Kahdestaan

Ennen tätä ensimmäistä tekstiä ehdin luoda välilehden, joka kantaa nimeä "tutkimuksia & hoitoja". Mielestäni on helpompaa, että kaikki tapahtumat meidän lapsettomuuden ajalta löytyy helposti yhden sivun alta. Lyhyesti meidän tarinaa, eli olemme toivoneet lasta jo kesäkuusta 2012, mutta virallisesti lapsettomuushoitojen tutkimukset alkoivat tämän vuoden maaliskuussa. Nyt on menossa hermoja raastava poliklinikan kesätauko, jonka aikana heräsikin ajatus tästä blogista. Haluan kirjoittaa blogia anonyyminä, joten tarkkoja taustatietoja minusta tai miehestäni ei tästä blogista selviä. Ikä on sellainen asia joka on ainakin itseäni aina kiinnostanut lapsettomuusblogeja lukiessa, joten täällä kirjoittaa kohta 26 vuotias 28 vuotiaan miehen vaimo.

Uskon blogin täyttyvän myös ihan arkipäiväisistä asioista lapsettomuuden vastapainoksi, mutta pääsääntöisesti tästä tulee omien ajatuksieni "kaatopaikka". Toivon tekstien sävyn pysyvän kohtuu positiivisina, vaikka aihe on itselleni jo melkoisen raskas. Odotan malttamattomana tulevaa syksyä, sekä touko- kesäkuussa tehtyjen tutkimuksien tuloksia. Mielestäni ihan käsittämätöntä, että emme saaneet edes postitse mitään infoa laboratoriotutkimuksista ennen kesätaukoa. Muuten olemme olleet tyytyväisiä sairaalan toimintaan ja mielestäni jonottaminenkaan ei ole ollut kohtuutonta. Ainakin kierronkartoitus sujui todella jouhevasti. Aukiolotutkimuksesta, sekä ensimmäisestä käynnistä saimme epikriisit heti seuraavalla viikolla käynnistä. Toisaalta hyvä ettei labroista tullut kirjeitse mitään kotiin ennen hoitojen suunnittelua, koska tulkitsisin laboratoriotuloksia todennäköisesti googlen kautta, joten varmasti parempi kuulla tulokset ammattilaisen kertomana.

Itseäni kiinnostaisi lukea myös muiden lapsettomien blogeja. Tietysti myös ne blogit kiinnostavat, joissa hoitojen kautta on saatu raskaus alkamaan. Muutama lapsettomuudesta kertova blogi on tullut jo tutuksi, mutta lisää luettavaa ottaisin mielelläni vastaan, eli linkitä blogisi! Toivon tästä blogista paikkaa, johon voin purkaa lapsettomuuteen liittyviä tunteita, sekä elää myös mahdollisesti muiden lapsettomuudesta bloggaavien matkassa. 

Mieheni tietää, että aloitin tämän blogin. En usko, että hän tätä tulee ainakaan aktiivisesti lukemaan, mutta salassa en tätä blogia alkanut pitämään, koska kirjoitan kuitenkin meidän yhteisestä asiasta. Aikaisemmin olen kirjoittanut yhtä blogia, joka on vielä avoinna, mutta ei päivity enää hirveän aktiivisesti. Sanoisinko aikaisemman blogin olleen vain yksi vaihe elämästä.

Minä aloin epäilemään huomattavasti ennen miestä, että saatamme tarvita apua lapsettomuuteen. Miehen reaktio oli alkuun lähinnä "älä stressaa"/"kyllä me vielä onnistutaan". Positiivisuus ei tarttunut minuun enään tuossa vaiheessa, joten hakeuduin jo aika "varhain" Terveystalon asiakkaaksi. Oma kokemukseni yksityisellä ei ollut hirveän positiivinen, vaikka tutkimuksia ja hoitoja olisi saanut ymmärtääkseni todella nopeaan tahtiin. Esimerkkinä hoitojen nopeudesta oli Clomifenien määrääminen ennen esimerkiksi miehen tutkimuksia, tai omaa aukiolotutkimusta. Muutamat kuurit söin Clomifenia, jonka jälkeen halusin ehdottomasti miehen mukaan tutkimuksiin. Miehen tutkimukset olisi onnistunut Terveystalossa, mutta jostain syystä jäimme pohtimaan eri vaihtoehtoja. Tykkäsin kyllä Terveystalon lääkäristä, mutta kuitenkin ajatukset kallistuivat kunnallisen puolelle, vaikka tiesimme sen olevan yktityiseen verrattuna hitaampaa. 

Syksyllä 2013 mies alkoi olemaan myös tutkimuksien ja mahdollisten lapsettomuushoitojen kannalla, joten oikeastaa voin sanoa meidän lapsettomuustutkimuksien/hoitojen alkaneen maaliskuussa 2014. Nyt on ohitse minun kierronkartoitus, ja ensimmäiset käynnit poliklinikalla. Positiivisin mielin kohti elokuuta! Tervetuloa siis seuraamaan meidän matkaa lapsettomuushoidoissa. Toivottavasti me kahdestaan muututaan pian kolmeksi, ja saisimme vihdoinkin meidän kodin kolmannen huoneen muutettua lastenhuoneeksi.