Viimeinen raskauskolmannes

Huomenna taitaa alkaa virallisesti viimeinen raskauskolmannes, kun raskausviikkoja on huomenna kertynyt jo hurjat 28+0. Raskaus on sujunut tähän asti todella hyvin, eikä raskaus ole vielä muuttanut normaaleja rutiineja juuri lainkaan. Ainoastaan jumpassa on pitänyt hidastaa vauhtia, ja huonon hemoglobiinin takia rautatabletteja on syöty yhden sijaan kahta. Kahdessa viime neuvolassa painokin on lähtenyt nousuun siten, että painoa on kertynyt välillä jopa 660g viikossa. Koko raskauden aikana painoa on nyt kertynyt 7,5kg. Ensimmäisten 17 raskausviikon aikana painoa tuli maksimissaan +47g viikko. Katsotaan kuinka tuon painon kanssa käy nyt loppuraskaudessa.

Vauvan liikkeet tuntuvat joka viikko paremmin, mutta päivässä saattaa olla edelleen pitkiäkin pätkiä etten ole tuntenut yhtään liikettä. Melko rauhalliselta tyypiltä tämä meidän vauva on tähän mennessä tuntunut. Kotidopplerilla olen kuunnellut sydänääniä edelleen melkein päivittäin, ja siinä 150 kummallakin puolella sykkeet ovat tällä hetkellä myös neuvolan mukaan.

Seuraava neuvola osuu tämän kuun loppupuolelle, jonka jälkeen neuvolakäynnit tihentyvät siten, että loppuraskaudessa käyn neuvolassa kahden viikon välein. Lääkärin luona menen käymään viimeistään raskausviikolla 35 tai 36. Mielestäni neuvolakäyntejä on ollut ihan riittävästi, vaikka alkuun kuukauden välit tuntui ihan liian pitkiltä. Onneksi tuli hankittua silloin alkuraskaudessa tuo kotidoppler, niin on säästynyt turhilta paniikeilta.

Hankintoja olemme tehneet miehen kanssa rakenneultran jälkeen melkoisesti. Jopa tapetit ovat vaihtuneet meidän makuuhuoneessa tämän toisen raskauskolmanneksen aikana. Kiinnostaako ketään nähdä täällä blogissa tekemiäni hankintoja? Voisin kuvata ainakin osan hankinnoista tänne blogiin. Meillä on hankittuna mm. vaunut (Emmaljungan SuperViking), hoitopöytä, pinnasänky, imetystyyny, vaunuverho, vaatteita, kylpyamme ja paljon kaikkea muuta pientä sälää.

Edelleen minua vaivaa välillä todella epätodellinen olo sen suhteen, että olenko minä ihan oikeasti raskaana? :) Uskomatonta, mutta kyllä tuo pieni ihminen jo sen verran liikehtii tuolla masussa, että kyllä minä ihan oikeasti olen raskaana, ja ensi vuonna vihdoinkin jonkun pienen minityypin äiti. <3

Kuulumisia rv20+6

Pahoittelut heti alkuun etten ole ehtinyt päivittämään blogia kuukauden aikana ollenkaan. Ajatukset on päivittäin raskaudessa, mutta tällä hetkellä myös muukin elämä on varsin vauhdikasta niin töissä kuin vapaa-ajalla etten ole vain oikeasti ehtinyt kirjoittamaan. Tänään aamulla päätin, että kirjoitan blogiin puolivälin ja rakenneultran kuulumisia. 

Raskaus on edennyt sellaiseen kohtaan johon en uskonut ikinä pääseväni. Olin asettanut raskausviikon kaksikymmentä sellaiseksi rajapyykiksi, että sitten annan itselleni vihdoinkin luvan nauttia, ja tiedättekö kyllä minä ihan oikeasti nautin. Raskausviikolle 20+4 pääsin ilman mitään oireita, kunnes tunsin illalla vatsassa hassun hipaisun/muljahduksen. Pidin kättäni mahallani ja tunsin sen taas.. Minun ensimmäinen selvä oire on vauvan liike! :D Vatsa on toki kasvanut pienin askelin sen verran isoksi, että jopa naapuri uskalsi kysyä mahdanko olla raskaana. Katsotaan kuinka kauan vielä säästyn ilman oireita.

Rakenneultra oli muutama päivä sitten, ja vauvalla on kaikki hyvin. :) En jännittänyt mielestäni etukäteen tuota ultraa juuri ollenkaan, mutta odotushuoneessa iski sitten ihan hirveä jännitys. Onneksi ultraava kätilö oli oikein mukava, joten siinä hänen ja miehen kanssa jutellessa jännitys vähän helpottui. 

Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan kantaa tätä pientä ihmettä. Toivon jokaiselle lapsettomalle paljon voimia hoitoihin. Toivottavasti jaksatte uskoa, että vielä joskus on teidän vuoro. Itse jaksoin uksoa kaikki ne neljä vuotta, vaikka välillä meinasinkin lopettaa hoidot, kun ainaiset pettymykset kävi liian koville. 

Palaan seuraavan kerran blogin pariin huomattavasti aikaisemmin. Ihanaa alkavaa syksyä kaikille. <3

Kuulumisia rv16+1

Raskaus etenee omalla painollaan. Uutena oireena on välillä tuntuvat vihlomiset alavatsalla, sekä kotidopplerilla selvemmin kuuluvat vauvan sydämensykkeet.<3 Istukka on minulla edessä, joten uskon sen vaimentaneen aikaisemmin sydämensykkeen kuulemista. Onneksi on keksitty tuollainen näytöllinen doppler, joten huonosti kuuluvista sykkeistä huolimatta olen saanut aikaisemmin lukea numeroina vauvan sykkeitä. Sykkeet pyörivät siinä 130-144 välillä. Poikasykkeiksi monet väittävät.

Seuraavaan ultraan (rakenneultra) tuntuu olevan ikuisuus, vaikka oikeasti siihen on vain kuukausi aikaa. Kuukauden kuluttua olen ylittänyt myös raskauden puolivälin! Puolivälin jälkeen uskon tekeväni ensimmäisiä vauvaan liittyviä hankintoja, ja pian tuon rakenneultran jälkeen saa kai (?) hakea jo äitiyspakkausta/avustusta? Itse olen kallistunut äitiyspakkauksen puolelle, on vauva sitten tyttö tai poika. Oletteko te ottaneet äitiysavustuksen pakkauksena vai rahana?

Töissä olen huomannut, että pieni vatsakumpuni saa jo katseita, mutta vielä ei kukaan ole uskaltanut suoraan kysyä.. :) Muutamille läheisimmille työkavereille olen kertonut raskaudesta, sekä tietysti lähiesimiehelle. Kai tässä tosiaan on uskottava, että raskaana tässä ollaan, vaikka tämä raskaana oleminen on ollut tähän asti ihan super helppoa, kun ei ole ollut mitään suurempia oireita. 

Välillä minua pelottaa, että entä jos menetänkin tämän pikkutyypin, mutta onneksi noita ajatuksia on raskauden edetessä aina vain vähemmän. Itse en voi kovinkaan paljoa vaikuttaa tulevaan, mutta toivon tietysti kovasti, että saan ensi vuoden alussa pitää sylissäni meidän esikoista. <3 

Eiliseltä

Pakko tulla kertomaan, että eilen (rv14+5) tuli ensimmäinen oksennus! :D Huvittavinta tuossa oksennuksessa oli ehdottomasti oma leveä hymy. Okei, ei se nyt ihan niin kivaa ollut, mutta tämän oireettoman raskauden aikana tuo oksentaminen ei tuntunut ollenkaan pahalta. Muuten vointi on edelleen hyvä, ja töissä uskalsin kertoa jo esimiehelle, ja yhdelle läheisimmälle työkaverille raskaudesta.

Teelusikan mittainen (rv14+0)

Tänään lataamassani sovelluksessa luki "vauvasi on nyt teelusikan mittainen". Raskausviikko vaihtui tänään taas seuraavaksi, ja nyt olenkin jo raskausviikolla 14+0. Reilu kuusi viikkoa enää seuraavaan ultraan, mutta siihen asti pientä mielenrauhaa tuo hankkimani kotidoppler. Muuten raskausoireet ovat edelleen pysyneet poissa, eikä se enää haittaa ollenkaan.
Alkuviikosta kävin toisella neuvolaterveydenhoitajan käynnillä. Käynnillä kaikki oli hemoglobiinia lukuunottamatta hyvin. Painoa oli tullut ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana vain yksi kilo, joka oli kuulemma hyvä juttu. Hemoglobiini olikin sitten laskenut alle suositusten rautalisästä huolimatta. Seuraava neuvola on neljän viikon kuluttua elokuun lopussa.

Tällä hetkellä olen vielä kesälomalla, mutta ensi viikolla alkaa taas normaalit työkuviot. Työpaikallani kukaan ei vielä tiedä raskaudesta, joten katsotaan kuka työkavereista huomaa raskauden ensimmäisenä. Minua ei haittaa ollenkaan, jos joku raskauden jo nyt huomaa, mutta pitäisin ihan mielelläni tätä ihanaa salaisuutta vielä hetken itselläni. :) Ihan sinne rakenneultraan en usko pystyväni salaisuutta säilyttämään, koska pienen vauvavatsan olen selvästi jo nyt saanut. Milloin teillä on alkanut näkymään selvä vauvavatsa? Mieheni mielestä minun vatsani vain ilmestyi tuossa tämän viikon aikana, ja samaa sanoi minun äiti... Mahtaako olla näin.. Ihana kyllä jos vatsa rupeaa kasvamaan, niin saa edes jonkun konkreettisen asian tästä raskaudesta.

rv 11+6

Viime yö meni tosi katkonaisesti, koska odotin kovasti tämän päivän np-ultraa. Ultraava kätilö oli ihastuttava. Hän kertoi tosi tarkasti kaiken mitä tässä kohtaa oli nähtävissä, ja saimme mukaamme useita kuvia meidän pikkutyypistä. Iltapäivällä kerroimme soittamalla, ja kuvaviesteillä läheisille meidän pienestä salaisuudesta. Vastaanotto oli tosi lämmintä. Kummankin vanhemmat olivat tosi liikuttuneita, ja sisarukset onnittelivat vilpittömästi meidän uutisten johdosta. Kyllä tällä pikkutyypillä tulee olemaan niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillä. <3

Rakenneultra on syyskuussa, kun raskausviikkoja on täynnä reilu kaksikymmentä. Tänään olen tuntenut niin kovaa rakkautta tätä pikkutyyppiä kohtaan. En olisi tosiaan uskonut kuukausia sitten, että heinäkuussa 2016 minäkin saan kirjoittaa minun raskaudesta, ja np-ultrasta. :)

Alkiosta sikiöksi

Lauantaina vaihtui raskausviikko kympiksi, ja samalla alkion sijaan tätä pikkutyyppiä kutsutaankin sikiöksi. Perjantaina söin viimeisen Zumenonin, ja Lugesteroni vähenee asteittain aina ensi viikon perjantaihin asti loppuen sitten kokonaan. Lääkkeiden lopetus ei ole vielä toistaiseksi pelottanut, mutta fiilis voi olla ihan toinen sitten reilun viikon päästä.
Ensi viikolla koittaa vihdoinkin np-ultra, jonka jälkeen toivon voivani "hengittää hieman kevyemmin". Toivottavasti pikkutyypillä on kaikki hyvin, ja pääsisin vihdoinkin johonkin sellaiseen tunnetilaan, että tämä raskaus on oikeasti ihanaa. :) Toki tämä raskaus tuntuu ihanalta, mutta haluaisin päästä eroon jatkuvasta pelosta.

Olen seurannut aika tarkkaan omaa kroppaani, ja nyt olen huomannut alavatsalla pientä turvotusta(?). Voisiko se alavatsalla oleva turvotus olla jo nyt (rv10+5) vauvavatsan alkua? Vai onkohan kyseessä vielä tässä kohtaa vain jokin muu turvotus..? Lääkärin mukaan minulla vatsa kyllä tulee näkymään hieman normaalia nopeammin, koska olen hoikka ja tosiaan tuo kohtu on eteenpäin kallella.

Muutenhan täällä eletään edelleen oireetonta raskautta. Nälkä tulee nopeasti ja tuntuu, että olen jatkuvasti syömässä, mutta riittävän tasaisesti syömällä olen välttänyt pahoinvoinnin lähes kokonaan. Muutamia kertoja olen herännyt ihan kaameaan nälkään, ja silloin minulla on ollut oikeasti jo pahaolo. Tuntuu ettei minulla ole nyt mitään uutta kerrottavaa, mutta viimeistään sitten viikon päästä np-ultran jälkeen.