Sivut

torstai 17. tammikuuta 2019

Gonal-f

Eilen oli käynti poliklinikalla. Käynti oli nopea ultraus ja reseptien tarkistus. Pistosopetusta en saanut, koska pistäminen oli vielä hyvässä muistissa edelliseltä kerralta. Gonal-f alkoi eilen annoksella 250IU. Tämä annos on 100IU enemmän kuin aikaisemmin. Jännittää ehkä vähän tuo annoksen suurentuminen, mutta onneksi tätä seurataan ensi viikon maanantaina verikokeella ja sitten ensi viikon perjantaina ultralla. Ennen ultraa ehdin pistää yhdeksän kertaa Gonalia ja Synarela annostusta laskettiin eilen puolella, eli yksi aamulla ja yksi illalla. Synarelasta ei ole tullut  mielestäni juurikaan oireita. Jännittävää, ensi viikon jälkeen on sitten todennäköisesti punktio, jos kaikki menee hyvin. Ovitrellen ostin jääkaappiin odottamaan, ja lääkekatto paukkui toissapäivänä jo tämän vuoden osalta.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Synarelaa takana viikko

Synarelan aloituksesta on kulunut nyt viikko. Lääkäri varoitteli jopa voimakkaista sivuvaikutuksista, mutta tähän mennessä olen "kärsinyt" ainoastaan kuumista aalloista ja aivastus herkkyydestä heti sumutteen laiton jälkeen. Ensi viikolla keskiviikkona on Gonal-f:n aloitukseen liittyvä ultra. Kaikki hoitoon tarvittavat lääkkeet olen tilannut apteekkiin valmiiksi, mutta nyt arvon että uskallanko hakea lääkkeitä ennen tuota ultraa, jos esimerkiksi kuukautisten alkaminen viivästyykin ja hoidot sen takia sitten siirtyisivät jonnekin kauemmas. Kallein osa tätä hoitoa on juuri tuo Gonal-f. Lääkekatto paukkuu jo heti tässä tammikuussa, joka toisaalta on ihan kiva juttu tällä kertaa, niin loppu vuoden lääkkeet saa sitten lunastettua sillä muutamalla eurolla per kerta. Viimeksi hoidot tehtiin loka/marraskuun taitteessa, joten tuon lääkekaton täyttymisen jälkeen minulle siitä ei ollut semmoista hyötyä. Toisaalta aivan sama, kun saimme mitä parhaimman lopputuloksen niistä hoidoista.

Poliklinikan vaihtuminen toi eteen tunteen siitä ettei olisi ikinä mitään lapsettomuushoitoja läpi käynytkään. Ihan eri kaavalla menee tämä pitkäkaava. Ensin odotimme elokuusta alkaen sitä, että uusi poliklinikka ottaa lähetteemme vastaan. Sitten odottelimme ensimmäistä aikaa. Aikaa odotellessa saimme soiton, että meidän hoidoista on jo niin kauan, että minulta tulisi ottaa kaikki lapsettomuushoitoihin tarvittavat alkulabrat (AMH, TSH..) uudestaan ja mieheni tulisi toimittaa oma näytteensä, koska muutamassa vuodessa meidän molempien arvoissa on voinut tapahtua muutoksia. Mieheni tilanne oli pysynyt ennallaan, ja minulla vain tuo AMH oli laskenut, mutta se ihan suhteessa ikäni kanssa. Edelleen olemme siis ilman selitystä lapsettomia. Toki lääkärit aina välillä heittävät ilmoille mahdollisia syitä mm. ovulaationi ei tapahdu läheskään joka kierrossa, AMH on hieman siinä viiterajoilla, että olisi vissiin kyseessä hiipuvatmunasarjat, ferritiini laahaa matalalla, mutta on viitearvoissa. Syön lisärautaa, koska kuukautiset saavat hemoglobiinin laskemaan ja se taas vaikuttaa rautavarastoon.

Mukava jakaa taas fiiliksiä näistä hoidoista täällä blogin puolella. Punktio jännittää, koska muistan viime kerrasta, että se punktiopäivä ja sitä seuraava eivät olleet helppoja päiviä. Nyt niiden päivien aikana on hoidettavana touhukas taapero. Pitää keksiä kaikkea mukavaa puuhaa noille päiville. Ehkä rakennamme olohuoneeseen patjoista pedin, ja pistämme taaperon suosikit pyörimään televisiosta. :) Tietysti television lisäksi muutakin puuhaa, mutta liikaa en pistä odotuksia noille päiville, että esimerkiksi ulkoilisimme ainakaan punktiopäivänä.

torstai 3. tammikuuta 2019

Synarelan aloitus

Minulla oli eilen käynti poliklinikalla, ja samalla alkoi tämän IVF- hoidon ensimmäinen lääke, Synarela nimeltään. Ensimmäisessä IVF- hoidossa oli lyhytkaava, mutta tällä kertaa lääkäri oli sitä mieltä, että pitkällä kaavalla voisi saada parempia tuloksia. Hassusti sanottu, koska tuolla lyhyellä kaavalla saimme sen kaikista parhaimman tuloksen, eli meidän esikoisen. 
Synarela jatkuu aina 16.1 asti, jolloin on seuraavan ultran vuoro. Ennen tuota päivämäärää pitäisi tulla vielä yhdet kuukautiset. Tuolla käynnillä alkaa Gonal-f annoksella 250 tai 300UI, joka on paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisessä IVF- hoidossa annostus oli maltillinen 150IU ja muutamat viimiset päivät 200IU. Toistaiseksi Synarelasta ei ole tullut oireita. Katsotaan koska ne alkaa.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Lapsettomuushoidoissa osa.2

Viimeisestä postauksesta on kulunut hurjan kauan aikaa. Meidän tyttö täyttää ensi kuussa jo kaksi! Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu. Edellisissä postauksissa kerroinkin, että olisimme palaamassa takaisin lapsettomuuspoliklinikalle, koska meillä jäi vielä kaksi alkiota pakkaseen. Ne kaksi alkiota siirrettiin, mutta kummastakaan ei alkanut uutta raskautta. Viimeisen alkionsiirron jälkeen siirryimme myös uuden lapsettomuuspoliklinikan asiakkaiksi, koska muutimme aikaisemmalta paikkakunnalta pois. Olemme siis tälläkin kertaa julkisella hoidossa, ja toistaiseksi hommat rullaa ihan mukavaa vauhtia. Lähete vanhalta poliklinikalta saapui uudelle poliklinikalle elokuun lopussa. Ensikäynti olisi ollut marraskuussa, mutta olimme sairaana. Tässä kuussa pääsimme vihdoinkin suunnittelemaan meidän hoitoja, jotka alkavat jo tämän kierron aikana.

Poiketen aikaisemmasta IVF- hoidosta, meille tehdään tällä kertaa hoidot pitkän kaavan mukaan. Ensi viikolla alkaa Synarela nenäsumute, jonka jälkeen tulee vielä yhdet kuukautiset ja tammikuun lopussa olisi sitten munasolujen keräys. Tuttua on Gonal-f, mutta Pregnylin tilalla on Ovitrelle (?) ja Gonapeptyliä ei kai pistetä kiinnittymistä tukemaan ollenkaan. Lugesteronit tulee mukaan myös, niitä ei ole ollut ikävä.

Jännittää, mutta olo on rauhallinen. Olemmehan jo todella onnekkaita tuosta yhdestä ihmeestä. <3 Ensi viikosta alkaen pistän tänne taas talteen tämän IVF- hoidon mietteitä. Kiva oli palata aikaisempaan hoitoon tämän blogin avulla.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Sanoja

Meidän pikkuinen on kohta 1v 2kk. Tällä hetkellä menee selvästi jonkinlainen herkkyyskausi puheeseen liittyen, koska tyttö toistaa sanoja taukoamatta! Ajattelin listata tähän tämän hetken sanat:

Äi-ti
Ishi=isi
Tissi
että=vettä
eppa=heppa
hauhau=tarkoittaa koiraa
hei hei
ei
ässä=tässä
peepää=leipää
puuo=puuro
aippa=vaippa

Tuossa oli käytetyimmät ja oikeasti ymmärrettävät sanat, jotka jopa muutkin ihmiset ovat ymmärtäneet. Näiden lisäksi tyttö toistaa omaa nimeään, koiriemme nimiä ja "bumbum" on auto. Satunnaisia kertoja hän on toistanut muitakin eläimiä tai niiden ääniä. 

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Puheluita polin kanssa

Olen jutellut kaksi kertaa meidän polin hoitajan kanssa. Ensimmäisellä kerralla puhuimme suunnittelukäynnin varaamisesta ja taisin pohtia turhankin pitkään hoitajalle haluavani ehdottomasti tulevat siirrot lääkkelliseen kiertoon. Meillä on kaksi alkiota pakkasessa, joka tarkoittaa ehkä yhtä siirtoa nyt kevään aikana ja toista sitten syksyllä. Lääkkeellisessä kierrossa pitää pitää siirron jälkeen yksi taukokierto, joten poliklinikan kesäsulku ehtii tulla väliin ennen toista siirtoa. Toisen kerran poliklinikan hoitaja soittikin jo suunnittelukäynnin ajan kanssa!! Meidän aika osuu jo tämän kuukauden puolenvälin jälkeen, olisiko ollut 20.3.

Tämä kuluva kierto starttasi ihan muutama päivä sitten, joten tässä kierrossa ei tapahdu vielä mitään ihmeellistä. Suunnittelukäynnin yhteydessä käyn labroissa. Ainakin infektioverikokeet pitää ottaa uudestaan, ja mahdollisesti perusverenkuva..? Saa nähdä että ehtiikö seuraavakin kierto mennä vielä "hukkaan", kun muistaakseni infektioverikokeiden valmistumisessa meni ainakin muutama viikko? Viimeksi lääkkeellisessä kierrossa lääkitys taisi alkaa jo kp2 (Zumenon), ja siirron jälkeen tuli Gonapeptyl kiinnittymistä tukemaan, Lugesteron taisi alkaa joskus ennen siirtoa tai siirtopäivänä.. Zumenonia ja Lugesteronia jatkoin jonnekin viikoille 10-12. Onneksi en joudu turvautumaan pelkkään muistiini, kun kaikki oleellinen löytyy täältä blogista ja tietty omakannasta. :)

lauantai 24. helmikuuta 2018

Mitä meille kuuluu?

Meidän pieni ihme on jo vuoden! Uskomattoman ihana vuosi takana, ja jatkuva kiitollisuus kaikesta mitä olemme saaneet kokea. Meidän "mikroskooppinen hippu" täytti tosiaan vuoden viime kuussa. Hän on neuvolan tuoreiden mittauksien mukaan 75cm pitkä ja painaa 9430g. Vaipoissa käytämme Pampersin 4 kokoa. Asetin itselleni tavoitteen imettää puolivuotiaaksi, mutta pistin paremmaksi ja imetin reilun vuoden. Nyt on nimittäin takana pari tissitöntä päivää. Ihan uskomatonta, että meidän tissihirmu suostui luopumaan maitobaarista melko kivuttomasti. Meillä vuorokausirytmi on muotoutunut seuraavanlaiseksi:

Tyttö heräilee noin kello 7-8 välillä.
Aamupalaksi hän nauttii useimmiten puuroa tai kaurajugurttia ja hedelmää.
Ennen lounasta käymme ulkona/leikimme sisällä/tapaamme kavereita.
Lounaan tyttö syö noin kello 11-12. 
Yritän venyttää päivän ainoat päiväunet kello 12 jälkeen, eli hän nukkuu yhdet päiväunet kestoltaan 1,5-2,5 tuntia. Meidän pieni on nukkunut muutaman viikon ikäsestä päiväunet vaunuissa. 
Päiväunilta pikkuinen heräilee kello 14-15 välillä, jonka jälkeen syömme pienen välipalan esim. smoothien, hedelmän tai kaurajugurttia.
Väilapalan ja päivällisen välillä leikimme/käymme kaupassa/isi tulee kotiin/siivoamme/ulkoilemme.
Päivällisen syömme kello 17-18 välillä.
Päivällisen ja iltapalan välissä ehdimme leikkiä vielä hetken tai jatkaa kotihommia.
Iltatoimet teemme kello 20 (kylpy tai suihku) hammaspesu ja iltapalaksi useimmiten puuroa.
Viimeistään 20.30 olemme tytön huoneessa lukemassa kirjaa ja sylittelemässä. Tyttö nukahtaa unimusiikkiin ja sylittelyyn lähes aina kello 21. Tyttö nukkuu yöt rauhallisesti heräten pääsääntöisesti vain kerran. Herätessään riittää silittely tai syliin nostaminen. Muutamia kertoja olemme ottaneet vielä perhepetiin, jos yöllä itku ei ota loppuakseen, ja tyttö selvästi kaipaa läheisyyttä.

Tällä hetkellä tyttö syö meidän kanssa samaa ruokaa lähes aina. Viikkoon mahtuu kuitenkin myös niitä päiviä, kun lounaan tai päivällisen tarjoaa kaupan valmiit ruoat, mutta pääsääntöisesti tyttö saa samoja ruokia meidän kanssa ilman suolaa tai voimakkaita mausteita. 

Tytön vauvavuodesta jäi hyvä mieli. Vauva oli tyytyväistä sorttia, joka rakasti syliä ja satuja. Tytöllä oli kovaa vierastamista 7-9 kuukauden iässä, mutta muuten hän on nauttinut muidenkin ihmisten seurasta, vaikka äiti tai isi on saaneet olla tietysti näköetäisyydellä ihan jatkuvasti tähän päivään asti. 

Miksi paluu blogin ääreen? Ehkä arvasittekin jo, mutta haluan kertoa tästä meidän valloittavasta minitytöstä, sekä haaveesta saada vielä joskus sisarus tytöllemme. Asia on edennyt jo sen verran, että olen ollut yhteydessä meidän poliin. Nyt kysynkin, että onko täällä enää ketään, joka jaksaisi lukea meidän kuulumisia?