Sivut

torstai 2. lokakuuta 2014

Yksi runo lapsettomuudesta

"Sinua en tunne,
vain hiljaa aavistan.
Sen täydelliden ihmeen,
sen lahjan valtavan.

Sinua en tunne,
vaan tunnen kuitenkin.
Luot sydämeeni valon,
kuin tähti loistavin.

Sinua en tunne,
vaan valtaat maailman.
Et arvaa kuinka paljon,
sinua odotan."

(Runon tekijää en tiedä, mutta kaunis se on silti)
<3

(Taivas näytti tänään tältä)

2 kommenttia:

Kiitos kommentista!