Epäsäännöllistä ja keskeneräistä

Tänään on kiertopäivä numero 32. En osaa ollenkaan veikata, että kauanko tämä kierto tulee kestämään. Toisaalta helteiden aikana epämiellyttävin vieras olisi ehdottomasti kuukautiset. Hyi ja yök, jos nyt pitäisi olla rätit housuissa kun muutenkin tuntuu hikoilevan ihan älyttömästi. En valita helteistä, koska tänäänkin sai pukeutua taas ihanaan olkaimettomaan mekkoon, jonka ostin itseasiassa häämatkaa varten etelän lämpöön. Muistan nuorempana kauhistelleeni kavereideni lyhyitä kuukautiskiertoja, koska omien kuukautisten välissä saattoi olla satakin päivää. Yasmin ehkäisypillereiden aikana kuukautiset tulivat säännöllisesti. Muutamia kertoja kuukautiset käynnistettiin Primolut nor nimisellä lääkkeellä tai Teroluteilla, kun lapsihaaveet olivat ajankohtaisena. Tuota Primolutia ei suositella, jos toiveena on raskaus.

Mietin tänään, että ostaisinko seuraavaan kiertoon ovulaatiotestejä. Silloin ainakin tietäisin suunnilleen, että koska kuukautiset alkavat. Viime kierrossa nimittäin kuukautiset alkoivat tasan 14 vuorokautta positiivisen ovulaatiotestin tuloksen jälkeen. Kuinkakohan usein lapsettomuushoitojen aikana käytetään noita itse tehtäviä ovulaatiotestejä? Vai onkohan tapana käydä ainoastaan tietyssä kohtaa kiertoa seurantaultrassa? Helpottaisi ainakin epätietoisuutta, jos ovulaation bongaisi edes melkein jokaisesta kierrosta. Kuluttavinta näissä kuluneen kahden vuoden kierroissa on ehdottomasti ollut se, että yrityskiertoja tulee normaalia vähemmän kiertojen venymisen vuoksi. 

Olen viettänyt tänään melkein koko päivän ulkona maalaten viime kesänä kesken jäänyttä keinuhevosta. Keinuhevonen jäi kesken, koska lähdimme makalle. Matkan jälkeen lapsettomuutta oli takana yksi vuosi, joten keinuhevosen maalaaminen tuntui typerimmältä asialta, johon olisin kesälomaani kuluttanut. Keskeneräinen keinuhevonen on ollut makuuhuoneen nurkassa maalarinteipillä tehtyjen merkkien kera hieman yli vuoden. Keinuhevonen on toisinaan muistuttanut minua siitä toiveikkuudesta, joka minulla oli vielä 2013 keväällä. Brion kulunut keinuhevonen löytyi paikalliselta kirpputorilta alle kymmeneen euroon ja vielä keinuhevosta ostaessani ajattelin sen pääsevän uudelleen maalattuna pian meidän tulevaan lastenhuoneeseen. Tänään katselin keinuhevosta ja kävin ostamassa uudet pensselit. Sekoitin maalit ja totesin niiden olevan vielä siinä kunnossa, että saan keinuhevosen valmiiksi. Lopputulokseen olen tyytyväinen, enää se ei ole keskeneräinen. 

Hevosen lisäksi kirpputorilta olen löytänyt Brion mäyräkoiran. Mäyräkoira on pakattu pahvilaatikkoon, johon olen toiveikkaina hetkinä ostanut pieniä vauvanvaatteita. Ajattelin käydä syksyllä laatikon läpi. En muista ollenkaan, että mitä laatikko sisältää. Ehtiiköhän ne pahvilaatikossa olevat vaatteet mennä pois muodista, ennenkuin meille lapsi suodaan (äskeinen muoti juttu oli sitten ihan vitsi). :P On minulla nimittäin äitini säästämä vauvapeitto, sekä tyynyliinakin tallessa 80- luvulta, ja kyllä olen ihan tosissaan ajatellut laittaa ne meidän vauvan sänkyyn, jos lapsi meille joskus suodaan. 

Ylhäällä valmis keinuhevonen, mitäs tykkäätte? :)

Haluaisin lisää lapsettomuudesta kertovia blogeja luettavaksi. Luettavaa saa pistää kommenttina tulemaan.

Kauanko vielä

Tänään lapsettomuus tuntuu erityisen vaikealta. Epätietoisuus on tällä hetkellä pahinta. Onkohan minun kierronkartoituksesta saatu selville jotain, joka selittää lapsettomuuden. Toisaalta odotan seuraavaa käyntiä poliklinikalla innoissani, mutta toisaalta pelkään, että tulemme miehen kanssa roikkumaan mahdollisissa hoidoissa niin kauan, että olemme liian väsyneitä yrittämään. Toisaalta olen miettinyt, että minun täytyisi ruveta hyväksymään mahdollisesti se, että emme tulisi onnistumaan ilman hoitoja. Onkohan helpompaa saada jokin selitys lapsettomuudelle vai tieto siitä, että meissä ei ole mitään vikaa. Toisaalta toivon, että saisimme jonkun syyn, joka voidaan hoitaa esimerkiksi lääkkeiden avulla, mutta tietenkin parasta olisi saada tieto siitä, että me kaksi voimme saada joskus biologisia lapsia yhdessä, mutta ehkä joidenkin hoitojen avustamana. Onko ilman diagnoosia, eli selittämättömässä lapsettomuudessa hoitomuodot samoja, kuin diagnoosin kanssa? Täytyy ruveta ottamaan selvää noista hoitomuodoista, vaikka uskon poliklinikan lääkärin ja hoitajan selittävän eri vaihtoehdot tarkkaan. Ainakin aukiolotutkimusta ennen sain todella yksityiskohtaisen selvityksen, että mitä tutkimuksessa tehdään, ja miten tutkimus etenee.

Tänään töihin ajaessa radiossa soi Kaija Koo - Kylmä ilman sua. Pidättelin kyyneleitä hetken moottoritiellä, mutta pidättely oli mahdotonta. Kyyneleiden virratessa mietin ensi vuoden kesää. Olemmekohan silloin jo saaneet raskauden alkamaan. Työpäivän jälkeen suuntasin R-kioskille hakemaan uutta passia. Kotona passia tarkastellessani huomasin uuden passin vanhenevan heinäkuussa 2019. Tottakai mietin, että olenkohan seuraavaa passia uusimassa lapseni kanssa. Tai hakisinko seuraavan kerran lapsemme passia R-kioskilta jotakin matkaa varten. Juuri ennen bloggeriin kirjautumista nappasin pakastimesta amppari mehujään. Mehujää maistui omalta lapsuudeltani. Miltäköhän meidän lapsen lapsuusmuistot näyttäisivät, jos lapsi meille suodaan vaikka ensi vuonna. Maistuisikohan hänenkin lapsuusmuistot samaiselta mehujäältä.

Alakuloon vaikuttaa varmasti taas se, että tänään ollaan kiertopäivässä numero 28. Monellahan kierto kestää juurikin tuon verran, mutta minun kohdallani kierto voi kestää vaikka toisetkin 28 päivää. Tämän vuoden aikana kierrot eivät ole olleet ikinä alle 30 päivää, mutta useimmiten kierrot ovat kuitenkin 31-40 päivän mittaisia. Yksi mega kierto sattui helmikuulle. Helmikuussa alkanut kierto venyi nimittäin reiluun 50 päivään. Viime kierrossa käytin poliklinikan lääkärin ohjeiden mukaan ovulaatiotestejä, koska positiivisen testin jälkeen tarkistettiin s-proc arvo. Ovulaation etsimiseen ostin Clear bluen testejä kymmenen kappaleen paketin, josta tähän kiertoon käytin viimeiset neljä. Neljällä testillä en saanut positiivista tulosta, vaikka testasin samoina kiertopäivänä, kun edellisessä kierrossa sain hymynaaman testiin. Mahtoikohan tämä kierto jäädä ilman ovulaatiota? Silloinhan kierto voi taas venyä vaikka kuinka pitkäksi. Toivottavasti tein vain testejä väärään aikaan. 

Kuinka moni muu syyllistyy muuten noihin netin raskauslaskureihin? Itse vannon jokaisessa kierrossa, että en todellakaan kiusaa itseäni. Kuitenkin tarkistin TAAS tässäkin kierrossa mahdollisen lasketunajan. Voitteko kuvitella, että lapsemme laskettuaika osuisi edellisten kuukautisten alkamispäivästä laskien APRILLIPÄIVÄKSI! Näiden kahden vuoden aikana olen leikkinyt ajatuksella jokaisen kuukauden lapsella. Oikeastihan kuukaudella ei todellakaan ole merkitystä, mutta kyllä sitä vaan tulee mietittyä.. Lapsettomuustutkimukset ja hoidot kunnallisella tekevät ainakin mahdottomaksi saada lasta aluilleen kesätauon aikana, joten kuukausista pyyhkiytyy pois jatkossa ainakin maaliskuu ja huhtikuu. Toivottavasti emme ole enää lapsettomia seuraavan sulun aikaan, eli ensi vuoden kesäkuussa/heinäkuussa.

Kuvat: Kerätty lapsettomuuden ajalla työpöydän kansioon. Pahoittelut törkeästä lainaamisesta.

Kierronkartoituksesta

Meillä tutkimukset lähtivät käyntiin keskussairaalassa oikeastaan ensin minun labroistani, sekä aukiolotutkimuksesta. Näitä tutkimuksia tehtiin lääkärin antamien ohjeiden mukaan yhden kuukautiskierron aikana. Miehellä on lähete siemennesteanalyysiin, jonka hän käy jättämässä kesän lopulla kuitenkin siten, että vastaus olisi valmiina poliklinikan auettua. Itse yritin etsiä kierronkartoituksesta tietoa netin kautta, mutta käytännöt ensikäynnin jälkeen tuntuivat vaihtelevan laidasta laitaan. Ajattelin kertoa hieman omasta kokemuksestani.

Ensimmäisellä käynnillä sairaalassa oli mukana myös mies, joten alkuun kävimme läpi kaikki lomakkeet, jotka olimme täyttäneet käyntiä varten valmiiksi. Lomakkeita oli kaksi miehelle ja olisiko ollu kolme minulle. Miehen lomakkeet koskivat lähinnä elämäntapoja, murrosiän alkamista, mahdollisia sairastettuja sukupuolitauteja, perussairauksia, mahdollisia leikkauksia jne.. Miehen tutkiminen perustuu ainakin meidän kohdalla nähtävästi kaikista eniten tuohon siemennesteanalyysiin, koska mies on perusterve, eikä hänellä ole ollut koskaan mitään sukupuolitauteja.

Minun kohdallani lomakkeet koskivat myös elämäntapoja, mahdollisia sairastettuja sukupuolitauteja, kuukautiskiertojen pituutta, kuukautisten alkamisikää jne.. Minulla kiinnitettiin huomiota kuukautiskiertojen epäsäännöllisyyteen, sekä perussairauksiin. Ensikäynnillä sain ohjeeksi ilmoittaa heti seuraavien kuukautisten alkamisesta, jotta saisin ajan aukiolotutkimukseen. Pelkäsin kierron venyvän niin pitäksi, että aukiolotutkimusta ei ehditä tekemään ennen kesän sulkua. Onneksi juuri tuo kierto pysyi ihan mukavan mittaisena, joten minulle ehdittiin tehdä kaikki kiertoa kartoittavat tutkimukset juuri ennen poliklinikan sulkeutumista. Harmikseni tosin tulokset selviävät labrojen osalta vasta elokuussa.

Aukiolotutkimus oli minun kohdallani todella epämiellyttävä tutkimus, mutta kuitenkin koin tutkimksen ihan siedettäväksi, vaikka kipu oli välillä todella kovaa. Ajallisesti tutkimus kesti noin 10 minuuttia, koska toisen munanjohtimen aukiolo oli vaikeampi selvittää. Hetken odottelun jälkeen oikea puolikin veti hyvin, joten tutkimuksen tuloksena sain tiedon siitä, että kumpikin munanjohdin on avoinna eikä kohdussa ole mitään poikkeavaa. Ennen aukiolotutkimusta kiertopäivänä 2-4 piti käydä laboratoriossa muutamissa verikokeissa. 

Kierronkartoitus oli minulle henkisesti melko raskasta aikaa, koska töissä oli juuri tuon kierron aikana todella kiireistä kesätyöntekijöiden perehdyttämisen vuoksi, eikä kolmivuorotyö auttanut yhtään sen enempää tuossa tilanteessa. Onneksi kävi joku aivan mieletön tuuri ja labrat osuivat yövuorojen jälkeisille päiville. Aukiolotutkimuksen jälkeen minun oli tarkoitus mennä töihin, mutta onneksi päivää aikaisemmin ilmoitin töissä pitäväni ylitöitä pois, joka onnistuikin töiden puolesta tosi helposti. Ainakaan itse en olisi voinut mennä aukiolotutkimuksen jälkeen töihin, koska sain todella kovan hartiapistoksen. Itselläni tuo pistos esti kotona raskaiden kotitöiden tekemisen lisäksi  kaiken sellaisen, jossa olisin tarvinnut kahta kättä (!!!).

Todennäköisesti hoidoksi olisi määrätty miehen tutkimusten jälkeen Clomifen, mutta koska yksityisellä sitä jo neljän kierron verran kokeiltiin, niin lääkäri päätti vielä odottaa siemennesteanalyysin tuloksia. Letrozole nimisestä lääkkeestä oli puhetta, koska se kuulemma ei ohenna limakalvoa Clomifenin tapaan yhtä herkästi. Minullahan limakalvo oli Clomifenien aikana vain 5mm, eli liian ohut ymmärtääkseni että mikään edes voisi kiinnittyä(?). Onko kenelläkään kokemusta tuosta Letrozolesta? Täytyy oikeasti ruveta perehtymään eri hoitomuotoihin, koska ne ovat minulle ja varsinkin miehelle lähes hepreaa. :) Mitä tutkimuksia edes määrätään heti noiden kaikkien tutkimusten jälkeen? Tiedän toki, että miehen siemennesteanalyysin tuloksilla on tosi iso merkitys, mutta kyllähän näissä minunkin kierroissa on jotain häikkää.

Vielä pitäisi odottaa 34 päivää, että poliklinikka aukeaa. Kuinka moni muu kärvistelee poliklinikan sulkujen kanssa? Ymmärrettävää toki, että jostain on sääsöjä tehtävä, mutta miksi lapsettomuushoidoista. Tietysti olisimme miehen kanssa voineet vaikka jo vuosi sitten hakeutua kunnolla tutkimuksiin, mutta näillä mennään. 

Kahdestaan

Ennen tätä ensimmäistä tekstiä ehdin luoda välilehden, joka kantaa nimeä "tutkimuksia & hoitoja". Mielestäni on helpompaa, että kaikki tapahtumat meidän lapsettomuuden ajalta löytyy helposti yhden sivun alta. Lyhyesti meidän tarinaa, eli olemme toivoneet lasta jo kesäkuusta 2012, mutta virallisesti lapsettomuushoitojen tutkimukset alkoivat tämän vuoden maaliskuussa. Nyt on menossa hermoja raastava poliklinikan kesätauko, jonka aikana heräsikin ajatus tästä blogista. Haluan kirjoittaa blogia anonyyminä, joten tarkkoja taustatietoja minusta tai miehestäni ei tästä blogista selviä. Ikä on sellainen asia joka on ainakin itseäni aina kiinnostanut lapsettomuusblogeja lukiessa, joten täällä kirjoittaa kohta 26 vuotias 28 vuotiaan miehen vaimo.

Uskon blogin täyttyvän myös ihan arkipäiväisistä asioista lapsettomuuden vastapainoksi, mutta pääsääntöisesti tästä tulee omien ajatuksieni "kaatopaikka". Toivon tekstien sävyn pysyvän kohtuu positiivisina, vaikka aihe on itselleni jo melkoisen raskas. Odotan malttamattomana tulevaa syksyä, sekä touko- kesäkuussa tehtyjen tutkimuksien tuloksia. Mielestäni ihan käsittämätöntä, että emme saaneet edes postitse mitään infoa laboratoriotutkimuksista ennen kesätaukoa. Muuten olemme olleet tyytyväisiä sairaalan toimintaan ja mielestäni jonottaminenkaan ei ole ollut kohtuutonta. Ainakin kierronkartoitus sujui todella jouhevasti. Aukiolotutkimuksesta, sekä ensimmäisestä käynnistä saimme epikriisit heti seuraavalla viikolla käynnistä. Toisaalta hyvä ettei labroista tullut kirjeitse mitään kotiin ennen hoitojen suunnittelua, koska tulkitsisin laboratoriotuloksia todennäköisesti googlen kautta, joten varmasti parempi kuulla tulokset ammattilaisen kertomana.

Itseäni kiinnostaisi lukea myös muiden lapsettomien blogeja. Tietysti myös ne blogit kiinnostavat, joissa hoitojen kautta on saatu raskaus alkamaan. Muutama lapsettomuudesta kertova blogi on tullut jo tutuksi, mutta lisää luettavaa ottaisin mielelläni vastaan, eli linkitä blogisi! Toivon tästä blogista paikkaa, johon voin purkaa lapsettomuuteen liittyviä tunteita, sekä elää myös mahdollisesti muiden lapsettomuudesta bloggaavien matkassa. 

Mieheni tietää, että aloitin tämän blogin. En usko, että hän tätä tulee ainakaan aktiivisesti lukemaan, mutta salassa en tätä blogia alkanut pitämään, koska kirjoitan kuitenkin meidän yhteisestä asiasta. Aikaisemmin olen kirjoittanut yhtä blogia, joka on vielä avoinna, mutta ei päivity enää hirveän aktiivisesti. Sanoisinko aikaisemman blogin olleen vain yksi vaihe elämästä.

Minä aloin epäilemään huomattavasti ennen miestä, että saatamme tarvita apua lapsettomuuteen. Miehen reaktio oli alkuun lähinnä "älä stressaa"/"kyllä me vielä onnistutaan". Positiivisuus ei tarttunut minuun enään tuossa vaiheessa, joten hakeuduin jo aika "varhain" Terveystalon asiakkaaksi. Oma kokemukseni yksityisellä ei ollut hirveän positiivinen, vaikka tutkimuksia ja hoitoja olisi saanut ymmärtääkseni todella nopeaan tahtiin. Esimerkkinä hoitojen nopeudesta oli Clomifenien määrääminen ennen esimerkiksi miehen tutkimuksia, tai omaa aukiolotutkimusta. Muutamat kuurit söin Clomifenia, jonka jälkeen halusin ehdottomasti miehen mukaan tutkimuksiin. Miehen tutkimukset olisi onnistunut Terveystalossa, mutta jostain syystä jäimme pohtimaan eri vaihtoehtoja. Tykkäsin kyllä Terveystalon lääkäristä, mutta kuitenkin ajatukset kallistuivat kunnallisen puolelle, vaikka tiesimme sen olevan yktityiseen verrattuna hitaampaa. 

Syksyllä 2013 mies alkoi olemaan myös tutkimuksien ja mahdollisten lapsettomuushoitojen kannalla, joten oikeastaa voin sanoa meidän lapsettomuustutkimuksien/hoitojen alkaneen maaliskuussa 2014. Nyt on ohitse minun kierronkartoitus, ja ensimmäiset käynnit poliklinikalla. Positiivisin mielin kohti elokuuta! Tervetuloa siis seuraamaan meidän matkaa lapsettomuushoidoissa. Toivottavasti me kahdestaan muututaan pian kolmeksi, ja saisimme vihdoinkin meidän kodin kolmannen huoneen muutettua lastenhuoneeksi.