Viimeinen taukokierto?

Ensi viikolla on vihdoinkin meidän IVF- hoitojen suunnittelu! Tulevaksi viikonlopuksi on palon ohjelmaa, mutta muuten tämä viikko on kyllä niin rauhallinen, että mitenköhän sitä malttaa odottaa ensi viikon perjantaihin. Tänään muistutin miestä ensi viikon käynnistä, jotta hän muistaa pyytää töistä vapaata. Onneksi miehen työpaikalla ei tarvitse turhia selitellä, jos vapaata tarvitsee. Minulla itselläni on onneksi tällä hetkellä sellainen tilanne, ettei minun tarvitse oikeastaan keneltäkään kysyä lupaa poissaoloihin, eli siltä osin hyvinkin rauhallisin mielin kohti hoitoja.

Välillä mieleni valtaa epäusko, että olemmeko me ihan oikeasti menossa  kohti IVF- hoitoja. Uudenlainen toivo herää päivä päivältä voimakkaammaksi, vaikka järki muistuttaakin taas siitä että vain joka kolmas onnistuu ensimmäisellä IVF- hoidolla.
Eilen selasin Iltalehteä ja taisinpa jopa naurahtaa ihan ääneen lukiessani seuraavaa "Nykyisin naiset hankkivat ensimmäisen lapsensa keskimäärin 28-vuotiaina ja miehet 30-vuotiaina". Meillähän tilanne on ensi vuonna juurikin tuo, että minä täytän 28-vuotta ja mies 30. Olisiko ensi vuosi siis tosiaan se meidän vuosi? Jos heti ensimmäisestä hoidosta tulisin raskaaksi, niin lapsi ehtisi syntyä vielä ensi vuoden aikana. :)

Julkisella (ainakin meidän poliklinikalla) IVF- hoitoja tehdään yksi keväällä ja yksi syksyllä, eli kaksi kertaa vuoden aikana. Nyt jos marraskuussa emme onnistu, niin seuraava hoitokerta on sitten tosiaan vasta vuonna 2016. Toki voimme päästä jo toiseen hoitokertaan jo heti tammikuussa, mikä tosin on melko epätodennäköistä.

Nyt kuitenkin luottavaisin mielin ensi viikkoa kohti. Jos jotain super positiivista, niin tänään taisi alkaa viimeinen taukokierto! Letrozolen jälkeen minun kierrot on ollut todellakin kuin jostain "oppikirjasta". Tähän päivään päättyneen kierron pituudeksi tuli nimittäin tasan 28 päivää. Mahdollisestihan seuraavat kuukautiset alkaakin jo lokakuussa, joten nyt voin ehkä varovasti jo sanoa hoitojen alkavan lokakuussa.

Meiltä otetaan ne infektioverikokeet vasta ensi viikon käynnin yhteydessä. Kestääköhän niiden tuloksien saaminen kuinka kauan? Lähinnä vain ajattelin, että aloitetaanko hoitoja millään tavalla ennen noiden tulosien saamista? Jos nimittäin kiertoni pysyy näinkin säännöllisenä, niin seuraavan kierron ensimmäinen päivä osuu sinne lokakuun 26 alkavalle viikolle.

Muutenhan täällä on eletty varsin leppoisaa arkea. Toisinaan minusta tuntuu nimittäin siltä, että olemme olleet jo niin kauan lapsettomia, että siihen alkaakin jo tottumaan. Viimeksi romahdin ihan kunnolla silloin keskenmenon aikoihin, mutta sen jälkeen on ollut hyvinkin rauhallisin mielin näitä hoitoja kohtaan. Uuden kierron alkaminen on toki aina pienoinen pettymys, mutta muuten tunnen oloni vahvaksi. Viisi kiertoa sitten olisin varmasti ollut "hermoraunio", jos olisin tiennyt joutuvani odottamaan hoitojen alkua marraskuuhun asti, mutta nyt huomaankin tämän pitkäksi venyneen hoitotauon tehneen tosi hyvää mielelle ja myös parisuhteelle.

Tsemppiä kaikille käynnissä oleviin hoitoihin, tuleviin hoitoihin ja alkaneisiin raskauksiin. <3 

Miltä tuntuu?

Eilen juttelimme miehen kanssa pitkästä aikaa siitä, että minkälaisia fiiliksiä tulevat hoidot herättävät. Välillä minulle tulee omituisen (?) varma olo siitä, että seuraavassa hoidossa me tulemme onnistumaan, mutta toisaalta olen myös henkisesti valmistautunut lukuisiin pettymyksiin. Lokakuu alkaa jo ensi viikolla, joten enää ei tarvitse hirveän pitkään odotella seuraavaa käyntiä lapsettomuuspoliklinikalla! Tässä kohtaa minulla ei ole oikein mitään kerrottavaa meidän lapsettomuushoidoista, koska hoidot lähtevät etenemään vasta parin viikon päästä. Jaan kuitenkin Väestöliiton sivuilta nappaamani videon nimeltä "Toivo". :)

Vielä jatkohoidon suunnittelukäynnistä

Viikko sitten jatkohoidon suunnittelukäynnillä lääkäri totesi meidän lapsettomuuden kestäneen kolmen vuoden ajan. Toteamisen jälkeen lääkäri kysyi kiireettömällä äänellä, että miten minä ja mieheni voidaan. Tykkään kovasti meidän lääkäristä, koska hän muistaa joka käynnillä kysyä, että miten me jaksamme. Kerroin jaksavani yllättävän hyvin. Kerroin myös miehen voivan hyvin, vaikka hetki sitten tuntuikin vielä. että elimme ihan eri kohdassa tätä lapsettomuutta. Tällä tarkoitan sitä, että miolin jo suurimman kriisin kahlannut, kun mies ihan oikesti vasta havahtui siihen ettemme me tule saamaan lasta ilman lapseettomuushoitoja. Kolme vuotta on toki pitkä aika, mutta enää en tunne niin suurta surua, kun esimerkiksi silloin kahden vuoden kohdalla. Toisinaan lääkärin sanat muistuvat mieleen ihan ensimmäiseltä poliklinikkakäynniltä "olen myös onnistunut lapsettomuushoidoissa, jos pari huomaakin pystyvänsä elämään ilman kauan odotettua biologista lasta.. Lapsettomuuslääkärin tehtävä on myös muistuttaa vaihtoehtoisista tavoista olla vanhempana tai jatkaa elämää kahdestaan". Huomasin lääkärin aloittavan IVF keskustelun hieman varovaisesti, mutta huomatessaan reaktioni olevan vain positiivinen lääkäri naurahtikin, että toisinaan IVF-hoitoihin joutuminen/pääseminen on pariskunnille tosi iso kriisi, koska enää ei anneta toiveita lähellekään normaalista tavasta tulla raskaaksi. Toisaalta en miellä millään tavalla normaaliksi raskautua minkään hormonin avustuksella, joten en koe IVF- hoitojen "romuttavan" meidän itsetuntoa millään tavalla. Olemmehan joutuneet jo nyt ottamaan apua lääketieteestä, jotta saisimme sen oman biologisen lapsen. Katsotaan miten meidän käy näissä hoidoissa. Mikä sitten on seuraava vaihtoetho? Jäämmekö kahdestaan vai jaksammeko kahlata hoitoja niin pitkään, että raskaus vihdoin ja viimein alkaisi ja jatkuisikin lapsen syntymään. Toisinaan olen jo joutunut miettimään, että onko se oma biologinen lapsi minulle niin tärkeä, että "tuhlaan" sen saavuttamiseksi aikaani usean vuoden ajan? Olisinko nauttinut elämästäni enemmän, jos en olisi elänyt elämääni viimeisen kolmen vuoden ajan "periodeissa". Ensin reilu kaksi viikkoa lähes normaalia elämää, jonka jälkeen elän kuin olisin raskaana. Viimeksi kun hölläsin tuota tapaani elää, raskauduin. Siitäkin on jo sen aikaa, että voitteko uskoa ensi viikolla olevan meidän "lapsen" laskettuaika. :) Itseasiassa sekin tuli tuolla lapsettomuuspoliklinikalla ilmi. Itsehän ehdin niin pienen hetken nauttia raskaudesta, etten ehtinyt edes miettiä lapsen laskettua-aikaa. Lapsettomuuslääkäri siitä vain ohimennen mainitsi, että nyt olisimme eri tilanteessa ilman sitä alkuvuoden keskenmenoa.

IVF mietteitä

Kuukasi pitäisi vielä malttaa siihen seuraavaan suunnitteluun. Toisaalta kuukausi on ihan hirveän lyhyt aika, mutta mitä sitä kieltämään että haluaisin hoitojen etenevän taas tämän pitkäksi venyneen hoitotauon jälkeen. Huomaamattahan tässä on taukoiltu jo neljä (!!!) kiertoa. Positiivisia asioita taukokierroissa on ehdottomasti se, että kroppa tuntuu taas ihan omalta. Ei turvotusta, nipistelyä, omituisia raskausoireita, vaihdevuosioireita tai hiustenlähtöä. Hiustenlähtö oli tosi hurjaa sen Letrozolen kanssa, joten nyt kauhulla odottelen sitten niiden IVF lääkkeiden haittavaikutuksia. Mitä kaikkia haittavaikutuksia niistä lääkkeistä on teille tullut? Mitä lääkkeitä ylipäätänsä syödään/pistetään IVF hoidon aikana? Olisi ihan mielenkiintoista perehtyä hieman jo etukäteen mahdollisiin lääkkeisiin. 

Tuon perjantain käynnin jälkeen minulla on ollut todella hyvä olo. Toki tuleva hoito jännittää jo hieman, mutta olen tosi onnellinen että vihdoinkin pääsee taas tekemään jotain tämän lapsettomuuden vuoksi. :) Nyt vain toivon kovasti, että tuon ensimmäinen IVF olisi se hoito, josta se meidän lapsi saa alkunsa. 

Meidän hoitavalääkäri sanoi, että IVF-hoidossa ihanteellinen määrä munarakkuloita olisi sellainen 10-15. Jos oikein ymmärsin, niin alkionsiirto tehtäisiin toisena tai kolmantena päivänä munasolujen keräyksestä. Lääkäri puhui yhden tai kahden alkion siirrosta, mutta kuinkakohan yleistä on, että jo ensimmäisellä hoitokerralla siirrettäisiin enemmän kuin yksi alkio? Tuon siirron jälkeen saan vissiin jonkun "tukilääkityksen" (keltarauhashormonilääkitys?). Vähän tuntuu taas, että on ihan hukassa tämän tulevan hoitomuodonkanssa, vaikka sitä on monesta blogista ja nettisivulta lukenut omasta mielestä ihan kaiken lapsettomuudesta ja sen hoitomuodoista.

Hoidot jatkuu..

Tänään oli vihdoinkin kauan odotettu käynti lapsettomuuspoliklinikalla. Edelleen voin olla tyytyväinen meidän poliklinikkaan, hoitavaan lääkäriin ja hoitajaan. Me olemme olleet alusta alkaen lapsettomuushoidoissa julkisella, vaikka tosin pillereiden lopetuksen jälkeen sain ensimmäiset Terolutit ja Primolutit kuukautiskiertojen tasaantumista varten yksityiseltä. Ilman minkäänlaisia kunnon tutkimuksia kävelin myös yksityiseltä pois kädessäni Clomifen resepti (se oli jotain ihan uskomatonta)..!
Nyt kerron kuitenkin tarkemmin tuosta meidän tämän päivän käynnistä. Tämä kierto on vielä aivan alussa, joten jouduin valitettavasti kuukautisita huolimatta ultrattavaksi alakautta.. Yritin ajatella ultrauksen ajan vain, että kätilön työhön nyt sattuu kuulumaan veri ja erilaiset eritteet. :P Varmistin ennen käyntiä vielä tuota kuukautis asiaa, mutta hoitaja vakuutti ettei kuukautiset käyntiä haittaa. Ultrauksen jälkeen lääkäri kävi meidän hoitohistorian läpi ja totesi seuraanvan hoitomuodon olevan IVF- hoito. Olin todella helpottunut ettei enää lähdetä kokeilemaan mitään inseminaatiota tmv. Meidän hoidot jatkuvat siten, että lokakuussa menemme miehen kanssa infektioverikokeisiin keskussairaalaan (HIV, hepatiitti), ja samalla kertaa menemme allekirjoittamaan jotkut hedelmöityshoitoihin liittyvät paperit(?). Lokakuussa suunnittelemme myös minun lääkityksen, ja hoitojen aikataulun, mutta ensimmäinen IVF tullaan tekemään lääkärin lupauksen mukaan vielä tämän vuoden aikana! Lääkäri antoi ajan noille labroille ja suunnittelulle lokakuun alkuun todeten, että siitä kierrosta sitten lähdemme hoitoa suunnittelemaan. Jännittävää. :)
Ymmärsin lääkärin puheesta, että seuraavan kuukautiskierron lopussa saan jotain lääkettä, joka "sammuttaa" minun hormonitoiminnan(?).. Sitten alkaa ne pistokset seuraavan kierron alussa, joten eikö mahdollinen siirto ja muut osuisi marraskuulle? :D

Fiilis tulevista hoidoista on hyvä, eikä siihen marraskuuhunkaan ole hirveän pitkä aika. Tämän vuoden aikana on kuitenkin varmaa, että hoidoissa edetään taas isolla harppauksella. Toivottavasti nämä hoidot toisivat vihdoinkin sen kauan kaivatun lapsen. <3