Paino on noussut todella maltillisesti, joka tosin voi johtua lievästä pahoinvoinnista. Voin pahoin jos haistan lihan tai kalan hajua. Jauhelihan paistaminen on todella kuvottavaa, ja nakkeja en ole voinut syödä sitten ihan alkuraskauden. Makeaa ei tee juuri koskaan mieli. Lähinnä kirpeät karkit menee edelleen, mutta ei ne mikään raskaushimo ole. Mansikat maistuu, appelsiinimehu ja kaikki hyvin maustettu ruoka. Olen myös muutamia kertoja sortunut pakastealtaan gluteenittomaan kasvispizzaan, jota voi jo ehkä kutsua raskaushimoksi, koska ennen raskautta ei pakastepizzat olleet juurikaan niitä asioita, jotka kaupasta mukaani tarttuivat.
Esikoisesta muistan tehneeni hyvin maltillisesti hankintoja ennen rakenneultraa, mutta nyt olen uskaltanut jo vähän katsoa käytettynä vaunukoppaa ja vaatteita. Esikoiselta on tosin tallessa pinnasänky, leikkimatto, sitteri, joitain vaatteita, untuvapussi, hoitoalusta, eli pienet hankinnat tällä kertaa edessä. Toisaalta tällä kertaa tiedän mitä tulen ainakin tarvitsemaan. Ajattelin ainakin ostaa kestoliivinsuojia, kunnollisia imetysliivejä ja sen Doomoon(?) imetystyynyn. Imetystyynyn kohdalla pihistin viimeksi, ja se oli ehdottomasti virhe. Vaunuina meillä on Emmaljungan Supervikingit, joihin vain vaunukoppa pitää hankkia. Esikoiden vaunukopan myin pois, koska silloin en osanut edes haaveilla uudesta raskaudesta.
Minulla on kesäloma elokuussa, jonka jälkeen töissä pitäisi jaksaa vielä 2,5kk. Äitiysloma alkaa siinä marraskuun puolenvälin jälkeen tai olisiko ollut ihan puolessavälissä. Esikoisen hurjasta synnytyskokemuksesta menen keskustelemaan synnytyspelkopolille. Katsotaan tullaanko päätymään suunniteltuunsektioon vai muuttuisiko mieli synnytystä kohtaan.
Mitä teille muille kuuluu? Tulen kertomaan loppu viikosta neuvolakuulumisia.
Mukava kuulla kuulumisia ja hienoa että raskaus etenee mukavasti! <3
VastaaPoistaItsellä kans jo rv 22+0, ja olo suurinpiirtein ok. Rauta-arvoja tosin seurataan kun on kovin matalat, ja se osaltaan varmaan vaikuttaa oloon väsyttävästi.
Millainen sun synnytyskokemus oli? Itsellä kans äärimmäisen huono, meillä oli epäonnistunut imukuppi yritys ja hätäsektio, joten kävin kans pelkopolilla pari viikkoa sitten. Ihan mukava käynti, ja käyn vielä uudeataankin kunhan ensin selvitetään miten lähdetään seuraavaa synnyttämään. Haluaisin alatiesynnytyksen, mutta en missään tapauksessa enää hätäsektiota, niin sitä täytyy nyt lääkärien miettiä onko alatiesynnytys edes mahdollinen. Jos tämäkin alkaa kasvaa isoksi, niin en lähde sitten kokeilemaankaan. Esikoinen oli melkein nelikiloinen!
T. A-M
Mulla oli edellisessä raskaudessa rauta-arvot todella matalat. Synnytyksessä menetin sitten verta 1200ml, joka korjattiin synnytyksen jälkeisenä päivänä verensiirrolla. Olo oli verensiirron jälkeen ekaa kertaa moniin kuukausiin super hyvä! Sen jälkeen olenkin sit syönyt rautalisää aika säännöllisesti ja nyt oli HB 130 ja Ferritiini 54. Rautavarastot oli synnytyksen jälkeen vaan 6.
PoistaMulla meni lapsivedet rv 39+0 ja sairaalassa todettiin et oon streptokokki positiivinen. Jäin osastolle saamaan iv antibioottia ja odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Vuorokausi vesien menosta sain ekan annoksen Cytotex nimistä lääkettä, joka sai aikaan supistuksia, mutta kohdunsuulla ei tapahtunut mitään ja jouduin odottelemaan synnyttäneidenvuodeostastolla, että synnytys lähtisi käyntiin. Samana iltana sain toisen annoksen Cytotexia, ja tilanne vähän eteni. Aamuun mennessä olin saanut kokeilla Tens- laitetta, Aqua rakkuloita, Petadine kipupiikkiä ja suihkua, koska kipuja oli mutta synnytys ei vaan lähtenyt käyntiin. Kaksi vuorokautta vesien menosta nousi CRP ja pieni kuume. Illasta pääsin synnärille ja mies pääsi myös mukaan. Osastolla sai olla vain klo 8-20, eli yöt jännitin et lähdenkö yksin synnärille ja ehtiikö mies paikalle.
Synnärillä sain sen Oksitosiini (?) tipan. Supistuksia tuli, mutta tilanne jäi siihen, että olin 5cm auki ja häntäluussa oli kamala kipu. Tässä kohtaa oli tiistai ja lauantaina olin tosiaan tullut sairaalaan. Aamupäivällä joku ylilääkäri tuli ultraamaan ja totesi vauvan olevan virhetarjonnassa, pää kiertyneenä synnytyskanavaan. Lähdettiin kiireelliseen sektioon, jossa puudut epäonnistui ja yht´äkkiä mut nukutettiin. Seuraava muistikuva on heräämöstä. Heräämössä kerrottiin ensimmäisenä, että leikkauksessa oli tapahtunut rakkoleesio (viilto virtsarakkoon), eli olin muutaman viikon kestokaterilla. Vauva sai kamalasta synnytyksestä huolimatta loistavat pisteet 9/9. Ainoa oli niskan jäykkyys 3kk asti, jonka vuoksi käytiin fyssarilla.
Samoja mietteitä täällä. Haluaisin alatiesynnytyksen, mutta en nukutuksessa tapahtuvaa sektiota. Tuntuu että jäin paljosta paitsi. En myöskään halua synnytyksen pitkittämistä. Pelkopolille menossa pian, ja haluan myös lääkärien arvion siitä, että onko alatiesynnytys mahdollinen.
Toivottavasti sait jotain selvää tarinasta.:)
Melkoinen synnytys sinullakin takana. Toivottavasti saadaan kumpikin korjaavat kokemukset seuraavista synnytyksistä. :)
Mulla myös jo edellisessä raskaudessa huonot raudat ja sain rv 34 sen rautatiputuksenkin! Sitä yritin saada nytkin mutta ovat kovin nihkeitä.. mulla siis joulukuussa ollut hb 144 ja ferritiini 130, ja nyt hb 102 ja ferritiini 37.. mutta sitten oli vielä joku kolmas arvo (tfr tai trf ?) joka oli myös tosi matala ja sen nimenomaan pitäis olla tosi korkea jos on raudanpuute. Nyt oon menossa lisäverikokeisiin.
PoistaMeillä on ollut hyvin samanlaiset synnytykset, itse menetin yli 2000ml verta ja sain myös verensiirtoja heti sekä pöydällä että seuraavana päivänä.
Me mentiin sairaalaan torstaina pitkään jatkuneiden säännöllisten supistusten jälkeen ( tätä oli siis kestänyt jo useita päiviä ja olin jo sunnuntaina ja tiistaina käynyt sairaalassa mutta supistukset loppuivat aina yhtäkkiä ja olin vain sormelle auki)
Perjantaiaamuna olin sitten 3cm auki ja sain jäädä perhehuoneeseen miehen kanssa. Oltiin ammeessa melkein koko päivä. Illalla tilanne oli sama 3cm. Lauantaiaamuna olim 4cm auki, mutta supistuksia tuli vain harvakseltaan. Tai siis niitä tuli kyllä koko yön, mutta loppuivat aina yhtäkkiä. Sitten lauantaina iltapäivällä alkoi säännölliset supistukset, joiden kanssa kärvistelin perhehuoneessa pari tuntia ja kun kätilö puoli viideltä tarkisti tilanteen, olin 6cm auki ja lähdettiin saliin. Sain epin ja tietysti supistukset laantui. Sitten kalvot puhkaistiin ja sain oksitosiinitipan. Illalla ysin aikaan olin 9cm auki, mutta joku "lippa" oli edelleen tiellä enkä saanut alkaa ponnistaa. Sitä tilannetta kesti sitten 3tuntia ja mikään epiduraalilisäys ei auttanut enää mitään ja olin äärimmäisen kipeä ja väsynyt. Puolen yön aikaan sain alkaa ponnistella, kun työntämisen tarve oli niin suuri. Mitään ei tapahtunut. Lopulta lääkäri kävi tarkistamassa tilanteen ja totesi vauvan pään olevan virheasennossa. Jatkettiin ponnistelua vielä hetken aikaa josko onnistaisi.. no ei ja sitten lääkäri päätti avustaa imukupilla. Vauva siis oli jo niin alhaalla että hänen päähänsä saatiin imukuppi. Kolmen vetoyrityksen jälkeen lääkäri luovutti ja sanoi että vauva täytyy leikata. Hätänä. Ja sitten juostiin leikkuriin.
Lääkäri kertoi myöhemmin että kaikista vaikein sektio on sellainen jossa on käytetty imukuppia. Vauva kun oli täysin jumissa synnytyskanavassa, niin se ei kuulemma ihan noin vaan tuukkaan vastakkaiseen suuntaan mihin sitä just imukupilla on vedetty. Mutta loppu hyvin, vauva syntyi klo 01:42 ja sai pisteet 6/8/8 <3
Et just seuraavassa synnytyksessä isoin toive on se että saan olla hereillä ja että mies on vierellä <3 se nukutettuna oleminen synnytyksessä on ollut mulle raskas asia ja suuri pettymys.
T. A-M
Kiitos tuhannesti kun kerroit tarinasi. <3 Monen on ollut vaikea mielestäni ymmärtää, että kuinka suuri pettymys se nukutuksessa tapahtuva sektio on. Tuntuu et nyt saa kyllä puhua asiasta paljon ja ainakin luvataan, että tehdään parempi suunnitelma, jotta saadaan positiivinen synnytyskokemus.
PoistaTotta, tuntuu että on jäänyt niin paljosta paitsi kun ei ole kuullut vauvan ensi-itkua eikä ole saanut nähdä oman miehen reaktiota kun on nähnyt vauvan ensikerran <3 meillä siis mies sitten sai hoitaa vauvaa, syötti ja piti ihokontaktissa sen kolme-neljä tuntia mitä olin leikkauksessa/nukutettuna/heräämössä.
PoistaJa nukutuksen aiheuttama sekavuus ja tilannetajuttomuus on jäänyt myös ahdistamaan mieltä. Ihan kun en olisi ollenkaan tajunnut ensimmäisten tuntien aikana että tosiaan, nyt olen saanut sen kauan kaivatun vauvan.
Toivottavasti me molemmat saadaan korjaavat kokemukset näistä seuraavista <3 me oltais kyllä niin ne ansaittu <3
T. A-M
Kuulostaa niin tutulta. Mies on monesti sanonut, että tuntui niin oudolta olla sitten lopulta yksin siinä tilanteessa vauvan kanssa. Toisaalta oli ollut todella onnellinen olo, mutta samalla huoli sitten minun voinnista.
PoistaKorjaavia kokemuksia kohti! :)
Kiva lukea kuulumisia! Kaikki vaikuttaisi siis olevan tällä hetkellä mallillaan. :) Haluatko avata enemmän tuota imetystyynyasiaa? Olen ajatellut nimittäin itse pihistää juuri siinä ja ostaa jonkun halvan vain. :D
VastaaPoistaOstin Jollyroomista halvemman, mutta tosi kauniin imetystyynyn. Imetystyyny oli niin napakkaa tekoa, että vauva ei ollut siinä ollenkaan rennosti ja itse jännitin hartioita ihan hirveästi. Kavein Doomoon tyynyä testatessa imettäminen oli rentoa ja vauva ihan eri asennossa. Nyt ajattelin käydä kokeilemassa lastentarvikeliikkeissä imetystyynyjä, että saan pehmeän/joustavan tyynyn. Toivottavasti Doomoolle löytyy joku vastaava, koska tuo Doomoo on uutena ainakin super kallis.
Poista