Eteenpäin

Olemme puhuneet miehen kanssa joskus kauan aikaa sitten, että voisimme suorittaa joskus Pride- kurssin. Lähinnä mahdollista adoptiota varten sitten joskus tai ehkä sijaisperheenä toimimista silmällä pitäen. En ole uskaltanut täällä blogissa kertoa aikaisemmin, mutta olemme nyt sitten melkein suorittaneet tuon kurssin! Mietin pitkään, että jos joku kurssilainen minut täältä tunnistaa, mutta onhan noita kursseja käynnissä niin monella paikkakunnalla, että melkoinen sattuma olisi, jos joku kurssilta minut tunnistaa. Kiinnostaako ketään kuulla meidän ajatuksia kurssista? Hieman lähdimme ristiriitaisin ajatuksin tuohon kurssiin mukaan, koska keskenmenoon päättynyt raskaus oli juurikin kurssin alkaessa käynnissä. Hetkeäkään en ole katunut Pride-kurssille lähtöä, joten ehkä meistä tosiaan vielä joku päivä voisi tulla vaikka sitten sijaisperhe.  

Keskenmeno sattui sinällään maailman huonoimpaan saumaan, että olimme juuri kurssin aloittaneet. Voittepa kuvitella, että oli ajatukset hieman sekaisin ensimmäisellä kotikäynnillä, kun ei oikein tiennyt että olenko raskaana vai mitä ihmettä. Päätimme käydä kurssin loppuun asti, vaikka se ihme tapahtui meidän kohdalle, että raskaus alkoi ja päättyi keskenmenoon. Kurssissa on ollut paljon positiivista. Toisinaan olemme pohtineet adoptiota lapsettomuushoitojen lopetuksen jälkeen, mutta ei tuo sijaisvanhemmuuskaan kuulosta yhtään hullummalta. :) Miksi emme voisi tarjota sijaiskotia lapselle, joka ei sillä hetkellä voi biologisten vanhempien kanssa elää? En missään nimessä ajattele sijaislapsen korvaavan meidän lapsen paikkaa, eli emme ole kurssilla siksi, että haluaisimme viedä kenenkään biologisen vanhemman paikkaa lapsen elämästä. Haluamme tarjota vain hyvän kodin meidän perheessä sen aikaa, kun lapsi sitä tarvitsee. Vielä puntaroimme tuota sijaisperheenä toimimista, koska onhan se iso päätös ottaa toisten lapsi omaan kotiin. Pakko myös myöntää, että pelkään toisinaan kiintyväni liikaa sijaislapseen ja sitten, jos ja kun tulee se lapsesta luopuminen eteen. Näitä aiheita on onneksi mietitty kurssin aikana. Myös vastaanottoperheenä toimiminen kiinnostaisi noista sijaisperheen muodoista, mutta eiköhän se meidän "muoto" hahmotu tässä kurssin lopun lähestyessä. 

Mitä mietteitä sijaisvanhemmuus herättää?

Onko teillä ajatuksena siirtyä adoptioon hoitojen jälkeen?

Meillä hoidot on vielä kesken, joten lähinnähän tuo Pride on nyt "vain" käyty. Katsotaan sitten niiden IVF-hoitojen ja muiden jälkeen, että olisiko edelleen tuo meidän kolmas huone vapaa sijaislapselle vai kallistummeko sittenkin enemmän adoptioon. :) Kaikki ajallaan kuitenkin.. Nyt on kuitenkin vielä tämä hetki, että yritämme omaa lasta. Täällä mennäänkin vasta kiertopäivässä numero viisi, eli vielä on pitkä matka edessä tätä kiertoa.
Taas joudun toteamaan, että melkoinen muutoksien vuosi tästä vuodesta meinaa tulla.. Uusi työ, keskenmeno, Pride.. Apua jos löydämme itsemme vielä uutta asuntoa etsimästä! :D Ehkä elämässä asiat vaan tapahtuu välillä vähän rytinällä..

(weheartit)

Aamulla minulta lähti kaksi (!!!) ripseä toisesta silmästä lähes samaan aikaan. Päätin sitten ottaa vihoviimeiset keinot kehiin tässä lapsettomuus asiassa.. Puhalsin nimittäin silmäripset sormenpäästä samalla toivoen! :) Ette varmaan arvaa, että mitä mahdoin toivoa? Meneeköhän tää touhu jo vähän hulluksi.