Mitä meille kuuluu?

Meidän pieni ihme on jo vuoden! Uskomattoman ihana vuosi takana, ja jatkuva kiitollisuus kaikesta mitä olemme saaneet kokea. Meidän "mikroskooppinen hippu" täytti tosiaan vuoden viime kuussa. Hän on neuvolan tuoreiden mittauksien mukaan 75cm pitkä ja painaa 9430g. Vaipoissa käytämme Pampersin 4 kokoa. Asetin itselleni tavoitteen imettää puolivuotiaaksi, mutta pistin paremmaksi ja imetin reilun vuoden. Nyt on nimittäin takana pari tissitöntä päivää. Ihan uskomatonta, että meidän tissihirmu suostui luopumaan maitobaarista melko kivuttomasti. Meillä vuorokausirytmi on muotoutunut seuraavanlaiseksi:

Tyttö heräilee noin kello 7-8 välillä.

Aamupalaksi hän nauttii useimmiten puuroa tai kaurajugurttia ja hedelmää.

Ennen lounasta käymme ulkona/leikimme sisällä/tapaamme kavereita.

Lounaan tyttö syö noin kello 11-12. 

Yritän venyttää päivän ainoat päiväunet kello 12 jälkeen, eli hän nukkuu yhdet päiväunet kestoltaan 1,5-2,5 tuntia. Meidän pieni on nukkunut muutaman viikon ikäsestä päiväunet vaunuissa. 

Päiväunilta pikkuinen heräilee kello 14-15 välillä, jonka jälkeen syömme pienen välipalan esim. smoothien, hedelmän tai kaurajugurttia.

Väilapalan ja päivällisen välillä leikimme/käymme kaupassa/isi tulee kotiin/siivoamme/ulkoilemme.

Päivällisen syömme kello 17-18 välillä.

Päivällisen ja iltapalan välissä ehdimme leikkiä vielä hetken tai jatkaa kotihommia.

Iltatoimet teemme kello 20 (kylpy tai suihku) hammaspesu ja iltapalaksi useimmiten puuroa.

Viimeistään 20.30 olemme tytön huoneessa lukemassa kirjaa ja sylittelemässä. Tyttö nukahtaa unimusiikkiin ja sylittelyyn lähes aina kello 21. Tyttö nukkuu yöt rauhallisesti heräten pääsääntöisesti vain kerran. Herätessään riittää silittely tai syliin nostaminen. Muutamia kertoja olemme ottaneet vielä perhepetiin, jos yöllä itku ei ota loppuakseen, ja tyttö selvästi kaipaa läheisyyttä.

Tällä hetkellä tyttö syö meidän kanssa samaa ruokaa lähes aina. Viikkoon mahtuu kuitenkin myös niitä päiviä, kun lounaan tai päivällisen tarjoaa kaupan valmiit ruoat, mutta pääsääntöisesti tyttö saa samoja ruokia meidän kanssa ilman suolaa tai voimakkaita mausteita. 

Tytön vauvavuodesta jäi hyvä mieli. Vauva oli tyytyväistä sorttia, joka rakasti syliä ja satuja. Tytöllä oli kovaa vierastamista 7-9 kuukauden iässä, mutta muuten hän on nauttinut muidenkin ihmisten seurasta, vaikka äiti tai isi on saaneet olla tietysti näköetäisyydellä ihan jatkuvasti tähän päivään asti. 

Miksi paluu blogin ääreen? Ehkä arvasittekin jo, mutta haluan kertoa tästä meidän valloittavasta minitytöstä, sekä haaveesta saada vielä joskus sisarus tytöllemme. Asia on edennyt jo sen verran, että olen ollut yhteydessä meidän poliin. Nyt kysynkin, että onko täällä enää ketään, joka jaksaisi lukea meidän kuulumisia?