Marraskuun viimeinen

Huomenna saa vihdoinkin odotella joulua luvan kanssa. Marraskuu oli minulle todella raskas lähes kaikilta mahdollisilta osa-alueilta, eikä tästä kuusta olisi varmasti selvitty ilman mahtavaa tukiverkkoa. Ensin uusi kierto starttasi todella yllättäen, jonka jälkeen olin taas kipeänä kärsien ensimmäisen kerran elämässäni kurkunpääntulehduksen menettäen ääneni lähes kokonaan. Parantumisen jälkeen töissä tapahtui yksi sellainen ikävä tapahtuma, joka vaikuttaa edelleen minuun ja jaksamiseeni, joten ei ihan helpolla päästy synkästä marraskuusta.
Pienin askelin olen saanut taas hieman valoa elämään, vaikka hieman pelkäänkin mahdollista romahtamista seuraavan kierron startatessa, koska en todellakaan ole tällä hetkellä ihan vahvimmillani. Muutenhan tämä kierto on mennyt ihan ennätys nopeaa tahtia. Tänään elämme nimittäin jo kiertopäivää numero 21 (jouduin jopa tarkistaa). Mitään viitteitä mahdolliseen raskauteen liittyen ei ole viikon takaisen ovulaation jälkeen ollut, vaikka eipä niitä oireita vissiin ihan viikko ovulaation jälkeen kannata edes tosissaan odotella?
Letrozolesta ei ole oikeastaan mitään ihmeellisiä haittavaikutuksia aiheutunut tällä toisellakaan kerralla. Toisinaan säikähdän hurjaa määriä hiuksia harjassa, mutta minulla on mielestäni lähtenyt aina melko paljon hiuksia ennen tätä lääkitystäkin. Kierron alussa oli pientä nipistelyä mahassa, mutta sekin loppui tuon viime viikonlopun jälkeen. Ilman kaikkia ikäviä tapahtumia sanoisin haittavaikutukseksi itkuisuuden, mutta pistän sen kyllä tällä kertaa kaikkien ikävien tapahtumien piikkiin.
Toivon tosissaan helpomaa joulukuuta, mutta enköhän siihen pysty vaikuttamaan hieman itsekin, jos vaan jaksan uskoa kaikkien asioiden järjestyvän vaikeuksista huolimatta. En jaksaisi mitään isoja muutoksia varsinkaan töissä enää tälle vuoden lopulle, mutta nekään ei ole täysin minun päätettävissäni. Lupaan laittaa nyt loppu vuodeksi oman terveyden ja jaksamisen etusijalle.

(Weheartit)