Sivut

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Vertaistuesta ja lapsettomuudesta

Blogin aikana on tullut monesti mietittyä, että minkälaisia ihmisiä muiden blogien takana on. Vertaistuki on mielestäni äärinmäisen tärkeää, mutta itse en ole uskaltautunut mihinkään lapsettomien tapaamiseen tai "tukiryhmään" (en keksinyt oikeaa termiä sellaiselle ryhmälle). Onko blogini lukijoissa ihmisiä, jotka olisi käyneet em. tapaamisissa? Itseäni jännittäisi ehkä eniten se, että törmäisikin johonkin tuttuun tuollaisessa ryhmässä.
Joskus olen miettinyt, että olisi aika mukavaa käydä vaikka syömässä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samanlaisessa elämäntilanteessa. Aina tuon ajatuksen jälkeen mitin kyllä, että mistä löytyisi sellainen sopiva paikka, jossa voisi ihan oikeasti jutella lapsettomuudesta toisten lapsettomien kanssa. Olisiko tapaaminen täynnä naurua, ja kertomuksia huvittavista tapahtumista vai tarvitsisiko tapaamiseen varautua nessupaketilla.

Tällä hetkellä itselläni on menossa tosiaan se vaihe tässä lapsettomuudessa, että lapsettomuus ei ole läsnä päivittäin. Ensimmäisen IVF- hoidon aikana ultrat, pistämiset, lääkkeiden haittavaikutukset, erilaiset oireet, ja lopulta kahden viikon piinapäivät veivät melkoisesti voimia, mutta näiden taukokiertojen aikana koen eläväni aika normaalia arkea. 
Miehen kanssa puhumme lapsettomuudesta ehkä muutamia kertoja kuukaudessa, riippuen ihan siitä kuinka aktiivisena lapsettomuushoidot ovat sillä hetkellä. Ensimmäisen IVF- hoidon aikana puhuimme päivittäin, koska kaikki oli taas uutta, ja kummastakin meistä pystyi varmasti huomaamaan jonkinlaisen pelon. Itselläni suurimmat pelot liittyivät pistämiseen, mutta mieheni pelkäsi eniten erilaisia haittavaikutuksia. Huomatessani ettei pistäminen ole mitään kamalaa alkoikin pelko siitä, ettei hoidot tule onnistumaan. Punktiopäivänä tunsin todella kovaa rakkautta miestäni kohtaan. Me selvittiin. <3

Lähipiirissä lapsettomuudestamme tietää muutamat ihmiset, mutta yllättävän vähän heidänkään kanssa tulee asiasta puhuttua. IVF- hoidon aikana elimme kyllä melko "salaperäistä" elämää. Vain yksi ulkopuolinen tiesi hoitojen olevan käynnissä. Punktiopäivän jälkeen menimme mieheni kanssa syömään äidilleni hernekeittoa ja pannaria, vaikka pelkäsinkin äitini huomaavani minussa jotain omituista kipujen takia. Hernekeitto ei ollut muuten fiksuin valinta, kun muutenkin oli maha kipeä. Äitini tekee vain ihan maailman parasta hernekeittoa, ja gluteenitonta pannaria.

Olen yrittänyt päivittää aktiivisesti tuota blogilistaa lapsettomuusblogeista, mutta puuttuuko joku blogi vielä listalta? Ihana huomata, että muutamia blogeja olen saanut siirtää jo tuohon "heidän matka päättyi onnellisesti" otsikon alle. 

21 kommenttia:

  1. Itsellä on samanlaisia fiiliksiä noista ryhmistä. En oikein koe niitä omakseni. Mutta silti olisi mukava tavata samassa tilanteessa olevia ihmisiä.
    Meidänkin lähipiiristä tietää kaksi ihmistä. Sisko ja hyvä ystävä. Siskon kanssa juttelen aiheesta päivittäin. Mukavaa kun saa jakaa omat odotukset, fiilikset ja jännitykset ihmisen kanssa, jonka oikeasti tunnen ja tiedän, ettei tällainen tilanne voi vaikuttaa meidän väleihin (ainoastaan lähentävästi). Ironista kyllä, siskoni sai toisen lapsen samana päivänä, kun itse aloitin gonal f:n.

    Vielä ainakaan ei biologi ole soittanut etteikö päästäisi tänään siirtoon. :)

    T:
    Sama anonyymi edellisestä päivityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan ollut aika erikoiset fiilikset, kun siskosi sai toisen lapsen ja itse aloittelee IVF- hoitoja. Kiva kuulla, että sinulla on kaksi ihmistä lähipiirissä, joiden kanssa voi keskustella lapsettomuudesta. :)
      Pidän peukkuja pystyssä tämän päivän, että pääset siirtoon! :P

      Poista
  2. Mä voin lähteä koska vaan vaikka syömään tai lenkille tai mihin vaan vaihtamaan lapsettomuus kuulumisia ! Ja voin luvata, ettei mun kanssa tarvi nenäliinoja.. Mustahuumori ja nauru kantaa pitkälle !! ;'D
    En kyllä tosin tiedä yhtään missä päin edes asut ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Noora! :) Mustahuumori kantaa tosiaan pitkälle!! :D Tulen mielelläni syömään tai lenkille. Meitä taitaa lapsettomuuden lisäksi yhdistää myös koirat. :) Minun täytyy luoda ehdottomasti sähköposti tälle blogille, niin voisi vähemmän anonyymisti suunnitella tapaamista muiden lapsettomien kanssa.
      Minä asun reilun sadan kilometrin päässä Helsingistä.

      Poista
    2. Okeei !! Hei mul on toi mun blogin sposti nii laita sinne viestiä jos siltä tuntuu ;)
      Nyt kun oon vielä sairaslomalla niii mä pääsen liikkumaan hyvin suuntaan jos toiseen kun normaalisti olis vuorotyö joka aina vaikeuttaa aikataulujen suunnittelua ! :)

      Ja ihan varmasti löytyy paljon muutakin yhteistä kun pääsee "vapaammin" tutustumaan :)

      Poista
    3. Pistän postia tulemaan! :) Kiva jos jaksat lähteä käymään vaikka syömässä sairaslomasi aikana.

      Poista
  3. Nyt on siirto tehty. Toivotaan, että tämä tyyppi on oikea liimanäppi! :) Yksi alkioista oli niin heikkolaatuinen, ettei ollut järkeä pakastaa. Meillä siis kolme tyyppiä jäi odottaa vuoroaan. Limakalvo näytti oikein muhkealta, joten mahkut tarrautumiseen on hyvät. Nyt jännittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme on hyvä luku pakkasessa. :) Meillä jäi melkein saman verran, eli neljä. Minulla oli siirrossa limakalvo kuulemma "täysi kymppi", kun limakalvo oli tasan 10mm. :D Nyt odottelemaan sitten mahdollisia oireita. Mikä tukilääkitys sinulla on nyt siirron jälkeen?

      Poista
    2. Tukena mulla on Lugesteron 200mg 3x päivässä.

      Poista
    3. Nyt on minullakin Hippu kyydissä! :) hän toki oli ainut joka oli selviytynyt tähän päivään asti, joten kaikki kortit on nyt pelissä... Harmittaa kyllä kovasti, mutta täytyy olla tyytyväinen edes tähän yhteen.. <3 nyt sitten "vain" piinaillaan!!

      Poista
    4. Onnittelut Hipusta! :) Täällä toivotaan kovasti, että sinun Hippu pysyy kyydissä mukana. <3 Oliko jokin selittävä syy sille miksi muut eivät selviytyneet pidemmälle? *halaus* täältä, mutta muista että se yksikin voi riittää. :)

      Poista
    5. Kiitos! :') kuudesta solusta kolme oli raakoja, ja kaksi ei ollut edes hedelmöittynyt. mutta jos tästä ainokaisesta voi jotain positiivista sanoa, niin hän oli oikein reipas 9-soluinen top-luokan alkio <3 toivottavasti hän tarraa lujasti kiinni! :)

      Poista
    6. Minun pitää kyllä kysyä niiden meidän alkioiden luokituksesta. Tiedän vain, että ne pakkaseen päätyneet olivat hyviä. Tuoresiirrossa siirretystä sanottiin "erinomainen".

      Poista
  4. Itsekään en ole uskaltautunut vertaistukitapaamisiin. Ei niitä kyllä ihan meidän paikkakunnalla olekaan, joten niitä varten tarvitsisi matkustaa. Etenkin IVF-hoidoissa käyviltä sitä vertaistukea kaipaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen IVF-hoidon aikana kaikki tämän blogin kautta saatu vertaistuki oli korvaamatonta. :) Minullakin se tilanne ettei täällä minun paikkakunnalla ole mitään tukiryhmää, joten hieman joutuisi matkustamaan.

      Poista
  5. Mie vedän yhtä vertaistukiryhmää :D

    Miusta se on älyttömän hyvä keino "nollata". Ei tarvii selitellä mitään, kun toiset voi ymmärtää jo puolesta lauseesta.

    Se, että näkee toisen samanlaisessa (tai lähes samanlaisessa) tilanteessa olevan ihan silmästä silmään, niin menee oikeesti sinne ymmärrykseen ettei oo yksin tän asian kanssa :)

    Ja sitte mitä tulee toivomiseen ja katkeruuteen ja muuhun.. Toisilla voi olla jotain fiksuja ratkaisuja ja ajatuksia niihinkin. Ite ainakin ymmärrän ohjeet paljon paremmin, jos sen lisäks että näkee tekstiä jossain, joku oikeesti kertoo ja osaa avata niitä asioita.

    Nessupakettia kannattaa varata mukaan, mutta kyllä varmasti tulee naurettuakin! Ihmisiähän tässä vaan ollaan.

    Jos ryhmästä löytyykin joku tuttu, niin sehän voi olla sitten ihan hyväkin asia. Ehkä ymmärrätte toisianne sen jälkeen paremmin?

    Kannattaa siis käydä edes vilkasemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä päin pidät ryhmää, jos saa kysyä..? :)

      Täytyy harkita tuota ryhmään lähtöä.. Tutun näkemisessä on ehkä jännittävintä se, että kuika "jäihin" sitä menee kun tajuaa jonkun läheisen olevan samassa tilanteessa..

      Poista
  6. Moi Iina! Olen seuraillut kuulumisiasi blogista jo pitempään. Tunnistan itseni niin monesta jutusta. Lapsettomuushoidot käynnissä täälläkin, ja tuntuu, että muiden samassa elämäntilanteessa olevien tapaaminen voisi tulla tarpeeseen. Monesti näissä asioissa jää aika yksin. Mulle tärkeä avautumiskanava on ollut oma blogi (lily.fi/blogit/pienet-villasukat). Olen myös miettinyt esim. lapsettomien yhdistyksen Simpukan tukiryhmää, tiedän, että sellainen on kaupungissani, mutta jännittää ja pelottaa ajatuskin, että ryhmässä olisi joku tuttu tai minut tunnistava ihminen. Ehkä turhakin pelko. Jotenkin en silti ole varma, ovatko isomman porukan tapaamiset minua varten.

    Mainitsit Iina asustelevasi sadan kilsan päässä Helsingistä. Täällä samat koordinaatit. Joten jos joskus kaipaat tosiaan samanhenkistä kirjoittelukaveria tai vaikka sitä lenkkiseuraa, täällä voisi olla yksi kiinnostunut :)

    -Tuisku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tuisku,
      Sinun blogisi onkin minulle uusi tuttavuus. Täytyy pistää "seurantaan". :) Juurikin nuo Simpukan ryhmät on minuakin kiinnostaneet, mutta vielä en ole uskaltanut.
      Mielelläni tapaisin samassa elämäntilanteessa olevia ihmsiä, joten pistän sinut mieleen. Oletko hoidossa julkisella vai yksityisellä?

      Poista
  7. Huikkaan vielä tännekin, että olipa kiva, kun vierailit blogini puolella :) Mä olen hoidoissa julkisella puolella, kummalla sä? Jos joskus tulee fiilis, että on pakko saada avautua toiselle samassa tilanteessa olevalle, laitahan vaikka mailia. Mulla tuo blogin maili on pienetvillasukat@gmail.com :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julkisella minäkin. :) Täytyy laittaa postia tulemaan. :)

      Poista

Kiitos kommentista!