Kuulumisia rv20+6

Pahoittelut heti alkuun etten ole ehtinyt päivittämään blogia kuukauden aikana ollenkaan. Ajatukset on päivittäin raskaudessa, mutta tällä hetkellä myös muukin elämä on varsin vauhdikasta niin töissä kuin vapaa-ajalla etten ole vain oikeasti ehtinyt kirjoittamaan. Tänään aamulla päätin, että kirjoitan blogiin puolivälin ja rakenneultran kuulumisia. 

Raskaus on edennyt sellaiseen kohtaan johon en uskonut ikinä pääseväni. Olin asettanut raskausviikon kaksikymmentä sellaiseksi rajapyykiksi, että sitten annan itselleni vihdoinkin luvan nauttia, ja tiedättekö kyllä minä ihan oikeasti nautin. Raskausviikolle 20+4 pääsin ilman mitään oireita, kunnes tunsin illalla vatsassa hassun hipaisun/muljahduksen. Pidin kättäni mahallani ja tunsin sen taas.. Minun ensimmäinen selvä oire on vauvan liike! :D Vatsa on toki kasvanut pienin askelin sen verran isoksi, että jopa naapuri uskalsi kysyä mahdanko olla raskaana. Katsotaan kuinka kauan vielä säästyn ilman oireita.

Rakenneultra oli muutama päivä sitten, ja vauvalla on kaikki hyvin. :) En jännittänyt mielestäni etukäteen tuota ultraa juuri ollenkaan, mutta odotushuoneessa iski sitten ihan hirveä jännitys. Onneksi ultraava kätilö oli oikein mukava, joten siinä hänen ja miehen kanssa jutellessa jännitys vähän helpottui. 

Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan kantaa tätä pientä ihmettä. Toivon jokaiselle lapsettomalle paljon voimia hoitoihin. Toivottavasti jaksatte uskoa, että vielä joskus on teidän vuoro. Itse jaksoin uksoa kaikki ne neljä vuotta, vaikka välillä meinasinkin lopettaa hoidot, kun ainaiset pettymykset kävi liian koville. 

Palaan seuraavan kerran blogin pariin huomattavasti aikaisemmin. Ihanaa alkavaa syksyä kaikille. <3