Yritän ajatella jatkuvasti positiivisesti siitä, että joku niistä meidän neljästä alkiosta selviää sulatuksesta ja tuo meille sen kauan kaivatun lapsen. En anna ajatustakan tässä kohtaa sille, että joutuisimme käymään koko hoidon läpi uudestaan, koska ajallisesti seuraava hoito menee varmaan tämän vuoden loppuun tai alkuvuoteen 2017.
Tämän IVF- hoidon aikana olen kokenut myös erikoista pelkoa. Pelkään tulevani raskaaksi, koska pelkään ihan älyttömästi uutta keskenmenoa. Olen miettinyt, että voiko tuo vahva pelko estää onnistumisen näiden hoitojen aikana. Aikaisemmin olen vain toivonut tulevani raskaaksi, mutta nyt toiveeni on muuttunut siihen, että haluan elävän lapsen syliini asti. Osaisinkohan edes nauttia raskausajasta? Mielestäni on omituista pelätä jotain sellaista, jota toivoo kovasti..
Olen myös ajatellut, että jos emme onnistu vielä tässä kierrossa, niin ehkä seuraava on se meidän kierto. Huvittavaa sinäänsä, että jaksan edelleen uskoa aina seuraavan kierron olevan se meidän kierto, vaikka lapsettomuutta on takana jo hyvän aikaa. Hoitoja ei toki ole vielä montaa takana. :) Letrozolien kohdalla olin ihan varma ettemme onnistu, mutta niinpä juuri niiden ansiosta se ainoa keskenmennytkin raskaus saatiin alkuun. Pakkohan minun on siis uskoa meidän pakastealkioihin.
Viikon päästä olen hieman enemmän perillä taas näistä meidän hoidoista, kun tieni vie poliklinikalle ultrattavaksi. Hirveästi toiveita tähän kiertoon, koska ultrassa toivon näkeväni hienosti kasvaneen limakalvon ja hyvän johtofollikkelin. Tuon ultran jälkeen toivon ovisplussaa oikealle päivälle, ja sitten aletaan pitämään peukkuja meidän pakkaspojille/tytöille. :) Kyllä pitää olla hyvä tuuri, jos nuo kaikki toiveet toteutuisivat. Siirron jälkeen uskallan vasta toivoa raskautta..
Ihanaa viikonloppua kaikille!
weheartit
Jännä miten erilaisia käytäntöjä ilmeisesti on eri hoitolaitoksissa. minulle on aina tehty pakastealkion siirrot luonnolliseen kiertoon. Olen myös kuullut, että luonnollisesta kierrosta onnistumisprosentti on hiukan suurempi. Meillä klinikalla on ns. "Viiden päivän sääntö", eli (pakasteakion) siirto voidaan tehdä viiden päivän sisällä kun ovisplussa on saatu. En ole ikinä osannut jännittää tuota viikonlopua, koska miltei aina siirto kuitenkin voidaan toteuttaa, riippumatta minä päivänä ovisplussan saa. Muistaakseni keskiviikko on sellainen päivä jolloin ohjeistetaan ovulaatio testattavan kaksi kertaa päivässä, tämä varmaan sitten määrittää tehdäänkö siirto perjantaina vai maanantaina.
VastaaPoistaMutta siis tällaisia ohjeita olen saanut meidän klinikalta, kait nämä on niin yksilöllisiä asioita.. :)
Tuo olisi kyllä loistava juttu, jos pakastealkion siirto voitaisiin tehdä viiden päivän sisällä kun ovisplussa on saatu! Meidän polilla hoitaja sanoi, että siirto tehdään viiden päivän kuluttua positiivisesta ovulaatioplussasta, eli pieni stressi siitä jos osuukin viikonlopulle.
PoistaMeidän klinikalla siirto tehdään alkion ikää vastaavana päivänä ovulaatiosta, eli esim. viiden päivän alkiolle LH+6 päivänä ja kuuden päivän alkiolle LH+7. Jos siirtopäivä osuu viikonlopulle, siirto siirtyy. Oma jännäämisensä siinä on, enkä varmastikaan jaksaisi useita viikonlopun takia peruuntuneita siirtoyrityksiä peräjälkeen, eli jos tulee huti niin pyytäisin varmaankin lääkkeellistä kiertoa seuraavaksi. Asiahan on tietty sellainen mihin ei voi itse vaikuttaa, eli täytyy yrittää vaan ottaa rennosti :). Helpommin sanottu kuin tehty..
VastaaPoistaOnnea matkaanne, toivottavasti siirtoon päästään!
Minulla on ainakin toistaiseksi sellainen rauhallinen olo noiden pakastealkioiden suhteen. Siirtoon päästään tässä, seuraavassa tai sitten joskus kevään aikana. :) Katsotaan joudutaanko pettymään montakin kertaa, vai toisiko noista neljästä pakkasalkiosta joku meille sen kaivatun lapsen.
PoistaPerjantaina saan vihdoinkin varman vastauksen tuosta meidän klinikan käytännöstä siirtojen suhteen. Sen mukaan mennään mikä on paras tapa. :)