Liian toiveikas?

Toivon kirjoittavani reippaan viikon päästä, että testi oli positiivinen ja etten ole luulosairas. Tänään aamulla minua kuvotti. Söin jugurtin, join kivennäisveden ja napsin eiliseltä jääneet karkit. Olo oli parempi. Vatsa oli sekaisin, mutta töissä liikkuu myös vatsatautia. Kuvotus on tervetullut, jos sen aiheuttaa raskaus. Toinen juttu on jatkuva jano. Muistan tosin edellisissä nega kierroissa janon tunteen, joka ehkä johtuukin Lugesteroneista, mutta pienesti myös olen mittinyt, että jos meillä olisikin ollut ihan älyttömän hyvä tuuri, ja olenkin raskaana. Siirrosta on tänään kulunut viisi päivää, alkiolla on ikää kymmenen päivää. Toivottavasti pikkuinen on vielä kyydissä.

Oireena oireettomuus

Olen yrittänyt kuulostella mahdollisia oireita. Mielestäni minulla ei ole mitään oireita, eli ainoa oire on oireettomuus. Toisaalta on ollut lohduttavaa lukea tuolta vuoden 2016 postauksista, kun odotin esikoista ettei minulla ole silloinkaan ollut kuukautisten poisjäämisen lisäksi mitään muita oireita. Raskausaika oli minulle silloin kokonaisuudessaan todella helppoa aikaa.
Siirron jälkeen oli muutaman päivän jotain pientä nipistelyä, joka tietenkin toi toiveikkaan olon siitä, että pikkuinen olisi kiinnittynyt tai ainakin yrittänyt kiinnittyä. Vielä pitäisi malttaa monta päivää testipäivään. Onneksi ensi viikko menee arkena todella tiiviisti töiden parissa, mutta miten ihmeessä selviän siitä ensi viikon viikonlopusta testaamatta, kun testipäivä on vasta 18 päivä maanantai.

Hippu kyydissä

Eilen pääsimme alkionsiirtoon. Yhdeksästä munasolusta kahdeksan hedelmöittyi normaalisti, ja eilen niistä kahdeksasta viisi oli vielä mukana matkassa. Kaksi alkiota oli saavuttanut jo blastokystivaiheen, joten toinen heistä meni pakkaseen ja toinen siirrettiin. Kolmen tilannetta seurataan vielä tähän tai huomiseen päivään asti. Eilen illalla olin ihan super väsynyt. Jännitin ihan hirveästi ettemme pääsisi siirtoon ollenkaan, mutta tulos olikin odottamaani parempi. Meillä on ainakin kaksi blastoa. Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut näin pitkälle viljeltyjä alkioita. Toivottavasti nyt kohdussani oleva blasto tarraisi tiukasti kiinni. <3

Lugesteronituki jatkuu vielä ensi viikon puoleen väliin, ja raskaustestin saa tehdä maanantaina 18.2. Henkisesti tämä toinen IVF- hoito on ollut helpompi. Ainoastaan työn ja hoitojen yhteensovittaminen on ollut hankalaa. Meillä vielä sattui tähän rupeamaan esikoisen sairastelua, ja miehen töissä oli myös muutoksia. Ei ihan helpoin hetki lähteä hoitoihin, mutta nyt olemme jo voitonpuolella.