Fiiliksiä

Eilinen meni negatiivisesta testistä huolimatta hyvin. Töissä ajatukset siirtyi muihin asioihin nopeasti, eikä illallakaan suru tai pettymys olleet oikeastaan olleenkaan läsnä. :) Perjantaihin jos päästään vuodoitta, niin testaan uudelleen, mutta muuten alan valmistautua Letrozole kiertoon numero kaksi. Ensimmäsitä kertaa kääntelin eilen sitä raskaustestiä ihan kaikissa mahdollisissa valoissa, mutta ei siihen edes hyvällä mielikuvituksella saa toista viivaa. :D Tuntuu että en osaa ottaa ollenkaan enää rennosti näitä kiertoja sen tammikuun "yllätys" positiivisen raskaustestin jälkeen, joka päättyi keskenmenoon. Tänään kp27/dpo11...

Negatiivista malttamattomalle

Malttamattomuuksissani testasin tänään (dpo10?) negatiivisen Clearbluen plus- testillä. Herkkyydeltään nuo testit eivät taida olla niitä herkimpiä, mutta katsotaan miten tässä kierrossa mahtaa käydä. Turha varmaan edes todeta, että toivon kovasti positiivista tulosta sitten "oikeana" testipäivänä, eli perjantaina vissiin. Nuo dpo päivät on edelleen hieman hakusessa, vaikka kesäkuussa niitäkin päiviä on ajoittain funtsittu melkein kolmen vuoden ajan. :) Lasken nuo dpo päivät siten, että kerta ovulaatiotesti hymyili torstaina 19.3, niin oletettavastihan ovulaatio tapahtui perjantaina 20.3. Sitten dpo1 olisi se lauantai? Menikö ihan metsään? :P

PRIDE

Lupasin kertoa hieman minun kokemuksistani PRIDE- kurssilla. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että viimeinen tapaaminen ryhmän kanssa oli hetki sitten. Vielä olisi jäljellä se viimeinen ja ehkä jännittävin (?) tapaaminen Sosiaalityöntekijän kanssa, eli se hetki kun kuulemme minkälainen "lausunto" meistä on tehty. :)
Meidän PRIDE- matka alkoi sillä, että lähetimme miehen kanssa sähköpostia muutamaan eri paikkaan kurssiin liittyen. Saimme kaikista neljästä paikasta kirjallista informaatiota heidän PRIDE- kurssin etenemisestä. Yhden toimeksiantajan kurssi oli täynnä koko tältä vuodelta (!!!), joten valitsimme sitten niistä kolmesta, jotka pystyivät tarjoamaan kurssia tälle vuodelle. Meillä valintaan vaikutti ehdottomasti välimatka meidän kotikunnan ja toimeksiantaja kaupungin välillä. Aikatauluissakin oli huomattavia eroja. Osa paikoista järjesti kurssia arki-iltoina ja osa taas viikonloppuisin hieman napakampana pakettina. Tuolla napakalla tarkoitan sitä, että yhden päivän aikana käytiin periaatteessa kaksi tapaamista.
Lähettämiimme sähköposteihin reagoitiin mielestäni nopeasti, joten emme joutuneet odottelemaan montaakaan päivää, että juuri tuosta meidän valitsemasta paikasta soitettiin ja ehdotettiinkin jo ensimmäistä kotikäyntiä heti seuraavalle viikolle! Ensimmäinen kotikäynti kesti n. 1½ tuntia. Kotikäynniltä vaadittiin meidän kummankin läsnäolo. Kotikäyntiä varten meidän piti täyttää valmiiksi lomakkeita, jotka koskivat lähinnä henkilötietoja, työpaikan tietoja, varallisuutta, koulutusta, asunnon kokoa, parisuhteen kestoa jne.. Lomake käytiin läpi rennosti kahvikupillisten ääressä. Papereiden jälkeen työntekijä kysyi vielä hieman meidän motiiveista lähteä kurssille. Käynnin lopussa näytimme vielä meidän kodin Sosiaalityöntekijälle. Kotikäynnillä työntekijä totesi, että sopisimme hyvin seuraavaksi alkavaan PRIDE- ryhmään, jos se ei vain tule meille liian nopealla aikataululla. Mietimme hetken, mutta päätimme "hypätä" heti kohti tuntematonta.

Ensimmäinen tapaaminen ryhmän kanssa oli jännittävä, koska ensimmäiselle kerralle mies ei päässyt mukaan sairastumisen vuoksi. Pääsin kuitenkin melko nopeasti juttuun ryhmäläisten kanssa, joten miehen puuttuminen ei haitannut niin paljoa kun alussa pelkäsin. Tapaamisia oli yhteensä viisi, mutta yhdellä tapaamisella käsittelimme kahta eri aihetta, eli oikeasti noita tapaamisia kertyi yhdeksän + kotikäynnit (2kpl). Yhden tapaamisen kesto oli 6½ tuntia. Tapaamiset toteutuivat aina sovittuina viikonloppuina. Tapaamisten välissä teimme "kotitehtäviä". Kotitehtävissä paneuduttiin PRIDE- kirjan aiheisiin. Kurssin aikana oli yksi paritapaaminen toimistolla, joka oli ns. väliarviointi. Nyt meillä on vielä jäljellä se loppuarviointi, eli melko loppusuoralla tässä ollaan.

(Weheartit)

Kotitehtävät veivät melko paljon aikaa, joten sekin on hyvä huomioida jos ajatuksena on kurssille lähtö. Tehtäviä ei nimittäin tehty yhdessä illassa. Tai varmasti ne olisi voinut tehdä, mutta uskon tehtävissä näkyvän helposti sen, jos niitä tehdessä ei ole ollut aikaa ja ajatukset ihan täysillä tehtävissä mukana.
Yllätyin positiivisesti kurssista. Mies oli alkuun hieman epäröivä, mutta nyt kurssin ollessa ihan loppusuoralla hän on todennut olon olevan hieman tyhjä, kun ei ole niitä tehtäviä jäljellä. Samoissa tunteissa olen itsekin. Paljon opin uutta miehestäni, jota en olisi kurssille lähtiessäni uskonut, koska olemme olleet jo lähes kymmen vuotta yhdessä. Oli myös mielenkiintoista palata lapsuuteen tehtäviä tehdessä. Eipä usein tule pohdittua vanhempieni kasvatusmetodeja tai nuoruusvuosien käyttäytymistä valmiiden kysymysten pohjalta.

Tänään pohdimme miehen kanssa PRIDE- kurssia kokonaisuudessaan. Totesin miehelle olevani todella ylpeä hänestä.. ylpeä meistä. Käsittelimme nimittäin vaikeitakin asioita kotitehtäviä tehdessä. Meitä haastateltiin, lapsettomuuskin oli puheenaiheena, mutta me selvisimme. Fiilis on mahtava. Minulla on todella vahva tunne siitä, että me tulemme selviytymään ydessä vielä monista vaikeista asioista. PRIDE- kurssi vahvisti meitä entisestään, vaikka luulin ettemme voisi olla enää vahvempia yhdessä.
Suosittelen ehdottomasti kurssia kaikille, jotka vähääkään miettivät sijaisvanhemmuutta tai adoptiota. Tuollaisia asioita ei vaan tule ajateltua ihan perus arjessa. Nyt voimme vaan miettiä, että olemmeko valmiita pitämään sijaisvanhemmuuden "takkia" päällä jatkossakin? Vai luovummeko ajatuksesta sijaisvamhemmuus?

(Weheartit)

Herääkö jotain kysyttävää PRIDE- kurssista?

Vitamiinit ja malttamattomuus

Kiertopäivissä huidellaan jo päivässä numero 22. Keskenmenoa ennen pystyin olemaan mielestäni melko rennosti näiden kiertopäivien kanssa, mutta nyt olen todella tietoinen siitä missä kohtaa kiertoa ollaan milloinkin menossa. Kierto jossa raskauduin oli joulukuun kierto. Ovulaatio osui muistaakseni joulupäivälle. Join viiniä jouluna, joulupäivänä, tapaninpäivänä.. Eikä vuosi vaihtunut täysin selvänä. Heti taukokierron jälkeen päätin olla ottamatta ainuttakaan saunasiideriä tai viiniä ruoan kanssa aina positiivisen ovulaatiotestin jälkeen (ei sitä alkoholia kyllä normaaleissa olosuhteissa tule käytettyä paljoa). Tosin viininhän pitäisi pieninä määrinä auttaa jotenkin alkion kiinnittymiseen? Nauratti tuossa pari päivää sitten, kun mies toi kaupasta minulle kivennäisvettä, jos saunassa haluan juoda jotain tavallista vettä maistuvampaa. Hassu mies. :)

Muuten tässä kierrossa on käytössä Minisun monivitamiinivalmiste, rautalisänä Obsidan Fe++, Solgarin E-vitamiini ja uuden työn vuoksi olen syönyt kohta kuukauden maitohappobakteereita, jos vaikka säästyisi sairaspäiviltä nyt ainakin alkuun. Minisunia olen syönyt jo useamman vuoden ajan. Minisunista löytyy riittävästi Foolihappoa, joka on ymmärtääkseni jo raskautta suunniteltaessakin suositeltavaa syödä. Rautalisää syön alhaisen hemoglobiinin vuoksi lähes aina. Joskus söin vain viikon kuukautisten ensimmäisestä vuotopäivästä alkaen, mutta hemoglobiini ei pysynyt yli 120, joten sain ohjeeksi syödä jatkuvasti jos vain maha kestää (toistaiseksi on kestänyt). E-vitamiineja olen syönyt vasta muutaman kuukauden. Huuhaata tai ei, mutta jostain luin e-vitamiinin olevan hedelmällisyyden vitamiini. ;) Jostain luin että ei-toivottuun lapsettomuuteen suositellaan avuksi E-vitamiinia ja lisäksi B- ja C-vitamiineja sekä naisille foolihappoa. Mitä vitamiineja te syötte?

Minullahan on todettu Keliakia, joka voi olla hedelmättömyyden taustalla. Minulla keliakia todettiin melkein samoihin aikoihin, kun jätimme ehkäisyn pois. En ole saanut ikinä selkeää vastausta siihen, ettö onko keliakia kuitenkin se meidän syy lapsettomuuteen. Keliakiani on kuitenkin ollut jo useamman vuoden hyvässä hoitotasapainossa, joten tällä hetkellä sen ei pitäisi vaikuttaa meidän lapsettomuuteen.

Googlailin tässä samalla tuosta monivitamiinien syömisestä lapsettomuuden aikana. Joissain artikkeleissa tyrmätään suoraan se, että vitamiineista olisi mitään hyötyä lapsettomuudessa, kun taas tuota E-vitamiinia ainakin suositellaan, koska se on juurikin jonkinlainen hedelmällisyyttä lisäävä vitamiini. Tiedä sitten, mutta ei noista mitään haittaa ole, joten jatkan niiden syömistä kaikesta huolimatta. :)

Nyt on sellainen hieman aaltoileva olo tämän kierron suhteen. Toisaalta ovulaation aikaan olimme hyvinkin aktiivisia, mutta eipä se ole aikaisemminkaan riittänyt. Viikko sitten sain ovulaatiotestiin hymyn, joten ainakin viikko vielä pitäisi malttaa testaamisen kanssa, jos ei kuukautiset ehdi alkaa ennen ensi viikon torstaita. :) Puuh.. Ihmettelen edelleen, että olin 2014 uudesta vuodesta tekemättä ainuttakaan raskaustestiä ennen sitä tammikuun 2015 raskaustestiä (vuoden, ihan käsittämätöntä!!!). Nyt polttelee testit hieman ihan älyttömästi tuolla kaapissa. Ne DPO jututhan lasketaan vissiin niin, että positiivisen ovulaatiotestin seuraava päivä on DPO 0? Joten tänään on sitten vasta DPO 6. Ehkä toiset kuusi päivää maltan olla testaamatta. :)

(Weheartit)

Itku

Tänään kävin ystäväni kanssa lounaalla. Ruokaillessamme puhuimme tuttuun tapaan kaikki viime ajan kuulumiset läpi. Ystäväni on aina toisinaan sopivan tilanteen tullen kysynyt varovaisesti lapsettomuudestamme. Tänään hän kysyi taas hyvin varovasti tilanteestamme. Yllättäen purskahdin aika välittömästi kysymyksen jälkeen itkuun, vaikka tähän mennessä olen pystynyt keskustelemaan melko neutraaliin sävyyn laspettomuudesta hänelle, koska hän tuntuu ymmärtävän ja olevan aidosti pahoillaan meidän tilanteesta. Kerroin hänelle keskenmenosta, koska uskoisin keskenmenon olleen jotenkin alitajunnassa mielessäni koko ajan.. Helpotti puhua, helpotti itkeä. Viereisessä pöydässä yksi nainen sattui kysymään lounaslistaa itselleen juuri samaan aikaan, kun purskahdin itkuun. Hävetti hetken, mutta eipä tuollaisille tilanteille oikein voi mitään. Hieman nolostuneena viereisen pöydän nainen jatkoi jutustelua pöytäseuransa kanssa lounaslistan saatuaan, mutta toisinaan tunsin lempeän katseen naisen suunnalta. :) Minkäköhän takia nainen luuli minun itkevän. Me emme nimittäin kuulleet heidän keskusteluaan, joten en usko heidänkään kuulleen meidän keskustelua. Toki tuon itkun jälkeen nainen saattoi yrittää kuunnella, että mistä mahtoi minun itkussani olla kyse.

(Weheartit)

Muutenhan täällä aika tuntuu matelevan. Viime viikon torstaina (19.3) sain ovulaatiotestin hymyilemään. Kiertopäiviä oli torstaihin mennessä ehtinyt kertyä vasta viisitoista. Ovulaation tai oikeastaan LH-huipun löytämisen jälkeen aika tuntuu aina pysähtyvän, mutta onneksi työt ja vapaa-ajan touhut pitää minut melko kiireisenä nämä pari viikkoa.
Vieläkään ei ole tullut sen viallisen testilaitteen tilalle uutta, mutta ei sillä kiirettä ole kun tuo ovulaatiokin tuli löydettyä sillä vanhemmalla digitaalisella testillä. Testin tein torstaina myöhään illalla. Perjantaina aikaisin aamulla testi olikin sitten jo negatiivinen. Perjantaina illalla vatsassa oli sen verran kovaa kipua, että ehkä se ovulaatio osui perjantai-illalle. Olisipa helppoa, jos voisi vain käydä sellaisessa läpivalaisussa katsomassa, että mitä kropan sisällä milloinkin tapahtuu, koska useimmiten olen kyllä todella oireeton ovuloidessani ja tulipa se oireettomuus huomattua sen keskeytyneen raskaudenkin kanssa.

Luonnoksissa odottaa melkein valmis postaus minun kokemuksistani koskien Pride-koulutusta. Olipa kiva huomata, että aikaisemmin kysellessäni useampaa kiinnosti kuulla tuosta koulutuksesta. Viimeistään tulevana viikonloppuna uskon saavani tuon postauksen kirjoitettua loppuun. :)

Kirjeitä ja kuulmisia

Tein tuossa viimeisiä Pride- kotitehtäviä. Yhtenä tehtävänä oli kirjoittaa kirje sijaislapselle. Ajattelin kirjoittaa myös kirjeen meidän syntymättömälle lapselle. Joskus ennen keskenmenoa mietin, että jatkaisinko blogia raskauden alkaessa. Todennäköisesti aloitan uuden blogin jos tulisin raskaaksi, koska haluaisin jättää lapsettomuutta käsittelevän blogin yhdeksi vaiheeksi elämää. Enkä välttämättä halua ikinä palata näihin fiiliksiin, vaikka tiedänkin etten voi ikinä unohtaa tätä tuskaa. Olisi aika hienoa näyttää sitten se tekemäni kirje omalle lapselle joskus, kun hän on siihen riittävän vanha. Uskoisin kirjoittavani melko vahvoja tunteita sisältävän kirjeen. Kirjeestä tulisi varmasti esille se, että kuinka kovasti olemme häntä toivoneet, ja kuinka paljon häntä tulisimme rakastamaan.

Minun ja mieheni vanhemmat ovat kumpikin ottaneet meistä kasapäin kuvia lapsuutemme aikana. Minun vanhemmat säästivät hieman minun ensimmäisiä vaatteita ja ensimmäiset kengät. Miehen vanhemmat ovat tehneet sellaisen kehystetyn valokuvakollaasin. Tahtoisin antaa samanlaisia muistoja myös meidän lapselle, koska nuo meidän vanhempien säilyttämät muistot on tällä hetkellä meille todella rakkaita. Minun ensimmäiset kengät löytyy tuolta olohuoneen hyllyltä. Miehen valokuvista ja minun valokuvista olen tehnyt jo muutamia vuosia sitten sellaisen valokuva-albumin, joka on jatkunut aina vuoteen 2008 (?) asti. Tuon vuoden jälkeen valokuvia ja muistoja on tullut laitettua yhteen kenkälaatikkoon säilytykseen. Ehkä ensi kesän tehtäväksi otankin niiden muistojen laittamisen albumiin. :) 

(Weheartit)

Pohdin tuota Pride- kurssia tuossa yhtenä päivänä ja tulin siihen tulokseen, että vaikka meille ei ikinä tulisikaan sijaislasta, niin olemme miehen kanssa saaneet paljn kaikkea muuta hyvää tuon kurssin aikana. Uskon ettei niitä asioita olisi voinut saada mistään muualta. Melkoista itsensä tutkimista tuo kurssi on ollut, sekä omien vahvuuksien ja kehityskohtien löytämistä. Olen myös yllättynyt siitä, että miten paljon asioita olen myös vielä lähes kymmenen vuoden jälkeenkin oppinut tuosta miehestäni, eli paljon asioita jotka jäävät tavallisessa arjen kiireessä huomaamatta. Välillä olemme vitsailleet miehen kanssa, että jäisi moni lapsi "tekemättä", jos lapsen saaminen vaatisi noin paljon tehtäviä, kotikäyntejä, viikonloppuisin ryhmätapaamisia jne.. (nyt sitten huumoria tuohon edeliseen lauseeseen).

(Weheartit)

Tänään täällä mennään kiertopäivässä 13. Ovulaatiota en päässyt tikuttamaan, koska digitaalisen ovulaatiotestin monitori oli viallinen, eli sunnuntaina koin pienen pettymyksen kun testaamista yritin aloittaa. Tänään sain kiinni Clearbluen edustajan, joka sitten lähettää minulle uuden monitorin tikkuineen, mutta ei ne tähän kiertoon enää ennätä, kun Englannista asti se testi tulee. Jos jotain positiivista, niin ainakin pääsin toteamaan tuon Clearbluen tuoteneuvonnan toimivan hyvin. Ihminen joka minulle vastasi neuvonnasta, niin kysyi että olenko varma että meidän lapsettomuushoitojen (Letrozolen) kanssa voi mitata tuolla ovulaatiotestillä, joka havaitsee myös kohonneen estrogeenin? Ymmärtääkseni tuo Letrozole juuri toimii päinvastoin, eli vähentää omaa estrogeenin tuotantoa, koska eikö juuri estrogeenin lisääntyminen lisää rintasyövän riskiä?!? (Nyt voin kyllä olla ihan väärässä). Ajattelinpa vaan, että jos Letrozole lisäisi estrogeenin tuotantoa, niin ovulaatiotestihän hymyilisi kai koko kierron? 

Kuumat aallot

Eipä mulla muuta, mutta tällä kertaa nää kuumat aallot on kyl jotain ihan hirveetä. Musta tuntuu myös, että haisen pahalta suihkuista ja dödöistä huolimatta. Hirmu kiva, mutta jos loppu tulos on oma lapsi, niin en tämän enempää valita. :) Tänään illalla nappaan viimeisen Letrozolin, jonka jälkeen odottelen sitten muita oireita, eli siis niitä ovulaatioon viittaavia. Seuraavat kaksi viikkoa vietän todella tiiviisti töissä, joten katsotaan miten käy ovulaation metsästyksen niiden tikkujen avulla. Toisinaan minun pitää herätä tulevina viikkoina ihan hirmu aikaisin, joten pelkään testien siinä vaiheessa aamua unohtuvan. Parastahan olisi jos pääsisi taas sellaiseen rentoon fiilikseen käsiksi.. Ääh.. odotukset on taas ihan pirun korkealla!

Eteenpäin

Olemme puhuneet miehen kanssa joskus kauan aikaa sitten, että voisimme suorittaa joskus Pride- kurssin. Lähinnä mahdollista adoptiota varten sitten joskus tai ehkä sijaisperheenä toimimista silmällä pitäen. En ole uskaltanut täällä blogissa kertoa aikaisemmin, mutta olemme nyt sitten melkein suorittaneet tuon kurssin! Mietin pitkään, että jos joku kurssilainen minut täältä tunnistaa, mutta onhan noita kursseja käynnissä niin monella paikkakunnalla, että melkoinen sattuma olisi, jos joku kurssilta minut tunnistaa. Kiinnostaako ketään kuulla meidän ajatuksia kurssista? Hieman lähdimme ristiriitaisin ajatuksin tuohon kurssiin mukaan, koska keskenmenoon päättynyt raskaus oli juurikin kurssin alkaessa käynnissä. Hetkeäkään en ole katunut Pride-kurssille lähtöä, joten ehkä meistä tosiaan vielä joku päivä voisi tulla vaikka sitten sijaisperhe.  

Keskenmeno sattui sinällään maailman huonoimpaan saumaan, että olimme juuri kurssin aloittaneet. Voittepa kuvitella, että oli ajatukset hieman sekaisin ensimmäisellä kotikäynnillä, kun ei oikein tiennyt että olenko raskaana vai mitä ihmettä. Päätimme käydä kurssin loppuun asti, vaikka se ihme tapahtui meidän kohdalle, että raskaus alkoi ja päättyi keskenmenoon. Kurssissa on ollut paljon positiivista. Toisinaan olemme pohtineet adoptiota lapsettomuushoitojen lopetuksen jälkeen, mutta ei tuo sijaisvanhemmuuskaan kuulosta yhtään hullummalta. :) Miksi emme voisi tarjota sijaiskotia lapselle, joka ei sillä hetkellä voi biologisten vanhempien kanssa elää? En missään nimessä ajattele sijaislapsen korvaavan meidän lapsen paikkaa, eli emme ole kurssilla siksi, että haluaisimme viedä kenenkään biologisen vanhemman paikkaa lapsen elämästä. Haluamme tarjota vain hyvän kodin meidän perheessä sen aikaa, kun lapsi sitä tarvitsee. Vielä puntaroimme tuota sijaisperheenä toimimista, koska onhan se iso päätös ottaa toisten lapsi omaan kotiin. Pakko myös myöntää, että pelkään toisinaan kiintyväni liikaa sijaislapseen ja sitten, jos ja kun tulee se lapsesta luopuminen eteen. Näitä aiheita on onneksi mietitty kurssin aikana. Myös vastaanottoperheenä toimiminen kiinnostaisi noista sijaisperheen muodoista, mutta eiköhän se meidän "muoto" hahmotu tässä kurssin lopun lähestyessä. 

Mitä mietteitä sijaisvanhemmuus herättää?

Onko teillä ajatuksena siirtyä adoptioon hoitojen jälkeen?

Meillä hoidot on vielä kesken, joten lähinnähän tuo Pride on nyt "vain" käyty. Katsotaan sitten niiden IVF-hoitojen ja muiden jälkeen, että olisiko edelleen tuo meidän kolmas huone vapaa sijaislapselle vai kallistummeko sittenkin enemmän adoptioon. :) Kaikki ajallaan kuitenkin.. Nyt on kuitenkin vielä tämä hetki, että yritämme omaa lasta. Täällä mennäänkin vasta kiertopäivässä numero viisi, eli vielä on pitkä matka edessä tätä kiertoa.
Taas joudun toteamaan, että melkoinen muutoksien vuosi tästä vuodesta meinaa tulla.. Uusi työ, keskenmeno, Pride.. Apua jos löydämme itsemme vielä uutta asuntoa etsimästä! :D Ehkä elämässä asiat vaan tapahtuu välillä vähän rytinällä..

(weheartit)

Aamulla minulta lähti kaksi (!!!) ripseä toisesta silmästä lähes samaan aikaan. Päätin sitten ottaa vihoviimeiset keinot kehiin tässä lapsettomuus asiassa.. Puhalsin nimittäin silmäripset sormenpäästä samalla toivoen! :) Ette varmaan arvaa, että mitä mahdoin toivoa? Meneeköhän tää touhu jo vähän hulluksi. 

Letrozolet

Aloitin Letrozolet tänään aamulla, eli keskiviikkona illalla nappaan viimeiset napaani. :) Mies oli suunnitelmasta tyytyväinen, että lähdemme nyt yhden taukokierron jälkeen yrittämään. Mietin niiden ovulaatiotestien aloitusta, mutta en vielä ole ihan varma aloituksesta... Mahdollisesti tuossa 15.-17.3 pääsee testit käyttöön, kun elämme "jo" kierron päiviä 10 >. Jotenkin tuntuisi hassulta tuhlata kalliita testejä hirmu aikaisin.. :) Lupaan päivitellä taas ahkeraamin blogia, kun tauostakin ollaan selvitty. Hyvää se teki, mutta nyt positiivisin mielin jännäilemään, että suodaanko meille Letrozolella "avustettua" lasta.

Taukokierto päättyy!!!

Tänään on ollut pientä kipua alavatsalla, mutta kipu on ollut enemmän vasemmalla alavatsalla. Nyt illalla alkoi todella niukka vuoto. Huominen taitaa olla kiertopäivä numero yksi. :) Hymy siksi, koska taukokierron pituudeksi tuli 31 vuorokautta, jos huominen on kp 1. Letrozolet aloitan lauantaina, jos ei nyt päädytä vielä siihen, että pitäisimme vielä toisen kierron verran taukoa. Todella positiivista, että tämä kierto ilman mitään lääkettä jäi näin lyhyeksi (pelkäsin kierron venyvän).

Maaliskuussa

Tänään on jo tämän taukokierron 28 kiertopäivä. Melko nopeastihan tämä meni. :) Tänään tein ihan varuiksi raskaustestin, koska en halua aloittaa niitä Letrozoleja enää ikinä raskauden aikana. Tokihan testi näytti negatiivista, mutta ehkä se vuotokin suostuu alkamaan pian, kun on todettu ettei taukokierron aikana mitään luomuplussaa saatu aikaiseksi. :P Emme siis käyttäneet mitään ehkäisyä tauon aikana, koska se olisi tuntunut todella pöljältä näiden vuosien jälkeen. Lääkärikään ei kehottanut käyttämään mitään ehkäisyä, mutta varoitteli hieman kuitenkin siitä seikasta, että kuulemma heti keskenmenon jälkeen raskautuminen ei ole ihan hyvä juttu, koska elimistö ei ole vielä kunnolla palautunut kaikesta koettelemuksesta.
Nyt vaan sitten pitäisi tehdä pikaisesti se päätös, että pidämmekö vielä toisen kierron taukoa, vai rupeanko syömään Letrozolea uuden kierron alkamisen jälkeen? Uskon kallistuvani tuohon viimeiseen, mutta katsotaan mitä tuo mies tuumailee. :) Uuden uutukaiset Clear bluen ovulaatiotestitkin odottelevat vessan laatikossa käyttöä.. Vähän tässä taas malttmattoman ihmisen maltillisuutta testataan. :P