Kauanko vielä

Tänään lapsettomuus tuntuu erityisen vaikealta. Epätietoisuus on tällä hetkellä pahinta. Onkohan minun kierronkartoituksesta saatu selville jotain, joka selittää lapsettomuuden. Toisaalta odotan seuraavaa käyntiä poliklinikalla innoissani, mutta toisaalta pelkään, että tulemme miehen kanssa roikkumaan mahdollisissa hoidoissa niin kauan, että olemme liian väsyneitä yrittämään. Toisaalta olen miettinyt, että minun täytyisi ruveta hyväksymään mahdollisesti se, että emme tulisi onnistumaan ilman hoitoja. Onkohan helpompaa saada jokin selitys lapsettomuudelle vai tieto siitä, että meissä ei ole mitään vikaa. Toisaalta toivon, että saisimme jonkun syyn, joka voidaan hoitaa esimerkiksi lääkkeiden avulla, mutta tietenkin parasta olisi saada tieto siitä, että me kaksi voimme saada joskus biologisia lapsia yhdessä, mutta ehkä joidenkin hoitojen avustamana. Onko ilman diagnoosia, eli selittämättömässä lapsettomuudessa hoitomuodot samoja, kuin diagnoosin kanssa? Täytyy ruveta ottamaan selvää noista hoitomuodoista, vaikka uskon poliklinikan lääkärin ja hoitajan selittävän eri vaihtoehdot tarkkaan. Ainakin aukiolotutkimusta ennen sain todella yksityiskohtaisen selvityksen, että mitä tutkimuksessa tehdään, ja miten tutkimus etenee.

Tänään töihin ajaessa radiossa soi Kaija Koo - Kylmä ilman sua. Pidättelin kyyneleitä hetken moottoritiellä, mutta pidättely oli mahdotonta. Kyyneleiden virratessa mietin ensi vuoden kesää. Olemmekohan silloin jo saaneet raskauden alkamaan. Työpäivän jälkeen suuntasin R-kioskille hakemaan uutta passia. Kotona passia tarkastellessani huomasin uuden passin vanhenevan heinäkuussa 2019. Tottakai mietin, että olenkohan seuraavaa passia uusimassa lapseni kanssa. Tai hakisinko seuraavan kerran lapsemme passia R-kioskilta jotakin matkaa varten. Juuri ennen bloggeriin kirjautumista nappasin pakastimesta amppari mehujään. Mehujää maistui omalta lapsuudeltani. Miltäköhän meidän lapsen lapsuusmuistot näyttäisivät, jos lapsi meille suodaan vaikka ensi vuonna. Maistuisikohan hänenkin lapsuusmuistot samaiselta mehujäältä.

Alakuloon vaikuttaa varmasti taas se, että tänään ollaan kiertopäivässä numero 28. Monellahan kierto kestää juurikin tuon verran, mutta minun kohdallani kierto voi kestää vaikka toisetkin 28 päivää. Tämän vuoden aikana kierrot eivät ole olleet ikinä alle 30 päivää, mutta useimmiten kierrot ovat kuitenkin 31-40 päivän mittaisia. Yksi mega kierto sattui helmikuulle. Helmikuussa alkanut kierto venyi nimittäin reiluun 50 päivään. Viime kierrossa käytin poliklinikan lääkärin ohjeiden mukaan ovulaatiotestejä, koska positiivisen testin jälkeen tarkistettiin s-proc arvo. Ovulaation etsimiseen ostin Clear bluen testejä kymmenen kappaleen paketin, josta tähän kiertoon käytin viimeiset neljä. Neljällä testillä en saanut positiivista tulosta, vaikka testasin samoina kiertopäivänä, kun edellisessä kierrossa sain hymynaaman testiin. Mahtoikohan tämä kierto jäädä ilman ovulaatiota? Silloinhan kierto voi taas venyä vaikka kuinka pitkäksi. Toivottavasti tein vain testejä väärään aikaan. 

Kuinka moni muu syyllistyy muuten noihin netin raskauslaskureihin? Itse vannon jokaisessa kierrossa, että en todellakaan kiusaa itseäni. Kuitenkin tarkistin TAAS tässäkin kierrossa mahdollisen lasketunajan. Voitteko kuvitella, että lapsemme laskettuaika osuisi edellisten kuukautisten alkamispäivästä laskien APRILLIPÄIVÄKSI! Näiden kahden vuoden aikana olen leikkinyt ajatuksella jokaisen kuukauden lapsella. Oikeastihan kuukaudella ei todellakaan ole merkitystä, mutta kyllä sitä vaan tulee mietittyä.. Lapsettomuustutkimukset ja hoidot kunnallisella tekevät ainakin mahdottomaksi saada lasta aluilleen kesätauon aikana, joten kuukausista pyyhkiytyy pois jatkossa ainakin maaliskuu ja huhtikuu. Toivottavasti emme ole enää lapsettomia seuraavan sulun aikaan, eli ensi vuoden kesäkuussa/heinäkuussa.

Kuvat: Kerätty lapsettomuuden ajalla työpöydän kansioon. Pahoittelut törkeästä lainaamisesta.