Sivut

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Än.. Yyy.. Tee.. Nyt... Äitiysloma on ihan just!

Täällä raskaus on edennyt ihan viimeisille viikoille. Tänään on raskausviikko 34+4 ja äitiysloma alkaa huomenna. Ihan uskomatonta, että me olemme päässeet näin pitkälle. Neuvolassa olen käynyt nyt loppuraskauden aikana kahden viikon välein. Seuraava neuvola minulla on heti joulun jälkeen, ja silloin ajattelinkin tehdä tänne blogiin pientä yhteenvetoa kuluneesta raskausajasta "numeroiden muodossa". Hankintoja olen kuvannut sitä mukaan, kun ne ovat löytäneet täällä kotona paikkansa, joten pian myös luvassa sitä postausta meidän tekemistä vauvahankinnoista. :)

Sairaalakassia rupesin pakkaamaan viime viikon neuvolan jälkeen, kun neuvolalääkäri tuumasi ettei tämä raskaus välttämättä mene laskettuunaikaan asti. Lääkärin arvio perustui siihen, että vauva on jo hyvin kiinnittynyt, ja sisätutkimuksessa pää oli jo kuulemma tukevasti lähtökuopissa. Katsotaan kuinka paikkaansa lääkärin arvio pitää. Hemoglobiinin kanssa minulla on edelleen ongelmia vaikka olen syönyt Obsidania koko raskauden ajan. Nyt viimeisellä neuvolakäynnillä hemoglobiini oli jo alle sadan, joka selittää joltain osin varmasti nykyistä väsymystä. Muuten kaikki arvot ovat olleet hyviä jokaisella neuvolakäynnillä.

Selasin tuossa muutamia päiviä sitten lapsettomuushoitojen aikaisia tekstejä, ja oli omituista huomata kuinka nopeasti kaikki asiat unohtuu. En nimittäin muistanut ollenkaan vuoden takaisia pistämisiä, lukuisia ultria, pettymyksiä lääkkeettömässä kierrossa jne.. On se ihmismieli vaan ihmeellinen, kun näin hyvin olen voinut unohtaa asioita yhdestä elämäni rankimmasta ajanjaksosta.

Ennen raskautta murehdin usein sitä, että kaikki ystäväni ehtivät "tehdä" lapset ennen minua, ja olen ihan yksin raskaana sitten monien vuosien päästä heidän jälkeen. Onneksi olin väärässä, koska samaan aikaan minun kanssa on ollut muutama hyvä ystävä raskaana, ja yksi ystäväni saa vauvan vielä minun jälkeen. Ehkä äitiyslomalla voisi aktivoitua hankkimaan vielä muutamia äitiystäviä. :) En osaa vielä ollenkaan sanoa, että tuleeko minusta sellainen perhekerhossa tai perhekahvilassa viihtyvä äiti, mutta yksin en ainakaan halua koko äitiyslomaa viettää. Onneksi on mies, ystävät ja sukulaiset, mutta varmasti tulen kaipaamaan myös ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Oletteko te luoneet uusia ystävyyssuhteita raskaudenaikana tai äitiyslomalla?

perjantai 4. marraskuuta 2016

Viimeinen raskauskolmannes

Huomenna taitaa alkaa virallisesti viimeinen raskauskolmannes, kun raskausviikkoja on huomenna kertynyt jo hurjat 28+0. Raskaus on sujunut tähän asti todella hyvin, eikä raskaus ole vielä muuttanut normaaleja rutiineja juuri lainkaan. Ainoastaan jumpassa on pitänyt hidastaa vauhtia, ja huonon hemoglobiinin takia rautatabletteja on syöty yhden sijaan kahta. Kahdessa viime neuvolassa painokin on lähtenyt nousuun siten, että painoa on kertynyt välillä jopa 660g viikossa. Koko raskauden aikana painoa on nyt kertynyt 7,5kg. Ensimmäisten 17 raskausviikon aikana painoa tuli maksimissaan +47g viikko. Katsotaan kuinka tuon painon kanssa käy nyt loppuraskaudessa.

Vauvan liikkeet tuntuvat joka viikko paremmin, mutta päivässä saattaa olla edelleen pitkiäkin pätkiä etten ole tuntenut yhtään liikettä. Melko rauhalliselta tyypiltä tämä meidän vauva on tähän mennessä tuntunut. Kotidopplerilla olen kuunnellut sydänääniä edelleen melkein päivittäin, ja siinä 150 kummallakin puolella sykkeet ovat tällä hetkellä myös neuvolan mukaan.

Seuraava neuvola osuu tämän kuun loppupuolelle, jonka jälkeen neuvolakäynnit tihentyvät siten, että loppuraskaudessa käyn neuvolassa kahden viikon välein. Lääkärin luona menen käymään viimeistään raskausviikolla 35 tai 36. Mielestäni neuvolakäyntejä on ollut ihan riittävästi, vaikka alkuun kuukauden välit tuntui ihan liian pitkiltä. Onneksi tuli hankittua silloin alkuraskaudessa tuo kotidoppler, niin on säästynyt turhilta paniikeilta.

Hankintoja olemme tehneet miehen kanssa rakenneultran jälkeen melkoisesti. Jopa tapetit ovat vaihtuneet meidän makuuhuoneessa tämän toisen raskauskolmanneksen aikana. Kiinnostaako ketään nähdä täällä blogissa tekemiäni hankintoja? Voisin kuvata ainakin osan hankinnoista tänne blogiin. Meillä on hankittuna mm. vaunut (Emmaljungan SuperViking), hoitopöytä, pinnasänky, imetystyyny, vaunuverho, vaatteita, kylpyamme ja paljon kaikkea muuta pientä sälää.

Edelleen minua vaivaa välillä todella epätodellinen olo sen suhteen, että olenko minä ihan oikeasti raskaana? :) Uskomatonta, mutta kyllä tuo pieni ihminen jo sen verran liikehtii tuolla masussa, että kyllä minä ihan oikeasti olen raskaana, ja ensi vuonna vihdoinkin jonkun pienen minityypin äiti. <3

perjantai 16. syyskuuta 2016

Kuulumisia rv20+6

Pahoittelut heti alkuun etten ole ehtinyt päivittämään blogia kuukauden aikana ollenkaan. Ajatukset on päivittäin raskaudessa, mutta tällä hetkellä myös muukin elämä on varsin vauhdikasta niin töissä kuin vapaa-ajalla etten ole vain oikeasti ehtinyt kirjoittamaan. Tänään aamulla päätin, että kirjoitan blogiin puolivälin ja rakenneultran kuulumisia. 
Raskaus on edennyt sellaiseen kohtaan johon en uskonut ikinä pääseväni. Olin asettanut raskausviikon kaksikymmentä sellaiseksi rajapyykiksi, että sitten annan itselleni vihdoinkin luvan nauttia, ja tiedättekö kyllä minä ihan oikeasti nautin. Raskausviikolle 20+4 pääsin ilman mitään oireita, kunnes tunsin illalla vatsassa hassun hipaisun/muljahduksen. Pidin kättäni mahallani ja tunsin sen taas.. Minun ensimmäinen selvä oire on vauvan liike! :D Vatsa on toki kasvanut pienin askelin sen verran isoksi, että jopa naapuri uskalsi kysyä mahdanko olla raskaana. Katsotaan kuinka kauan vielä säästyn ilman oireita.

Rakenneultra oli muutama päivä sitten, ja vauvalla on kaikki hyvin. :) En jännittänyt mielestäni etukäteen tuota ultraa juuri ollenkaan, mutta odotushuoneessa iski sitten ihan hirveä jännitys. Onneksi ultraava kätilö oli oikein mukava, joten siinä hänen ja miehen kanssa jutellessa jännitys vähän helpottui. 

Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan kantaa tätä pientä ihmettä. Toivon jokaiselle lapsettomalle paljon voimia hoitoihin. Toivottavasti jaksatte uskoa, että vielä joskus on teidän vuoro. Itse jaksoin uksoa kaikki ne neljä vuotta, vaikka välillä meinasinkin lopettaa hoidot, kun ainaiset pettymykset kävi liian koville. 

Palaan seuraavan kerran blogin pariin huomattavasti aikaisemmin. Ihanaa alkavaa syksyä kaikille. <3

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kuulumisia rv16+1

Raskaus etenee omalla painollaan. Uutena oireena on välillä tuntuvat vihlomiset alavatsalla, sekä kotidopplerilla selvemmin kuuluvat vauvan sydämensykkeet.<3 Istukka on minulla edessä, joten uskon sen vaimentaneen aikaisemmin sydämensykkeen kuulemista. Onneksi on keksitty tuollainen näytöllinen doppler, joten huonosti kuuluvista sykkeistä huolimatta olen saanut aikaisemmin lukea numeroina vauvan sykkeitä. Sykkeet pyörivät siinä 130-144 välillä. Poikasykkeiksi monet väittävät.

Seuraavaan ultraan (rakenneultra) tuntuu olevan ikuisuus, vaikka oikeasti siihen on vain kuukausi aikaa. Kuukauden kuluttua olen ylittänyt myös raskauden puolivälin! Puolivälin jälkeen uskon tekeväni ensimmäisiä vauvaan liittyviä hankintoja, ja pian tuon rakenneultran jälkeen saa kai (?) hakea jo äitiyspakkausta/avustusta? Itse olen kallistunut äitiyspakkauksen puolelle, on vauva sitten tyttö tai poika. Oletteko te ottaneet äitiysavustuksen pakkauksena vai rahana?

Töissä olen huomannut, että pieni vatsakumpuni saa jo katseita, mutta vielä ei kukaan ole uskaltanut suoraan kysyä.. :) Muutamille läheisimmille työkavereille olen kertonut raskaudesta, sekä tietysti lähiesimiehelle. Kai tässä tosiaan on uskottava, että raskaana tässä ollaan, vaikka tämä raskaana oleminen on ollut tähän asti ihan super helppoa, kun ei ole ollut mitään suurempia oireita. 

Välillä minua pelottaa, että entä jos menetänkin tämän pikkutyypin, mutta onneksi noita ajatuksia on raskauden edetessä aina vain vähemmän. Itse en voi kovinkaan paljoa vaikuttaa tulevaan, mutta toivon tietysti kovasti, että saan ensi vuoden alussa pitää sylissäni meidän esikoista. <3 

perjantai 5. elokuuta 2016

Eiliseltä

Pakko tulla kertomaan, että eilen (rv14+5) tuli ensimmäinen oksennus! :D Huvittavinta tuossa oksennuksessa oli ehdottomasti oma leveä hymy. Okei, ei se nyt ihan niin kivaa ollut, mutta tämän oireettoman raskauden aikana tuo oksentaminen ei tuntunut ollenkaan pahalta. Muuten vointi on edelleen hyvä, ja töissä uskalsin kertoa jo esimiehelle, ja yhdelle läheisimmälle työkaverille raskaudesta.

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Teelusikan mittainen (rv14+0)

Tänään lataamassani sovelluksessa luki "vauvasi on nyt teelusikan mittainen". Raskausviikko vaihtui tänään taas seuraavaksi, ja nyt olenkin jo raskausviikolla 14+0. Reilu kuusi viikkoa enää seuraavaan ultraan, mutta siihen asti pientä mielenrauhaa tuo hankkimani kotidoppler. Muuten raskausoireet ovat edelleen pysyneet poissa, eikä se enää haittaa ollenkaan.
Alkuviikosta kävin toisella neuvolaterveydenhoitajan käynnillä. Käynnillä kaikki oli hemoglobiinia lukuunottamatta hyvin. Painoa oli tullut ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana vain yksi kilo, joka oli kuulemma hyvä juttu. Hemoglobiini olikin sitten laskenut alle suositusten rautalisästä huolimatta. Seuraava neuvola on neljän viikon kuluttua elokuun lopussa.

Tällä hetkellä olen vielä kesälomalla, mutta ensi viikolla alkaa taas normaalit työkuviot. Työpaikallani kukaan ei vielä tiedä raskaudesta, joten katsotaan kuka työkavereista huomaa raskauden ensimmäisenä. Minua ei haittaa ollenkaan, jos joku raskauden jo nyt huomaa, mutta pitäisin ihan mielelläni tätä ihanaa salaisuutta vielä hetken itselläni. :) Ihan sinne rakenneultraan en usko pystyväni salaisuutta säilyttämään, koska pienen vauvavatsan olen selvästi jo nyt saanut. Milloin teillä on alkanut näkymään selvä vauvavatsa? Mieheni mielestä minun vatsani vain ilmestyi tuossa tämän viikon aikana, ja samaa sanoi minun äiti... Mahtaako olla näin.. Ihana kyllä jos vatsa rupeaa kasvamaan, niin saa edes jonkun konkreettisen asian tästä raskaudesta.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

rv 11+6

Viime yö meni tosi katkonaisesti, koska odotin kovasti tämän päivän np-ultraa. Ultraava kätilö oli ihastuttava. Hän kertoi tosi tarkasti kaiken mitä tässä kohtaa oli nähtävissä, ja saimme mukaamme useita kuvia meidän pikkutyypistä. Iltapäivällä kerroimme soittamalla, ja kuvaviesteillä läheisille meidän pienestä salaisuudesta. Vastaanotto oli tosi lämmintä. Kummankin vanhemmat olivat tosi liikuttuneita, ja sisarukset onnittelivat vilpittömästi meidän uutisten johdosta. Kyllä tällä pikkutyypillä tulee olemaan niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillä. <3

Rakenneultra on syyskuussa, kun raskausviikkoja on täynnä reilu kaksikymmentä. Tänään olen tuntenut niin kovaa rakkautta tätä pikkutyyppiä kohtaan. En olisi tosiaan uskonut kuukausia sitten, että heinäkuussa 2016 minäkin saan kirjoittaa minun raskaudesta, ja np-ultrasta. :)

torstai 7. heinäkuuta 2016

Alkiosta sikiöksi

Lauantaina vaihtui raskausviikko kympiksi, ja samalla alkion sijaan tätä pikkutyyppiä kutsutaankin sikiöksi. Perjantaina söin viimeisen Zumenonin, ja Lugesteroni vähenee asteittain aina ensi viikon perjantaihin asti loppuen sitten kokonaan. Lääkkeiden lopetus ei ole vielä toistaiseksi pelottanut, mutta fiilis voi olla ihan toinen sitten reilun viikon päästä.
Ensi viikolla koittaa vihdoinkin np-ultra, jonka jälkeen toivon voivani "hengittää hieman kevyemmin". Toivottavasti pikkutyypillä on kaikki hyvin, ja pääsisin vihdoinkin johonkin sellaiseen tunnetilaan, että tämä raskaus on oikeasti ihanaa. :) Toki tämä raskaus tuntuu ihanalta, mutta haluaisin päästä eroon jatkuvasta pelosta.

Olen seurannut aika tarkkaan omaa kroppaani, ja nyt olen huomannut alavatsalla pientä turvotusta(?). Voisiko se alavatsalla oleva turvotus olla jo nyt (rv10+5) vauvavatsan alkua? Vai onkohan kyseessä vielä tässä kohtaa vain jokin muu turvotus..? Lääkärin mukaan minulla vatsa kyllä tulee näkymään hieman normaalia nopeammin, koska olen hoikka ja tosiaan tuo kohtu on eteenpäin kallella.

Muutenhan täällä eletään edelleen oireetonta raskautta. Nälkä tulee nopeasti ja tuntuu, että olen jatkuvasti syömässä, mutta riittävän tasaisesti syömällä olen välttänyt pahoinvoinnin lähes kokonaan. Muutamia kertoja olen herännyt ihan kaameaan nälkään, ja silloin minulla on ollut oikeasti jo pahaolo. Tuntuu ettei minulla ole nyt mitään uutta kerrottavaa, mutta viimeistään sitten viikon päästä np-ultran jälkeen.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Lääkärineuvola

Minulla oli eilen ensimmäinen lääkärineuvola. Käynnillä lääkäri kysyi vointiani, ja kerrattiin hieman viime viikkoista käyntiäni terveydenhoitajalla. Lääkäri kehotti nauttimaan näin oireettomasta raskaudesta niin kauan kun se on mahdollista. :) Lääkäri myös muistutti, että todennäköisesti vatsan kasvaessa tulee eteen erilaisia vaivoja ja oireita, joten jokaisesta tällaisesta hetkestä tulisi olla iloinen.
Edelleen olen siis hyvinkin oireeton. Nälkä on ainoastaan normaalia useammin, ja toisinaan joudun ottamaan mahdollisuuksien mukaan päikkärit, koska välillä vaan väsyttää ihan hirveästi. Muuten raskaus etenee sisälläni aiheuttamatta mitään kummempia oireita.
Lääkäri teki käynnillä sisätutkimuksen ja ultrasi. Siellä se pikkutyyppi heilutteli pieniä käsiään, ja oli hirmu vilkkaalla tuulella. <3 Edelleen edetään ihan viikkojen mukaisesti, eli eilen oli rv9+3. Ensi viikon maanantaina menen käymään labrassa, ja pian pitäisikin tulla kirje np-ultraan.

(Pikkutyyppi rv9+3)

Heinäkuussa on tosiaan np-ultra, toinen neuvola ja aika suuhygienistille. Heinäkuussa np-ultran jälkeen olisi tarkoitus myös kertoa meidän kummankin vanhemmille raskaudesta, sekä sisaruksille. Muutamalle ystävälle ajattelin myös kertoa, mutta muuten mennään varmaan sellaisella tyylillä, että kerrotaan kun nähdään. Miten te olette kertoneet raskaudesta ja missä vaiheessa?

Yksi todella hyvä ystäväni kertoi tuossa kuukausi takaperin, että he ovat pian jättämässä ehkäisyä pois. Toivottavasti heidän yritys olisi helpompaa kuin meidän. Olisihan se ihana, että yksi hyvä ystävä olisi suunnilleen samassa elämäntilanteessa samaan aikaan. Tällä hetkellä minun lähipiirissäni on nimittäin vain yksi (!) raskaana oleva, joka synnyttääkin todennäköisesti jo parin viikon sisällä.

Olen yrittänyt etsiä lukulistalleni myös raskausblogeja, joten ehdottakaapa uusia blogeja luettavaksi. Luen edelleen lapsettomuusblogeja ja toivon kovasti, että kaikkien hoidot saisivat onnellisen lopun. <3

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen neuvola rv8+4

Tänään oli vuorossa ensimmäinen neuvola. Minulle osui oikein mukava terveydenhoitaja, mutta valitettavasti hän olikin vain kesäsijainen. Toivottavasti se oikea hoitajakin olisi yhtä mukava ja ymmärtäväinen. Ensimmäisellä käynnillä minut punnittiin, mitattiin, pissa tarkistettiin ja hemoglobiini mitattiin. Keskustelimme aikisemmasta keskenmenosta, nykyisen raskauden fiiliksistä, minun ja mieheni parisuhteesta, ja suvuissamme olevista sairauksista. Kotiin sain ison kasan erilaisia esitteitä, sekä ihanat suojakuoret neuvolakortille.
Ensi viikolla tapaan tämän saman hoitajan ja neuvolalääkärin. Tulevalla käynnillä pissa tsekataan uudestaan, ja lääkäri tekee sisätutkimuksen. Meidän neuvolasta löytyy ultra, ja hoitaja lupasi sen olevan käytössä, jos haluan käydä kurkistamassa pikkutyypin vointia.

Lääkärineuvolasta saan lähetteen verikokeisiin raskausviikolle kymmenen, ja postissa tulee aika np-ultraan viikolle 12. Eiköhän tämä aika rupea kulumaan hieman nopeammin, kun tulee noita kaikkia aikoja ja muita muistettavia juttuja. Heinäkuussa mies lomailee, joten lomakuukauden aikana voi ajatukset mennä jo muihinkin asioihin raskauden sijaan (niin vissiin).

Ajattelin tässä paljastaa, että kävin maanantain vuodon takia siellä yksityisellä neuvolalla ultrassa, ja siellä se pikkutyyppi kellui kohdussani oikein hyvinvoivana! <3 Vuodolle ei löytynyt selittävää syytä, eli sen osalta sain huokaista helpotuksesta. Kätilö arveli syyksi Lugesteroneja ja kuivia limakalvoja. Vertahan siis tuli Lugesteronin mukana sellaista rusehtavaa.. Panikointia tai ei  tuo ultraaminen, mutta ainakin itse sain hyvän mielen. :) Ja olihan se uskomatonta huomata, että kuinka paljon kahdessa viikossa alkio kasvaa. Viikolla kuusi alkio näytti vain sellaiselta pötkylältä, mutta tällä viikolla pystyin erottamaan jo pään ja pötkylän mallisen vartalon.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

8+2

Tänään tapahtui jotain ei niin mukavaa.. Päivällä laittaessani Lugesteronia huomasin pientä verta. Verta ei tule pyyhkiessä, enkä ole uskaltanut sen koomin "tutkia" vuodon syytä, mutta nyt huolestuttaa. Lauantaina oli ensimmäinen päivä, kun Lugesteronia meni 200mg vähemmän aikaisempaan nähden ja Zumenoniakin vähennettiin yhden 2mg:n tabletin verran. Johtuuko vuoto lääkityksen vähentymisestä, kuivista limakalvoista vai onko kyseessä nyt se mitä en halua edes kirjoittaa? Muilla kokemuksia vastaavasta?

torstai 16. kesäkuuta 2016

Oireeton raskaus

Raskaus on edelleen hyvin vaikeasti ymmärrettävissä, koska kuulun niihin onnekkaisiin (kuulemma), jotka säästyvät lähes kaikilta raskausoireilta. Ei ole helppoa tämmöinen raskaus. Mietin jo kuumeisesti, että kehtaisinko mennä kurkistamaan kohdussa kasvavan minityypin tilannetta joku päivä sinne ykityiseen neuvolaan. :P Ensi viikon keskiviikkona on ensimmäinen neuvola, mutta ymmärtääkseni silloin ei ultrata? Lääkärin luokse pääsen kahden viikon kuluttua, mutta ultrataanko vielä sillonkaan?
En kuulunut ikinä yritysaikana niihin "himotestaajiin", jotka tekevät useita raskaustestejä jopa saman päivän aikana, mutta taidan kuulua johonkin sekopäisiin ultrattaviin. Kertokaapa kaikki oireettomat odottajat, että miten ihmeessä jaksoitte odottaa siihen viralliseen ensimmäiseen ultraan? Haluaisin myös tsemppaavia kommenteja siitä, että kaikki menee yhtä hyvin näissä oireettomissa raskauksissa, kun niissä raskauksissa, joissa oireita on enemmän kuin tarvitsisi.

lauantai 11. kesäkuuta 2016

rv7+0

Eilen suljin ainakin toistaiseksi lapsettomuuspoliklinikan oven. Polin tarjoamassa ultraäänessä näkyi viikkoja vastaava alkio napakalla sydämensykkeellä. Oireettomuudesta kätilö ja lapsettomuuslääkäri käskivät nauttia. Kätilö kertoi omasta oireettomasta raskaudestaan, jonka aikana raskaudesta kertoivat ainoastaan kuukautisten puuttuminen, kasvava vatsa, vauvan liikkeet ja lopulta synnytys. Katsotaan pääsenkö itse ihan noin helpolla. :)

Raskausoireita on tällä hetkellä tosiaan tuo kuukautisten puuttuminen, ja ihan muutama päivä sitten huomasin rinnoissani muutamia kovia "möykkyjä". Toisinaan myös rinnat ovat hieman arat, mutta arkuus ei ole jatkuvaa. Mielestäni myös rintojen verisuonet ovat jotenkin "pinnalla".
Olen pyrkinyt pitämään ruoka-ajat hyvinkin säännöllisinä, koska jotain pientä heikotusta on ollut tämän viikon aikana. Heikotus on ollut niin lievää, että se saattaa olla normaalia heikotusta, kun ruokailusta on päässyt kulumaan liian pitkä aika.

Neuvolaan uskalsin ottaa yhteyttä, ja sain kaksi aikaa heti kesäkuulle. Ensimäinen on hoitajan käynti, ja toinen sitten neuvolalääärin tapaaminen. Sain eilisltä käynniltä mukaan äitiysneuvolakortin, jonka saaminen tuntui ihan uskomattomalta. Onko tämä tosiaan minun neuvolakortti? Onko minusta oikeasti tulossa äiti?

Lugesteronin ja Zumenonin lopetus alkaa viikon kuluttua, Toisaalta jännittää noiden lääkkeiden vähentäminen ja lopetus, mutta on se kyllä ihan kiva päästä arkeen, jota ei rytmitä noiden lääkkeiden muistaminen.


Nyt vain odotellaan. Jokaisen raskausoireen otan vastaan ilolla, ja joka päivä yritän olla luottavaisempi tämän raskauden suhteen. Päivittäin raskaus on mielessä, mutta vielä se ei ole kovinkaan konkreettinen (?) asia.. Ultrat toivat toki sitä varmuutta itselleni siitä, että jotain minun sisälläni tapahtuu, joten nyt vain pyrin nauttimaan tästä onnellisuudesta, jota tuo pieni muutaman millin kokoinen tyyppi on saanut minussa aikaan. <3

maanantai 6. kesäkuuta 2016

rv.6+2

Oman oireettomuuteni takia kävin tänään vilkaisemassa, että tapahtuuko minun sisälläni mitään. Kävelin yllättävän rauhallisesti yksityiselle neuvolalle, ja sain ihan loistavaa palvelua. Siellä se pieni sydän sykki kätilön mukaan oikein napakasti. Alkio vastasi täydellisesti viikkoja, eli tänään rv6+2. Arvioitu "saapumisaika" pienelle on tammikuun 28. päivä. Pakahdun onnesta. <3


Perjantaina sitten uudestaan katsomaan tätä pientä ihmettä. Nyt lupaan ottaa hieman rauhallisemmin tämän odotuksen. Oireettomuuskin saattaa siis tosiaan olla raskausoire. Kätilön sanoin vahvin oire on se kuukautisten puuttuminen.

tiistai 31. toukokuuta 2016

"Hei, olet raskaana!"

Lataamassani sovelluksessa luki tänään "hei, olet raskaana!". Teki mieli kysyä sovellukselta, että "minäkö?". Edelleenkään en voi uskoa, että neljän vuoden lapsettomuuden jälkeen olen raskaana. Tänään uskalsin tehdä viimeisen digitaalisen testin, ja kyllä siellä edelleen lukee "Pregnant". Erona aikaisempaan digitaaliseen on uusi luku! Sain vihdoinkin sen 3+ tuloksen! 


Oireita ei ole juurikaan. Vaikea sanoa mikä johtuu näistä helteistä, ja mikä raskaushormooneista. Jano on usein, mutta kenellä ei olisi näillä helteillä? Iltaisin nukahdan nopeasti, mutta uni on katkonaista. Ainoa ihan oikeasti raskauden tuoma asia on muutama leukaan ilmestynyt finni. Kyseessä ei tosiaan ole mitkään pikku näpyt, vaan ihan oikeasti sellaiset kipeät isot mollukat. Iloitsin leukaan ilmestyneistä finneistä niin paljon, että joku varmaan olisi voinut toimittaa minut suljetulle osatolle hoitoon. :D

Muutenhan täällä lasketaan öitä varhaisultraan. Enää kymmenen yötä, ja ehkä tuo testiin ilmestynyt uusi luku toi pienen mielenrauhan. Olen hieman jännittänyt tätä oireettomuutta, mutta selvästi minussa jotain tapahtuu. <3

Ihan mielenkiinnosta googlailin tuon Clearbluen digitaalisen raskaustestin herkkyyksiä, että minkälaisilla arvoilla se mahtaa näyttää mitäkin. Tässä nämä arvot, jos joku muukin niitä pähkäilee:

raskaana 1-2 = 25-200
raskaana 2-3 = 200-20 000
raskaana 3+ = yli 20 000

lauantai 28. toukokuuta 2016

"Treffit"

Tänään vaihtui ensimmäistä kertaa viikko siten, että tiedän olevani raskaana! :) Olimme jo aikaisemmin sopineet miehen kanssa, että tänään menisimme ulos syömään ja nauttimaan toistemme seurasa ajan kanssa. Tällä kertaa ravintolassa on helppo tehdä päätös siitä, että kumpi saa sen lasillisen viiniä ruoan kanssa, ja kuskinakin olen enemmän kuin mielelläni. Näiden pitkältä tuntuvien päivien ajaksi olen saanut järjestettyä jo hieman ohjelmaa. Eihän enää ole kuin 13 yötä varhaisultraan. :P

Lataamani sovellus kertoi alkiolla olevan tällä hetkellä kokoa huimat 0,5cm. Sovellus muistutti myös, että "saatat voida mainiosti tai kärsiä vaivasta jos toisesta". Itselläni olo on edelleen täysin normaali. Muutamia kertoja olen havainnut jotain nipistelyä alavatsalla, mutta muuten oireettomuus jatkuu.

Raskaus on mielessä päivittäin, mutta edelleen se tuntuu ihan uskomattomalta. Minäkö raskaana? <3

perjantai 27. toukokuuta 2016

14 yötä varhaisultraan..

Varhaisultraan on vielä neljätoista yötä. Raskausviikko vaihtuu seuraavaksi lauantaina, eli huomenna. Tänään on rv 4+6, eli hyvin alussa mennään. Mielestäni minulla ei ole mitään selkeitä raskausoireita, joka hieman tietysti mietityttää. Missä kohtaa raskautta teillä on tullut raskausoireita? Ja mitä raskausoireita teille tuli? 
Tänään tein toistamiseen raskaustestin, ja edelleen se on vahvasti positiivinen. Sorrun ihan varmasti pian tekemään sen viimeisen digitaalisen testin, mutta ainahan niitä saa kaupasta lisää. :P Toivoisin vain näkeväni viikkojen kasvaneen jo sinne "raskaana 3+" puolelle. Harmi ettei meidän lapsettomuuspoliklinikalla tehdä sitä raskaushormonin määritystä verestä näin "normaalissa raskaudessa". Silloin keskenmenoa epäiltäessä sain ravata labrassa useamman viikon ajan, koska hcg:n lasku haluttiin varmistaa. 

Edelleen mieli on kuitenkin hyvin toiveikas sen suhteen, että minun sisälläni kasvaa ihan oikeasti pieni ihme. Uskaltauduin jopa lataamaan kännykkään sellaisen sovelluksen, josta voi tarkistaa raskausviikot (tosin minun tilanteessa olen hyvinkin tietoinen missä kohtaa raskautta mennään), ja lukea aina kyseisen viikon tapahtumista. Muuten en ole vielä uskaltautunut liiemmin puhumaan raskaudesta edes miehen kanssa. Kukaan muu ei tosin edes tiedä raskaudesta, eikä tule tietämäänkään ennen suurempia viikkoja. Mies on ihailtavan positiivinen tämän raskauden suhteen. Hän oli laskenut jo, että mihin kohtaan laskettuaika mahtaa osua.

Melkoisia sissejä nuo pakastealkiot. Jotenkin luotan siihen, että tämä yksilö selvisi pakastamisesta, sulatuksesta, siirrosta ja vielä kiinnittyi kohtuuni, joten miksi tämä superalkio ei jaksaisi kasvaa aina loppuun asti.
Nyt vain kalenteri täyteen menoja seuraaviksi kahdeksi viikoksi, jotta en liikaa mieti omaa napaani. Mielestäni siirron jälkeinen kaksi viikkoa menee paljon nopeammin, kuin tämä odottelu siihen varhaisultraan. Onhan tämä odottelu tosin melkein viikon pidempi. Osaankohan rentoutua kokonaan siinä kohtaa, kun näen alkion sydämen sykkivän? 
Koen kuitenkin olevani edelleen rauhallisen onnellinen. Iltaisin silmät sulkiessa hymyilen tälle pienelle salaisuudelle, ja toivon koko sydämestäni, että tämä odotus jatkuu aina lapsen syntymään asti. <3

tiistai 24. toukokuuta 2016

Soitto poliklinikalle

Soitin tänään poliklinikalle, kun eilen oli polilla tosi kova ruuhka soittoaikana. Tuntui ihan hassulta kuunnella kun hoitaja puhui raskausviikoista, ja varasi aikaa varhaisultraan (?) raskausviikolle (!!!) 6+6. Seuraava odoteltava aika on tuo ultra perjantaina 10.6. Hassua kuvitella, että jo noin pian minun kohdussani voi näkyä pienen pieni syke. Ajattelin tehdä vielä yhden digitaalisen testin ensi viikolla ihan oman mielenrauhani vuoksi. Toivoisin nimittäin saavani digiin vielä sen tuloksen 3+.

Minulla raskausviikot vaihtuvat kuulemma aina lauantaisin, vaikka luulin viikkojen menevän sen siirtopäivän mukaan. Tänään eletään raskausviikkoa 4+3. Ilmankos sain jo lauantaina hailakan plussan, ja eilen digiin "raskaana 2-3". Neuvolaan en ole vielä soittanut, mutta ehkä pian otan yhteyttä sinnekin. Viimeistään tuon ultran jälkeen. Koska te olette olleet yhteydessä neuvolaan?

maanantai 23. toukokuuta 2016

Sanaton

Lauantaina aamulla tein Clearbluen plus testin. Testiin piirtyi hitaasti haalea plussa, joten päätin käydä ostamassa viikkonäytöllisen testin tälle päivälle. Virallinen testipäivä olisi huomenna, mutta lauantain hailakan plussan jälkeen oli vaikeaa odottaa tähän aamuun. Onneksi eilen oli niin paljon ohjelmaa, etten ehtinyt hirveästi miettiä testaamista (niin vissiin).

(Lauantain testi pp11)

Viime yönä uni ei meinannut tulla millään, ja muutenkin uni tuntui olevan todella katkonaista. Varhain aamulla kävin tekemässä viikkonäytöllisen testin.. Ja tässä tulos:

(Maanantain testi pp13)

Täällä ollaan todellakin kolmannesta alkionsiirrosta raskaana. Raskaana melkein neljän vuoden yrittämisen jälkeen. Tarvitseeko edes sanoa, että olen onnellinen. Iltapäivästä soitan poliklinikalle. Ymmärtääkseni tukilääkitys jatkuu ainakin rv10 asti. Olo on rauhallisen onnellinen. <3

torstai 19. toukokuuta 2016

Aamu

Tänään kävin aamulenkillä niin aikaisin, ettei vielä muita ihmisiä ollut liikkeellä. Toisinaan sängystä nouseminen on hirveän hankalaa, kun haluaisi vain nukkua, mutta kyllä sitä parhaiten piristyy uuteen päivään pienen lenkin jälkeen. Tänään aamu oli vielä harvinaisen kaunis:



Tuota maisemaa katsellessani mieleni valtasi älytön kiitollisuus siitä, että elän tällä hetkellä hyvinkin onnellista elämää ilman mitään suurempia sairauksia tai ongelmia. Lapsettomuutta on takana kesäkuussa jo neljä vuotta, mutta sekään ei saa minua lannistumaan enää niin kokonaisvaltaisesti. Ehkä tässä on hyvä juuri näin. Jos kohtuuni on kiinnittunyt meidän pieni vauvan alku, niin otan hänet vastaan suurella kiitollisuudella, ja lupaan antaa hänelle kaiken sen rakkauden, jota olen säästänyt kaikki nämä vuodet omaa lasta kaivaten. <3

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kolmannen siirron jälkeen..

Viikko sitten kohtuuni siirrettiin kolmas alkio meidän ensimmäisestä IVF- hoidosta. Pakastetuista alkioista tämä oli toinen. Ymmärtääkseni kaikki siirretyt alkiot ovat olleet hyviä kahdeksansoluisia. Voisiko tämä siirto tuoda sen kauan kaivatun plussan? Päteekö sanonta "kolmas kerta toden sanoo"? Vai olemmeko taas syksyllä uudestaan siirrossa?

Tällä kertaa siirto tuntui kestävän normaalia kauempaan.. En tiedä miksi, mutta siltä minusta tuntui. Toisaalta rakko oli todella täynnä, ja siksi varmaan aika tuntui matelevan älyttömän hitaasti. Perjantaina 13 päivä tunsin samanlaista "kipua", kun selkeiden ovulaatioiden aikaan. :D Ehkä perjantain tuntemus johtui aamupäivällä pistetystä Gonapeptylistä tai alkion kiinnittymisestä. :P Ainahan saa toivoa, että kaikki pienetkin nipistelyt johtuvat hyvin kiinnittyneestä alkiosta.

Olenko sitten toiveikkaampi, kuin aikaisempien siirtojen aikaan? Toistaiseksi olen hyvinkin toiveikas, koska tiputtelua ei ole vielä ollut, ja sitä on ilmestynyt kummankin aikaisemman siirron jälkeen. Ottaisin todella mielelläni vastaan ensi viikolla selkeääkin selkeämmän plussan. <3 Tänään eletään vasta pp7. 

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kuulumisia

Hävettää etten ole ehtinyt tulla kertomaan kuulumisia aikaisemmin. Nyt tulisi kuitenkin kuulumisia pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Uusi kierto alkoi taukokierron jälkeen 28.4. Zumenonit alkoi heti seuraavana päivänä kolmesti päivässä. Siirtoa edeltävä ultra oli perjantaina 6.5. Kiertopäivään nähden kohdunlimakalvo oli ottanut todella hyvän spurtin, koska limakalvolla oli tuolloin ultrapäivänä kp9 kokoa jo 9mm! Hyvän limakalvon takia pääsin siirtoon heti seuraavana tiistaina. Ennen siirtoa aloitin Lugesteronin (siinä ei käytetä enää pähkinäöljyä!), ja tiistaina 10.5 minuun siirrettiin yksi kahdeksansoluinen alkio.

Ensimmäinen viikko meni nopeasti, mutta nyt taas malttamattomuus meinaa nostaa päätään. :) Virallinen testipäivä on vasta 24.5, mutta siirron tehnyt lääkäri sanoi, että jo maanantain tulokseen voi kyllä jo melkein luottaa. Katsotaan maltanko odottaa edes tuonne maanantaihin asti. Jos pääsen perjantaihin testaamatta, niin sitten odotan kyllä ensi viikon alkuun, koska viikonloppuna on paljon sovittuja menoja
.
Pakkaseen meillä jäi vielä kaksi alkiota. Jos tämä päättyy negaan, niin sitten seuraava siirto olisi joskus kesäsulun jälkeen elokussa tai syyskuussa.Toivotaan ettei niitä kahta tarvitse lähteä sulattelemaan vielä pitkään aikaan. Olen tosin miettinyt sitä alkioadoptiota, jos nyt saisimme plussan. Olen nimittäin todella onnellinen, jos tulen ikinä saamaan edes yhden elävän lapsen, joten toisesta saatika kolmannesta en edes uskalla haaveilla.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Puhelu poliklinikalta

Tänään on taukokierron kuudestoista päivä! Blogi on ollut hiljainen, koska mitään kirjoitettavaa ei ole ollut. Tänään sain kuitenkin puhelun poliklinikalta seuraavaa hoitokiertoa koskien. Etenemme seuraavassa kierrossa tutulla kaavalla, eli Zumenon, Crinone ja Gonapeptyl. Vielä pari viikkoa lomailua lapsettomuudesta, ja sitten toivottavasti uutta siirtoa kohti.
Saa nähdä, että alkaako uusi kierto vielä huhtikuun puolella, vai saanko odotella uutta kiertoa toukokuulle asti. Olisiko jotain postaustoiveita tälle taukokuukaudelle? :) Onko muuten muutkin saaneet hirveästi uutta energiaa näistä aurinkoisista päivistä? Taidan lähteä nauttimaan tästäkin päivästä ulos, mutta palaillaan viimeistään uuden kierron alkaessa, jos ei mitään postaustoiveita tule mieleen.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Taukokierto

Taukokierto alkoi tänään, eli melkein viikko meni lääkkeiden lopetuksen jälkeen siihen, että vuoto alkoi. Yllättävän pitkään vuoto antoi odottaa itseään.. Uskon seuraavien kuukautisten alkavan siinä huhti/toukokuun vaihteessa, joten yksi siirto ehditään aika varmasti tekemään ennen polin kesäsulkua.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Jotakin positiivista

Olen luonteeltani sellainen ihminen, että yritän etsiä aina lopulta lähes kaikista asioista jotain positiivista. Maanantain negatiivisesta tuloksesta en positiivisia asioita löydä, mutta toisaalta nyt taukokuukauden aikana saan nostettua vielä hieman matalaa hemoglobiiniani, ja muita viitearvojen alarajoissa olevia veriarvoja. Pitäähän elimistö laittaa kuntoon alkavaa raskautta varten.

Taukokuukausi tuo myös taas sen pienen hetken, että voin elää ilman lapsettomuushoitojen tuomaa aikataulutettua elämää. Ei tarvitse miettiä vähään aikaan, että pääsenkö ultraan helposti vai vaatiiko ultraan pääsy järjetöntä aikataulujen sumplimista. Taidan myös hieman nauttia tulevan kuukauden aikana sellaisista ruoka-aineista, jotka eivät ole sallittuja raskauden aikana. Pääsiäisenä juon varmasti muutaman lasillisen punaviiniä hyvän ruoan kanssa.

Alkionsiirron jälkeen olen myös välttänyt juoksulenkkejä, joten taukokuukauden aikana minua tullaan näkemään lenkkipoluilla juoksemassa rauhallisen kävelyn sijaan. Hassua muuten, että juokseminen jäi taas kokonaan siirron jälkeen.. Onko juokseminen edes kiellettyä siirron jälkeen?

Sain/saimme joululahjaksi muutamia lahjakortteja hemmotteluhoitoihin, sekä yhden lahjakortin ravintolaan. Huhtikuu voisikin olla sellainen kuukausi, että ottaisimme enemmän aikaa toisillemme. Itselläni on ainakin käynyt usein lapsettomuushoitojen aikana, että mies jää hieman taka-alalle, kun ajatukset pyörivät kirjaimellisesti sen oman navan ympärillä.

Taukokuukauden aikana ehdin myös laittaa rahaa sivuun tulevia hoitoja varten. Eivät ne hoidot nimittäin ihan ilmaisia julkisellakaan ole. Mukavampi se on maksaa polimaksut, lääkkeet, matkat ja vitamiinit niihin erikseen varatulla rahalla, kun laskea sitten viimehetkellä, että onko hoitoihin edes varaa. Itselläni oli nyt pakastealkion siirrossa käytössä Crinone lääke, joka on mielestäni melko arvokas lääke kaksi kertaa päivässä käytettäväksi. Kolme pakettia ehdin Crinonea hakemaan, joten pelkästään tuohon lääkkeeseen meni reilu 240 euroa.
Crinone ei ole korvattava lääke, eli se ei myöskään kerryttänyt tämän vuoden lääkekattoa. Olemme myös säästäneet rahaa seuraavaa IVF- hoitoa varten, koska silloin pitää olla taas rahaa hieman enemmän, kun apteekista "kuittaa" itselleen Orgalutranit ja muut..

Meillä on pakkasessa alkioita kolmeen siirtoon, jos siis nuo kaikki kolme selviävät sulatuksesta. Jokaisen siirron jälkeen on tulossa yksi pakollinen taukokuukausi, ja meidän poliklinikka lomailee kesäkuusta kaksi kuukautta eteenpäin.
Nopeasti laskettuna seuraava IVF- hoito menee ensi vuoden alkuun, jos nuo kolme siirtoa jäävät myös negatiiviseksi. Toukokuun siirron jälkeen kesäkuu on taukokuukausi, ja heinäkuu myös polin sulun takia. Hyvällä tuurilla elokuussa olisi sitten siirto tai viimeistään syyskuussa. Vuosi menee kyllä nopeasti, kun on lapsettomuushoitot tätä vuotta tahdittamassa. :)


Valitsin pääsiäiseksi pullon punaviiniä. Tällä kertaa tuli valinta tehtyä ihan tuon hauskan etiketin perusteella. Itse ajattelin viettää pääsiäisen osittain läheisten ihmisten seurassa, ja osittain sitten ihan kotona miehen kanssa. Toivottavasti kaikille tulee rentouttava ja iloinen pääsiäinen. Onnittelut myös kaikille niille, jotka pääsevät viettämään pääsiäistä pieni salaisuus vatsassaan. <3 Nyt alkuvuodesta on tullut paljon plussia lapsettomuushoidoilla (jes!). 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kohti taukokiertoa

Lääkkeellisen pakastealkon siirron jälkeen suositellaan yhtä taukokiertoa, joten sellainen on meillä nyt edessä. Tuntuu ihan hyvältä toistaiseksi, jos taukokierto pysyisi tällä kertaa maltillisena. :) Ehdin syödä Zumenonia kuukauden verran, joten ihan kiva välillä olla lääkkeettömästi (olisin toki syönyt lääkettä erittäin mielelläni pidempäänkin, jos testi olisi tuonut meille plussan).
Taukokierto alkaa varmasti tällä viikolla, joten mahdollisesti seuraavan kerran lapsettomuushoitojen parissa olemmekin sitten toukokuussa. Kesällä poliklinikka on kiinni, joten siinä kohtaa tulee sitten taas useamman kuukauden tauko. Toivottavasti pääsisimme kuitenkin nauttimaan seuraavan siirron jälkeen positiivista uutisista.

Taukokierron aikana polin hoitajan pitäisi olla minuun yhteydessä. Hoitaja kysyy poliklinikan lääkäriltä tuosta lääkityksestä, että onko siihen mahdollisesti jotain muutosta, joka estäisi liian aikaisen vuodon. Haluaisin kokeilla myös kortisonia, mutta luettuani useita keskustelupalstoja huomasin ettei kortisonia anneta kauhean helposti. Alkion pidemmästä viljelystäkin oli puhetta, mutta katsotaan mikä on lääkärin mielipide.

Omituista tässä päivässä on ollut se, ettei minua ole itkettänyt ollenkaan. Olen ollut ihan normaali. Ehkä sitten alitajunnassa olin valmistautunut jo tähän tulokseen, ja ei minua ole aina normaaleissakaan kierroissa harmittanut ihan älyttömästi. Näille asioille ei oikein itse mitään voi. Keväällä on varmasti myös iso merkitys tämän olotilani kanssa.

Not Pregnant

Ensimmäinen pakastealkion siirto ei tuonut plussaa. Iltapäivällä soitan poliklinikalle, ja mietitään jatkoja. En ole ihan varma siitä, että tehdäänkö pakastealkion siirtoja peräkkäisiin kiertoihin vai tuleeko nyt pakollinen tauko? 
Tuollainen digitaalinen testi oli muuten paras ostos tähän kohtaan. Selkeä vastaus, ei tosin se mieluinen. Testi päätyi suoraan roskakoriin, eikä minulla ole mitään tarvetta kaivaa sitä tämän päivän aikana roskiksesta toisen viivan toivossa. :)

Iso kiitos kaikille tsemppareille! <3 Tästä blogista saamani tuki on ollut korvaamatonta. Onneksi moni on onnistunut lapsettomuushoidoilla viime aikoina, koska minulle se antaa ainakin valtavan uskon siihen, että vielä joskus on se meidän vuoro. Tulen varmaan kertomaan illalla meidän jatkoista. Eihän tässä muut voi, kun suunnata ajatukset seuraavaan siirtoon. Pysykää siis edelleen mukana meidän matkassa. 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Entäpä jos..

Otsikko kertoo parhaiten tämän hetken fiiliksestä. Vuoto lakkasi taas eilisen aamun jälkeen kokonaan, ja Crinone on pysynyt sisälläni taas normaalisti. Huomenna on vihdoinkin se virallinen testipäivä. Uskallanko kuitenkaan testata aamulla? Iltapäivästä pitäisi kuitenkin ilmoittaa polille testin tulos, joten fiksuinta olisi testata aamulla. Jännittää ihan törkeästi. Mielestäni olen valmistautunut hyvin siihen, että tulos saattaa olla tuttu negatiivinen, mutta miten osaisin ottaa vastaan positiivisen tuloksen.
Vielä ainakin tämän päivän saan haaveilla siitä, että raskaus olisi alkanut.. Onhan niitä oireettomiakin raskauksia, ja pientä vuotoakin kutsutaan normaaliksi. :P Saankohan ensi yönä ollenkaan nukuttua. Olipa testin tulos mikä tahansa, niin uskon vahvasti siihen, että vielä tulee se meidän vuoro. <3

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kaksi yötä jäljellä..

Vahvasti näyttää siltä, että vuoto yrittää alkaa lääkityksestä huolimatta. Tänään tuli kaikki Crinone aamupäivän aikana ulos, ja mukana hailakkaa verta. Tuoresiirrossa kävi samanlailla, että vuoto alkoi pari päivää ennen testiä. Maanantain puhelu poliklinikalle ei valitettavasti taida sisältää meidän osalta positiivisia uutisia, mutta ehkä jo ensi viikolla alkaakin sitten toinen pas. Ehkä sitten on meidän vuoro. Kolme alkiota on vielä käytettävissä ensimmäisestä hoidosta.

torstai 17. maaliskuuta 2016

PP10 & Hiivatulehdus?

Käytin sitten otsikossa piinapäivien lyhennettä, koska tässä kohtaa nämä päivät alkavat tuntumaan erityisen piinaavilta. Testipäivään on jäljellä öitä enää neljä, joka on määrällisesti ihan älyttömän vähän, mutta kuitenkin paljon malttamattomalle. :P Tilasin eilen digitaalisen raskaustestin, koska vihaan viivojen "metsästystä". Katsotaan maltanko odottaa testin kanssa sinne viralliseen päivään asti, eli ensi viikon maanantaihin.
Mitään oireita ei ole tullut raskauteen liittyen, mutta vanha tuttu hiivatulehdus on todennäköisesti tulossa riesakseni. Pitää soittaa ja varmistaa polilta, että onko Zumenonin ja Crinonen kanssa mahdollista käyttää mitä hiivalääkettä tai saako siirron jälkeen ylipäätänsä käyttää hiivatulehdusta helpottavaa lääkitystä.. Emätinpuikot hiivaan eivät varmaan tehoa, kun Crinonea tuntuu olevan alapää ihan täynnä (yök!).

Verta ei ole tullut sunnuntain jälkeen, joka on varmasti hyvä merkki. Oloni on kuitenkin edelleen täysin normaali, joten mitään suuria toiveita alkaneen raskauden suhteen ei ole, vaikka haluaisin kovasti uskoa raskauden alkaneen. Olen miettinyt jo kysymyksiä polin lääkärille, jos emme tälläkään kertaa onnistu. Olen alkanut miettimään, että ehkä vika on alkion kiinnittymisessä. Auttaisiko alkiokuoren avaus?
Alkiokuoren avaus kuulostaa luettuna pieneltä jutulta, mutta uskon sen kuitenkin olevan vaativaa, koska muutenhan se tehtäisiin automaattisesti varmaan kaikille alkioille. Alkiokuoren avauksessa alkiokuoreen tehdään pieni aukko, mikä voi edesauttaa alkion kuoriutumista ja kiinnittymistä kohtuun. Täytyy kysyä tuota seuraavalla kerralla polilla. Toinen asia on alkioiden pitkä viljely, eli blastokystiviljely. Minusta tuntuu, että ainakin viime aikoina moni on plussannut juurikin sellaisesta kierrosta, missä on alkiota viljelty pidempään.

Ehkä noista edellisistä mietteistä voi päätellä sen, että olen jo siirtämässä ajatuksiani vahvasti seuraavaan siirtoon. Toisinaan alavatsalla tuntuu edelleen pientä vihlomista, mutta juurikin kuukautisiin viittaavaa vihlomista. Jos Hippu on vielä kyydissä, niin toivon kuitenkin vihlomisen johtuvan siitä, että Hippu tarraa kovemmin kiinni kohtuuni.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Tänään jäljellä kahdeksan yötä.

Tänään on jäljellä enää kahdeksan yötä testipäivään! Piinapäivien sijaan lasken öitä testipäivään, koska en oikeasti tykkää piinapäivä nimestä. Alkiollamme on ikää jo yhdeksän päivää, eli kaiken järjen mukaan alkion pitäisi olla jo kiinnittynyt kohtuuni (eikö niin?).
Oikeasti olen todella toiveikas tämän kierron suhteen, eikä noita öitä oikeasi ole enää kovinkaan montaa siihen, että saamme tietää onko Hippu vielä mukana.. Toivon jotain selkeää oiretta, jonka turvin jaksan odottaa siihen viralliseen testipäivään. Toisaalta olo on hyvinkin rauhallinen, mutta ajoittain tulee toki niitäkin hetkiä ettei jaksaisi elää ollenkaan tässä epätietoisuudessa.

Tänään aamulla "kärsin" melko kovasta vatsakivusta, joka muistutti valitettavasti kuukautiskipua. Crinonen mukana tuli aamulla jotakin hailakkaa lohenpunaista, eli  yrittääkö kuukautiset alkaa lääkityksestä huolimatta? Tänään on vasta pp6 (käytin sitten kuitenkin piinapäivän lyhennettä), ja testipäiväänkin on vielä yli viikko, eli mitä ihmettä tuo aamuinen oli. Kipu meni ohi aamun aikana, ja muuten olen ollut tämän päivän kivuton.
En jäänyt tänään sen enempää murehtimaan tuota aamuista, mutta omituistahan se oli. Katsotaan kuinka nämä loput päivät kuluvat, ja tuleeko tästä taas sellainen kerta etten ehdi edes tekemään testiä, kun kuukautiset jo alkavat lääkityksestä huolimatta.

torstai 10. maaliskuuta 2016

11 yötä jäljellä..

Miten minusta tuntuu, että pakastealkionsiirron jälkeen on enemmän muistettavaa kuin tuoresiirron jälkeen (varsinkin tänään). Heräämisen jälkeen otin Zumenonin, aamupalan jälkeen oli vuorossa Crinone ja ennen lenkkiä pistin vielä Gonapeptylin. Lenkin jälkeen otin vitamiinit ja rautalääkkeen, koska aamupalaksi söin maitoon tehdyn puuron, ja rautalääkettä ei suositella otettavaksi maitotuotteiden kanssa. Iltapäivällä pitää muistaa päivän toinen Zumenon, ja illalla sitten Zumenon ja Crinone ennen nukkumaanmenoa. Aika paljon muistettavaa, mutta jos lopputulos on se parhain, niin kyllä tuon kaiken tekee mielellään.

Gonapeptylin pistäminen meni hyvin, vaikka en muistanut ruiskussa olevan niin paljon nestettä/lääkettä. Pistin melko hitaasti lääkkeen, joten ehkä senkin takia tuntui, että lääkettä olisi ollut normaalia enemmän. Mitään haittavaikutuksia ei ole tullut vielä mistään lääkkeestä, joten tähän asti kaikki on mennyt oikein hyvin.

Tänään Hipulla on ikää kuusi päivää. Toivottavasti Hippu tarrautuu pian kiinni kohtuuni, ja jatkaa kasvuaan lähes sinne vuoden viimeiseen kuukauteen asti. Olo on edelleen hyvin toiveikas, ja oikeasti nämä ensimmäiset piinapäivät ovat menneet tosi hyvin ja nopeasti. Ensi viikolla tähän aikaan olen aivan varmasti "tulisilla hiilillä". :)

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Tänään jäljellä 13 yötä..

Reilu vuorokausi on kulunut siirrosta, ja olo on toiveikas. Toivon kovasti, että tämä siirto olisi se siirto, joka toisi meille vihdoinkin sen kauan kaivatun lapsen. Olen todella yllättynyt, että tämän vuorokauden aikana on ollut jopa muutamia hetkiä etten ole ajatellut mahdollisia "tapahtumia" kohdussani (kuulostipa hassulta). Muistan nimittäin tuoresiirron jälkeen ajatelleeni jatkuvasti vain pientä mikroskooppista hippuamme.

Tänään aamulla tein kevyen lenkin, jonka aikana mietin tosin hippuamme enemmän. Mietin selvisikö alkio vain sulatuksesta muttei siirrosta ollenkaan. Mielestäni tämä koko ivf-hoito on jotain todella ihmeellistä, joten vaikea se on uskoa, että sisälläni tapahtuisi tällä hetkellä jotain sellaista, joka olisi vuoden lopussa ihan oikeasti meidän lapsi. Ehkä pitäisi vain yrittää luottaa siihen, että nyt kaikki tuleva on niitä asioita, joihin en voi itse juurikaan vaikuttaa. Sain ainoastaan ohjeeksi siirron tehneeltä klinikalta, että muutaman päivän ajan siirron jälkeen olisi vältettävä rankkaa fyysistä rasitusta, mutta muuten elämä voi jatkua normaalisti aina raskaustestiin asti. 

Kuinka moni muu muuten syyllistyy kesken hoitojen siihen, että laskee tässä kohtaa mahdollisen lapsen syntymän ajankohtaa? Minä myönnän syyllistyneeni, ja vielä ehtisi syntyä vauva vuodelle 2016! :) Vaikka "pahimmat" piinapäivät on varmasti vasta edessä, niin toisaalta nautin näistä kahdesta viikosta, koska saan juurikin leikitellä ajatuksella siitä, että olisinkin pian ihan todistetusti raskaana. Haluan kokea elämässäni raskauden, mutta sitäkin enemmän toivon saavani mieheni kanssa lapsen. Täytyy myöntää etten ole koskaan ollut oikeastaan mikään "vauvakuumeilija", vaan olen aina aidosti halunnut sen oman lapsen. 
En myöskään tiedä miltä tuntuu olla äiti tai miltä tuntuisi kuulla lapsen kutsuvan miestäni isäksi. Edellä mainitut ovat niitä asioita, joista koen jääväni paitsi ilman lasta. Mitä se äitiys ja sen mukanaan tuoma loputon rakkaus omaa lasta kohtaan on? Osaisiko sitä elää ilman lasta, jos lapsettomuushoidot eivät toisi ikinä tulosta?

Lapsettomuushoitoihin ja tutkimuksiin hakeutuessamme ajattelimme koeputkihedelmöityksen olevan se viimeinen, ja täysin varma keino saada lapsi aluilleen. Hassua miten ajatusmaailma on muuttunut näiden vuosien aikana. :) Mikään ei ole varmaa, mutta nyt ajattelin elää vielä hetken tässä omassa "kuplassa" haaveillen ja uskoen, että nyt on meidän vuoro.

(Weheartit)

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Hippu on kyydissä.

Olen juuri matkalla kohti kotia. Siirto oli tälläkin kertaa nopeasti ohi. Pakkaseen jäi vielä kolme alkiota, eli ensimmäinen alkio selvisi hienosti sulatuksesta. Siirron tehneen lääkärin mukaan heidän uudella menetelmällä 90% alkioista selviää sulatuksesta.
Istun junassa leveä hymy huulilla, koska tänään on selkeästi hyvä päivä. Sain aamulla mieheltä isot tsempit siirtoon, ja yksi lapsettomuudesta tietävä ystävä toivotti myös hurjasti onnea tähän päivään.
Testipäivä on maanantaina 21.3. Tästä alkaa odottelu, mutta tiedättekö minulla on nyt tosi hyvä olo. Me pääsimme siirtoon. :) Pahoittelen kirjoitusvirheitä.. Kirjoitan junassa kännykällä.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kaksi yötä..

Siirtoon on enää kaksi yötä. Maanantain juna-aikataulut on tsekattu, ja muutenkin fiilis on melko luotavainen sen suhteen, että siirtoon pääsemme. Zumenoneja olen syönyt nyt kahden viikon ajan, ja eilen muutaman mutkan kautta pääsin käyttämään Crinonea. Valitettavasti eilinen aloitus viivästyi niin paljon, että aamun Crinone jäi laittamatta. Luotin nimittäin siihen, että saan tälläkin kertaa tuota Crinonea tuosta lähiapteekista.. Ihan oma vika, koska jätin lääkkeen haun viime hetkeen. Eilen käydessäni Yliopiston Apteekissa ostin myös Gonapeptylin jääkaappiin valmiiksi. Toivottavasti ei tuo huonoa onnea, että ostin tuon siirron jälkeisen pistoksen jo valmiiksi, jos vaikka emme maanantaina pääse siirtoon. 

Eilen minulta otettiin myös matalan hemoglobiinin vuoksi muutamia verikokeita lisää. Yksi niistä verikokeista oli sellainen, jolla tarkistetaan minun rautavarastot. Labroissa oli myös jotain vitamiineihin liittyviä kokeita. Olisiko ollut B12-vitaamiini ja foolihappo. Mietin kovasti sitä, että voiko matala hemoglobiini tai noiden vitamiinien puutos aiheuttaa lapsettomuutta? Toivottavasti hemoglobiini olisi lähtenyt hyvään nousuun tuon rautalääkityksen aloituksen jälkeen. Aloitin myös B12-vitamiinin ja tuossa nestemäisessä raudassa oli riittävästi foolihappoa. 

Maanantaina tulen kirjoittamaan kuulumisia siirrosta. Toivottavasti meidän alkio/alkiot selviytyvät hienosti sulatuksesta, ja kannan maanantain jälkeen mukanani taas pientä hippua. <3 Tuoresiirron jälkeen taisin kirjoittaa päivittäin kuulumisia piinapäiviltä, mutta katsotaan riittääkö tällä kertaa aika jatkuvaan oman kehon "kyttäilyyn". Meillä on nimittäin tulossa melko touhukkaat kaksi viikkoa miehen talviloman vuoksi jo muutenkin, että voi jäädä piinapäivien kirjoittelu vähemmälle. :) Onneksi kännykälläkin voi kirjoittaa lyhyitäkin kuulumisia, joten kyllä täältä kuulumisia tulee aivan varmasti, vaikka sitten vähän lyhyemmin. 

Miten muuten se virallinen testipäivä määräytyy pakastealkionsiirrossa? :)

tiistai 1. maaliskuuta 2016

1.PAS Ultra

Hyviä uutisia ultrasta! Siirto tehdään ensi viikon maanantaina! :) Ultraus oli tällä kertaa hyvin nopeasti ohi, joten mitään kummempaa kerrottavaa siitä ei ole. Lääkitys pysyy suunnitelman mukaisena, eli perjantaina aloitan Crinonen ja siirron jälkeen pistän Gonapeptylin. Zumenon on ollut yllättävän miellyttävä lääke. Minulle Zumenonista ei ole tullut mitään haittavaikutuksia. Nyt jännäillään enää, että miten meidän alkioiden sulatuksen käy.. Peukut pystyyn!

perjantai 19. helmikuuta 2016

1.IVF 1.PAS

Tänään alkoi vihdoinkin uusi kierto! :) Huomenna aloitan Zumenonit, ja seurantaultra on kp12 (1. maaliskuuta). Ultrassa limakalvon tulisi olla vähintään 7mm, että siirtoon päästään. Jos limakalvo on kasvanut riittävästi, niin siirto tullaan tekemään joko perjantaina 4.3 tai maanantaina 7.3. Tuohon päivään vaikutti tukilääkityksen Crinonen aloitus. Aloittaessani Crinonen ultrapäivänä pääsen siirton perjantaina, mutta muuten siirto on sitten tuo maanantai.
Meidän neljä alkiota on kaikki omissa oljissa, ja niitä lähdetään sulattamaan yksi kerrallaan. Meidän kaikki neljä alkiota on kolmen päivän ikäisiä. Onneksi uusi kierto suostui alkamaan ilman mitään lääkitystä. Ei tämä kroppa ole sittenkään ihan romu. :)

torstai 18. helmikuuta 2016

Soitto poliklinikalle

Soitin tänään poliklinikalle tämän pitkittyvän kierron takia. Päätin myös soittaa siksi, että minun hemoglobiini oli minusta otettujen labrojen mukaan vain 114. Minulla on ollut aina matala HB, mutta noin matala se ei ole ollut pitkiin aikoihin. Hoitaja otti asiani vakavasti (iso kiitos hänelle). Sain saman ohjeistuksen, kuin kotikuntani terveysasemalta, eli aloitin tänään vahvan kuurin rautalääkettä + muutamia vitamiinilisiä, jotka auttavat raudan imeytymiseen. Kaksi viikkoa voin vielä odottaa kuukautisten alkua, mutta sitten olisi jo aiheellista miettiä, että miksi kuukautiset eivät ole vielä alkaneet. Sain myös kehotuksen raskaustestin tekoon, vaikka olen aivan varma ettei kuukautiset ole poissa raskauden vuoksi.
Keskuselimme hoitajan kanssa muutenkin minun tämän hetken tilanteesta, kun on tuo toinenkin terveyteen liittyvä asia menossa lapsettomuushoitojen rinnalla. Toisaalta labroista olikin nyt hyötyä, kun löytyi tuo matala hb, sekä muutama muu ei viitearvoissa oleva arvo. Nyt sain hirveän innostuksen oman ruokavalion muokkaamiseen, vaikka syönkin jo nyt tosi terveellisesti. Polilta tehdään lähete myös sellaiseen labraan, jossa tarkistetaan minun "rautavarastot". 
Tästä päivästä opin taas sen, että yksin ei saa jäädä näiden asioiden kanssa. Heti tuli parempi mieli, kun sai jutella tuon polin hoitajan kanssa. :) Nyt yritän olla mahdollisimman luottavaisin mielin, ja toivoa uuden kierron olevan ihan nurkan takana.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Ei vieläkään.

Haluaisin niin tulla kertomaan, että uusi kierto on alkanut, mutta edelleenkin kiertopäiviä on lähemmäs neljäkymmentä ykkösen sijaan. Kierron pitkittymisen lisäksi minulla ei siis ole edelleenkään mitään kerrottavaa lapsettomuuteen liittyen. Ärsyttää niin kovasti kierron pitkittyminen, että tänäänkin olen kiukutellut ihan olemattomista asioista vähän turhankin paljon.
Lapsettomuushoitojen lisäksi tähän kuvioon tuli myös yksi röntgen, joka harmittaa kovasti. Olisin toki voinut kieltäytyä röntgenistä, mutta oma terveys meni kyllä nyt lapsettomuushoitojen edelle. Harmi vain, että röntgenkuvat otettiin SI- nivelestä, joten jouduin ottamaan säteilyä ilman suojausta kohdun ja munasarjojen alueelle.. Lääkäri kyllä vakuutteli, että ei minua kyseiseen röntgeniin laittaisi, jos röntgenistä ei olisi selvästi enemmän hyötyä kuin haittaa.
Nyt sitten olen tehnyt kauhukuvia itselleni siitä, että olen pilannut viimeisetkin mahdollisuudet biologiseen lapseen. Onkohan munasoluni nyt jotenkin vaurioituneet/pilalla..? Miksi ihmeessä menin suostumaan siihen röntgeniin..? Apua.. Onneksi tuon röntgenin, ja minusta otettujen labrojen tulokset selviävät ennen mahdollista alkionsiirtoa, koska kaksi stressiä olisi varmasti liikaa samanaikaisesti.

Mikä ihme voi olla syynä näille minun todella epäsäännöllisille kuukautiskierroille? Ei näissä vain ole mitään järkeä. Ajattelin kyllä palata tähän aiheeseen seuraavalla laspettomuuspolklinikan käynnillä, koska mielestäni tässä tuhlataan ihan törkeästi aikaa, kun odottelen aina vain uuden kierron alkua. Nyt en voi kuitenkaan tehdä muuta kun odottaa. Todella hassua odottaa kuukautisten alkua, kun sitten heti rupeankin toivomaan, että ne kuukautiset olisivat viimeiset vähään aikaan. 

maanantai 15. helmikuuta 2016

Alkaisi jo!

Uusi kierto ei ole vieläkään alkanut. Tänään kiertopäiviä on kertynyt 34, eli pitkä kierto tästä on taas tulossa. Kasvoihin on ilmestynyt kaksi finniä, joten elättelen toiveita kierron pikaisesta päättymisestä. Yleensä nuo finnit ilmestyy siinä kohtaa, kun kuukautiset on "nurkan takana". Toisaalta siitä yllätys hymystä (positiivinen ovulaatiotesti) on kulunut tänään 15 päivää, eli huominen voisi todennäköisemmin olla se kp1.
Viikonlopun otin kyllä ihan rentoutumisen kannalta, ja sama meno jatkuu tänäänkin kokovartalohieronnan merkeissä, joten stressaaminen ei ainakaan pidä tällä kertaa vuotoa poissa. Olen nimittäin ihan valmis uuteen kiertoon. Jos huominen olisi kiertopäivä yksi, niin ensimmäinen ultra menisi ensi viikon lopulle.. Viikolla yhdeksän olisi sitten varmaan mahdollinen siirto. :)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Zumenon

Laskujeni mukaan tänään "pääsin" kolmosella alkavaan kiertopäivään. Yritän luottaa siihen, että ensi viikolla pääsen aloittamaan Zumenonit, joten hain tänään jo varmuuden vuoksi ensimmäisen paketin apteekista. Paketti muistuttaa mielestäni Teroluteja. Tällä kertaa kävin hakemassa tämän lääkkeen tuosta lähimmästä apteekista, vaikka useimmiten olen hakenut kaikki lapsettomuushoitoihin liittyvät lääkkeet jostain toisesta apteekista. Selvitin tänään, että Gonapeptyliä ei saa tilattua tuohon lähimpään apteekkiin, joten sen takia joudunkin sitten ajamaan kuitenkin isommalle apteekille. 


Minulla luki ohjeistuksena tuossa Zumenon paketin päällä, että "yksi tabletti kolme kertaa vuorokaudessa alkionsiirtoon asti". Olin jotenkin ymmärtänyt, että tuota Zumenonia syötäisiin ainakin sinne testipäivään asti? Täytyy vielä kaivaa tuolta kalenterin välistä se pakastealkionsiirtoon liittyvä ohjeistus, mutta muistaakseni tuota lääkettä oli tarkoitus syödä pidempään.
Jos jotain positiivista tästä pakastealkionsiirrosta, niin ainakaan noiden lääkkeiden hinnat ei ole mitkään ihan hirveät. Yksi paketti maksoi 14,79€ (minulla on vielä kerryttämättä tämän vuoden sitä 50€:n alkuomavastuuta jonkin verran). Minulle jäi vielä kaksi paketti apteekkiin. Yhteensä noita tabletteja minulle on määrätty 84tbl, eli 28päivän tarpeeseen.. Onpa sekavaa, mutta tämäkin selviää sitten viimeistään siinä ensimmäisessä ultrassa.


Minkälaisia kokemuksia teillä on noista Zumenoneista? Tuon lääkkeen lisäksi pitää vielä tosiaan hakea se Gonapeptyl ja Crinone, jos niin hyvin käy, että siirtoon asti pääsisimme. Nyt kuukautiset voisitte alkaa, täällä ollaan valmiina! :)
Tänään ajattelin vielä nauttia tästä hetkestä, ja ottaa lasillisen punaviiniä illalla saunan jälkeen. Vielä toistaiseksi on sellainen fiilis, että täällä aloitetaan tuleva kierto hyvinkin stressittömästi, mutta katsotaan minkälaista tekstiä tulevat viikot tuovat tänne blogiin..

Ihanaa ystävänpäivä viikonloppua! <3

(weheartit)

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kierron lopun (?) kuulumisia

Nopeasti laskettuna tänään eletään sitä päivää, kun normaalin kierron omaavat ihmiset varautuvat alkavaan päivään kuukautissuojalla. Minun kohdallani menee vielä hetki siihen, että saan aloittaa kiertopäivien laskemisen numerosta yksi. Elättelen toiveita siitä, että ensi viikolla olisi jo kiertopäivä yksi ja tämä taukokierto saataisiin viimeinkin päätökseen.
Seuraavaan kiertoon ajattelin valmistautua rentoutumalla, joten varasin heti ensi viikon alkuun 90 minuutin kokovartalohieronnan. Vitamiinitkin alkavat olla lopussa, joten niitäkin pitää käydä ostamassa viimeistään sitten, kun menen hakemaan apteekista niitä Zumenoneja. En varmaan uskalla ostaa sitä Gonapeptyliä vielä alkukierrosta, koska mitään takuitahan ei ole, että siirtoon asti pääsisimme.

Tuossa yhtenä iltana mietin, että mitäköhän niille meidän pakkaspojille/tytöille kuuluu. Olisipa olemassa joku taikapallo, josta voisi käydä kysymässä, että onko joku noista neljästä alkiosta vielä joku päivä meidän lapsi. Vähän meinaa taas malttamattomuus nostaa päätään. Ensin odottelen uuden kierron alkua, ja aivan varmasti kieropäivien kasvaessa rupean odottamaan malttamattomana sitä sulatuspäivää.. Ultra ei oikeastaan enää jännitä, koska haluan vain uskoa, että lääkkeillä minun kroppa rupeaa taas toimimaan oikein.. En edes halua miettiä, että minkälainen pettymys se olisikaan, jos ultrassa limakalvo olisi lääkkeistä huolimatta ohuen ohut..

Muutenhan täällä eletään tätä pitkästyttävää taukokiertoa, eikä mitään lapsettomuuteen liittyvää uutta kerrottavaa ole blogin puolelle. Olisiko jotain postaustoiveita? Kokemuksia pakastealkionsiirrosta otetaan myös edelleen vastaan. Ja vielä loppuun kysymys, että miten etenee "anonyymillä" (sinulle on keksittävä nimimerkki) ja Aa_Äm piinapäivät? :)

torstai 4. helmikuuta 2016

Heikko esitys

Tänään minun terveystietoihin Omakanta- palveluun oli ilmestynyt sen kp14 ultran teksti. Minun kohdun limakalvo oli ollut vaivaiset 4mm!! Neljän päivän aikana limakalvo oli kasvanut vaivaisen yhden millin. Kummallakin puolella munasarjoissa suurimmat follikkelit olivat alle 10mm.. Aika heikko esitys minun kroppani luomukierrosta! :D Noo.. ehkä se lääkkellinen kierto on tosiaan hyvä juttu seuraavassa kierrossa. Huomenna on jo kp24, eli ehkä vielä kymmenen päivää uuden kierron alkuun. Peukut pystyyn, että tämä kierto pysyy alle neljänkympin..

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Vertaistuesta ja lapsettomuudesta

Blogin aikana on tullut monesti mietittyä, että minkälaisia ihmisiä muiden blogien takana on. Vertaistuki on mielestäni äärinmäisen tärkeää, mutta itse en ole uskaltautunut mihinkään lapsettomien tapaamiseen tai "tukiryhmään" (en keksinyt oikeaa termiä sellaiselle ryhmälle). Onko blogini lukijoissa ihmisiä, jotka olisi käyneet em. tapaamisissa? Itseäni jännittäisi ehkä eniten se, että törmäisikin johonkin tuttuun tuollaisessa ryhmässä.
Joskus olen miettinyt, että olisi aika mukavaa käydä vaikka syömässä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat samanlaisessa elämäntilanteessa. Aina tuon ajatuksen jälkeen mitin kyllä, että mistä löytyisi sellainen sopiva paikka, jossa voisi ihan oikeasti jutella lapsettomuudesta toisten lapsettomien kanssa. Olisiko tapaaminen täynnä naurua, ja kertomuksia huvittavista tapahtumista vai tarvitsisiko tapaamiseen varautua nessupaketilla.

Tällä hetkellä itselläni on menossa tosiaan se vaihe tässä lapsettomuudessa, että lapsettomuus ei ole läsnä päivittäin. Ensimmäisen IVF- hoidon aikana ultrat, pistämiset, lääkkeiden haittavaikutukset, erilaiset oireet, ja lopulta kahden viikon piinapäivät veivät melkoisesti voimia, mutta näiden taukokiertojen aikana koen eläväni aika normaalia arkea. 
Miehen kanssa puhumme lapsettomuudesta ehkä muutamia kertoja kuukaudessa, riippuen ihan siitä kuinka aktiivisena lapsettomuushoidot ovat sillä hetkellä. Ensimmäisen IVF- hoidon aikana puhuimme päivittäin, koska kaikki oli taas uutta, ja kummastakin meistä pystyi varmasti huomaamaan jonkinlaisen pelon. Itselläni suurimmat pelot liittyivät pistämiseen, mutta mieheni pelkäsi eniten erilaisia haittavaikutuksia. Huomatessani ettei pistäminen ole mitään kamalaa alkoikin pelko siitä, ettei hoidot tule onnistumaan. Punktiopäivänä tunsin todella kovaa rakkautta miestäni kohtaan. Me selvittiin. <3

Lähipiirissä lapsettomuudestamme tietää muutamat ihmiset, mutta yllättävän vähän heidänkään kanssa tulee asiasta puhuttua. IVF- hoidon aikana elimme kyllä melko "salaperäistä" elämää. Vain yksi ulkopuolinen tiesi hoitojen olevan käynnissä. Punktiopäivän jälkeen menimme mieheni kanssa syömään äidilleni hernekeittoa ja pannaria, vaikka pelkäsinkin äitini huomaavani minussa jotain omituista kipujen takia. Hernekeitto ei ollut muuten fiksuin valinta, kun muutenkin oli maha kipeä. Äitini tekee vain ihan maailman parasta hernekeittoa, ja gluteenitonta pannaria.

Olen yrittänyt päivittää aktiivisesti tuota blogilistaa lapsettomuusblogeista, mutta puuttuuko joku blogi vielä listalta? Ihana huomata, että muutamia blogeja olen saanut siirtää jo tuohon "heidän matka päättyi onnellisesti" otsikon alle. 

maanantai 1. helmikuuta 2016

Helmikuun ensimmäinen hymy

Tänään aamulla tunsin vatsassani tuttua "kipua", joka on lähes aina ollut merkki lähestyvästä ovulaatiosta. Unenpöpperössä tein ovulaatiotestin lääkärin vannomisista huolimatta, ettei tässä kierrossa tule tapahtumaan yhtään mitään. Maanantai aamu alkoi "hymyillen", eli jotain tässä kierrossa kuitenkin tapahtuu.
Tottahan se on toki, että tosi myöhäisessä vaiheessa kiertoa (kp20) tuon hymyn sain testiin, mutta sain kuitenkin. Nyt voi odotella oikeasti laskea kuukautisten alkavan siinä 14.2-17.2 välisenä aikana. Huvittavaa että jaksan innostuan positiivisesta ovulaatiotestistä vielä tällaisessa kierrossa, missä sillä ovulaatiolla ei sitten ole mitään merkitystä. Taii onhan sillä se merkitys, että lähes aina kuukautiset ovat alkaneet reilu 14 päivää positiivisesta ovulaatiotestistä.


Pitihän siitä hymystä ottaa ihan kuva tänne blogiin. Pitää vaan poistaa tuo kuva mahdollisimman nopeasti kännykästä, koska minun tuurillani jaan sen vielä vahingossa omalle äidilleni. Ehkä tosin hieman ristiriitaista jakaa testistä kuva nettiin, mutta omalle äidille se ei saa mennä. :D Hauskaa maanantaita kaikille! 

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Taukokierron mietteitä

Taukokiertoa on takana 19 päivää.. Seuraavaan kiertoon määrätyt lääkkeet ovat vielä apteekissa, mutta viimeistään viikon tai kahden päästä käyn ne hakemassa. Toivon kovasti ettei tämä kierto venyisi ihan järkyttävän pitkäksi, koska nyt haluaisin ihan oikeasti jatkaa hoitoja. Haluaisin jo istua junaan, ja lähteä hakemaan "kyytiin" meidän seuraavaa alkiota. Helmikuusta tulee jännittävä, mutta myös varmasti raskas. Jännittäminen ei ole kivaa, mutta sitä on varmasti luvassa uuden lääkkeen (Zumenon), tulevan ultran, alkion sulatuksen, ja mahdollisen siirron muodossa. Jännittäminen.. Se yksi epämukavimmista tunteista.

Helmikuun puolessavälissä kiertopäiviä on reippaasti yli kolmekymmentä, joten oikeasti ensimmäinen alkion sulatus ja siirto osuu ajallisesti maaliskuun alkuun..? Jos kaikki neljä alkiota selviytyy sulatuksesta siirtoon asti, ja kuukautiskierrot pysyisivät maltillisina, niin kesäkuussa siirrettäisiin meidän viimeinen alkio ensimmäisestä IVF:stä. Toivomme toki ettei kaikkia alkioita joutuisi käyttämään, vaan raskaus alakaisi aikaisemmin.

Tiistain ultrasta asti olen murehtinut hieman sitä, ettei tässä kierrossa tapahdu ovulaatiota. Olen lukenut jo kaikenlaisia tekstejä hiipuvista munasarjoista, kilpirauhaseen liittyvistä sairauksista, jotka voivat aiheuttaa kuukautisten epäsäännöllisyyttä ja ovulaation puuttumista. Fiksua lukea em. artikkeleita..

Nyt vain toiveikkaana kohti seuraavaa kiertoa. Kyllä ne kuukautiset vielä joskus alkaa. :)

tiistai 26. tammikuuta 2016

Ei siirtoa

Otsikossa se olennainen, eli tämän kierron aikana emme pääse pakastetun alkion siirtoon. Kummassakaan munasarjassa ei ollut johtofollikkelia, eikä kohdun limakalvo saanut lainkaan kehuja. Lähinnä minua harmittaa se ettei luonolliseen kiertoon päästy kokeilemaan siirtoa, ja tietysti sekin harmittaa, että ultran perusteella tästä on tulossa taas pitkä kierto. 
Seuraavassa kierrossa meidän hoidot jatkuvat lääkkeellisenä. Kierron toisena vuotopäivänä aloitan Zumenon 2mg tabletit. Minun annostus on yksi tabletti kolmesti vuorokaudessa. Kuukautisten alkaessa soitan poliklinikalle, ja varaan ajan ultraääneen kiertopäivälle 10-14. Ulraääni tehdään siksi, että varmistutaan limakalvon riittävästä paksuuntumisesta. Ultran perusteella sovitaan sitten alkionsiirtopäivä, sekä keltarauhashormonilääkityksen (Crinone) aloittaminen. 

Meidän alkiot on pakastettu yksittäin, eli sulatuskin tapahtuu yksi kerrallaan. Lääkärin mukaan 70% pakastetuista alkioista selviytyvät sulatuksesta. Meidän kohdallahan tuo tarkoittaisi sitä, että ainakin yksi alkio ei ole siirtokelpoinen. Jännittävää nähdä, että kuinka meidän käy. Kohtahan olemme kesässä, jos emme vielä seuraavassakaan päästä siirtoon, ja tämä kierto on pitkä. 
Lääkäri kysyi mielipidettämme kahden alkion siirtoon, mutta toistaiseksi haluamme siirrettävän vain yhden alkion kerrallaan. Kahden alkion siirrossa on kuitenkin omat riskinsä, joten yritetään nyt vielä tässä kohtaa yhden alkion siirtoa, vaikka ei meillä kaksosraskautta vastaan ole mitään. :) 

Lääkkeellisessä kierrossa lääkkeinä tulee olemaan tuo Zumenon, Crinone ja sitten siirron jälkeen se Gonapeptyl. Ultria pitäisi olla vain yksi ennen siirtoa, mutta niinhän piti tässäkin kierrossa olla. Tosin tykkään kovasti meidän polin hoitajista, joten ei siellä ole ikävä vierailla, vaikka tosin toisenlaisissa merkeissä noiden hoitajien näkeminen olisikin mukavampaa. 
Tänään sain kehotukseksi, että viikonlopuksi ostaisin pullon punkkua, kun kerrankin voi ihan huoletta nauttia hyvää viiniä. :P Taidan toimia "ohjeen" mukaan, ja rentoutua oikein kunnolla. Mietin myös varaavani ajan hiusten värjäykseen, kun olen sitäkin nyt lykännyt hoitojen takia.. Hassu minä. 

perjantai 22. tammikuuta 2016

Hitaasti hyvä tulee?

Tänään oli tarkoituksena käydä lapsettomuuspoliklinikalla ensimmäisessä (ja ainoassa) pas ultrassa. Ultraajan sanoin "ihan kierron alussa ollaan", eli limakalvo oli ohuen ohut eikä kummassakaan munasarjassa ollut selkeää johtofollikkelia. Pitkän ultrauksen jälkeen kummaltakin puolelta löytyi 8mm follikkelit, mutta nekin oli juuri ja juuri tuon 8mm kokoisia.
Uusi ultra tiistaina, ja sen jälkeen pääsen toivottavasti tikuttamaan ovulaatiota. Jos follikkelit kasvaa sen 1,5-2mm päivässä, niin tiistaina follikkelin/follikkeleiden koko on maksimissaan 16mm. Hyvällä tuurilla ohitamme siirron kannalta ikävät päivät, eli tiistain ja keskiviikon. :P Tänään minua ultrasi uusi lääkäri, joka vakuutti lääkkeettömän kierron onnistumisprosentin olevan tutkitusti lääkkeellistä hieman parempi.. Nyt meinaa usko loppua, kun tämä homma käy näin jännittäväksi. Tästä kierrosta lääkäri odottaa taas sellaista normaalia pidempää, joten eihän tässä voi kun odottaa. :) Nyt toivon follikkeleiden kasvavan juuri sopivasti tiistain ulraan mennessä. Ja tietysti se hyvä limakalvo on aina plussaa.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Keskustelu

Ystävä: Mun serkku kävi sellaisissa hedelmöityshoidoissa, ja ne sai silloin tytön.
Minä: Ok.. 
Ystävä: Ehkä teidänkin kannattais jo mennä ihan niihin HEDELMÖITYSHOITOHIN.
Minä: Mmmm..
Ystävä: Nyt se mun sekku odotaa toista lasta.
Minä: Mmmm..
Ystävä: Voitko uskoa että se toinen lapsi on periaattessa tehty samaan aikaan ***** (tytön nimi) kanssa, kun tää mitä mun serkku nyt odottaa, niin on semmoine pakastealkio. Niillä on pakkasessa lisääkin niitä sisaruksia, mut nyt niiden lapsiluku on kuulemma täynnä.

Tuon keskustelun kävin hetki sitten yhden ystäväni kanssa joka tietää, että meillä yritetään lasta.. Tietää myös sen, että sitä lasta on yritetty kaikki nämä melkein neljä vuotta. Hänen lapsi täyttää parin kuukauden päästä kolme. Tuo valoittava kolmevuotias on saanut alkunsa heti ensimmäisestä kierrosta, kun ehkäidy jätettiin pois. Ystäväni miettii oikeaa ajankohtaa toiselle lapselle ja toivookin kovasti, että olisimme samaan aikaan raskaana. Ystävälläni on vain sellainen toive ettei lapsi numero kaksi syntyisi talvella. Onhan se nyt vaan ikävää pukea vauvaa toppapukuun. 
Tästä taisi tulla tämän blogin ensimmäinen hieman katkera teksti, mutta joskus ihmisten ajattelemattomuus pistää vain mielen matalaksi. En sitten viitsinyt kertoa ystävälleni meidän hedelmöityshoidoista tai siitä, että olemme olleet lapsettomuustutkimuksissa, ja diagnoosi on selittämätön. Periaatteessa voin tulla raskaaksi ihan milloin vain, mutta niin ei vain käy. Voi kun ottaisinkin sen toppapukuun puettavan vauvan vastaan ihan koska vaan..

perjantai 15. tammikuuta 2016

...

Uuden kierron alettua ja eilisen poliklinikka puhelun jälkeen olen miettinyt kovasti sitä, jos siirto osuisikin viikonlopulle. Onko se enää kolmen ja puolenvuoden lapsettomuustaivaleen kohdalla iso juttu, jos siirtoon pääsisikin vasta seuraavassa kierrossa..? Olen kahlannut läpi netin keskustelupalstoja etsien onnistumistarinoita lääkkeettömästä pakastealkionsiirrosta. Useilla on kokeiltu ensimmäisessä ja toisessa kierrossa lääkkeetöntä, mutta useimmiten onnistuttu saamaan raskaus alulle lääkkeellisessä kierrossa. Mistähän moinen johtuu?
Yritän ajatella jatkuvasti positiivisesti siitä, että joku niistä meidän neljästä alkiosta selviää sulatuksesta ja tuo meille sen kauan kaivatun lapsen. En anna ajatustakan tässä kohtaa sille, että joutuisimme käymään koko hoidon läpi uudestaan, koska ajallisesti seuraava hoito menee varmaan tämän vuoden loppuun tai alkuvuoteen 2017. 

Tämän IVF- hoidon aikana olen kokenut myös erikoista pelkoa. Pelkään tulevani raskaaksi, koska pelkään ihan älyttömästi uutta keskenmenoa. Olen miettinyt, että voiko tuo vahva pelko estää onnistumisen näiden hoitojen aikana. Aikaisemmin olen vain toivonut tulevani raskaaksi, mutta nyt toiveeni on muuttunut siihen, että haluan elävän lapsen syliini asti. Osaisinkohan edes nauttia raskausajasta? Mielestäni on omituista pelätä jotain sellaista, jota toivoo kovasti..
Olen myös ajatellut, että jos emme onnistu vielä tässä kierrossa, niin ehkä seuraava on se meidän kierto. Huvittavaa sinäänsä, että jaksan edelleen uskoa aina seuraavan kierron olevan se meidän kierto, vaikka lapsettomuutta on takana jo hyvän aikaa. Hoitoja ei toki ole vielä montaa takana. :) Letrozolien kohdalla olin ihan varma ettemme onnistu, mutta niinpä juuri niiden ansiosta se ainoa keskenmennytkin raskaus saatiin alkuun. Pakkohan minun on siis uskoa meidän pakastealkioihin.

Viikon päästä olen hieman enemmän perillä taas näistä meidän hoidoista, kun tieni vie poliklinikalle ultrattavaksi. Hirveästi toiveita tähän kiertoon, koska ultrassa toivon näkeväni hienosti kasvaneen limakalvon ja hyvän johtofollikkelin. Tuon ultran jälkeen toivon ovisplussaa oikealle päivälle, ja sitten aletaan pitämään peukkuja meidän pakkaspojille/tytöille. :) Kyllä pitää olla hyvä tuuri, jos nuo kaikki toiveet toteutuisivat. Siirron jälkeen uskallan vasta toivoa raskautta.. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

weheartit

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Taukokierrosta ensimmäiseen pakastealkionsiirtoon

Tänään loppui taukokierto! Soitin poliklinikalle iltapäivällä, ja sainkin ensimmäisen ultraäänen ensi viikon perjantaille. Ensi viikon perjantai on kp10. Hoitaja mietti taas lääkkeettömän ja lääkkeellisen hoidon välillä, kun nuo kierrot on epäsäännöllisiä toisinaan. Hoitajan kanssa päädyimme kuitenkin lääkkeettömään, mutta mahdollisesti seuraava tehdään sitten lääkkeelliseen, jos tämä ensimmäinen ei nyt onnistuisikaan.

Sen verran heittoa on minun kierroissa,  ja ovulaatioplussien ajankohdissa, että tässä voi käydä ihan miten vaan.  Toivon tietysti kovasti, että ovulastiotesti antaisi minulle hymyn sellaisena päivänä, että siirto ei osuisi viikonlopulle.
Saadessani hymyn oikeana päivänä ruvetaankin jännittämään, että saadaanko pakkasesta mitään siirrettävää. :)

Eilen minulta poistettiin yksi viisaudenhammas sieltä ikenen sisältä. Toimenpide oli nopeasti ohi, ja kunnon puudutuksen vuoksi en tuntenut juuri ollenkaan kipua. Tänään poski on kovasti turvoksissa, ja syöminen hieman hankalaa. Pettymykseksi ikenen sisällä muhii vielä poistettavia viisaudenhampaita. Luulin että eilen olisin päässyt kaikista eroon, mutta nuo poistetaankin yksitellen. Minulla on nimittäin kuvien perusteella kaikki viisaudenhampaat juuresta hermoon kietoutuneita (tuolle oli joku hienompikin nimitys). Onneksi hampaiden poistoille tehtiin suunnitelma, mutta tämä vaikuttaa todennäköisesti tuleviin hoitoihin.
Seuraava poisto on huhtikuussa, joten katsotaan mikä on silloin meidän tilanne. :) Nyt sain lääkkeiksi Kefexinin ja Panacodin, jotka ymmärtääkseni eivät ole vaaraksi raskauden aikana..? Toki en haluaisi raskaana syödä mitään lääkkeitä.

Taidan kysyä lapsettomuuspolin lääkärin mielipidettä, että käynäkö ensin tuon hammas rumban läpi, ja jatkaisimme hoitoja sen jälkeen. Ajallisesti noiden kolmen hampaan poistoon menee reilusti yli kesän, kun en ole kiireellinen hoidettava, kun hampaat eivät ole tulehtuneet tai huonossa kunnossa. Toki ne poistetaan ripeästi, jos rupeavat vaivaamaan.
Tosin tuntuisi hassulta lykätä hoitoja nyt, kun on pakkasessa alkiota.  Pakollinen odottelu tulee kuitenkin siinä kohtaa, jos joudumme tekemään toisen IVF-hoidon alusta asti. Jonoon päästessä odottelua on maksimissaan 6kk.

No.. ne niistä viisaudenhampaista. :) Muuten hampaat on hyvässä kunnossa, ja seuraavan hammastarkastuksen saan varata vasta syksyllä 2017.. Tai hammaslääkärin sanojen mukaan "sitten kun tulet raskauden aikaiseen maksuttomaan hammastarkastukseen". :) Ihana hammaslääkäri. Ja yllättävän rennosti kerroin hammaslääkärille meidän lapsettomuudesta.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä.. Naputtelin tätä postausta sängyssä Panacodin vaikutuksenalaisena.. :D Vielä lopuksi täytyy mainita, että tuntuu hyvältä jatkaa hoitoja. Hyvää teki taas taukokierto


maanantai 11. tammikuuta 2016

Hiljaista

Havahduin eilen illalla siihen, että tämän vuoden verokorttiin pitäisi tehdä muutoksia. Havahtuessani tuohon verokortti asiaan tajusinkin hyvin pian, että minun tämän vuoden kalenteri on keittiön kulmakaapissa lähes käyttämättömänä. Jos jotain hyvää taukokierroista niin mieli ainakin lepää, kun ei tarvitse kalenteri kädessä kulkea joka paikkaan, ja laskea päiviä lääkityksien aloituksille ja ultraäänille.
Kiertopäivät etenevät edelleen omaa tahtiaan, eikä uuden kierron ensimmäinen päivä taida olla enää kovinkaan kaukana. Lauantaista asti on nimittäin tiputellut säännöllisen epäsäännöllisesti jotain pientä aina vessareissuilla. Kiertopäivä ykkösestähän lähtee käyntiin meidän ensimmäinen pas! :) 

Olen myös helpottunut, että uusi kierto starttaa vasta huomisen jälkeen tai huomenna, koska minulta poistetaan viisaudenhampaita kirurgisesti (onkohan oikea termi?) tällä viikolla. Mistään nukuttamalla tehtävästä hammasoperaatiosta ei ole kysymys, mutta tuolta ikenen sisältä ne viisaudenhampaat poistetaan, kun eivät ole vielä tähän ikään suostuneet tulemaan ikenen läpi. Kuulemma niiden poistamatta jättämisestä saattaisi koitua myöhemmin ongelmaa. Tiedä sitten, mutta nyt on ainakin ajallisesti hyvä hetki ne poistaa, kun ei ole mitään estettä poistamiselle. 
Tuon operaation ajan jouduin nimittäin perumaan viime kuussa, koska en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että olisinkin raskaana ensimmäisen IVF:n tuoresiirrosta. Ymmärtääkseni nimittäin tuosta operaatiosta tulee automaattisesti jokin antibiootti tulehdusriskin vuoksi. Kävin marraskuussa laajassa hammastarkastuksessa, joten nyt olisi tarkistettu sekin seikka, että täällä olisi terve suu raskauden ajaksi. :P

Miehen kanssa olemme miettineet talvilomalle tekemistä. Hoidoista huolimatta päätimme tehdä ainakin jonkin pienen matkan. Meidän tuurillahan tuohon talviloman kohdalle osuu jokin ultra tai siirto, mutta sen riskin päätimme nyt kuitenkin ottaa. 
Kesäkuussa tulee myös täyteen neljä vuotta ehkäisyn lopettamisesta! Miten minusta tuntuu, ettei siitä voi olla jo niin kauan. Pian neljä vuotta, ja vain yksi keskenmenoon päättynyt raskaus. Huhheijaa.. Ei kyllä silloin viimeisiä e-pillereitä napsiessa tullut mieleenkään, että lapsiperhearjen sijaan sitä käytäisiin hedelmöityshoidoissa.

Näillä ajatuksilla kohti uutta viikkoa, ja toivottavasti pian kohti uutta toiveikkaampaa kiertoa!

torstai 7. tammikuuta 2016

Uuden kierron odottelua

Taukokiertoa on takana jo lähemmäs kolmekymmentä päivää. Tarkemmin laskettuna tänään on päivä numero 25, eli vielä hetki pitää odottaa uuden kierron alkua, mutta kieltämättä tämä taukokierto meni melko nopeasti. Jouluun ja uuteen vuoteen liittyvät kiireet tekivät varmasti tämän, etten ole oikeastaan ehtinyt miettiä hirveästi tulevaa hoitoa. Tässä viime päivien aikana olen miettinyt, että jos tämä ensimmäinen pakastealkionsiirto peruuntuu esimerkiksi sen vuoksi etten löydä ovulaatiota, niin onkohan seuraava yrityskierto automaattisesti lääkkeellinen? Tarkistetaanko yleensä lääkkeettömässä kierrossa verikokeella, että ovulaatio on tapahtunut?

Seuraavalle polikäynnille on kyllä paljon kysymyksiä mielessä, mutta mistä vetoa että olen unohtanut puolet kysymyksistäni siihen poli kertaan mennessä. Myös se mietityttää, että tehdäänkö nuo siirrot peräkkäisissä kierroissa, vai onko näidenkin kohdalla aina yksi taukokierto?
Soittaessani polille tuoresiirron negasta hoitaja kertoi ensimmäisen (ja ymmärtääkseni ainoan) pas. ultran olevan kp12. Peruuntuuko siirto jo pelkästään siitä, jos tuo ultra osuu viikonlopulle? Letrozole kierroissa muistan ulran olleen joskus perjantaina hieman liian aikaisin, jos ulra muuten olisi osunut viikonlopulle.

Meille ei ole tullut mitään kirjettä niistä meidän neljästä pakastetusta alkiosta. Onko se ihan yleinen käytäntö, että pakastetuista alkioista tulee joku kirje kotiin? Alkioiden luokituksistakaan minulla ei ole mitään hajua, mutta ymmärtääkseni kaikki pakastetut olivat jollain mittapuulla "hyviä", koska päätyivät kerta pakkaseen niiden muiden alkioiden joukosta.

Miten minusta tuntuu, että säännöllisesti minun tekstit loppuvat lauseeseen "nyt vain uutta kiertoa odottelemaan". :)


tiistai 5. tammikuuta 2016

Uusi vuosi 2016

Uuden vuoden kunniaksi päätin järjestellä seuraamani blogit siten, että lapsettomuushoidoissa olevat ovat yhden otsikon alla, ja sitten hoidoilla onnistuneet ovat toisen otsikon alla. Kolmannen otsikon alle laitan muutamia blogeja, jotka ovat muuten minun suosikkeja. Sain myös inspiksen tehdä tuon "esittelytekstin" tuohon minun nimeni alle. :) Sellaiset blogit poistin, jotka eivät ole päivittäneet blogiaan yli vuoteen. Nyt voi omaa blogiaan suositella lukulistalleni! Myös hoidoilla onnistuneet ovat tervetulleita.
Muutenhan täällä odotellaan jo malttamattomana ensimmäistä pakastealkionsiirtoa. Uuden kierron alkaessa otan taas yhteyden lapsettomuuspoliklinikkaan, ja sitten suunnitellaan aika ultralle ja mahdolliselle siirrolle. Uskon olevani ihan "hermoraunio" siinä kohtaa, kun tiedän alkioiden sulatuksen alkaneen. Minkälainen kato on yleensä noilla pakastetuilla? Oman jännityksensä tuo myös lääkkeetön kierto, koska siirtoa ei tehdä viikonloppuna. Sairaan jännittävä vuosi tulossa!


Vuosi 2016 tuokoon mukanaan paljon onnellisuutta, ja paljon pieniä ihemeitä kaikille lapsettomille. Ja tietysti myös niille, jotka toivovat sitä toista tai kolmattakin. :) Perus toive on tietysti se, että kaikki läheiset ja itse pysyisimme terveenä, eikä kenestäkään rakkaasta joutuisi luopumaan.