Sivut

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ovulaatiosta tässä kierrossa!

Lauantaina (kp10) aloitin  Clearbluen digitaalisten-ovulaatiotestien tekemisen. Tässä kierrossa käytin niitä uudempia Clearbluen testejä, jotka havaitsevat kohonneen estrogeenipitoisuuden ja  LH-hormonin pitoisuuden nousun. Näiden kahden hormonipitoisuuden vuoksi testi kertoo jokaisen kierron neljä hedelmällisintä päivää.
Myöhään lauantai iltana Clearbluen uudempiin testeihin ilmestyi vilkkuva hymynaama (tarkoittaa sitä, että testaamista jatketaan, mutta ovulaatio tapahtuu muutamien päivien sisällä). Sunnuntaina aamulla testiin ilmestyi "ei vilkkuva" hymynaama, joka nähtävästi pysyy pitkään testissä, koska edelleenkin se hymiö siinä testissä hymyilee. Clearbluen sivuilta luin, että hymynaama pysyy näytöllä niin kauan kun kierrossa on paras hetki raskautua (mies veikkasi, että niin kauan kunnes patterit loppuvat). Hymynaaman hävittyä testilaitetta voi käyttää normaalisti aina uuteen hymynaamaan eli ovulaatioon asti.
Tänään testasin vielä mielenkiinnosta vanhemmalla digitaalisella testillä hymyn, eli ovulaatio taitaa tapahtua pian. Tänäänhän on vasta kierrossa päivä 12, joten aikaisin meinaan ovuloida tässä kierrossa! :) Mitään ovulaatioon viittaavia oireita en ole tosin huomannut, mutta voihan se ovulaatio tapahtua huomaamattakin.

(12.04.15 Hymy uudessa testilaitteessa)

Minun kiertojen pituudet vaihtelevat 28-34 päivän välillä (joskus päiviä on kertynyt lähemmäs 50), joten tuon testaamisen aloituksen kanssa on aina melkoista arpomista. Nyt ei onneksi joutunut noita testejä hirveästi tuhlaamaan, koska testi näytti vilkuttavaa hymynaamaa jo toisen testin kohdalla! Testaamisen aloitin kp10, mutta ohjeen mukaan minun olisi pitänyt aloittaa jo kp8, koska lyhin kiertoni on tuon 28 päivää. 
Huomiselle veikkaisin ovulaatiota, joten "piinapäivät" alkaa sitten keskiviikosta. :) Kuun loppuun toivoisin sitten sitä positiivista RASKAUStestiä, ja vappuna voisinkin kilistellä takapihan terassilla alkoholittomalla simalla alkanutta raskautta.. Eikö niin? :) Vappu olisi nimittäin tänä vuonna töistä vapaa, joten mikäs sen mukavampaa, kun nauttia simasta ja munkeista pieni salaisuus vatsassa. 
(Kuva on Raskauskeijun sivuilta)


Katsotaan että onko siitä mitään merkitystä, 
että tietääkin yhden päivän sijaan useamman hedelmällisen päivän. :) 
Onko kukaan muu vielä kokeillut noita uudempia testejä? 

EDIT: Tänään oli hymynaama kadonnut siitä uudemmasta testistä,
 eli aikalailla 48 tuntia se siinä puikossa näkyi. Hassu testi.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Toiseen kiertoon toiveikkaana (tottakai)

Illalla otan tämän kierron viimeisen Letrozolen. Yöt on mennyt hikoillessa, mutta muuten ei mitään muita haittavaikutuksia ole ollut. Kiertopäivät etenee taas ihan kivaa vauhtia, koska nytkin on jo kp7. Tänään ajaessani pyörällä kotiin sain hetkellisesti sellaisen tunteen, että "tämä on se meidän kierto". Hetki tuon ajatuksen jälkeen ajattelin kuitenkin, että viimeksi onnistuimme "vasta" kolmannessa Letrozole kierrossa. Ääh.. Kumpa vaan nyt onnistuisi jossain kierrossa "raskautumaan" niin, että raskaus etenisi aina lapsen syntymään asti. Sitten lapsen synnyttyä koittaa tietysti se hetki, kun pelkään ikuisesti hänen tai heidän puolesta (juttelimme miehen kanssa siitä mahdollisuudesta, että hoitojen kautta meillä tepastelisi joskus kaksoset). 
Muuten arki tuntuu rullaavan ihan tasaisesti. Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, mutta pieni sisustuskärpänen iski taas valon lisääntyessä. Olohuone saikin jo tänään hieman uutta ilmetta tavaroita järjestelemällä. Eilen katsoin taas tuonne yhteen kaappiin, jonka henkareilla roikkuu muutamia vaatteita sille meidän lapselle. Hassua ajatella, että niistä vaatteista muutamat ovat roikkuneet tuolla lähes kolmen vuoden ajan.. Muutamien vaatteiden kohdalla muistan melko tarkkaankin, että mitä olen kyseisen vaatteen kohdalla ajatellut. Miltäköhän noiden vaatteiden pukeminen tuntuu, kun tietysti niiden vaatteiden näkeminen tuo pakosti mieleen tämän lapsettomuuden. Tuntuukohan niiden pukeminen kuitenkaan hyvältä, niinkuin olen aina ajatellut?

Letrozolea kohtaan minulla on todella ristiriitaiset tunteet. Toisaalta ajattelen Letrozolen olevan hyvä lääke, koska sillä onnistuimme jo kerran, mutta toisaalta ajattelen myös sitä, että sen vuoksi koin keskenmenon. Keskenmenon saadessani selasin kaikki mahdolliset sivustot, jossa asiaa käsiteltiin. Lukemani perusteella pystyin todeta keskenmenon olevan yleisin raskauskomplikaatio, sillä joka kymmenes raskaus päättyy keskenmenoon. Valtaosa raskauksista tosin ennen kahdeksatta raskausviikkoa. Joka kymmenennellä naisella keskenmeno toistuu (!!!). Terveyskirjastosta luin, että yksittäisen keskenmenon yleisin syy on sikiön kromosomipoikkeavuus. Poikkeavuus esiintyy noin 50-60% keskenmenoista. Meidän epikriisissä luki vain, että "täydellinen keskenmeno ilman koplikaatioita". Harmittaa ettei vielä noilla viikoilla voinut selvittää syytä keskenmenolle. Toisaalta en tiedä olisiko tieto vain lisännyt tuskaa. Se tosin oli positiivista, että raskaus oli kohdussa, eikä kyseessä ollut kohdunulkopuolinen. Nyt taas peukut ja varpaat pystyyn, että Letrozolella onnistuttaisiin. :) Plussatuulia kaikille! :)

torstai 2. huhtikuuta 2015

I choose to be happy

Saadessani plussan raskaustestiin tammikuussa muistan ajatelleeni: "jos olisin tämän tiennyt, niin olisin nauttinut elämästä enemmän näiden vuosien aikana". Tänään uuden kierron alkaessa tuo hetki tuli mieleen, koska tajusin olleeni viime kierron ajan hirveän stressaantunut kaikesta. Nyt uuden kierron alkaessa lupaan ottaa taas rennomman asenteen tähänkin hommaan. Muistan nimittäin viime vuoden lopussa ihan oikeasti keskittyneeni muihinkin asioihin lapsettomuuden lisäksi. Viime kierrossa lapsettomuus oli jatkuvasti läsnä. 
Tänään poikkesin periaatteistani täysin. Ostin nimittäin pienen mekon. Hassua sinäänsä, koska yleensä ostan aina sukupuolineutraaleja vaatteita, jos sorrun lastenvaatteisiin. Tuo mekko oli todella vastustamaton. Voisin melkein ripustaa sen pieneen henkariin roikkumaan. Tällä kertaa lastenvaatteet vain ihastuttivat ja toivat jopa pientä toiveikkuutta. En keksinyt mitään syytä jättää mekkoa ostamatta. Rahan tuhlausta tai ei, mutta tiedän minä pöljempiäkin juttuja mihin rahani olisin voinut laittaa. Sitäpaitsi mekko oli alennuksessa. :) 
Muuten täällä eletään uuden kierron ensimmäistä päivää. Fiilis on ihan ok, vaikka hetken taas ehdin uskoa raskauden alkaneen (tyhmä minä). Nyt sitten voi vain todeta ettei meistä tullut vanhempia tänäkään vuonna. Vuosi 2016 on varmasti ihan yhtä hyvä vuosi syntyä. Raskauden toivon tosissaan alkavan jo tämän vuoden puolella! Toisaalta vuodella ei ole mitään väliä, jos vain joku voisi kertoa, että suodaanko meille lasta ikinä. Odotammeko ihan turhaan? Muistan ajatelleeni kesällä 2012, että seuraavana kesänä viimeistään olen raskaana. Pyh ja pah.. Tässä sitä edelleen odotellaan. Nyt kuitenkin ajatukset tulevaisuuteen, ja niihin asioihin mitä meillä jo on. Oikeastihan olemme varsin onnellisia kahdestaankin miehen kanssa. <3 Ehkä jonain päivänä huomaan ettei lapsettomuus ole niin iso asia?

(Weheartit)

Mietimme miehen kanssa tämän vuoden tapahtumia tuossa yhtenä päivänä. Ihan hullun paljon asioita tapahtunut tämänkin vuoden aikana, eikä tätä vuotta ole kuitenkaan kolmea kuukautta enempää takana! Uusi työ, keskenmeno ja PRIDE- kurssi. Jos seuraavat kolme kuukautta sisältää yhtä isoja juttuja, niin en ainakaan voi valittaa elämäni olevan tylsää. :) Jos saisin toivoa tulevan kolmen kuukauden (huhti-, touko- ja kesäkuu) tapahtumia, niin ykkösenä on normaalisti jatkuva raskaus! Sitten tietysti uuden työn koeaika päättyy, joten tietysti se vakituisen työn saaminen. Haaveilen myös siitä vierashuoneen uudesta tapetista seinällä asti. :) 

Jos tämä vuosi menee tuollaisissa kolmen kuukauden sykleissä, niin nopeastihan se vuosi 2016 starttaa. Toivottavasti palaan silloin taas tarkastelemaan tätä postausta. Mitäköhän minä silloin mietin? :)

"If you know you have to wait anyway,
 why not make a decision to enjoy your life while you`re waiting?" 
- Joel Osteel-

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Uuteen kiertoon

Tänään töissä mahassa tuntui ikävää (menkkamaista) kipua. Pieni vuoto alkoi jo työpäivän aikana. Uuteen kiertoon pääsen varmaan huomenna, kun vuoto nyt vain alkaisi kunnolla. Kierron pituudeksi tuleekin sitten vain 28 päivää! Hieno juttu, jos tästä jotain hienoa pitää keksiä. :) Tämän toisen kierron lääkityksen aloitan sitten lauantaina 4.4. Ihan oman mielenrauhan vuoksi teen vuodosta huolimatta testin vielä huomenna. Jätti nimittäin melkoisen pelon ne normaalit kuukautiset silloin raskauden aikana..

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Fiiliksiä

Eilinen meni negatiivisesta testistä huolimatta hyvin. Töissä ajatukset siirtyi muihin asioihin nopeasti, eikä illallakaan suru tai pettymys olleet oikeastaan olleenkaan läsnä. :) Perjantaihin jos päästään vuodoitta, niin testaan uudelleen, mutta muuten alan valmistautua Letrozole kiertoon numero kaksi. Ensimmäsitä kertaa kääntelin eilen sitä raskaustestiä ihan kaikissa mahdollisissa valoissa, mutta ei siihen edes hyvällä mielikuvituksella saa toista viivaa. :D Tuntuu että en osaa ottaa ollenkaan enää rennosti näitä kiertoja sen tammikuun "yllätys" positiivisen raskaustestin jälkeen, joka päättyi keskenmenoon. Tänään kp27/dpo11...

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Negatiivista malttamattomalle

Malttamattomuuksissani testasin tänään (dpo10?) negatiivisen Clearbluen plus- testillä. Herkkyydeltään nuo testit eivät taida olla niitä herkimpiä, mutta katsotaan miten tässä kierrossa mahtaa käydä. Turha varmaan edes todeta, että toivon kovasti positiivista tulosta sitten "oikeana" testipäivänä, eli perjantaina vissiin. Nuo dpo päivät on edelleen hieman hakusessa, vaikka kesäkuussa niitäkin päiviä on ajoittain funtsittu melkein kolmen vuoden ajan. :) Lasken nuo dpo päivät siten, että kerta ovulaatiotesti hymyili torstaina 19.3, niin oletettavastihan ovulaatio tapahtui perjantaina 20.3. Sitten dpo1 olisi se lauantai? Menikö ihan metsään? :P

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

PRIDE

Lupasin kertoa hieman minun kokemuksistani PRIDE- kurssilla. Tällä hetkellä tilanne on siis se, että viimeinen tapaaminen ryhmän kanssa oli hetki sitten. Vielä olisi jäljellä se viimeinen ja ehkä jännittävin (?) tapaaminen Sosiaalityöntekijän kanssa, eli se hetki kun kuulemme minkälainen "lausunto" meistä on tehty. :)
Meidän PRIDE- matka alkoi sillä, että lähetimme miehen kanssa sähköpostia muutamaan eri paikkaan kurssiin liittyen. Saimme kaikista neljästä paikasta kirjallista informaatiota heidän PRIDE- kurssin etenemisestä. Yhden toimeksiantajan kurssi oli täynnä koko tältä vuodelta (!!!), joten valitsimme sitten niistä kolmesta, jotka pystyivät tarjoamaan kurssia tälle vuodelle. Meillä valintaan vaikutti ehdottomasti välimatka meidän kotikunnan ja toimeksiantaja kaupungin välillä. Aikatauluissakin oli huomattavia eroja. Osa paikoista järjesti kurssia arki-iltoina ja osa taas viikonloppuisin hieman napakampana pakettina. Tuolla napakalla tarkoitan sitä, että yhden päivän aikana käytiin periaatteessa kaksi tapaamista.
Lähettämiimme sähköposteihin reagoitiin mielestäni nopeasti, joten emme joutuneet odottelemaan montaakaan päivää, että juuri tuosta meidän valitsemasta paikasta soitettiin ja ehdotettiinkin jo ensimmäistä kotikäyntiä heti seuraavalle viikolle! Ensimmäinen kotikäynti kesti n. 1½ tuntia. Kotikäynniltä vaadittiin meidän kummankin läsnäolo. Kotikäyntiä varten meidän piti täyttää valmiiksi lomakkeita, jotka koskivat lähinnä henkilötietoja, työpaikan tietoja, varallisuutta, koulutusta, asunnon kokoa, parisuhteen kestoa jne.. Lomake käytiin läpi rennosti kahvikupillisten ääressä. Papereiden jälkeen työntekijä kysyi vielä hieman meidän motiiveista lähteä kurssille. Käynnin lopussa näytimme vielä meidän kodin Sosiaalityöntekijälle. Kotikäynnillä työntekijä totesi, että sopisimme hyvin seuraavaksi alkavaan PRIDE- ryhmään, jos se ei vain tule meille liian nopealla aikataululla. Mietimme hetken, mutta päätimme "hypätä" heti kohti tuntematonta.

Ensimmäinen tapaaminen ryhmän kanssa oli jännittävä, koska ensimmäiselle kerralle mies ei päässyt mukaan sairastumisen vuoksi. Pääsin kuitenkin melko nopeasti juttuun ryhmäläisten kanssa, joten miehen puuttuminen ei haitannut niin paljoa kun alussa pelkäsin. Tapaamisia oli yhteensä viisi, mutta yhdellä tapaamisella käsittelimme kahta eri aihetta, eli oikeasti noita tapaamisia kertyi yhdeksän + kotikäynnit (2kpl). Yhden tapaamisen kesto oli 6½ tuntia. Tapaamiset toteutuivat aina sovittuina viikonloppuina. Tapaamisten välissä teimme "kotitehtäviä". Kotitehtävissä paneuduttiin PRIDE- kirjan aiheisiin. Kurssin aikana oli yksi paritapaaminen toimistolla, joka oli ns. väliarviointi. Nyt meillä on vielä jäljellä se loppuarviointi, eli melko loppusuoralla tässä ollaan.

(Weheartit)

Kotitehtävät veivät melko paljon aikaa, joten sekin on hyvä huomioida jos ajatuksena on kurssille lähtö. Tehtäviä ei nimittäin tehty yhdessä illassa. Tai varmasti ne olisi voinut tehdä, mutta uskon tehtävissä näkyvän helposti sen, jos niitä tehdessä ei ole ollut aikaa ja ajatukset ihan täysillä tehtävissä mukana.
Yllätyin positiivisesti kurssista. Mies oli alkuun hieman epäröivä, mutta nyt kurssin ollessa ihan loppusuoralla hän on todennut olon olevan hieman tyhjä, kun ei ole niitä tehtäviä jäljellä. Samoissa tunteissa olen itsekin. Paljon opin uutta miehestäni, jota en olisi kurssille lähtiessäni uskonut, koska olemme olleet jo lähes kymmen vuotta yhdessä. Oli myös mielenkiintoista palata lapsuuteen tehtäviä tehdessä. Eipä usein tule pohdittua vanhempieni kasvatusmetodeja tai nuoruusvuosien käyttäytymistä valmiiden kysymysten pohjalta.


Tänään pohdimme miehen kanssa PRIDE- kurssia kokonaisuudessaan. Totesin miehelle olevani todella ylpeä hänestä.. ylpeä meistä. Käsittelimme nimittäin vaikeitakin asioita kotitehtäviä tehdessä. Meitä haastateltiin, lapsettomuuskin oli puheenaiheena, mutta me selvisimme. Fiilis on mahtava. Minulla on todella vahva tunne siitä, että me tulemme selviytymään ydessä vielä monista vaikeista asioista. PRIDE- kurssi vahvisti meitä entisestään, vaikka luulin ettemme voisi olla enää vahvempia yhdessä.
Suosittelen ehdottomasti kurssia kaikille, jotka vähääkään miettivät sijaisvanhemmuutta tai adoptiota. Tuollaisia asioita ei vaan tule ajateltua ihan perus arjessa. Nyt voimme vaan miettiä, että olemmeko valmiita pitämään sijaisvanhemmuuden "takkia" päällä jatkossakin? Vai luovummeko ajatuksesta sijaisvamhemmuus?

(Weheartit)

Herääkö jotain kysyttävää PRIDE- kurssista?