"Lomaa lapsettomuudesta"

Perjantai-ilta oli mahtava! Todellinen irtiotto arjesta.. Ja vähän myös lapsettomuudesta. Unohdin perjantaina illan Letrozolen, joten jatkoin lääkitystä maanantai aamuun asti. Nyt on syöty tämän kierron lääkkeet ja pientä nipistelyä on ollut oikeassa munasarjassa (ehkä). Tänään tosin eletään kiertopäivää yhdeksän, joten mitään suuria tuntemuksia en ole odotellut vielä tapahtuvankaan. Perjantaina aloitan ovulaation tikuttamisen.. Toivottavasti ovulaatiotesti hymyilisi viikonlopun aikana. :)
Baarissa tanssittiin melkein aamuun asti, joka oli minulle aikamoinen suoritus, koska olen useimmiten se joka baarista poistuu huomattavasti ennen valomerkkiä. Arkeen paluu sujui yllättävän hyvin, vaikka tietenkin juuri tälle viikolle osuu yövuorot, joten voitte arvatakin että rytmit on tämän viikon jälkeen melko sekaisin. Tulevalle viikonlopulle ei ole mitään suunnitelmia, joten en ota hirveää stressiä kertyvistä univeloista.
Sunnuntaina kävimme miehen kanssa pienellä lenkillä. Oli todella ihana huomata, että onhan meillä oikeasti paljon muitakin asioita elämässä tämän lapsettomuuden lisäksi (emme tietenkään lapsettomuudesta juttele kovaan ääneen lenkkipoluilla). Mietin tosissani tällä hetkellä uuden työpaikan hakua, mutta tietysti takaraivossa on jatkuvasti ajatus myös siitä mahdollisuudesta, että olemme ensi keväänä rankemmissa hoidoissa, jotka taatusti onnistuisivat paremmin tutussa työpaikassa, koska teen itse omat työvuoroni. Ei nimittäin kuulostaisi ihan parhaimmalta ruveta pyytämään heti uuden työn alettua epämääräisiä vapaita kesken työpäivän(?).

Perjantaissa yksi parhaimmista jutuista oli valmistautuminen baariin lähtöön. :) Päälleni päätyi tuo sininen toppi, mutta sellaisella musta/hopealla sulkakaulakorulla. Ennen baariin lähöä teimme tacovuokaa ja maistelimme punaviiniä. Eiköhän tuolla reissulla jaksa taas pitkään normaalia arkea. Illan aikana tuli tavattua taas niin monenlaisia ihmisiä. Toiset ihastutti ja muutamat vihastutti. Joillakin ihmisillä ei nimittäin ole tuolla yöelämässä järki kädessä..

Harmittaa ettei nyt hoitojen kannalta ole oikeastaan mitään kirjoitettavaa, koska nämä kierrot menee vielä tämänkin kierron jälkeen ihan samalla kaavalla seuraavat kahden kierron ajan. Olisiko teillä jotain toiveita mistä voisin kirjoittaa? En usko, että kukaan jaksaa lukea jatkuvaa pohdiskeluani hoitojen "junnaamisesta" (tai siitä fiiliksestä ettei mikään etene..).

Lapsettomuudesta puhuminen

Miksiköhän lapsettomuudesta puhuminen on minulle edelleen vaikeaa, vaikka olen asiaa pyöritellyt mielessäni aktiivisesti jo toista vuotta. Koen ettei ensimmäinen yritysvuosi ollut erityisen rankka, koska emme periaattessa silloin vielä kärsineet virallisesti lapsettomuudesta. Ensimmäisen vuoden aikana uskoin raskauden mahdollisuuteen täysin. Ensimmäisen yritysvuoden aikana kuukautisten alkaminen oli oikeastaan vain minulle merkki siitä, että kroppani on palautunut pitkästä e-pillereiden käytöstä. Toisinaan kiertoni venyi pillereiden lopetuksen jälkeen, mutta siihenkin sain aina apua Teroluteista.
Vuoden 2012 lopulla menimme miehen kanssa kihloihin, jolloin sukulaisetkin (lähinnä miehen) hieman rauhottuivat kyselemästä jatkuvasti vauvauutisten perään. Kihlautuessamme olimme olleet yhdessä jo pitkään, joten uutisia oli ehditty kyselemään jo useamman vuoden ajan. Kihlautuminen taisi olla sukulaisille suurempi yllätys, kun jos olisimme kertoneet odottavamme lasta. Kihlauksesta seuraava vuosi meni aika mukavasti, koska suunnittelimme meidän häitä talvelle 2014. Häämatkan jälkeen päädyimme soittamaan oman paikkakunnan terveysasemalle, jotta saisimme lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle tutkimuksiin. Jälkikäteen ajateltuna olemme pystyneet nauttimaan elämästä tämän kahden ja puolen vuoden aikana, vaikka välillä tuntuukin että elämä on jäänyt pyörimään liiaksi lapsettomuuden ympärille.

Lapsettomuudesta olen puhunut siskolleni, joka on ollut aidosti kiinnostunut meidän tilanteesta. Toisinaan käydessäni "pohjalla" siskoni on antanut älyttömästi voimaa jaksaa ajatella asioita positiivisemmin. Mies ei ole ikinä kieltänyt minua puhumasta kenellekkään lapsettomuudesta, mutta kyllähän tämä on ainakin itselle vielä sen verran arka aihe ettei siitä lähde puhumaan esimerkiksi naapurin tai työkaverin kanssa, vaikka heiltä toisinaan niitä uteluita tulee.
Toisinaan tulee hetkiä, kun en usko enää ollenkaan meidän mahdollisuuteen onnistua. Musiikista ja kirjottamisesta on apua, mutta toisinaan sitä toivoisi että voisi puhua jollekin ulkopuoliselle. Mielestäni olen melko hyvin pystynyt peittämään lapsettomuuteen liittyviä tunteita, mutta en epäile hetkeäkään etteikö joku läheinen olisi aavistanut, ettei kaikki ole ihan kunnossa.

(Weheartit)

Kuinka moni teidän läheisistä tietää teidän lapsettomuudesta?

Koopee kolmonen

Ensimmäinen päivä Letrozoleja tässä kierrossa takana. Jos ovulaatio tapahtuu vuorotellen kummastakin munasarjasta, niin tällä kertaa olisi oikean munasarjan vuoro. Jännittävää nähdä, että mahdanko tälläkään kertaa tuntea mitään erityistä kierron edetessä. Ovulaatiotestit pistin jo valmiiksi vessan laatikkoon. Eipä tässä voi kun odotella. :) Harmittaa ehkä vähän ettei sitä ultraa ole nyt tässä tai seuraavissa kahdessa Letrozole avusteisissa kierroissa. Jotenki se kohdun limakalvon paksuus ja follikkelin koko kiinnostaisi tietää.

Äiti, jolla ei ole lasta.

Rohkeutta sinulle, äiti,

jolla ei ole lasta.

Sinulla on äidin sydän ja mieli.

Sinulla on syli,

joka olisi valmis ottamaan lapsen vastaan

ja kädet, jotka janoavat lapsen

käden kosketusta.

Mieltäsi viiltää kaipaus.

Tunnet epäonnistuneesi siinä,

mikä muille on itsestään selvää.

Rohkeutta!

Sinulla on toivoa.

On monia tapoja syntyä.

On monia teitä tulla äidiksi.

Kuuntele itseäsi,

rukoile ja etsi tietäsi.

Rakkaus jota kannat sisälläsi on lahja.

Ehkä joku lapsi juuri nyt kaipaa äidinrakkautta,

jota juuri sinä voit antaa.

(Anna-Mari Kaskinen)

(Weheartit)

Hoitokierto numero kaksi

On varmaan turha edes mainita, että toiveet olivat vielä viime viikon lopulla todella korkealla. Perjantaina aavistin kierron olevan lopuillaan, mutta vasta tänään voin sanoa vuodon alkaneen ihan kunnolla. Jos jotain positiivista pitäisi tuosta edellisestä kierrosta sanoa, niin kierto lyheni ihan hurjasti jääden vain 30 päivän mittaiseksi. Minullahan on taustalla niitä ihan mega pitkiksi venyneitä kiertoja, jotka on sitten käynnistelty vaihtelevasti Teroluteilla tai Primolut Nor nimisillä lääkkeillä.
Keskiviikkona aloitan Letrozolet samalla annostuksella kuin aikaisemmin, eli se kaksi tablettia päivässä. Tämän kierron jälkeen vielä kaksi kiertoa tällä samalla lääkityksellä, jonka jälkeen pidämme yhden kierron taukoa ja otamme siinä kohtaa yhteyden lapsettomuuspoliklinikalle. En vielä ihan hahmota, että mihin kohtaan ensi vuotta nuo rankemmat hoidot osuisivat, mutta nopealla laskutoimituksella saatamme elää jo maaliskuuta 2015!
Tuntuu jotenkin ihan älyttömän väärältä tällä hetkellä, että vain odottelemme ja yritämme luottaa tuon lääkityksen ja kotiyhdyntöjen onnistumiseen. Tuon ensimmäisen kierron aikana oikeasti luotinkin ja olin toiveikas, mutta kyllä taas vedettiin matto jalkojen alta.

Seuraavaksi mietinkin niitä ovulaatiotestejä. Mahtaakohan niistä olla enemmän haittaa kuin hyötyä? Eilen yritin miettiä, että mihin kohtaan ovulaatio mahtoi viime kierrossa osua ja olen kyllä melko vakuuttunut, että siinä kohtaa on ollut sitä "aktiivista yrittämistä". :P

Olen jo pidempään syönyt kuukautisten aikaan Obsidania (rautalääke), mutta tänään mietin että mahtaako siitä olla haittaa tuon Letrozolen imeytymisen kannalta? Monivitaaminia olen syönyt jo monta vuotta, mutta siinä ei sitten tuota rautaa ole. Ilman rautalisää hemoglobiinini laskee 110 paikkeille korjaantumatta sitten kuitenkaan itsestään kuukautisten jälkeen. Työterveyslääkärin ohjeen mukaan olen tuota rautaa syönyt, mutta voisinhan vielä vaikka sähköpostilla kysyä lapsettomuuspoliklinikan hoitajalta. 

Eilen pohdimme miehen kanssa talviloman ajankohtaa. Päädyimme pitämään talvilomaa siinä maaliskuun lopulla. Emme epäröineet hetkeäkään, vaan ajatuksena on varata matka ulkomaille tuohon kohtaan. Hullua tai ei, mutta ei me voida jäädä siihen ajatukseen kiinni, että emme voisi lähteä matkalle kesken hoitojen. Pidetään sitten vaikka kaksi kiertoa taukoa, jos juuri tuohon kohtaan ne hoidot osuu. :) Toisaalta tuohon saumaan osuu pääsiäinen, eli poliklinikka on tuon viikon aikana ainakin meillä auki max. neljä päivää, jos edes sitäkään.

Joulu jännittää nyt entistä enemmän.. Emme tänäkään jouluna odota meille lasta tai ainakaan emme vielä tänä jouluna ole kertomassa pienestä ihmeestä. Melkein olin jo valmis ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi joulun tekijäksi.. Säästyisi ainakin sukulaisten utelemisilta. Mies lohdutti, että voimme aina viettää vaikka joulun kahdestaan viiniä juoden ja juustoja syöden. <3 Eiköhän tästä taas selvitä. 

Isänpäivä olisi ollut hyvä päivä plussata

Ei suotu meille tänäkään isänpäivänä plussaa.. Eilen housuihin lorahti ruskeaa vuotoa. Tänään menkkoihin liittyviä oireita, joten huomiselle isänpäivälle ennustan kiertopäivää numero yksi. Ei tunnu reilulta. Jos jotain positiivista, niin kierto näyttää lyhentyneen huomattavasti tuolla Letrozolella. Tänään on nimittäin vasta kp29. Eilinen ilta tuntui todella vaikealta, koska ehdin jo toivoa tämän lääkityksen auttavan. Nyt vaan positiivisin mielin kohti seuraavaa kiertoa. Samalla annostuksella seuraava ja seuraavat kierrot. Ultraa ei tarvitse varailla kierron puoliväliin, joten mikään ei oikeastaan rytmitä tätä kiertoa tuota lääkitystä lukuunottamatta. Tulevaan kiertoon ostan niitä Clear bluen digitaalisia ovulaatiotestejä ihan mielenkiinnosta, koska tässä kierrossa minulla ei ole mitään hajua, että milloin ovulaatio mahtoi tapahtua. Tuntuu ihan hassulta, että en tunne edes lääkityksen aikana mitään erityistä tapahtuvan kropassani.

Eilen illalla ajoin todella myöhään töistä kotiin. Väsymyksen ja päivän aikana diagnosoidun kurkunpääntulehduksen jälkeen tuntui todella epäreilulta, että sitä pirun vertakin piti vielä lorahtaa housuihin.. Kyyneleiden virratessa matkalla radiosta kuului Samuli Edelmanin kappale nimeltä Mahdollisuus. Tilanne oli täysin valmis kyyneltulvalle. En ole ennen Vain elämää formaattia kuunnellut Samulin kappaleita, mutta tuo biisi koskettaa kovasti. En tiedä miksi.. Siinähän ymmärtääkseni puhutaan oman lapsen kasvusta(?), ja lapsen kokemista vastoinkäymisistä elämän aikana.. (ihan oli oma ajatukseni kappaleesta)..

Muutenhan täällä yritetään saada taudin taltutettua. Onneksi ei sentään mitään kurkunpääntulehdusta vakavampaa. Hieman huvitti eilisen työterveyslääkärin varovaisuus lääkettä määrätessä. Lääkäri valitsi lääkettä todella pitkään mainuttuani olevani mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa. Lääkäri tuntui olevan hyvin perillä myös lapsettomuudesta, koska ehti kysellä myös minun tuntemuksiani ja vointiani hoitojen aikana. Lähtiessäni lääkäri toivoi kuulevansa, jos tauti pahenee tai meillä tärppäisi pian. :) Voihan se olla, että tuo oli lääkäriltä ihan muodollinen juttu kysellä, mutta minulle se merkitsi paljon. <3

Flunssa

Täällä ei mitään ihmeitä. Eilen nousi pieni lämpö, joten flunssaa odotellessa. :( Tulen postailemaan heti, kun jaksan olla enemmän koneella. Toivottavasti ei nyt mikään paha tauti iske, koska vasta silloin elokuussa olin todella kipeänä.. Ihan tiputuksessa asti. Toistaiseksi lämpöä siinä 37,2-37,8 välillä ja kurkku sairaan kipeä. Höh.. Nyt nappaan lämmintä glögiä ja menen katsomaan jotain hömppää telkkarista. :)

(weheartit)