Itku

Tänään kävin ystäväni kanssa lounaalla. Ruokaillessamme puhuimme tuttuun tapaan kaikki viime ajan kuulumiset läpi. Ystäväni on aina toisinaan sopivan tilanteen tullen kysynyt varovaisesti lapsettomuudestamme. Tänään hän kysyi taas hyvin varovasti tilanteestamme. Yllättäen purskahdin aika välittömästi kysymyksen jälkeen itkuun, vaikka tähän mennessä olen pystynyt keskustelemaan melko neutraaliin sävyyn laspettomuudesta hänelle, koska hän tuntuu ymmärtävän ja olevan aidosti pahoillaan meidän tilanteesta. Kerroin hänelle keskenmenosta, koska uskoisin keskenmenon olleen jotenkin alitajunnassa mielessäni koko ajan.. Helpotti puhua, helpotti itkeä. Viereisessä pöydässä yksi nainen sattui kysymään lounaslistaa itselleen juuri samaan aikaan, kun purskahdin itkuun. Hävetti hetken, mutta eipä tuollaisille tilanteille oikein voi mitään. Hieman nolostuneena viereisen pöydän nainen jatkoi jutustelua pöytäseuransa kanssa lounaslistan saatuaan, mutta toisinaan tunsin lempeän katseen naisen suunnalta. :) Minkäköhän takia nainen luuli minun itkevän. Me emme nimittäin kuulleet heidän keskusteluaan, joten en usko heidänkään kuulleen meidän keskustelua. Toki tuon itkun jälkeen nainen saattoi yrittää kuunnella, että mistä mahtoi minun itkussani olla kyse.

(Weheartit)

Muutenhan täällä aika tuntuu matelevan. Viime viikon torstaina (19.3) sain ovulaatiotestin hymyilemään. Kiertopäiviä oli torstaihin mennessä ehtinyt kertyä vasta viisitoista. Ovulaation tai oikeastaan LH-huipun löytämisen jälkeen aika tuntuu aina pysähtyvän, mutta onneksi työt ja vapaa-ajan touhut pitää minut melko kiireisenä nämä pari viikkoa.
Vieläkään ei ole tullut sen viallisen testilaitteen tilalle uutta, mutta ei sillä kiirettä ole kun tuo ovulaatiokin tuli löydettyä sillä vanhemmalla digitaalisella testillä. Testin tein torstaina myöhään illalla. Perjantaina aikaisin aamulla testi olikin sitten jo negatiivinen. Perjantaina illalla vatsassa oli sen verran kovaa kipua, että ehkä se ovulaatio osui perjantai-illalle. Olisipa helppoa, jos voisi vain käydä sellaisessa läpivalaisussa katsomassa, että mitä kropan sisällä milloinkin tapahtuu, koska useimmiten olen kyllä todella oireeton ovuloidessani ja tulipa se oireettomuus huomattua sen keskeytyneen raskaudenkin kanssa.

Luonnoksissa odottaa melkein valmis postaus minun kokemuksistani koskien Pride-koulutusta. Olipa kiva huomata, että aikaisemmin kysellessäni useampaa kiinnosti kuulla tuosta koulutuksesta. Viimeistään tulevana viikonloppuna uskon saavani tuon postauksen kirjoitettua loppuun. :)