekin seikka pitää sitten vain hyväksyä, että tämänkin hoidon aikana voi meidän lapsettomuuteen löytyä jokin selittävä syy.. Sitä ehkä omalla tapaa pelkäänkin, että jokin lopullinen syy meidän lapsettomuudelle löytyy ja jäämmekin sitten ilman biologista lasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!