Vertaistuesta ja lapsettomuudesta

Blogin aikana on tullut monesti mietittyä, että minkälaisia ihmisiä muiden blogien takana on. Vertaistuki on mielestäni äärinmäisen tärkeää, mutta itse en ole uskaltautunut mihinkään lapsettomien tapaamiseen tai "tukiryhmään" (en keksinyt oikeaa termiä sellaiselle ryhmälle). Onko blogini lukijoissa ihmisiä, jotka olisi käyneet em. tapaamisissa? Itseäni jännittäisi ehkä eniten se, että törmäisikin johonkin tuttuun tuollaisessa ryhmässä.

Joskus olen miettinyt, että olisi aika mukavaa käydä vaikka syömässä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samanlaisessa elämäntilanteessa. Aina tuon ajatuksen jälkeen mitin kyllä, että mistä löytyisi sellainen sopiva paikka, jossa voisi ihan oikeasti jutella lapsettomuudesta toisten lapsettomien kanssa. Olisiko tapaaminen täynnä naurua, ja kertomuksia huvittavista tapahtumista vai tarvitsisiko tapaamiseen varautua nessupaketilla.

Tällä hetkellä itselläni on menossa tosiaan se vaihe tässä lapsettomuudessa, että lapsettomuus ei ole läsnä päivittäin. Ensimmäisen IVF- hoidon aikana ultrat, pistämiset, lääkkeiden haittavaikutukset, erilaiset oireet, ja lopulta kahden viikon piinapäivät veivät melkoisesti voimia, mutta näiden taukokiertojen aikana koen eläväni aika normaalia arkea. 

Miehen kanssa puhumme lapsettomuudesta ehkä muutamia kertoja kuukaudessa, riippuen ihan siitä kuinka aktiivisena lapsettomuushoidot ovat sillä hetkellä. Ensimmäisen IVF- hoidon aikana puhuimme päivittäin, koska kaikki oli taas uutta, ja kummastakin meistä pystyi varmasti huomaamaan jonkinlaisen pelon. Itselläni suurimmat pelot liittyivät pistämiseen, mutta mieheni pelkäsi eniten erilaisia haittavaikutuksia. Huomatessani ettei pistäminen ole mitään kamalaa alkoikin pelko siitä, ettei hoidot tule onnistumaan. Punktiopäivänä tunsin todella kovaa rakkautta miestäni kohtaan. Me selvittiin. <3

Lähipiirissä lapsettomuudestamme tietää muutamat ihmiset, mutta yllättävän vähän heidänkään kanssa tulee asiasta puhuttua. IVF- hoidon aikana elimme kyllä melko "salaperäistä" elämää. Vain yksi ulkopuolinen tiesi hoitojen olevan käynnissä. Punktiopäivän jälkeen menimme mieheni kanssa syömään äidilleni hernekeittoa ja pannaria, vaikka pelkäsinkin äitini huomaavani minussa jotain omituista kipujen takia. Hernekeitto ei ollut muuten fiksuin valinta, kun muutenkin oli maha kipeä. Äitini tekee vain ihan maailman parasta hernekeittoa, ja gluteenitonta pannaria.

Olen yrittänyt päivittää aktiivisesti tuota blogilistaa lapsettomuusblogeista, mutta puuttuuko joku blogi vielä listalta? Ihana huomata, että muutamia blogeja olen saanut siirtää jo tuohon "heidän matka päättyi onnellisesti" otsikon alle.